Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (734)
Oletko käynyt Tanskan julkisessa terveydenhuollossa? Itse Tanskassa asuneena voin sanoa, että Suomessa on todella korkeatasoinen julkinen terveydenhuolto. Ongelmia toki on, mutta ei sitä huonoksi voi haukkua. Tanskassa on omalääkärisysteemi, jossa lääkäri saattaa olla sellaisessa yhden miehen klinikalla, jossa ei ole juuri mitään tutkimusmahdollisuuksia. Mielestäni Suomessa on hyvä systeemi, että hoito on keskitetty terveyskeskuksiin, joissa pystytään oikeasti tekemään edes jotain tutkimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede kiinnostaa. Kannattaako opiskella lääkäriksi ja mihin kannattaa suuntautua?
En ymmärrä minkälaiset ihmiset alapeukuttavat tällaista kommenttia?? Ihana kuulla että olet kiinnostunut alasta ja kannattaa hakeutua opiskelemaan lääketiedettä jos on halua että intoa. Töitä riittää ja suuntautumista kannattaa miettiä siltä kannalta että mikä kiinnostaa eniten. Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Totta. Nuo lääkärien sanalliset tekstit ovat kaikenkaikkiaan kuin keskiajalta peräisin. Opetetaanko lääkiksessä tosiaan arvioimaan potilas noin koomisilla termeillä. Minunkin omakannassani lukee vaikka mitä ihmeellisyyksiä minusta, esim. "potilas on närkästynyt". Mietin sitäkin toteamusta pitkään, koska osaan mielestäni käyttäytyä asiallisesti vastaanotolla. Ehkä täällä joku osaa selittää senkin, mitä se "lääkärien kielellä" tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt Tanskan julkisessa terveydenhuollossa? Itse Tanskassa asuneena voin sanoa, että Suomessa on todella korkeatasoinen julkinen terveydenhuolto. Ongelmia toki on, mutta ei sitä huonoksi voi haukkua. Tanskassa on omalääkärisysteemi, jossa lääkäri saattaa olla sellaisessa yhden miehen klinikalla, jossa ei ole juuri mitään tutkimusmahdollisuuksia. Mielestäni Suomessa on hyvä systeemi, että hoito on keskitetty terveyskeskuksiin, joissa pystytään oikeasti tekemään edes jotain tutkimuksia.
Odotahan ensi vuotta ja sen tuomia muutoksia. Vieläkö olet samaa mieltä sittenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Siinä mitään irvailla. On tietyt vakiofraasit, joita käytetään kun kuvaillaan potilaan tilaa ja tuo on yksi niistä.
Ja kukahan nuo "fraasit" on luonut ja milloin? Ehdotan lääketieteen sanaston uusimista. Mitä tapahtuu, jos joku lääkäri ei noudatakaan näitä fraaseja vaan puhuu selvä- ja oikeakielisesti?
Lääkärin ammattiin sisältyy sellainen status ja arvostus, että alalle valitettavasti hakeutuu paljon henkilöitä, joita ala itse, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Hyvä lääkäri on aidosti kiinnostunut potilaistaan. Hän seuraa alansa kehitystä, kouluttaa itseään jatkuvasti ja tarvittaessa kysyy kokeneemmilta kollegoiltaan neuvoja.
Alalle sopimaton jämähtää tietotaidoiltaan sille tasolle, missä oli kun valmistui lääkiksestä. Hän ei välitä kehittyä alallaan ja pitää potilaitaan lähinnä riesana.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin tehtävä on perehtyä potilaaseen, eikä toki kuunnella jonnin joutavaa. Mutta me ihmiset olemme potilaita ja toki erilaisia ihmisiä. Se tätä, että jokaisessa ammatissa joutuu kuuntelemaan turhaa puhetta, ei siitä pääse pois. Ei edes lääkäriksi opiskellut siitä pääse pois. Ehkä sinun pitää miettiä omaa käytöstä suhteessa toisiin, että pääse Ja ns. "vähällä." Minua taas loukkasi se, kun rintasyöpää sairastin, niin eräs leikkaava lääkäri totesi minun rinnoista, että on hyvän näköiset rinnat??!! Mitä ihmettä??! Ja toistui, kun menin ultraääni tutkimuksiin, niin mies halusi tulla samalle pedille ja koski minun rintoihin?? Ja leipoi niitä, ja kyseli samaan aikaan, että olenko naimissa ja onko minulla lapsia ym? Mitä helvettiä se hänelle se kuului, ja hänen ei kuullut koskea minun rintoihin. Kuulin vasta myöhemmin, että samasta miestä naiset ovat valittaneet, että ammatin varjolla naisille saa tehdä mitä tahansa. Minulle tuli myös tunne tämä miehen vuoksi, että ihan kuin olisi käytetty seksuaalisesti hyväkseen ja oli niin likainen olo tämän jälkeen. !!!!!°
No ei sentään imeskellyt sinun nännejä, kuten yksi lääkäri, joka vedettiin oikeuteen ja VOITTI. Lääketieteen osaajat todistivat, ettei todellakaan ole mikään tutkimusmenetelmä, mutta oikeuden mielestä se silti on voinut hyvinkin olla ihan validi lääketieteellinen tutkimus. Varmaan vanhat impotentit miestuomarit, joita kiihotti ajatus siitä, että lääkärimies voi ammatin perusteella kajota naisiin epäasiallisesti, ja siihen vielä röhönaurut päälle.
