Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa on velvollisuus seksiin, jos toinen haluaa. Herää ne halut itselläkin kun alkaa vaan touhuamaan.

Ja aina voi hyväntahdoneleenä ruiskaista liukkaria tuheroon niin on miehelle miellyttävää vaikkei itseä nyt niin kovasti haluttaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Mies ei välttämättä allekirjoita paasaustasi, jos on se vähemmän halukas osapuoli. Harvassa ovat miehet, jotka haluavat ja jaksavat tyydyttää vaimon joka toinen päivä, jos itsellä veitikka nousee vain kerran viikossa tai kahdessa. Meilläkin menee näin, ja oma apu on silloin ratkaisu. En näe inhimilliseksi kiusata miestä, koska syytönhän hän itse libdonsa laatuun on.

Mutta monille miehille ei näytä tuottavan tuskaa pakottaa vaimo vastentahtoiseen seksiin, vaikka omistaisivat kaksi tervettä kättä itse.

Tuo on eri asia, jos mies ei pysty rakastelemaan vaikka haluaisi. Naisella vastaavaa ongelmaa ei ole, vaan nainen pystyy jos haluaa. Korjatkaa jos olen väärässä.

No siis periaatteessa kai pystyy.. mutta mulla ainakin on tietty vaihe kierrosta jolloin olen rutikuiva silloinkin kun panettaa ja on tosi kiihottunut, ja tuntoa ei käytännössä ole. En siis laukea vaikka mitä taikatemppuja tekisi, ja liukkaria kuluu paljon, ja alkaa nopeasti sattua.

Todellista rakkautta on se, että puolisoni on sanonut rakastavansa minua ja siksi haluaa seksiä vain silloin, kun molemmat sitä haluavat. Muu tuntuisi hänestä pahalta, koska olen hänelle rakas. Ei siis halua vain itsekkäästi omaa etuaan.

Minä puolestani en aina halua ja olen sanonut, että jos se tekee hänelle hyvän olon, voin kyllä auttaa niissäkin tilanteissa hellimällä tavalla, joka tuntuu minusta ihan kivalta, vaikken nyt erityisen haluissani olisi. Se että hän ei halua tällaista vaan haluaa nimenomaan nähdä molempien nauttivan on todellinen rakkauden osoitus ja saa minutkin haluamaan useammin ja näkemään vaivaa asian eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää

Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas? 

Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä. 

Olen eri, mutta jos minun kumppanini tekee onnelliseksi se ettei hänen tarvitse koskea minun kehooni, niin minun kumppanini ei kyllä silloin rakasta minua siten kuin minä miehen ja naisen välisen rakkauden näen. Jolloin suhde on kyllä valitettavasti tullut tiensä päähän. Yksin en jaksa rakastaa, se satuttaa liikaa.

Kyllähän puoliso haluaa varmasti halailua ja muuta hyvänä pitämistä johon se kosketus kuuluu. Tässä puhuttiin vain rakastamisesta niin että tekee kuin toinen toivoo. Puolisosi ei myöskään varmasti jaksa yksin rakastaa, vaan haluaa eron.

Ymmärsit tahallasi tietysti väärin. Tässä yhteydessä kehon koskettaminen tarkoitti seksuaalista kosketusta. Jos kumppani haluaa vain platonista kosketusta, niin hän ei enää rakasta siten kuin miehen ja naisen suhteessa rakastetaan. Vaan rakastaa kuin ystävää. Joten suhde on ohi.

Ja miksi täällä edes keskustellaan asiasta, jos kaikki haluttomat haluavat sinusta varmasti eron? Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Sen kun paperit vetämään heti kun halut loppuu. Halukkaat jää sitten yksin etsiskelemään itselleen uutta kumppania. Taitaa vaan olla niin, että hyvin usein se haluton nimenomaan ei halua erota, vaan haluaisi sitoa sen halukkaan onnettomaan liittoon ja loppuelämän selibaattiin. Syyllistää ja uhriutuu jos toinen haluaa erota tai käydä vieraissa.

Minä en pidä kosketuksesta. Ainoa ihminen jonka kosketus on ok, on puolisoni. Joten kyllä, se platoninen kosketus on ainakin minun kohdallani merkki siitä, että tämä ihminen on paljon enemmän kuin ystävä. Meitä on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Mulle seksi ei ole rakkautta. En kyllä sitä pihistelekään, mutta seksi on vain akti. Rakkautta on toisen tukeminen vaikeissa tilanteissa, halu piristää kun toinen on allapäin, huolenpito kun toinen on sairaana, yhteisten laskujen, velvollisuuksien, töiden jakamista, yhdessä rentoutumista, yhteistä tekemistä. Myös vapautta olla oma itsensä, vapautta olla erikseenkin, ja ihan vaan olla. Rakkautta on myös toisen rajojen hyväksyminen ja kunnioittaminen, ja välillä omien toiveiden uhraaminen jotta toisen toiveet toteutuisivat.

