Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Ei vaadi kukaan luopumaan. Ihan itse saat tehdä ratkaisusi omassa suhteessasi. Nuo ovat oman mielikuvituksesi tuotteita tuollaiset.
No aika monta kommenttia täälläkin on ollut jossa todetaan että "eikö sitä mikään muu ole mielessä kuin seksi" ja vastaavaa. Eli kerrotaan että seksin haluaminen ja tarviseminen suhteessa on jotenkin väärin ja että jos toinen ei halua niin se on ihan ok ja sitten vain ollaan ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Olen eri, mutta jos minun kumppanini tekee onnelliseksi se ettei hänen tarvitse koskea minun kehooni, niin minun kumppanini ei kyllä silloin rakasta minua siten kuin minä miehen ja naisen välisen rakkauden näen. Jolloin suhde on kyllä valitettavasti tullut tiensä päähän. Yksin en jaksa rakastaa, se satuttaa liikaa.
Kyllähän puoliso haluaa varmasti halailua ja muuta hyvänä pitämistä johon se kosketus kuuluu. Tässä puhuttiin vain rakastamisesta niin että tekee kuin toinen toivoo. Puolisosi ei myöskään varmasti jaksa yksin rakastaa, vaan haluaa eron.
Ymmärsit tahallasi tietysti väärin. Tässä yhteydessä kehon koskettaminen tarkoitti seksuaalista kosketusta. Jos kumppani haluaa vain platonista kosketusta, niin hän ei enää rakasta siten kuin miehen ja naisen suhteessa rakastetaan. Vaan rakastaa kuin ystävää. Joten suhde on ohi.
Ja miksi täällä edes keskustellaan asiasta, jos kaikki haluttomat haluavat sinusta varmasti eron? Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Sen kun paperit vetämään heti kun halut loppuu. Halukkaat jää sitten yksin etsiskelemään itselleen uutta kumppania. Taitaa vaan olla niin, että hyvin usein se haluton nimenomaan ei halua erota, vaan haluaisi sitoa sen halukkaan onnettomaan liittoon ja loppuelämän selibaattiin. Syyllistää ja uhriutuu jos toinen haluaa erota tai käydä vieraissa.
Olet vapaa tekemään omat ratkaisusu ja eroamaan jolle kumppnisi toiveet enää sinua miellytä. Et voi laittaa tätä toisen kannettavaksi, olet aikuinen ihminen, joten eroat itse jos haluat, etkä odottele että vaimosi laittaa eron vireille.
Täh? Minähän nimenomaan kirjoitin eroavani jos seksuaalinen rakkaus muuttuu platoniseksi. Sinä sen sijaan julistit, että kyllä se halutonkin ihan varmasti haluaa erota. Kuten sanottu, jos se haluton haluaa aina ihan itse erota, niin eihän yhdelläkään parilla pitäisi olla halujen kohtaamattomuuden ongelmaa.
Vai olisiko sittenkin niin, että täysin tuntemattoman ihmisen erohalujen spekulointi on ihan vaan typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?
Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?
No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.
Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Minä annan rakkaudesta naiselleni hyvin monia asioita itsestäni ja ajastani. MInusta on elämässä kaikkein parasta kun voin ilahduttaa rakkaitani. Kuten usein sanotaan, on isompi ilo antaa lahja kuin saada lahja.
Mutta oletan että sama pätee kumppaneilla molempiin suuntiin eli että kumpikin nauttii aidosti siitä että tekee toiselle hyvää. Mutta ilmiesestä tämä "kun annat paljon niin myös saat paljon" ajatus on monille täällä ihan vieras.
Annatko vaimollesi orgasmeja myös silloin, kun itseäsi ei seksi huvita tai et siihen pysty?
Hassu kysymys. Tietenkin. Ihan kuten teen monia muitakin asioita hänen hyväkseen vaikka en hyödy niistä itse suoraan mitenkään. Tuohan on ihan normaalia kun rakastaa toista.
