Lue keskustelun säännöt.
Kotiin jämähtäminen muistisairauden oire?
31.07.2022 |
Kun äitini sairastui, oli jo päässyt vanhuuseläkkeelle. Ei halunnut enää lähteä minnekään. Keksi tekosyitä ettei tarvi lähteä. Yleensä oli mukamas flunssa. Samoin toinen tuttavani ei halunnut edes tyttärensä luo kylään. Vetosi aina siihen että polvet ovat kipeät. Olisi siis voinut käyttää pyörätuolia tarvittaessa. Toki voi oikeesti olla esteitä mutta mielestäni sosiaalisen ihmisen jääminen kotiin voi olla muistisairauden ensioireita. Kokemuksia?
Kommentit (52)
Ikää kun tulee se jaksaminen huononee
80 v mun vanhemmat on mieluiten kotona ja ei tykkää hälinästä ja haluaa pitää päivärytminsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se välttämättä ole alzheimeriä mutta voi olla
Oireet alkaa jopa jo 10 v ennen
Onko äitisi reaktiot hidastuneet
Jos ihminen itse huomaa muistinsa huonontuneen, voi alkaa vältellä ihmisten seuraa, ettei "jäisi kiinni" kun ei tunne jotain kaukaisempaa tuttavaa tai muista mistä on puhuttu. Muistisairauteen liittyy myös persoonallisuuden muutos, ihmisestä voi tulla esimerkiksi aikaisempaa äkkipikaisempi tai estottomampi. Jos on aiemmin vain itsekseen ajatellut, ettei viitsisi taas johonkin kissanristiäisiin lähteä, niin sairastuttuaan voi sanoa sen suoraan.
Ei ole muistisairauden oire vaan kielii jostain muusta kuten jaksamisesta tai masennuksesta. Muistisairauden oireet löytyy kuukkelilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen äitisi on ?
Joku alle 70 on vielä nuori ja kyllä jaksaa jos ei ole muuten sairas
Ei ole. Ihmisillä on eri toiveet ja tarpeet. Ehkä ympäristö ei ole miellyttävä tai tullut levotonta porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen itse huomaa muistinsa huonontuneen, voi alkaa vältellä ihmisten seuraa, ettei "jäisi kiinni" kun ei tunne jotain kaukaisempaa tuttavaa tai muista mistä on puhuttu. Muistisairauteen liittyy myös persoonallisuuden muutos, ihmisestä voi tulla esimerkiksi aikaisempaa äkkipikaisempi tai estottomampi. Jos on aiemmin vain itsekseen ajatellut, ettei viitsisi taas johonkin kissanristiäisiin lähteä, niin sairastuttuaan voi sanoa sen suoraan.
Muistisairas ei yleensä huomaa muistinsa huonontumista itse vaan sen huomaavat ensimmäisenä muut.
Keski-ikäinen tuttavani ei myöskään halua enää minnekään. Otti koiran ja nyt sanoo ettei voi jättää koiraa yksin. Oikeesti koiran voi ottaa mukaan tai jättää aikuisille lapsille hoitoon. Lopettanut myös autolla ajamisen, puoliso ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ikää tulee, ei sitä jaksa kaiken maailman kissanristiäisissä pyöriä. Mieluummin on kotona rauhassa ja puuhaa omia juttujaan.
Äitini jäi eläkkeelle ja sulkeutui kotiinsa todeten, että vihdoinkin on aikaa kaikelle sille, mitä on aina halunnut. Vuotta myöhemmin koko piha on upeassa kukoistuksessa, räsymattoja kudottuna kymmeniä ja kellarissa vaikka mitä säilöttynä. Äiti kukoistaa, koska ei tarvitse lähteä mihinkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen itse huomaa muistinsa huonontuneen, voi alkaa vältellä ihmisten seuraa, ettei "jäisi kiinni" kun ei tunne jotain kaukaisempaa tuttavaa tai muista mistä on puhuttu. Muistisairauteen liittyy myös persoonallisuuden muutos, ihmisestä voi tulla esimerkiksi aikaisempaa äkkipikaisempi tai estottomampi. Jos on aiemmin vain itsekseen ajatellut, ettei viitsisi taas johonkin kissanristiäisiin lähteä, niin sairastuttuaan voi sanoa sen suoraan.
Muistisairas ei yleensä huomaa muistinsa huonontumista itse vaan sen huomaavat ensimmäisenä muut.
