Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että moni puhuu haluttomuudesta tapauksissa, joissa molemmat haluavat säännöllisesti jos tarjolla on hyvää seksiä. Ainoastaan haluavat hieman eri tahtiin. Eihän silloin kumpikaan ole haluton.
Mutta iso osa ongelmista on juuri näitä, kaikki on hyvin mutta määrät ovat liian kaukana toisistaan jotta molemmat olisivat tyytyväisiä.
Tuntuu että tyytymättömyys monella johtuu täysin epärealistisista odotuksista. Keskimäärin se nyt menee niin, että mies haluaa huomattavasti enemmän kuin nainen. Silloinkin kun roolit ovat toisinpäin, harvoin halut menevät samaan tahtiin. Eli melkein aina jompikumpi haluaa enemmän. Silloin täytyy vain elää asian kanssa ja keksiä jonkinlainen ratkaisu. Kumppaniaan kunnioittavalle ei tule mielenkään ratkaisu, jossa painostetaan se vähemmän haluava harrastamaan seksiä useammin kuin haluaisi. Esimerkiksi nainen voi astella johonkin lelukauppaan ja hoidella itseään sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun lukeneena tunnen itseni erittäin onnekkkaaksi mieheksi. Tai ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä onnen kanssa. Olet tajunnut sen, mitä naisen onnellisena pitäminen vaatii. Tässä tapauksessa sekä hellyyttä, kotitöitä sekä seksiä.
Muutenkaan meillä ei seksistä kieltäydytä syyllä, että ei nyt vaan huvita. Kyllä siihen jokin syy aina on.
Elämä on varsin kivaa hyvässä suhteessa.
Tässäpä tuhannen taalan kysymys:
Tekeekö parisuhteesi sinut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi?
Tässä on toinen mies, joka on parisuhteessa onnellisen ja tyytyväisen naisen kanssa. Arjessa on paljon haasteita, mutta me molemmat olemme sitoutuneita, teemme paljon työtä ja puskemme eteenpäin. Tuen puolisoani ja hän minua. Kommunikaatio sujuu. Nainen on kertonut ja näyttänyt sen, että hän arvostaa minua ja parisuhdettamme. Seksikin siis sujuu.
En silti pysty vastaamaan kysymykseen, tekeekö parisuhde itsessään minut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi. Kysymys ei ole yksinkertainen. Vastaisin itse, että se tekee molempia. Välillä se tarjoaa syviä onnellisuuden hetkiä, mutta välillä tuntuu, että juuri parisuhteen vuoksi elämäni on raskasta/kurjaa/tylsää/yksinäistä/vaikeaa.
Miehen mielestä nainen siis kertoo ja näyttää arvostuksensa miestään ja parisuhdettaan kohtaan (ensisijaisesti) seksillä jota on riittävästi miehen makuun.
Itse asiassa kyllä. Onko se niin outo ajatus? Ihmiset pitävät yleensä isoinpana arvostuksen osoituksena sitä jos toinen antaa sitä mikä on itselle tärkeintä. Pitäähän iso osa naisistakin miehen taholta arvostuksen osoituksena jos mies antaa naiselle paljon läheisyyttä ja hyviä keskusteluja.
Seksi on siis sinulle tärkeintä. Tämä selvä.
Kerropa, etkö koskaan itse kaipaa keskustelua? Istua möllötät tuppisuuna päivät päästään? Ja läheisyyttä et kaipaa muulloin kuin silloin, kun pitää saada seksiä?
En kyllä ryhtyisi parisuhteeseen sinun kaltaisesi miehen kanssa. Onneksi toisenlaisiakin on olemassa.
Kyllä oikeasti seksikäs mies on sellainen joka välittää toisen tunteista!💕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Parisuhteissa ON lähes aina paljon muuta arvokasta kuin seksi. Ei se muodosta suurta osaa parisuhteesta, ei ajankäytöllisesti, eikä muullakaan tavalla. Mutta ikävä kyllä sen loppumisesta - tai pikemminkin siitä, että pariskunnan osapuolten halut eivät kuihdu samanaikaisesti - ja sen aiheuttamasta tyytymättömyydestä tulee 90% suhteita tilanne, joka lopettaa hyvin tehokkaasti myös rakkauden.
Ikävä kyllä seksittömät parisuhteet ovat useimmiten myös rakkaudettomia, paitsi niissä tilanteissa, jossa molemmat ovat menettäneet samanaikaisesti halunsa.