Erittäin moni mies ei anna edes silloin, kun itse haluaa ja saa.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Mielestäni suhteen sarka on loppuun kynnetty siinä vaiheessa ja on aika lähteä katselemaan kummankin vihreämpiä niittyjä, mikäli jompi kumpi kokee velvollisuudekseen toimia toisen seksileluna.
Parisuhteessa ei ole pakko olla, yksin on vähemmän tuon suuntaisia velvollisuuksia mikäli niitä ei halua.
Turha valittaa leluna olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Etsi itsellesi naisystävä joka jakaa ajatuksesi. Hänen kanssaan voitte harrastaa seksiä niin usein kuin haluatte eli ei koskaan.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Munajumpparit luulee että niiden pitää saada pussityhjennys tarpeen mukaan itse tekemättä mitää. Yöks
Kai ymmärrät, että näillä kommenteilla kerrot aika paljon itsestäsi. Kelpaat ja saat kokemuksia miesten pohjasakasta. Sinulla ei ilmeisesti ole kokemuksia paremmista miehistä. Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Halailu ja fyysinen läheisyys on kivaa seksi on turhaa ajanhukkaa
Meillä se seksi nimenomaan sisältää paljon halailua ja fyysistä läheisyytta ja siksi se on niin kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Minä annan rakkaudesta naiselleni hyvin monia asioita itsestäni ja ajastani. MInusta on elämässä kaikkein parasta kun voin ilahduttaa rakkaitani. Kuten usein sanotaan, on isompi ilo antaa lahja kuin saada lahja.
Mutta oletan että sama pätee kumppaneilla molempiin suuntiin eli että kumpikin nauttii aidosti siitä että tekee toiselle hyvää. Mutta ilmiesestä tämä "kun annat paljon niin myös saat paljon" ajatus on monille täällä ihan vieras.
Annatko vaimollesi orgasmeja myös silloin, kun itseäsi ei seksi huvita tai et siihen pysty?
Hassu kysymys. Tietenkin. Ihan kuten teen monia muitakin asioita hänen hyväkseen vaikka en hyödy niistä itse suoraan mitenkään. Tuohan on ihan normaalia kun rakastaa toista.
Erittäin moni mies ei anna edes silloin, kun itse haluaa ja saa.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Näin varmaan onkin mutta siitä ei nyt puhuttu vaan pyytettömästä rakkaudesta ja mitä silloin tehdään ja annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun seksi kuolee, kuolee myös suhde.
Tätä mini ei ymmärrä.
On totta, että mini ei ymmärrä miten KSI seksi loppuminen lopettaisi suhteen. Aivan hyvin suhde toimii ilman seksiäkin.
Aivan varmasti sen osalta joka ei enää halua seksiä. Kysy kuitenkin ihan varmuuden vuoksi myös niiltä jotka haluavat seksiä.
Kyllä on todella säälittävää ,mikäli suhde perustuu pelkälle seksin "saamiselle". Miksi ihmiset alistuu tuollaisiin suhteen irvikuviin?
Niinpä. Nykyisin ihmisillä on arvot aivan päällään. Seksihän on vain lisääntymistä varten- eihän sitä tarvita mikäli ei haluta lapsia.
Kukaan ei ole sanonut pelkästään seksiin. Mutta seksi on aivan olennainen osa suhdetta ja ilman seksiä ei ole myöskään suhdetta.
Tuleppa vanhempaan ikään, kyllä parisuhteessa on toisenlaiset arvot.
En ymmärrä tätä näkemystä. Kyllä seksi ja seksuaalisuus on vanhempanakin todella tärkeää monille. Ei se tarkoita että seksiä olisi yhtä usein kuin nuorena mutta kyllä se on juuri se erityinen kipinä kahden ihmisen välillä joka tekee siitä parisuhteesta parisuhteen myös vanhempana, ei se että istutaan eri kiikkustuoleissa hiljaa.