Minä tunnen suurempaa yhteyttä puolisooni kun vain katseesta ymmärrämme toisiamme, kuin seksin yhteydessä ikinä. Tai kun hommat hoituvat sanoitta, molempien tietäessä ja luottaessa siihen, että toinen hoitaa oman osuutensa, ja tietää mitä on tekemässä. Seksissä yhteyttä on yhtä paljon dildon kanssa kuin puolison. Tämä toki on minun kokemukseni, tiedän että mieheni kokee seksissä syvää yhteyttä ja läheisyyttä. Seksi on kuin suihku. Suihkussa käy kun tuntee olonsa likaiseksi, ja sitten on mukava olla kun on taas puhdas, mutta ei sillä ole väliä onko se oma suihku, työpaikan suihku, uimahallin suihku, vai mikä tahansa muu. Kunhan sen jälkeen on puhdas.

Minulle seksi on taas kiinteä osa romanttista rakkautta. Rakkaus tuntuu ikäänkuin kokonaiselta ja tasapainoiselta vasta kun siihen kuuluu sekä tuo luottamus ja henkinen yhteys että fyysinen vetovoima. Seksi taas ei välttämättä vaadi minulla rakkautta, olen harrastanut irtoseksiä sinkkuna ja nautin siitäkin, mutta rakkautta ei minulla ole ilman seksiä. Tai se rakkaus on silloin jollain tapaa vaillinaista, epätasapainossa. Ja kun olen tuntenut rakkauden jossa yhdistyy nuo kaikki, en usko että pystyn enää tyytymään rakkauteen josta jokin elementeistä puuttuu kokonaan. Ehkä eri asia jos olisi jokin fyysinen este seksille, mutta halu olisi molemmilla tallella. Mutta jos halukin katoaisi, niin tilanne olisi vähintäänkin hyvin vaikea.

Jollain tapaa olen kyllä hyväksynyt sen, että tuskin rakkaus ihan tässä muodossa säilyy hautaan asti. Kai hyvässä tapauksessa se seksuaalinen halu muuttaa muotoaan ja lopulta elämän loppumetreillä hiipuu suunnilleen samanaikaisesti. Mutta en usko että pystyisin jatkamaan liittoa, jos fyysinen rakkaus loppuisi pelkästään kumppanin puolelta lähivuosina. En tiedä pystyisinkö avoimeen suhteeseen, ehkä. Mutta ainakin jollain tavalla minulla on syvä tarve tuntea ja saada vielä eroottista rakkautta. Niin syvä, etten usko pystyväni siitä vielä luopumaan. Onneksi ei toistaiseksi ole ollut tarvettakaan.

Mä olisin jäänyt mökille ja antanut miehen vaan mennä kotiin kiukuttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvassa on ne miehet jotka haluaa elää pesättömässä suhteessa.

Harvassa ovat ne miehet, joita kiinnostaa naisen tyydyttäminen loppuun saakka ja kuunteleminen siinä, mikä saa hänet haluamaan ja mikä tyydyttymään. Sinäkin puhut "pesästä", mikä henkii ällöttävää asennetta, mikä puolestaan on todella suuri turn-off.

Minäkin kirjoitin jo aiemmin tänne ketjuun, että mun mies on mieluummin ilman kuin harrastaa esileikkejä tai harrastaa ylipäätään seksiä joka olisi tyydyttävää myös minulle. Hän yrittää hyvällä hyvällä omatunnolla työntyä kuivana sisään, mikä sattuu ja tuntuu lähinnä väkisinmakaamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää

Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas? 

Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä. 

Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?

Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?

No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.

Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.

Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.

Tiedätkö mitä? Kypsät normaalit aikuiset pystyvät rakastamaan toista ihan monella tavalla samaan aikaan. Seksin haluaminen ja muu rakastaminen eivät sulje tavallisesti toisiaan pois vaan kulkevat nimenomaan rinta rinnan.

Tämä. Yksi asia jonka olen tältä palstalta oppinut on se, että jos joskus vielä sinkuksi jäisin ja uutta kumppania etsisin, niin kiertäisin kaukaa ihmiset jotka tuntuvat pitävän seksiä ja rakkautta toistensa vaihtoehtoina ja vastakohtina pikemminkin kuin toisiaan täydentävinä ja toisiinsa limittyvinä asioina. Kaikki tällaiset seksiä ja seksuaalisuutta vähättelevät ilmaisut panopuista sun muista olisi täydellinen turn off. Samoin ajatus, että seksin haluaminen parisuhteessa tarkoittaa sitä että haluaa VAIN seksiä. Silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä ettei halua rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Kuten myös silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä että haluaa rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Ei kai sitä tarvitse silloin todistaa tai esittää. Voi vain myöntää avoimesti että ei enää rakasta.

Tuokin kannattaa sanoa jo ennen suhteen aloittamista, että seksistä kieltäytyminen tarkoittaa sitä ettei rakasta enää. 

Ei seksistä kieltäytyminen sinänsä vaan se että ei pysty enää kokemaan toisen normaaleihin tarpeisiin vastaamista iloisena ja mukavana asiana vaan pakkopullana.

Jos puoliso haluaisi sinulta kerran tunnissa, olisiko se normaaleihin tarpeisiin vastaavista? Onko tämä "normaali" kenties juuri sinun rytmisi, etkä osaa kunnioittaa toisenlaisia rytmejä?

No on se nyt jossain mitassa minun rytmini. Ei tietenkään aina ja täysin mutta jos rakkautta on huolehtia toisen hyvinvoinnista niin kyllä sillä pitää olla joku kytkös siihen miten paljon haluaa.