Hyvin sanottu tämäkin.
Miksi tässä ketjussa kirjoitellaan että rakkaudella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Väitetään, että miehet haluavat vaan panna omaksi ilokseen. Ajattelematta naistaan millään tavalla.
Ehkä niin väittävät sitten ovat eläneet tuollaisen miehen kanssa. Itse se mies kuitenkin on valittu.
On kyllä mielenkiintoinen väite ettei seksillä ja rakkaudella olisi tekoa toistensa kanssa jos on parisuhteessa. Se rakkaushan parhaimmillaan lisää sitä halua toiseen ihmiseen. Ja tämänhän voi kääntää niin, että joku (haluton) tosiaan erottelee seksin sellaiseksi jota ei tehdä sitten välttämättä rakastamansa ihmisen kanssa, vaan seksuaalisuus on ihan oma juttunsa joka hoidetaan siihen sopivien kumppanien kanssa.
Voiko joku ajatella niin kieroutuneesti, että seksuaalisuus on jotenkin likaista, eikä uskalla nauttia aidosti oman puolisonsa kanssa, koska pelkää ettei tämä sitten enää rakastakaan? Vai kyllästyykö siihen puolisoonsa vääjäämättä seksuaalisesti vaikka suhde olisi muutenkin hyvä?
Aloitetaan tuosta loppuosasta. Minä kasvoin herätysliikkeissä. Seksiin suhtautuminen oli negatiivista. Kapinoin kyllä jo nuorena, harrastin irtosuhteita ym, mutta päässä aina hakkasi ajatus synnistä. Sama ajatus seurasi avioliittoon. Kyllä siitä eroon pääsi pikkuhiljaa, enkä enää vuosikymmeniin ole mokomaa miettinyt, enhän ole uskossakaan. Seksi on meillä hyvää, ja määrä on kompromissi molemmilta. Mulla on alhainen libido, miehellä varmaan aika normaali. Meillä on seksiä 1-2 krt viikossa, jos mies kaipaa enemmän, hoitaa asian itse. Joskus kaipaa, toisinaan ei. Meillä on aika vakipäivät jolloin seksiä harrastetaan, ollaan tämä huomattu helpoimmaksi toteuttaa monestakin syystä. Joskus on spontaanimminkin.
Mulle joka tapauksessa seksi on omassa lokerossaan, rakkaus on toisessa. Voin harrastaa seksiä ilman rakkautta, ja voin rakastaa (ja olen rakastanutkin) ilman seksiä. Toki tässä ns. normaalissa avioliitossa on molempia, sekä seksiä että rakkautta. Mutta minun kohdallani rakkaus ei lisää halua. Halun määrä on aika lailla vakio, oli rakkautta tai ei. Ihmisiä on erilaisia, omalla kohdalla nepsy-diagnoosilla saattaa olla tekemistä asian kanssa. En kuitenkaan ole mielestäni epänormaali, olen vain yhdenlainen ihminen. Meitä samanlaisia on muitakin, ja eri tavoin erilaisia on koko loppumaailma täynnä.
Ensinnä, olethan sä itse tyytyväinen tuohon seksiin jota teillä on noin huisan paljon? Antaisin oikeasti muutaman sormen vasemmasta kädestä, jos nainen jota rakastan ja haluan toimisi jotenkin noin. Keskisormi ja nimetön lähtis ihan heti.
Et tietenkään ole epänormaali, mutta luulen ettei ole kovin muodikasta tai hyväksyttävää puhua siitä että oma libido on alhainen. Se liian usein nähdään vikana eikä ominaisuutena. Olisi hyvä, jos tässä suhteessa samanlaiset ihmiset löytäisivät toisensa, mutta usein taitaa olla niin että se vähemmän luonnostaan haluava ei halua tätä seikkaa suhteen alussa korostaa koska ei pidä asiaa tärkeänä. Suhde voisi jäädä syntymättä, jos sanoo että en mä oikeasti seksiä arjessa halua, nyt vain tämän ihastumisvaiheen ajan ainoastaan.
Mutta toihan olisi hyvin epärehellistä ja tahallista harhaanjohtamista tietenkin. Ei kai kukaan silleen tekisi kuin tietämättään.