Ymmärrät kyllä sitten kuin kasvat vielä, ja kun vanhenet.
Olen eri, mutta onpa lapsellinen kommentti. Kyllä seksuaalisuus on nykypäivänä tärkeä asia monelle iäkkäällekin. Ei toki kaikille, ja sekin on ihan okei kunhan molemmat on asiasta samaa mieltä. Mutta osalle on. Ihan tunkkainen ajatus, että kaikilla halut ja seksielämä kuolisi iän myötä.
Olet itse lapsellinen jos luulet että seksuaalisuutesi säilyy koko loppuelämäsi. Ei tähän muuta voi sanoa kuin että tulet sen sitten näkemään.
Kuule, ihan tutkimustenkin mukaan osa pareista säilyy aktiivisena kalkkiviivoille asti. Et sinä voi sanoa kenenkään muun puolesta, mihin asti hänellä tulee kyvyt ja halut säilymään. Se nimenomaan on lapsellista, että vastoin tunnettuja faktoja yrität silti yleistää omat kokemuksesi koskemaan kaikkia.
Kyllä se on lapsellista että sinä kuvittelet tietäväsi miten loppuelämäsi menee. Se vain on lapsellista, ei sille tosiasialle mitään voi. Ei edes sinun tutkimuskesi.
Agressiivisuudestasi päätellen olet itse sinkku, ja luultavasti toimit perunalastuilla ja suklaapatukoilla. Siitä on seurauksena se, että olet ns. kehopositiivinen ja parisuteesta kohdallasi ei ole toivoakaan.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun seksi kuolee, kuolee myös suhde.
Tätä mini ei ymmärrä.
On totta, että mini ei ymmärrä miten KSI seksi loppuminen lopettaisi suhteen. Aivan hyvin suhde toimii ilman seksiäkin.
Aivan varmasti sen osalta joka ei enää halua seksiä. Kysy kuitenkin ihan varmuuden vuoksi myös niiltä jotka haluavat seksiä.
Kyllä on todella säälittävää ,mikäli suhde perustuu pelkälle seksin "saamiselle". Miksi ihmiset alistuu tuollaisiin suhteen irvikuviin?
Niinpä. Nykyisin ihmisillä on arvot aivan päällään. Seksihän on vain lisääntymistä varten- eihän sitä tarvita mikäli ei haluta lapsia.
Kukaan ei ole sanonut pelkästään seksiin. Mutta seksi on aivan olennainen osa suhdetta ja ilman seksiä ei ole myöskään suhdetta.
Tuleppa vanhempaan ikään, kyllä parisuhteessa on toisenlaiset arvot.
En ymmärrä tätä näkemystä. Kyllä seksi ja seksuaalisuus on vanhempanakin todella tärkeää monille. Ei se tarkoita että seksiä olisi yhtä usein kuin nuorena mutta kyllä se on juuri se erityinen kipinä kahden ihmisen välillä joka tekee siitä parisuhteesta parisuhteen myös vanhempana, ei se että istutaan eri kiikkustuoleissa hiljaa.
Ymmärrät kyllä sitten kuin kasvat vielä, ja kun vanhenet.
Olen eri, mutta onpa lapsellinen kommentti. Kyllä seksuaalisuus on nykypäivänä tärkeä asia monelle iäkkäällekin. Ei toki kaikille, ja sekin on ihan okei kunhan molemmat on asiasta samaa mieltä. Mutta osalle on. Ihan tunkkainen ajatus, että kaikilla halut ja seksielämä kuolisi iän myötä.
Olet itse lapsellinen jos luulet että seksuaalisuutesi säilyy koko loppuelämäsi. Ei tähän muuta voi sanoa kuin että tulet sen sitten näkemään.
Kuule, ihan tutkimustenkin mukaan osa pareista säilyy aktiivisena kalkkiviivoille asti. Et sinä voi sanoa kenenkään muun puolesta, mihin asti hänellä tulee kyvyt ja halut säilymään. Se nimenomaan on lapsellista, että vastoin tunnettuja faktoja yrität silti yleistää omat kokemuksesi koskemaan kaikkia.