Jos vaikka puolisoni katsoisi tarvitsevan parisuhteessa keskustelua tai jotain huomiota päivittäin ja minä kerran vuodessa niin ei voida olettaa että se vähemmän keskustelua haluava olisi se jonka tahdissa automaattisesti mennään.

Keskustelua ja huomiota voi antaa vaikkei siltä ihan niin tuntuisikaan, seksiä ei. Sinun rytmisi on täysin kohtuuton.

No tässähän se pohjimmainen syy tulikin. Eli seksi on jotain ihan ylimallisen erikoista ja muusta elämästä irrallista että sitä koskevat ihan eri säännöt kuin mitään muuta. Mutta kun se seksi on ihan samanlainen normaali elämään kuuluva asia kuin kaikki muutkin. Siihen voi suhtautua luonnollisena ja mukavana asiana ihan kuin muihinkin parisuhteen puoliin.

Olen samaa mieltä. Hyvä että ymmärsit nyt että jokainen päättää puolestaan mitä toiselle antaa.

Ei kai täällä kukaan ole väkisin ottamisesta puhunutkaan..? Vaan siitä, että joskus haluton osapuoli voi rakastaa niin paljon, että valitsee seksin vaikka himot olisikin hukassa. Silloinhan hän on nimenomaan päättänyt itse antaa. Pakottaminen on eri asia ja se on rikos.

-eri

Joskus haluava osapuoli voi rakastaa niin paljon että ei piinaa tosita seksivonkaamisellaan. Silloin hän päättää itse.

Tietysti voi. On paljon seksittömiä suhteita, joissa tilanne on molemmille okei, ei se ole keneltäkään pois. Ja sitten niitä, joissa vonkaus loppuu siksi että halukas osapuoli on siirtynyt hoitamaan tarpeensa muualla.

Jos sinä haluat ratkaista asian noin, niin se on sinun päätöksesi, josta sinä otat itse vastuun.

Miten sinä tämän minuun käänsit? En minä ole parisuhteessa ihmisen kanssa joka kavahtaa minun kosketustani ja ällöää minun kroppaani, en minä näe sellaisessa ylipäänsä mitään järkeä. Minä olen ihmisen kanssa joka rakastaa ja haluaa minua tai sitten minä olen yksin. Mutta jotkut jostain syystä ovat tuollaisessa tilanteessa ja noin siinä tuppaa käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää

Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas? 

Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä. 

Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?

Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?

No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.

Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.

Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.

Tiedätkö mitä? Kypsät normaalit aikuiset pystyvät rakastamaan toista ihan monella tavalla samaan aikaan. Seksin haluaminen ja muu rakastaminen eivät sulje tavallisesti toisiaan pois vaan kulkevat nimenomaan rinta rinnan.

Tämä. Yksi asia jonka olen tältä palstalta oppinut on se, että jos joskus vielä sinkuksi jäisin ja uutta kumppania etsisin, niin kiertäisin kaukaa ihmiset jotka tuntuvat pitävän seksiä ja rakkautta toistensa vaihtoehtoina ja vastakohtina pikemminkin kuin toisiaan täydentävinä ja toisiinsa limittyvinä asioina. Kaikki tällaiset seksiä ja seksuaalisuutta vähättelevät ilmaisut panopuista sun muista olisi täydellinen turn off. Samoin ajatus, että seksin haluaminen parisuhteessa tarkoittaa sitä että haluaa VAIN seksiä. Silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä ettei halua rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Kuten myös silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä että haluaa rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Oletko sinä trolli, vai yritätkö tällä väsyneellä vääntelyllä todistaa jonkun pointin? Kas kun ei tätä asiaa voi vääntää toisinpäin, nämä ei ole symmetrisiä näkemyksiä. Useimmat ihmiset liittää seksin tärkeäksi osaksi miehen ja naisen välistä rakkautta. Tai siis romanttista rakkautta, oli sukupuolet ja suuntautumiset mitä tahansa. Vastakkainen näkemys, jossa nimenomaan seksistä pidättäytyminen olisi tärkeä osa parisuhdetta ja rakkautta on varmasti harvinainen. Toki niinkin saa ajatella, mutta silloin kannattaa etsiä kumppani joka on samaa mieltä.

Sinun pitää etsiä kumppani joka on kanssasi samaa mieltä. Siihen olet vapaa.

Eiköhän useimmat ajattele niin, että seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Tai ainakin alussa esittää ajattelevansa. En tunne ketään, joka olisi todennut, että hänen mielestään seksittömyys nimenomaan kuuluu parisuhteeseen. Ei edes ne haluttomat, suurin osa niistä ei itsekään haluaisi olla haluttomia.

Miksi ajattelet muiden kautta? Tärkeintä on miten sinä haluat, ei se mitä MUUT ajattelevat.

Tässä yritettiin rinnastaa ajatus seksin kuulumisesta parisuhteeseen samanarvoiseksi kuin näkemys seksittömyyden kuulumisesta parisuhteeseen. Kyllä sillä on merkitystä, jos toinen on selvästi vallitseva näkemys, koska silloin on perustellumpaa odottaa myös useimpien kumppaniehdokkaiden ajattelevan samoin.