Myöskään seksissä laiska ja itsekäs mies ei halua tätä seikkaa suhteen alussa korostaa vaan esittää naisen tarpeet huomioivaa ja hellää rakastajaa. Suhde voisi jäädä syntymättä, jos sanoo että en mä oikeasti vastavuoroista seksiä arjessa jaksa, nyt vain tämän ihastumisvaiheen ajan ainoastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Siten ihmeessä, että moni mies suhteen alkuaikoina jaksaa harrastaa naistakin tyydyttävää seksiä. Sitten suhteen arkipäivästyessä ja esim. työn rasittaessa ja lasten asettaessa omia rajoituksiaan tulee aina välillä pyydetysi pikapanoa, tai että edes suihinoton saisi. Siinä mies huomaa, että näin pääse paljon helpommalla kuin räveltämällä sille vaimollekin orgasmin, joten yhä useammin jäävät vaimon tarpeet vaille huomiota.
Ja tadaa, sulla on haluton pihtarivaimo! Kuinka outoa ja väärin!
Been there, seen that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa, että ihmiset eroaa seksittömästä suhteesta. Jos halut on ihan eriparia, niin elo yhdessä muodostuu tuskalliseksi. Silloin molempien pitää nähdä asia ja kunnioittaa toisiaan. Seksiä kaipaava on päästettävä menemään ja etsimään samanlainen lajikumppani. Ja päinvastoin.
Tämän palstan naisille ero ei näytä olevan vaihtoehto. Ennemmin nillitetään kurjaa elämää kun mies ei halua / haluaa liikaa mutta silti tuhlataan oma elämä epätyydyttävässä suhteessa. Ei taida naisista olla päätöksentekijöiksi, valittajiksi kyllä.
Naiset tekee valtaosan eropäätöksistä eli väite ei pidä millään muotoa paikkaansa.
Itsekin kirjoitin ketjuun aiemmin, miten avopuolisoni kanssa eron pääsyy oli hänen haluttomuutensa ja siitä aiheutuneet negatiiviset seurannaisvaikutukset, samoin nyt olemme asumuserossa miehen kanssa, joka on itsekäs sängyssä eikä suostu esileikkeihin tai mihinkään muuhunkaan naisen huomioimiseen jota on pyydetty lukuisia kertoja. Suhde on muutakin kuin seksi ja (lopullisen) eropäätöksen kypsyminen vie usein aikaa.
Ihan mutulla kuitenkin väittäisin että naisten eropäätösten taustalla ei ole kovin usein seksielämän ongelmat vaan muut parisuhteen ongelmat. Miesten eropäätösten taustalla taas on hyvin usein ainakin välillisesti seksielämän ongelmat (=löydettiin uusi halukkaampi kumppani).
Muut parisuhteen ongelmat johtavat seksielämän ongelmiin, joten lopulta miestenkin eropäätöstäen taustalla ovat ne muut parisuhteen ongelmat. Harmi vain, että miehet eivät halua tehdä eropäätöstä ennen kuin on löydetty uusi kumppani.
Kyllä miehesi eron ottaa, koska tämä oli viimeinen pisara, ehkä alkkikset ja narkit ovat enemmän sinun makuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen haluaa 1–2 kertaa viikossa niin hänellä on täysin normaali libido, jos sillä nyt on merkitystä että kenellä on mitenkin normaalia. Kuitenkin sen heikomman libidon ehdoilla tottakai mennään.
Jos tämä on jollekulle ongelma niin etsikööt vaikka miehen kumppaniksi, voitte panna joka päivä toisianne persuuksiin.
XD
Tuollaisessa tapauksessa on vaihdettava nainen uuteen ja parempaan. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan vaihtamalla paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuleehan niitä viikonloppuja. Eikä sen seksin pidä olla sidottuna johonkin tiettyyn aikaan ja paikkaan, kuten nyt vaikka viikonloppuun mökillä.
Parisuhde ilman seksiä on sama kuin ei parisuhdetta ollenkaan. Seksitön suhde on kaveri suhde, jossa seksin harrastaminen on täysin pois suljettua.
Vierailija kirjoitti:
No tuleehan niitä viikonloppuja. Eikä sen seksin pidä olla sidottuna johonkin tiettyyn aikaan ja paikkaan, kuten nyt vaikka viikonloppuun mökillä.
Parisuhde ilman seksiä on sama kuin ei parisuhdetta ollenkaan. Seksitön suhde on kaveri suhde, jossa seksin harrastaminen on täysin pois suljettua.