Kyllä se on lapsellista että sinä kuvittelet tietäväsi miten loppuelämäsi menee. Se vain on lapsellista, ei sille tosiasialle mitään voi. Ei edes sinun tutkimuskesi.
On myös lapsellista tunkea sanoja toisen suuhun. Minä en ole missään vaiheessa väittänyt tietäväni miten loppuelämäni menee, minä olen vain tuonut esiin ettet sinäkään voi sitä tietää ja että on typerää vihjailla sellaista. (Sitäpaitsi tässä alaketjussa ei alunperin ollut kyse edes minun seksielämästäni, vaan toisen kirjoittajan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Minusta tuo on jo vinksahtanut ajatus, että parisuhteessa seksi olisi vain toisen miellyttämistä. Yleensä vielä sillä ajatuksella, että nainen antaa miehelle seksiä, jotta mies olisi onnellinen. Eikö sen pitäisi lähteä siitä, että molemmat haluavat olla intiimisti lähekkäin rakkaansa kanssa ja se itsessään tuntuu itselle hyvältä? (Eri)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?
Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.
Aika jännää ajattelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Minusta tuo on jo vinksahtanut ajatus, että parisuhteessa seksi olisi vain toisen miellyttämistä. Yleensä vielä sillä ajatuksella, että nainen antaa miehelle seksiä, jotta mies olisi onnellinen. Eikö sen pitäisi lähteä siitä, että molemmat haluavat olla intiimisti lähekkäin rakkaansa kanssa ja se itsessään tuntuu itselle hyvältä? (Eri)
Nimenomaan. Mutta pointtini on ollut se että kun on molemminpuolista aitoa pyyteetöntä rakkautta niin se jo itsessään synnyttää sen halun olla toisen kanssa intiimisti ja antaa toiselle nautintoa ja saada sitä myös itse. Se ei silloin ole mitään pakkopullaa tai väkisin antamista.
Halu seksiin voi syntyä monesta asiasta. Se voi syntyä ihan vain siitä omasta sisäisestä halusta mutta myös siitä että kokee syvästi että se seksi kuuluu osaksi sitä molemminpuolista rakkautta ja sitä miten sitä rakkautta toista kohtaan osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?
Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.
Aika jännää ajattelua
Minusta on aika jännää että en ole löytänyt tästä ketjusta tuota kertomaasi miesten yksimielisyyttä tai kaikkein miesten ehdottomia vaatimuksia seksin määrästä. Ehkäpä nämä ajatukset ekrtovat enemmän sinun asenteestasi miehiä kohtaan?
Kun vaimoni ilmoitti ettei seksi kiinnosta, niin minä ilmoitin ettei siivoaminen kiinnosta. Winwin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?
Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?
No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.
Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.
Minä koin tämän naisena ihan samoin silloin, kun vuosia sitten pohdin eroa mieheni haluttomuuden takia. Jos puolisoni ei enää halua minua seksuaalisesti, niin silloin on jotain olennaista kuollut rakkaudesta. Tarjolla on enää kämppäkaveruutta, ystävyyttä ja kumppanuutta. Mutta kun minä haluan parisuhteen jossa on rakkautta, niin eihän se platoninen suhde riitä. Onneksi meillä tilanne korjaantui. Sen opin kuitenkin, että koskaan en enää jää vuosiksi seksittömään suhteeseen (ellei ole jokin selvä syy esim sairaus). Ihmisellä on oikeus määritellä, miten hän haluaa tulla rakastetuksi, millaista rakkautta hän tarvitsee ollakseen onnellinen. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta jäädä onnettomaan suhteeseen jossa rakkaus on yksipuolista tai parisuhderakkauteen vastataan ystävänrakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Minä annan rakkaudesta naiselleni hyvin monia asioita itsestäni ja ajastani. MInusta on elämässä kaikkein parasta kun voin ilahduttaa rakkaitani. Kuten usein sanotaan, on isompi ilo antaa lahja kuin saada lahja.