Ja jos henkilö harrastaa kanssani seksiä, niin lienee melko poissuljettua että hän olisi oikeasti sitä mieltä että rakkauden kuuluu olla seksitöntä.

Sinun kannattaisi nyt jo ymmärtää että mikäli haluat saada sellaisen suhteen kuin tahdot, ainoa keino on puhua sen kumppanin kanssa jo etukäteen asioista jotka ovat suhteen edellytys. Et voi saada hyvää parisuhdetta olettamalla että kaikki naiset ovat samanlaisia. Veikkaan että tässä on syy epäonnistumillesi. 

Sinä viet tämän keskustelun nyt suotta henkilökohtaisuuksiin. Minä olen ihan hyvässä parisuhteessa enkä puhu itsestäni. Mutta kyllä hyvin epätavallisella tavalla ajattelevalla on minusta suurempi velvollisuus avata se suu kuin sillä tavallisella, jopa standardiksi muotoutuneella tavalla ajattelevalla. Onko sinusta tasa-avoisia näkemyksiä, jos toisen mielestä vaimon tulee pitää tiistaisin kaislahametta ja toisen mielestä vaimon ei tule pitää tiistaisin kaislahametta? Ei kaikkia itsestäänselviä oletuksia tule varmistettua ja se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen lasten kanssa. Päivittäin joudun puuttumaan heidän keskinäisiin tekemisiin, kun joku yrittää painostamalla, manipuloimalla, kiristämällä, uhkailulla, jne. saada toista leikkimään leikkiä mitä toinen ei halua juuri sillä hetkellä leikkiä. Yritän tällöin opettaa heitä ottamaan toisten tunteita huomioon, olemaan vastavuoroisia, jne., jne.

Noin 80% näistä leikkiin pakottajista on poikia ja noin 20% tyttöjä. Ja ikävä kyllä tuntuu, että harvalle opetukseni menevät perille.

Lukiessani tätä ketjua aloin (ikävällä tavalla) miettimään, että kuinkakohan monella miehellä seksiin painostaminen, manipulointi, kiristäminen ja uhkailu on jo lapsena opittu käytösmalli saada haluamansa?

Aivan kuten kuvaamillani pienillä lapsilla, vain minun mielihaluillani on merkitystä. Ja aivan kuten pienet lapset, he eivät taida ymmärtää, että loppupelissä ampuvat itseään nilkkaan, kun toinen lopettaa täysin leikkimisen.

Mitä nyt tässä viimeisi sivuja on lukenut niin ei siinä kukaan mies ole puhunut mitään joka viittaisi painostukseen, manipulointiin saati kiristykseen. On puhuttu rakkaudesta ja halusta tehdä toiselle hyvää.

Ilmeisesti miehet ja naiset lukevat nämä samat kirjoitukset täysin eri tavoilla.

Joo tämä, minä en ymmärrä mistä ne painostukset ja manipuloinnit tähän tulee.

Sitäpaitsi, minä olen kirjoittanut ainakin kerran että minä tulkitsen halujen pysyvän tai pitkäaikaisen loppumisen rakkauden loppumiseksi, ja minä olen kyllä nainen. Ei kaikki muutkaan kommentoijat ole sukupuoltaan kertoneet. On mahdollista, ettei ne kommentoijien sukupuolet mene aina niin päin kuin äkkiseltään olettaisi

Kannattaa käydä tämä keskustelu jo ennen suhteeseen menoa. 

Kai aika monet käyvät? Kuuluisi varmaan käydä ihan molemmin puolin. Myös ne, joille on tärkeää saada lopettaa seksi alttarille ilman toisen mutinoita voisivat kertoa etukäteen. Minä ainakin voin ihan suoraan sanoa, että eipä kuule käy, etsi joku muu.

Vai onko ongelma siinä, että te tiedätte itsekin ettei se diili juuri kenellekään käy? Siksi pitää höynäyttää suhteeseen joku pahaa-aavistamaton normaalihaluinen - ja uhriutua kun se lähtee parin vuoden selibaatin jälkeen joko a) vieraisiin tai b) lätkimään.

Keskustelun määritelmä on se että se on molemminpuolista. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta,  mutta sen tietää kyllä jo alussa että jos seksiä ei tule silloin kun minä haluan, niin ero on seuraus, tai pettäminen.

Mutta kai nekin ihmiset tunnistavat itsensä, joille on tärkeää säilyttää oikeus pihtaamiseen? Siis jos kerran vaaditaan, että halukkaat ilmoittavat kättelyssä eroavansa jos seksi loppuu, niin varmaan on olemassa se joukko tulevia haluttomia joille tällainen ilmoitus on turn off? Eihän sillä ilmoituksella muuten olisi mitään väliä, jos ei se muuttaisi kenenkään pariutumista. Miksei tällaiset ihmiset, jotka haluavat että kumppani lupaa olla jättämättä ja pettämättä vaikka seksi loppuisi suhteen alkumetreillä kuin seinään kerro tästä toiveesta? Minä ainakin kiertäisin kaukaa ihmiset jotka tällaisia lupauksia vaatisi. Suhde on näille jonkinlainen selibaattivankila sitten ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen lasten kanssa. Päivittäin joudun puuttumaan heidän keskinäisiin tekemisiin, kun joku yrittää painostamalla, manipuloimalla, kiristämällä, uhkailulla, jne. saada toista leikkimään leikkiä mitä toinen ei halua juuri sillä hetkellä leikkiä. Yritän tällöin opettaa heitä ottamaan toisten tunteita huomioon, olemaan vastavuoroisia, jne., jne.