Se mitä sinä pidät parisuhteeseen kuuluvana, ei määritä yhtään mitenkään muiden parisuhteita. Muut ihmiset määrittelee ihan itse kuuluuko heidän parisuhteeseen seksiä, parinvaihtoa vai polyamiriaa vai pelkkää kumppanuutta jne. Samoin toiset ihmiset harrastavat seksiä ihan kaveripohjalta. Koskaan kuullut duck buddyistä tai friends with benefits-suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Oletkos muuten kertonut kumppaneillesi mistä oikein pidät. Vai annatko niiden vaan itse keksiä sen kaiken?
Jos tuo lause - nykyistä miestä ei tarvinut edes sanallisesti opastaa - ei sulle aukene, niin aukaistaan: muita miehiä on tarvinut sanallisesti opastaa. Ja jos vieläkään ei aukene mitä se tarkoittaa, niin kyllä, olen kertonut. Kertominen vaan ei aina riitä. Jos sanon että hellemmin, seuraavaksi taas pitää sanoa, että vielä hellemmin, tai ei noin hellästi kuitenkaan. Seuraavalla seksikerralla taas sama asia, kunnes mies oppii sen kosketuksen voimakkuuden. Joka tapauksessa kun joskus kosketus saa olla voimakkaampi ja toisinaan hellempi, on ihan hirveän raskasta kuukaudesta toiseen joka kerta opastaa miestä sanallisesti. Hellemmin, hellemmin, ei ihan noin hiljaa, noin nyt on hyvä. Nyt voisit alkaa vähän lisäämään painetta, hyvä just noin, nyt vielä vähän lisää.. Ei vaan jaksa. Jos mies on kerta kaikkiaan kykenemätön oppimaan kuuntelemaan sitä sanatonta viestintää, niin en mä jaksa.
Mistä h.lvetistä ne miehet voi tietää, millaisella tuulella milloinkin olet?
Meillä ainakin seksi vaihtelee naisen kierron mukaan. Ja joskus ihan fiiliksenkin mukaan. Puhuminen auttaa tässäkin.
Jos et jaksa niin ota sitten sitä, mitä sulle annetaan.
Esimerkiksi hengityksen rytmistä ja voihkaisujen määrästä ja intensiteetistä pystyy aika helposti päättelemään asioita.
Näillähän naiset feikkaa orkkunsa.
Joten päätteleminen voi joskus olla aika vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Oletkos muuten kertonut kumppaneillesi mistä oikein pidät. Vai annatko niiden vaan itse keksiä sen kaiken?
Jos tuo lause - nykyistä miestä ei tarvinut edes sanallisesti opastaa - ei sulle aukene, niin aukaistaan: muita miehiä on tarvinut sanallisesti opastaa. Ja jos vieläkään ei aukene mitä se tarkoittaa, niin kyllä, olen kertonut. Kertominen vaan ei aina riitä. Jos sanon että hellemmin, seuraavaksi taas pitää sanoa, että vielä hellemmin, tai ei noin hellästi kuitenkaan. Seuraavalla seksikerralla taas sama asia, kunnes mies oppii sen kosketuksen voimakkuuden. Joka tapauksessa kun joskus kosketus saa olla voimakkaampi ja toisinaan hellempi, on ihan hirveän raskasta kuukaudesta toiseen joka kerta opastaa miestä sanallisesti. Hellemmin, hellemmin, ei ihan noin hiljaa, noin nyt on hyvä. Nyt voisit alkaa vähän lisäämään painetta, hyvä just noin, nyt vielä vähän lisää.. Ei vaan jaksa. Jos mies on kerta kaikkiaan kykenemätön oppimaan kuuntelemaan sitä sanatonta viestintää, niin en mä jaksa.
Mistä h.lvetistä ne miehet voi tietää, millaisella tuulella milloinkin olet?
Meillä ainakin seksi vaihtelee naisen kierron mukaan. Ja joskus ihan fiiliksenkin mukaan. Puhuminen auttaa tässäkin.
Jos et jaksa niin ota sitten sitä, mitä sulle annetaan.
Jos sun on vaikea ymmärtää, että jatkuva toisen opastaminen saa koko homman tuntumaan työltä, niin ei voi sitten mitään. Ihan sama mulla on koiran kouluttamisen kanssa. Se on mun mielestä tosi kivaa hommaa, mutta jos mä joudun joka hemmetin kerta opastamaan jotakuta toista koiran kouluttamisessa kädestä pitäen, niin en kyllä pysty keskittymään siihen omaan tekemiseen lainkaan. Ja silloin se ei enää ole kivaa. Ihan sama minkä vaan vapaa-ajan tekemisen kanssa, jos koko aika menee vain toisen opastamiseen kun toinen ei yhtään osaa omaa järkeä käyttää. Normaalisti ihminen oppii lukemaan tilanteita ja toisia ihmisiä, sekä eläimiä jos niiden kanssa työskentelee.
