Onko ok erota, jos mies ei haluakaan perhettä ja lapsia?

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Ihminen voi erota mistä syystä vaan. Tuo on minusta iso syy.

Joo ei Sun kanssa

Ja jos haluat perheen niin oikeaa rakkautta etsimään

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Niin tai sitten se ei vaan halua lapsia.

Siirry Rosebridesiin.

Ei ole ok. Omista elämäsi hänelle ja pyytele olemassaoloasi anteeksi.

Ja sitten oikeasti: miettiikö ihmiset tällaisia, että mikä on ok ja mikä ei. Ja kysyvät vielä neuvoa? Jos et osaa itse ratkoa oman elämäsi ongelmia, niin olet ansainnut ne ongelmat.

Itse ajattelen, että on suorastaan välttämätöntä erota, jos toinen haluaa lapsia, ja toinen ei. Olin itse se, joka ei halunnut äidiksi, ja mieheni alkoi vuosien jälkeen todella tajuta haluavansa kuitenkin ehdottomasti lapsen. En voinut mitenkään ajatella, että hän luopuisi niin voimakkaasta haaveesta ja tarpeesta, joten päätimme seitsemän vuoden hyvän ja rakastavan suhteemme yhteisymmärryksessä. Se oli oikea ratkaisu, eksäni löysi muutamia vuosia myöhemmin itselleen uuden kumppanin ja sai ihanan pojan, ja minä löysin rinnalleni miehen, joka jakaa lapsiasiassa samat tulevaisuudenkuvat.

Jos ette vielä ole naimisissa, niin erotkaa. Uskon, että niin on parempi. Perheen ja lasten toivominen on iso asia, niiden puuttuminen harmittaisi loppuiän.

Miksi ei olisi ok?

Hänellähän on jo perhe, sinä.

Mutta jos teillä on kategorinen erimielisyys lasten hankinnasta, paras ratkaisu on kyllä usein eroaminen.

Totta kai on. Jos toinen oikeasti haluaa lapsia, olisi ihan valtava uhraus jättää ne hankkimatta suhteen takia. Parempi lähteä eri teille jos toiveet tämän asian suhteen ei ole yhteensovitettavissa.

Itse olen tehnyt tosin tuon ratkaisun että vaikka itselläni oli vähän toive että 1-2 lasta saisin, niin mies kun ei halunnut koska hänellä oli jo lapsia aiemmasta avioliitosta, niin minä hyväksyin tämän. Mutta mulle se lastensaanti ei ollut koskaan mitenkään vahva halu, enemmänkin niin että tulkoon jos on tullakseen, mutta ei haittaa jos ei vaikka lapsia saisi. Nyt ikää jo 48, enkä ole koskaan katunut tätä että jäin lapsettomaksi miehen takia.

No todellakin on ok. Itse olen aina tiennyt, että haluan lapsia, enkä olisi edes aloittanut seurustelua kenenkään kanssa, joka ei halua lapsia. Yksillä ensitreffeillä olin tällaisen kumppanin kanssa, ja homma jäi heti siihen. Muu olisi ollut epärehellistä, koska meillä oli täysin päinvastaiset toiveet näin isossa asiassa.

Lapsi menee edelle. Miehiä löytyy uusia ja rakkaus laimenee tai tiivistyy pelkäksi muistoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ette vielä ole naimisissa, niin erotkaa. Uskon, että niin on parempi. Perheen ja lasten toivominen on iso asia, niiden puuttuminen harmittaisi loppuiän.

Miksi jos ette vielä ole naimisissa...?

Miten se avioliitto tässä kohtaa vaikuttaa? Avioliitto on juridinen sopimus, jonka voi purkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette vielä ole naimisissa, niin erotkaa. Uskon, että niin on parempi. Perheen ja lasten toivominen on iso asia, niiden puuttuminen harmittaisi loppuiän.

Miksi jos ette vielä ole naimisissa...?

Miten se avioliitto tässä kohtaa vaikuttaa? Avioliitto on juridinen sopimus, jonka voi purkaa

Aviolupaus, myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema erottaa. Avioliitto on liitto, ei sopimus. Seurustelu tai ns. avo"liitto" on eri asia. Ei olla luvattu olla loppuun asti.

Eihän tuollaisista asioista tietenkään kannata keskustella yhtään aiemmin.

Teet niinkuin muutkin naiset tuossa tilanteessa, jätät salaa ehkäisyn pois ja hyppäät ratsaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette vielä ole naimisissa, niin erotkaa. Uskon, että niin on parempi. Perheen ja lasten toivominen on iso asia, niiden puuttuminen harmittaisi loppuiän.

Miksi jos ette vielä ole naimisissa...?

Miten se avioliitto tässä kohtaa vaikuttaa? Avioliitto on juridinen sopimus, jonka voi purkaa

Aviolupaus, myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema erottaa. Avioliitto on liitto, ei sopimus. Seurustelu tai ns. avo"liitto" on eri asia. Ei olla luvattu olla loppuun asti.

Kuka vaan voi lupailla mitä haluaa mutta avioliitto on sopimus. Siinä pistetään nimiä paperiin ja on ehtoja.

Tietenkin on ok. Se on oikeastaan velvollisuus sua itseä kohtaan, mikäli äitiyden haluat kokea. Muuten huomaat 10-30 vuoden päästä olevasi katkera vanhempi rouvashenkilö, joka purkaa huonosti tehtyjen elämänvalintoja tuottamaa pahaa oloa kaikkiin mahdollisiin ihmisiin. Älä sellaiseksi ala, kun sulla mitä ilmeisemmin on vielä mahdollisuus löytää sopiva kumppani ja raskautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette vielä ole naimisissa, niin erotkaa. Uskon, että niin on parempi. Perheen ja lasten toivominen on iso asia, niiden puuttuminen harmittaisi loppuiän.

Miksi jos ette vielä ole naimisissa...?

Miten se avioliitto tässä kohtaa vaikuttaa? Avioliitto on juridinen sopimus, jonka voi purkaa

Aviolupaus, myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema erottaa. Avioliitto on liitto, ei sopimus. Seurustelu tai ns. avo"liitto" on eri asia. Ei olla luvattu olla loppuun asti.

Niele se raamattus.