Noin 80% näistä leikkiin pakottajista on poikia ja noin 20% tyttöjä. Ja ikävä kyllä tuntuu, että harvalle opetukseni menevät perille.

Lukiessani tätä ketjua aloin (ikävällä tavalla) miettimään, että kuinkakohan monella miehellä seksiin painostaminen, manipulointi, kiristäminen ja uhkailu on jo lapsena opittu käytösmalli saada haluamansa?

Aivan kuten kuvaamillani pienillä lapsilla, vain minun mielihaluillani on merkitystä. Ja aivan kuten pienet lapset, he eivät taida ymmärtää, että loppupelissä ampuvat itseään nilkkaan, kun toinen lopettaa täysin leikkimisen.

Mitä nyt tässä viimeisi sivuja on lukenut niin ei siinä kukaan mies ole puhunut mitään joka viittaisi painostukseen, manipulointiin saati kiristykseen. On puhuttu rakkaudesta ja halusta tehdä toiselle hyvää.

Ilmeisesti miehet ja naiset lukevat nämä samat kirjoitukset täysin eri tavoilla.

Joo tämä, minä en ymmärrä mistä ne painostukset ja manipuloinnit tähän tulee.

Sitäpaitsi, minä olen kirjoittanut ainakin kerran että minä tulkitsen halujen pysyvän tai pitkäaikaisen loppumisen rakkauden loppumiseksi, ja minä olen kyllä nainen. Ei kaikki muutkaan kommentoijat ole sukupuoltaan kertoneet. On mahdollista, ettei ne kommentoijien sukupuolet mene aina niin päin kuin äkkiseltään olettaisi

Kannattaa käydä tämä keskustelu jo ennen suhteeseen menoa. 

Kai aika monet käyvät? Kuuluisi varmaan käydä ihan molemmin puolin. Myös ne, joille on tärkeää saada lopettaa seksi alttarille ilman toisen mutinoita voisivat kertoa etukäteen. Minä ainakin voin ihan suoraan sanoa, että eipä kuule käy, etsi joku muu.

Vai onko ongelma siinä, että te tiedätte itsekin ettei se diili juuri kenellekään käy? Siksi pitää höynäyttää suhteeseen joku pahaa-aavistamaton normaalihaluinen - ja uhriutua kun se lähtee parin vuoden selibaatin jälkeen joko a) vieraisiin tai b) lätkimään.

Minä olisin toivonut että mies kertoo ennen alttarille astelemista aikovansa alkoholisoitua. Voisi sitä seksiäkin olla paljon enemmän, mutta ei musta ole kilpailemaan alkoholin kanssa. Ehkä mä jonkun mielestä olen pihtari, mutta ei paljon seksi huvita miehen kanssa enää. Ei vaikka seksi on hyvää, mies on myös humalassa mukava, ei koskaan ilkeä tai väkivaltainen. Silti vaan inhottaa kuinka koko elämä pyörii oluen ympärillä, kaikki välttämättömät asiat ajoitetaan sen mukaan että mies pääsee mahdollisimman pian sihauttamaan tölkin auki. Onneksi minullakin on nykyään harrastus mitä rakastan enemmän kuin puolisoani, niin ollaan molemmat samassa tilanteessa, elämässä on jotakin mikä menee puolison edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Mulle seksi ei ole rakkautta. En kyllä sitä pihistelekään, mutta seksi on vain akti. Rakkautta on toisen tukeminen vaikeissa tilanteissa, halu piristää kun toinen on allapäin, huolenpito kun toinen on sairaana, yhteisten laskujen, velvollisuuksien, töiden jakamista, yhdessä rentoutumista, yhteistä tekemistä. Myös vapautta olla oma itsensä, vapautta olla erikseenkin, ja ihan vaan olla. Rakkautta on myös toisen rajojen hyväksyminen ja kunnioittaminen, ja välillä omien toiveiden uhraaminen jotta toisen toiveet toteutuisivat.

Minä tunnen suurempaa yhteyttä puolisooni kun vain katseesta ymmärrämme toisiamme, kuin seksin yhteydessä ikinä. Tai kun hommat hoituvat sanoitta, molempien tietäessä ja luottaessa siihen, että toinen hoitaa oman osuutensa, ja tietää mitä on tekemässä. Seksissä yhteyttä on yhtä paljon dildon kanssa kuin puolison. Tämä toki on minun kokemukseni, tiedän että mieheni kokee seksissä syvää yhteyttä ja läheisyyttä. Seksi on kuin suihku. Suihkussa käy kun tuntee olonsa likaiseksi, ja sitten on mukava olla kun on taas puhdas, mutta ei sillä ole väliä onko se oma suihku, työpaikan suihku, uimahallin suihku, vai mikä tahansa muu. Kunhan sen jälkeen on puhdas.