Ehkä kannattaisi kuitenkin pitäytyä siinä koirien kouluttamisessa..
Ihan sama ajatus tuli mieleeni.
On se puhuminen joskus naisillekin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Tahallasiko ohitat tämän jutun varsinaisen pointin?
Kyse ei ole siitä, haluttaako seksi, vaan se, että seksiä vaaditaan olevan, tilanteista huolimatta, muusta elämästä huolimatta, JOKA TOINEN PÄIVÄ tai muuten ero.
Mikä sellainen asia on sinun elämässäsi, jonka voit varmasti luvata tekeväsi joka toinen päivä? Kerro.
Koko elämä siis pitää järjestää siten, että varmasti ennättää panna ja jaksaa panna 1 kerta 48 t sisällä.
Jos tätä voi vaatia, mikä vikaa on siinä, että vaaditaan keittämään marjapuuro - miksi muka ei onnistuisi.
Tämä keskustelu ei oikein etene mihinkään jos koko ajan kärjistetään äärimmilleen. Tiedät varmaan itsekin oikein hyvin että tuollaisia vaatimuksia esittää vain joku äärimmäisen pieni osa miehistä. Se ei siis ole se vaatimus josta normaalisti puhumme jos puhumme liian vähäisestä seksin määrästä.
Näitä kalenterikalleja on näköjään olemassa enenmmänkin. 😶
Kyllä minutkin on mies istuttanut pöydän ääreen kertoakseen, että meidän pitää sopia seksin määrästä tässä suhteessa. Että pelkkä viikonloppuseksi ei kyllä riitä, vaan jatkossa seksiä on taas vähintään 2 kertaa viikossa, mutta hän varaa option kolmanteenkin kertaan. Tämä siis äärimmäisen hektisen ja raskaan elämänvaiheen keskellä, johon en juuri apua tai tukea puolisoltani saanut.
Nyt olen suhteessa sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa jaamme ilomme ja myös surumme, ja seksikin sujuu. Ei ole miehen kalenteriin naulitsemia seksipäiviä, vaan elämän rullatessa mukavasti seksiä voi olla vaikka joka päivä, raskaissa vaiheissa sitten harvemmin.
Kappas.
Ketjussa jo toinen tapaus, missä paskan kumppanin vaihto on nostanut elämänlaatua. Jospa saataisiin vielä kolmas, niin ehkäpä sitten tyhmemmätkin alkavat uskoa asian. No, silti tätä hiukan epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että moni puhuu haluttomuudesta tapauksissa, joissa molemmat haluavat säännöllisesti jos tarjolla on hyvää seksiä. Ainoastaan haluavat hieman eri tahtiin. Eihän silloin kumpikaan ole haluton.
Näin jonkun kommentin, jossa puhuttiin naisen olevan haluton kun halusi "vain" kerran viikossa seksiä. Herrajumala, miten seksikeskeistä aikaa elämme! Pitkässä suhteessa kerran viikossahan on todella hyvä tilanne.
Ei seksi kerran viikossa nyt vielä mikään erityisen hyvä tai harvinainen tilanne ole, ennemminkin lähinnä keskiarvo ja merkki siitä, että molemmat ylipäätään haluavat seksiä toistensa kanssa. Tuo on useimmiten lähinnä se, mikä sopii ja tuntuu molemmista hyvältä.
Moni varmaan toki ajattelee, että seksi kerran kuussa on vähän, kaksi-kolme kertaa viikossa on aika paljon, siis pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tapauksessa on vaihdettava nainen uuteen ja parempaan. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan vaihtamalla paranee.
Ja tämä muuten pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Oletkos muuten kertonut kumppaneillesi mistä oikein pidät. Vai annatko niiden vaan itse keksiä sen kaiken?