Mutta oletan että sama pätee kumppaneilla molempiin suuntiin eli että kumpikin nauttii aidosti siitä että tekee toiselle hyvää. Mutta ilmiesestä tämä "kun annat paljon niin myös saat paljon" ajatus on monille täällä ihan vieras.
Annatko vaimollesi orgasmeja myös silloin, kun itseäsi ei seksi huvita tai et siihen pysty?
Hassu kysymys. Tietenkin. Ihan kuten teen monia muitakin asioita hänen hyväkseen vaikka en hyödy niistä itse suoraan mitenkään. Tuohan on ihan normaalia kun rakastaa toista.
Erittäin moni mies ei anna edes silloin, kun itse haluaa ja saa.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Näin varmaan onkin mutta siitä ei nyt puhuttu vaan pyytettömästä rakkaudesta ja mitä silloin tehdään ja annetaan.
Ai se molemminpuolisesti nautinnollinen seksi ei nyt ollutkaan pyyteetöntä rakkautta, koska se vaatisi mieheltäkin vähän eforttia, vaan se tarkoitti että nainen antaa itsensä käytettäväksi aina, kun haluaa purkaa paineensa? Se siis on sitä pyyteetöntä rakkautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Kunnollinen syy voi olla vaikka se, ettei ole juuri nyt tuulella. Joskus voi olla sellainen hetki parisuhteessa.
Se voi olla kunnollinen syy yhtenä päivänä. Toisena päivänä se on jo kärsinyt inflaation, eikä ole kunnollinen syy.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita pitempiäkin taukoja ollut, ja tulee ihan luonnollisista syistä. viimeinen sellainen:
Mies alkoi kuumeilemaan, noh koronahan se. Hän oli eristyksissä talon länsisiivessä viikon verran. Me ei juuri nähty sinä aikana ettei tarttuisi. Siinä tuli jo 7 päivää.
Tuon jälkeen miehellä oli 14h työpäiviä 3, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä mökille. Noina 3 päivänä mies oli todella väsynyt, eikä käynyt mielessäkään seksi. Siinä jo 10 päivää.
Ajateltiin että mökillä sitten kun levätään rauhassa. Miehen exä ilmoitti että lapsi tulee nyt teille pakottavasta syystä. Noh, ajettiin matkalla mökille hakemaan lapsi. Eka mökkipäivä meni siinä mökkeillessä, illalla kun lapsi viiemin nukahti hakkasi naapurimökkiläinen oveen. Hänen mökkiinsä oli tullut savuvahinko, takasta savut sisään. Otettiin hänet tottakai yöksi. Seuraava päivä meni lapsen kanssa ja naapurimökkiäisen savuvahinko selvitellessä. Hän jäi toiseksikin yöksi. Tässä vaiheessa 12 päivää jo ilman.
Mökkiäinen lähti, ja kolmas yö oltiin kolmestaan mökillä. Minulla alkoi illasta kivuliaat menkat. Siinä meni sitten seuraavat 4 päivää, eli yhteensä jo 16 päivää seksittä.
Juttu jatkuikin vielä ilman, mutta en jaksa enää kirjoittaa. Tässä vain esimerkki miten se elämä heittelee ;)
Kommentoin tuota loppua: seksi lievittää kuukautiskipuja.
Et edelleenkään ymmärrä. Rakkaus toiseen saa sinut haluamaan antaa hänellä juuri niitä asioita joita hän tarvitsee ja haluaa, ei niitä joita itse haluaisit. Aito rakkaus on juuri pyyteetöntä.
Osa rakkautta on se että tuntee toisen niin hyvin että tietää mitkä hänen tarpeensa ja toiveensa ovat ja mikä ihan oikeasti tekee juuri hänet onnelliseksi.