Minulle seksi on taas kiinteä osa romanttista rakkautta. Rakkaus tuntuu ikäänkuin kokonaiselta ja tasapainoiselta vasta kun siihen kuuluu sekä tuo luottamus ja henkinen yhteys että fyysinen vetovoima. Seksi taas ei välttämättä vaadi minulla rakkautta, olen harrastanut irtoseksiä sinkkuna ja nautin siitäkin, mutta rakkautta ei minulla ole ilman seksiä. Tai se rakkaus on silloin jollain tapaa vaillinaista, epätasapainossa. Ja kun olen tuntenut rakkauden jossa yhdistyy nuo kaikki, en usko että pystyn enää tyytymään rakkauteen josta jokin elementeistä puuttuu kokonaan. Ehkä eri asia jos olisi jokin fyysinen este seksille, mutta halu olisi molemmilla tallella. Mutta jos halukin katoaisi, niin tilanne olisi vähintäänkin hyvin vaikea.

Jollain tapaa olen kyllä hyväksynyt sen, että tuskin rakkaus ihan tässä muodossa säilyy hautaan asti. Kai hyvässä tapauksessa se seksuaalinen halu muuttaa muotoaan ja lopulta elämän loppumetreillä hiipuu suunnilleen samanaikaisesti. Mutta en usko että pystyisin jatkamaan liittoa, jos fyysinen rakkaus loppuisi pelkästään kumppanin puolelta lähivuosina. En tiedä pystyisinkö avoimeen suhteeseen, ehkä. Mutta ainakin jollain tavalla minulla on syvä tarve tuntea ja saada vielä eroottista rakkautta. Niin syvä, etten usko pystyväni siitä vielä luopumaan. Onneksi ei toistaiseksi ole ollut tarvettakaan.

Jatkan vielä linkillä erään rakkausteorian Wikipedia-artikkeliin, koska tuo kuvaa aika hyvin sitä miten itse näen ja koen rakkauden. Ajatukset oli siis hyvin samanlaiset jo kauan ennenkuin kuulin teoriasta.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Triangular_theory_of_love

Lyhyesti, rakkaus koostuu kolmesta elementistä: läheisyys, intohimo ja sitoutuminen. Ihanteellinen parisuhderakkaus käsittää nämä kaikki. Pelkkä läheisyys ilman sitoutumista on kumppanuutta. Pitkä parisuhde voi muuttua inhimon haihtuessa kumppanuudeksi, mutta silloin siitä on yksi tärkeä elementti kuitenkin poistunut. Minun olisi vaikea hyväksyä ajatusta, että luopuisin kokonaan tuosta rakkauden intohimoaspektista loppuelämäkseni, ja sitähän yksiavioinen kumppanuussuhde tarkoittaisi. En myöskään usko, että lakkaan tuntemasta intohimoa vielä vuosiin. Vaikka yrittäisin. Jolloin kumppanin intohimon kuollessa se kohdistuisi joko yksipuolisena kumppaniin, ja yksipuolinen rakkaus on tuskaa, tai ajan kautta etsiytyisi kohteeseen joka pystyy siihen vastaamaan. Kumpikin vaihtoehto olisi huono.

Jos tämä nyt selventää vähän sitä, miten joku seksuaalisuutta ja intohimoa arvostava voi rakkauden nähdä, ja miksi siihen suhteeseen voi olla seksin loputtua vaikea jäädä vaikka rakastaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Mulle seksi ei ole rakkautta. En kyllä sitä pihistelekään, mutta seksi on vain akti. Rakkautta on toisen tukeminen vaikeissa tilanteissa, halu piristää kun toinen on allapäin, huolenpito kun toinen on sairaana, yhteisten laskujen, velvollisuuksien, töiden jakamista, yhdessä rentoutumista, yhteistä tekemistä. Myös vapautta olla oma itsensä, vapautta olla erikseenkin, ja ihan vaan olla. Rakkautta on myös toisen rajojen hyväksyminen ja kunnioittaminen, ja välillä omien toiveiden uhraaminen jotta toisen toiveet toteutuisivat.

Minä tunnen suurempaa yhteyttä puolisooni kun vain katseesta ymmärrämme toisiamme, kuin seksin yhteydessä ikinä. Tai kun hommat hoituvat sanoitta, molempien tietäessä ja luottaessa siihen, että toinen hoitaa oman osuutensa, ja tietää mitä on tekemässä. Seksissä yhteyttä on yhtä paljon dildon kanssa kuin puolison. Tämä toki on minun kokemukseni, tiedän että mieheni kokee seksissä syvää yhteyttä ja läheisyyttä. Seksi on kuin suihku. Suihkussa käy kun tuntee olonsa likaiseksi, ja sitten on mukava olla kun on taas puhdas, mutta ei sillä ole väliä onko se oma suihku, työpaikan suihku, uimahallin suihku, vai mikä tahansa muu. Kunhan sen jälkeen on puhdas.