Jos tuo lause - nykyistä miestä ei tarvinut edes sanallisesti opastaa - ei sulle aukene, niin aukaistaan: muita miehiä on tarvinut sanallisesti opastaa. Ja jos vieläkään ei aukene mitä se tarkoittaa, niin kyllä, olen kertonut. Kertominen vaan ei aina riitä. Jos sanon että hellemmin, seuraavaksi taas pitää sanoa, että vielä hellemmin, tai ei noin hellästi kuitenkaan. Seuraavalla seksikerralla taas sama asia, kunnes mies oppii sen kosketuksen voimakkuuden. Joka tapauksessa kun joskus kosketus saa olla voimakkaampi ja toisinaan hellempi, on ihan hirveän raskasta kuukaudesta toiseen joka kerta opastaa miestä sanallisesti. Hellemmin, hellemmin, ei ihan noin hiljaa, noin nyt on hyvä. Nyt voisit alkaa vähän lisäämään painetta, hyvä just noin, nyt vielä vähän lisää.. Ei vaan jaksa. Jos mies on kerta kaikkiaan kykenemätön oppimaan kuuntelemaan sitä sanatonta viestintää, niin en mä jaksa.
Mistä h.lvetistä ne miehet voi tietää, millaisella tuulella milloinkin olet?
Meillä ainakin seksi vaihtelee naisen kierron mukaan. Ja joskus ihan fiiliksenkin mukaan. Puhuminen auttaa tässäkin.
Jos et jaksa niin ota sitten sitä, mitä sulle annetaan.
Esimerkiksi hengityksen rytmistä ja voihkaisujen määrästä ja intensiteetistä pystyy aika helposti päättelemään asioita.
Näillähän naiset feikkaa orkkunsa.
Joten päätteleminen voi joskus olla aika vaikeaa.
Jos orkkunsa feikkaa, sitten on kyllä vaikea valittaa. Tuskinpa tässä oli siitä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Minä puhuin kompromissista, että rakasteltaisiin joka toinen päivä, mutta en ole kyllä ollut missään vaiheessa jättämässä rakasta vaimoani, vaikka tämä ei toteutuisikaan. Tuo joka toinen päivä on minusta hyvä minimitavoite silloin kun on normaalitilanne eikä ole mitään rakastelun estävää seikkaa olemassa. Silloin kun on joku este, voidaan vain mennä nukkumaan käsi kädessä, tms., mutta säännöllinen rakastelu vaimoni kanssa on tärkeää ja aviosuhdettamme lujittava tekijä silloin kun se on mahdollista. Se ei ole este, ettei kiinnosta, ja sehän olisi törkeää sanoa puolisolle, ettei kiinnosta, eli torjua puoliso. Siitä voidaan keskustella, kuinka tehdä siitä parempaa, jos on joku ongelma, jotta kiinnostus lisääntyy.
Minusta taas on törkeää odottaa, että seksiä on vähintään joka toinen päivä , kun kerran molemmat olette tietoisia siitä, että vaimosi libidolle sopisi 1-2 kertaa viikossa.
Et ymmärrä, mitä pakkotahtinen seksi ihmiselle tekee. Ehkä ymmärtäisit sitten, jos vaimosi vaatisi sinulta 2-3 kertaa päivässä. Et jaksaisi kauan katkeroitumatta.
Oiski 2-3 kertaa päivässä. Useamminkin onnistuu.
M34.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että moni puhuu haluttomuudesta tapauksissa, joissa molemmat haluavat säännöllisesti jos tarjolla on hyvää seksiä. Ainoastaan haluavat hieman eri tahtiin. Eihän silloin kumpikaan ole haluton.
Näin jonkun kommentin, jossa puhuttiin naisen olevan haluton kun halusi "vain" kerran viikossa seksiä. Herrajumala, miten seksikeskeistä aikaa elämme! Pitkässä suhteessa kerran viikossahan on todella hyvä tilanne.
Ei seksi kerran viikossa nyt vielä mikään erityisen hyvä tai harvinainen tilanne ole, ennemminkin lähinnä keskiarvo ja merkki siitä, että molemmat ylipäätään haluavat seksiä toistensa kanssa. Tuo on useimmiten lähinnä se, mikä sopii ja tuntuu molemmista hyvältä.
Moni varmaan toki ajattelee, että seksi kerran kuussa on vähän, kaksi-kolme kertaa viikossa on aika paljon, siis pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa.
Mitä tarkoitat pitkällä suhteella?
Näin jonkun kommentin, jossa puhuttiin naisen olevan haluton kun halusi "vain" kerran viikossa seksiä. Herrajumala, miten seksikeskeistä aikaa elämme! Pitkässä suhteessa kerran viikossahan on todella hyvä tilanne.