Alkuvaiheessa kyllä huomaa, mutta yrittää selitellä unohduksia jostain muusta syystä johtuviksi tai ei myönnä asiaa edes itselleen. Sairaudentunnottomuus tulee keskivaikean dementian myötä.
Voi olla, tai voi olla muuta syytä mitä ei halua sanoa. Ja vaikka sanoisi, niin sinähän et usko? Eikö tuo mielestäsi ole todellinen syy, että polvet on kipeät? Asiaan liittyy myös psyykkinen puoli ja pyörätuolissa istuminen ei ole kokonaisuutena niin yksinkertainen juttu kuin miltä se kuulostaa. Ei välttämättä koe oloaan kovin mukavaksi muiden raahattavana pyörätuolissa. Miten pääsee autoon ja autosta pois? Onko tilanne kivulias, nöyryyttävä? Miten kyläpaikassa esim. vessareissut sujuu? pääseekö itsenäisesti siirtymät siellä, onko kaiteita tai muita apuvälineitä? Vai joutuuko pyytämään sukulaisten apua? Miltä itsestäsi tuntuisi olla kyläilemässä ja joutuisit pyytämään apua joka vessareissuun? Että isäntäväki nousisi kahvipöydästä taluttamaan sinua vessaan, laskisi housusi, ohjaisi pöntölle ja odottaisi oven takana. Sitten kun olisit valmis he tulisivat auttamaan sinut ylös, pyyhkisivät pyllysi, nostaisivat housusi ja menisitte takaisin kahvittelemaan? Osalle tämä on ok toki, mutta ei kaikille. Joten jos sulle sanotaan, että liikkumisen hankaluuden takia ei halua lähteä niin anna olla. Älä ala kehittelemään mitään muistisairausteorioita. Tämä oli vain yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vanhuusiän masennusta.
Nyky muoti kaiki on muistisairaus,sen pikin laitetan. Kun ei ymmäretä eläkkelle jäätyä elämä kapeneen taloudellisitakin syistä ja pikku hiljaa ystävät kuolee jopa se puolisokin,rakas sukulainen ymm.Väistämättä suru työ masentaa.Jopa se et enää ole työssä.Eikä aikuinen vanhus halua olla riesa omille aikuisille lapsille tai taakka! Kaikialla saatavilla lehtiä,foorum,some , Joissa juuri eläkkellä olevat äidit, isät,anopit, apet ristin naulitaan!
Hyviä vastauksia olet saanut. Lisäisin vielä, että vanhuuteen kuuluu monella elämänpiirin kaventuminen, reissut ulkomailla vaihtuu kotimaahan ja siitä myöhemmin kotikaupunkiin, myöhemmin ihan kotikulmille.
Voi toki olla masennuksen tai Muistisairaiden oirekin, mutta useampi elää tyytyväistä elämää himmailen vaan kotona ja kerran viikossa asioilla.
Oletko perinnön perässä kyselemässä?
Kotiin linnoittautuminen voi olla oire melkein mistä tahansa sairaudesta tai olla olematta.
Riippuu henkilöstä. Jos on aiemmin ollut sosiaalinen ja porukassa viihtyvä, voi olla oire esim. dementiasta tai masennuksesta. Jos taas on aina ollut enemmän omassa rauhassa viihtyvä, ei kannata sen takia huolestua.
Itse olen molempien isovanhempieni kohdalla huomannut ensimmäiset viitteet muistisairaudesta (näin jälkiviisaana) väsymyksenä, tietynlaisen estottoman käytöksen lisääntymisenä ja esim. siinä, että heille ennen iloa tuottaneet asiat ovat jääneet kokonaan pois (ristikoiden täyttäminen, kukkien hoitaminen).
Muistisairauksiakin on useita ja niiden oireet/ kehityskulku eroavat toisistaan.
Voi olla. Muistisairaus voi tuoda mukanaan aloitekyvyn puutetta, aikaansaamattomuutta. Kyse voi olla myös siitä, että henkilö huomaa oireensa ja häpeää niitä, jolloin ei halua enää tavata ketään, ettei kukaan huomaisi. Harmillista vain, että sosiaalinen kanssakäyminen on yksi olennaisimmista kuntouttavista ja muistia ylläpitävistä asioista.
Mutta tietysti voi olla myös kyse siitä, että on kyllästynyt sosiaalisiin rientoihin.
Ehkä on, ehkä ei. Muistisairauteen liittyy yleensä muitakin oireita, mutta tuo voi olla yksi niistä.