Minulle seksi on taas kiinteä osa romanttista rakkautta. Rakkaus tuntuu ikäänkuin kokonaiselta ja tasapainoiselta vasta kun siihen kuuluu sekä tuo luottamus ja henkinen yhteys että fyysinen vetovoima. Seksi taas ei välttämättä vaadi minulla rakkautta, olen harrastanut irtoseksiä sinkkuna ja nautin siitäkin, mutta rakkautta ei minulla ole ilman seksiä. Tai se rakkaus on silloin jollain tapaa vaillinaista, epätasapainossa. Ja kun olen tuntenut rakkauden jossa yhdistyy nuo kaikki, en usko että pystyn enää tyytymään rakkauteen josta jokin elementeistä puuttuu kokonaan. Ehkä eri asia jos olisi jokin fyysinen este seksille, mutta halu olisi molemmilla tallella. Mutta jos halukin katoaisi, niin tilanne olisi vähintäänkin hyvin vaikea.

Jollain tapaa olen kyllä hyväksynyt sen, että tuskin rakkaus ihan tässä muodossa säilyy hautaan asti. Kai hyvässä tapauksessa se seksuaalinen halu muuttaa muotoaan ja lopulta elämän loppumetreillä hiipuu suunnilleen samanaikaisesti. Mutta en usko että pystyisin jatkamaan liittoa, jos fyysinen rakkaus loppuisi pelkästään kumppanin puolelta lähivuosina. En tiedä pystyisinkö avoimeen suhteeseen, ehkä. Mutta ainakin jollain tavalla minulla on syvä tarve tuntea ja saada vielä eroottista rakkautta. Niin syvä, etten usko pystyväni siitä vielä luopumaan. Onneksi ei toistaiseksi ole ollut tarvettakaan.

Olet kuin puolisoni. Minä voisin lopettaa eroottisen rakkauden ja hoitaa fyysiset tarpeeni ihan itsekseni. Mutta rakastan miestäni, meillä seksi on hyvää, eikä seksin harrastaminen ole minulle vastenmielistä silloinkaan kun itseäni ei paneta. Joten kyllä meillä seksiä säännöllisesti on.

Itse olen huomannut, että omat haluni ovat korkeimmillaan tiettyyn aikaväliin kuukautiskierrossa, mikä lienee hyvin normaalia naisilla. Tämän lisäksi halut ovat korkeimmillaan aamupäivän aikana kun molemmat ovat töissä. Tai vapaapäivinä puolisoni nukkuu vielä silloin (hän elää suunnilleen vampyyrin päivärytmissä). Käytännössä siis on lähes mahdoton harrastella juuri silloin kun minä olisin kuumimmillani, eikä sille vaan mitään voi.

Toinen huomioitava asia on, että niin kauan kun käytin yhdistelmäehkäisyä, olin täysin haluton (mutta edelleen seksi oli minulle neutraali asia, enkä kokenut sitä rikkovana tai vastenmielisenä. Varmaan koska siihen ei minulla ole koskaan liittynyt tunteita). Eli hyvin ison osan nuoruutta ja aikuisuutta. Vasta yli kolmekymppisenä kun pääsin sterilisaatioon ja sain luovuttua ehkäisystä, haluja alkoi löytyä. Enkä ole ainoa nainen jolla on sama tilanne. Joskus kannattaisi kokeilla vaihtoehtoisia ehkäisytapoja kuin sitä yhdistelmäehkäisyä, jos puolisolla on haluttomuutta. Toki tässäkin törmäsin siihen, ettei niitä vaihtoehtoja oikeasti ole, ainakaan miesten mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Mulle seksi ei ole rakkautta. En kyllä sitä pihistelekään, mutta seksi on vain akti. Rakkautta on toisen tukeminen vaikeissa tilanteissa, halu piristää kun toinen on allapäin, huolenpito kun toinen on sairaana, yhteisten laskujen, velvollisuuksien, töiden jakamista, yhdessä rentoutumista, yhteistä tekemistä. Myös vapautta olla oma itsensä, vapautta olla erikseenkin, ja ihan vaan olla. Rakkautta on myös toisen rajojen hyväksyminen ja kunnioittaminen, ja välillä omien toiveiden uhraaminen jotta toisen toiveet toteutuisivat.

Minä tunnen suurempaa yhteyttä puolisooni kun vain katseesta ymmärrämme toisiamme, kuin seksin yhteydessä ikinä. Tai kun hommat hoituvat sanoitta, molempien tietäessä ja luottaessa siihen, että toinen hoitaa oman osuutensa, ja tietää mitä on tekemässä. Seksissä yhteyttä on yhtä paljon dildon kanssa kuin puolison. Tämä toki on minun kokemukseni, tiedän että mieheni kokee seksissä syvää yhteyttä ja läheisyyttä. Seksi on kuin suihku. Suihkussa käy kun tuntee olonsa likaiseksi, ja sitten on mukava olla kun on taas puhdas, mutta ei sillä ole väliä onko se oma suihku, työpaikan suihku, uimahallin suihku, vai mikä tahansa muu. Kunhan sen jälkeen on puhdas.

Minulle seksi on taas kiinteä osa romanttista rakkautta. Rakkaus tuntuu ikäänkuin kokonaiselta ja tasapainoiselta vasta kun siihen kuuluu sekä tuo luottamus ja henkinen yhteys että fyysinen vetovoima. Seksi taas ei välttämättä vaadi minulla rakkautta, olen harrastanut irtoseksiä sinkkuna ja nautin siitäkin, mutta rakkautta ei minulla ole ilman seksiä. Tai se rakkaus on silloin jollain tapaa vaillinaista, epätasapainossa. Ja kun olen tuntenut rakkauden jossa yhdistyy nuo kaikki, en usko että pystyn enää tyytymään rakkauteen josta jokin elementeistä puuttuu kokonaan. Ehkä eri asia jos olisi jokin fyysinen este seksille, mutta halu olisi molemmilla tallella. Mutta jos halukin katoaisi, niin tilanne olisi vähintäänkin hyvin vaikea.

Jollain tapaa olen kyllä hyväksynyt sen, että tuskin rakkaus ihan tässä muodossa säilyy hautaan asti. Kai hyvässä tapauksessa se seksuaalinen halu muuttaa muotoaan ja lopulta elämän loppumetreillä hiipuu suunnilleen samanaikaisesti. Mutta en usko että pystyisin jatkamaan liittoa, jos fyysinen rakkaus loppuisi pelkästään kumppanin puolelta lähivuosina. En tiedä pystyisinkö avoimeen suhteeseen, ehkä. Mutta ainakin jollain tavalla minulla on syvä tarve tuntea ja saada vielä eroottista rakkautta. Niin syvä, etten usko pystyväni siitä vielä luopumaan. Onneksi ei toistaiseksi ole ollut tarvettakaan.

Olet kuin puolisoni. Minä voisin lopettaa eroottisen rakkauden ja hoitaa fyysiset tarpeeni ihan itsekseni. Mutta rakastan miestäni, meillä seksi on hyvää, eikä seksin harrastaminen ole minulle vastenmielistä silloinkaan kun itseäni ei paneta. Joten kyllä meillä seksiä säännöllisesti on.

Itse olen huomannut, että omat haluni ovat korkeimmillaan tiettyyn aikaväliin kuukautiskierrossa, mikä lienee hyvin normaalia naisilla. Tämän lisäksi halut ovat korkeimmillaan aamupäivän aikana kun molemmat ovat töissä. Tai vapaapäivinä puolisoni nukkuu vielä silloin (hän elää suunnilleen vampyyrin päivärytmissä). Käytännössä siis on lähes mahdoton harrastella juuri silloin kun minä olisin kuumimmillani, eikä sille vaan mitään voi.

Toinen huomioitava asia on, että niin kauan kun käytin yhdistelmäehkäisyä, olin täysin haluton (mutta edelleen seksi oli minulle neutraali asia, enkä kokenut sitä rikkovana tai vastenmielisenä. Varmaan koska siihen ei minulla ole koskaan liittynyt tunteita). Eli hyvin ison osan nuoruutta ja aikuisuutta. Vasta yli kolmekymppisenä kun pääsin sterilisaatioon ja sain luovuttua ehkäisystä, haluja alkoi löytyä. Enkä ole ainoa nainen jolla on sama tilanne. Joskus kannattaisi kokeilla vaihtoehtoisia ehkäisytapoja kuin sitä yhdistelmäehkäisyä, jos puolisolla on haluttomuutta. Toki tässäkin törmäsin siihen, ettei niitä vaihtoehtoja oikeasti ole, ainakaan miesten mielestä.

Hassua kyllä, vaikka seksi kuuluu minulla olennaisena osana rakkauteen, pystyn minäkin harrastamaan seksiä ilman tunteita - siis sekä ilman syvempiä tunteita pelkästä himosta, että myös ilman himoa silloin kun ei erityisemmin haluta. Esimerkiksi nuorinta lasta tehtiin aikanaan tyylillä housut pois ja hommiin, huvitti tai ei. Seksi kumppanin kanssa tuntuu minusta parhaimmillaan taivaalliselta ja huonoimmillaankin neutraalilta, ihan mukiinmenevältä. Ei koskaan pahalta. Voin purkaa seksiin myös tunteita, jotka ei varsinaisesti liity kumppaniin tai parisuhteeseen, esimerkiksi ahdistukseen olen joskus reagoinut libidon lisääntymisellä.

Varmaan siksikin siitä seksistä olisi vaikea ajatus luopua, koska minulle seksuaalisuus on niin monia asioita ja monella tavalla tärkeä osa elämää. Kiinteä osa rakkautta ja parisuhdetta, mutta myös enemmän, ehkä osa minuuttakin. En näe että voisin luopua siitä kenenkään vuoksi. En näe että kukaan sen uhrauksen arvoinen sitä edes pyytäisi. Ehkä jossain tilanteessa avoin suhde, en tiedä. Onneksi ei ole vielä tarvetta edes miettiä.

Joskus aiemmassa elämässä olen joutunut näitä miettimään ja siksi tulee näihin ketjuihin osallistuttua. Puolisoni edellinen pitkä suhde päättyi hänen exänsä haluttomuuteen, joten siinä mielessä ollaan samassa veneessä ja samoilla linjoilla, kumpikin hakee suhdetta jossa pidetään myös seksuaalisesta rakkaudesta huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Meillä pihtaa ukko. Ei tääkää ole kivaa.

Voitas vaihtaa miehiä. Saat +50 v jota ei naiminen enää kiinnosta, ainakaan mun kanssa.

Pihtaamalla pääset sinkuksi miehen aloitteesta