Röntgenlääkärikin valitettavasti kohtaa aika paljon potilaita, esim. ultraäänitutkimuksia tehdessä ja kuvantaohjatuissa toimenpiteissä..😉. Toki jatkohoitovastuu, hankalat omaiset ym. jää sen hoitavan lääkärin vaivoiksi. Työmäärä radiologeilla on todella iso (vaativaa ja tarkkaa minimiaikataulutettua liukuhihnatyötä, jossa ei saisi tulla virheitä) ja päivystykset ovat nykyään todella raskaita, koska käytännössä ihan joka vaiva kuvataan jollain menetelmällä. Esim. tavallista umpparia ei enää voi leikata, jos ei ole tehty CT:tä ensin. Jokainen mummon ummetus kuvataan, samoin kaikki kesällä helteestä turvottelevat jalat veritulpan poissulkuna, jokaiselle pikkusormen puuduttelijalle tehdään pään CT ja CT angiografia ja lähes jokaisella muorilla ja paapalla on Eliquis tai Xarelto ja aina jos mummu/paappa hiemankaan kompastuu, pää pitää kuvata vaikka ei olisi mitään merkkejä päävammasta. Näitä mummoja rallitetaan ambulanssilla pitkin maakuntaa yöt ja päivät läpeensä ja löydöksiä on korkeintaan muutamalla prosentilla kuvatuista ja näillekin hoito on yleensä seuranta ja ak-lääkkeen lopetus. Tähän kaikkeen kuluu miljoonia euroja rahaa ilman, että olisi mitään todellista vaikutusta elinikään tai hyvinvointiin. (Paitsi keski-ikäisen radiologin elinikää ja hyvinvointia laskeva merkitys...😬)
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt Tanskan julkisessa terveydenhuollossa? Itse Tanskassa asuneena voin sanoa, että Suomessa on todella korkeatasoinen julkinen terveydenhuolto. Ongelmia toki on, mutta ei sitä huonoksi voi haukkua. Tanskassa on omalääkärisysteemi, jossa lääkäri saattaa olla sellaisessa yhden miehen klinikalla, jossa ei ole juuri mitään tutkimusmahdollisuuksia. Mielestäni Suomessa on hyvä systeemi, että hoito on keskitetty terveyskeskuksiin, joissa pystytään oikeasti tekemään edes jotain tutkimuksia.
Meidän terveysasemalla ei ole edes labraa, röntgeniä tai ultraäänilaitetta.
Lääkärin kannattaisi muistaa yksi asia. Suurimmaksi osaksi he eivät koskaan näe potilasta silloin, kun hän on ns. parhaimmillaan ja kaikki elämässä hymyilee. He näkevät potilaan silloin, kun jokin huolettaa, ketuttaa tai todellakin sattuu, tätä kaikkea eri voimakkuuksilla vähäisestä vakavaan. Silloin se potilas ei ehkä vastaa järkevimmällä tavalla, ei reagoi hyvällä huumorilla, ei ehkä jaksa olla edes asiallinen. Siihen vielä mahdollisesti epärealistinen odotus, että lääkäri tietää heti salamannopeasti yksinkertaisen vastauksen kaikkiin ongelmiin ja parantaa muutaman sekunnin sisällä kaiken.
Ja tämä enemmän tai vähemmän normi-ihmisten osalta, psykoosissa tai maniassa olevat, tai päihteitä käyttävät ym. erityisen hankalat potilasryhmät vielä erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Totta. Nuo lääkärien sanalliset tekstit ovat kaikenkaikkiaan kuin keskiajalta peräisin. Opetetaanko lääkiksessä tosiaan arvioimaan potilas noin koomisilla termeillä. Minunkin omakannassani lukee vaikka mitä ihmeellisyyksiä minusta, esim. "potilas on närkästynyt". Mietin sitäkin toteamusta pitkään, koska osaan mielestäni käyttäytyä asiallisesti vastaanotolla. Ehkä täällä joku osaa selittää senkin, mitä se "lääkärien kielellä" tarkoittaa.
Niillä tekstin sisällöillä saadaan katsos vähän draamaa siihen lääkärissä käyntiisi. Seuraava tohtori ja hoituri joka niitä lukee voi sitten taivastella ja pyöritellä silmämuniaan, että ai herranjestas millainen potilas taas.
Ei kukaan luovu hyvin palkatusta työstään noin heppoisin perustein. Vale-aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin kannattaisi muistaa yksi asia. Suurimmaksi osaksi he eivät koskaan näe potilasta silloin, kun hän on ns. parhaimmillaan ja kaikki elämässä hymyilee. He näkevät potilaan silloin, kun jokin huolettaa, ketuttaa tai todellakin sattuu, tätä kaikkea eri voimakkuuksilla vähäisestä vakavaan. Silloin se potilas ei ehkä vastaa järkevimmällä tavalla, ei reagoi hyvällä huumorilla, ei ehkä jaksa olla edes asiallinen. Siihen vielä mahdollisesti epärealistinen odotus, että lääkäri tietää heti salamannopeasti yksinkertaisen vastauksen kaikkiin ongelmiin ja parantaa muutaman sekunnin sisällä kaiken.
Ja tämä enemmän tai vähemmän normi-ihmisten osalta, psykoosissa tai maniassa olevat, tai päihteitä käyttävät ym. erityisen hankalat potilasryhmät vielä erikseen.
Potilaan kannattaa muistaa, että lääkäri tapaa potilaita laidasta laitaan ja unohdit nyt tärkeän ryhmän eli ns. perustarkastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaveri jätti työt syystä että eri kulttuurista tulevat vääntyvät väkisin jonojen eteen ja vaativat erikoiskäsittelyä.Esim raskaana olevaa naista ei saa mieslääkäri tutkia.Jos ei ole naispuolisia vastaanotolla yöllä ,mitä tehdä?
Uhkauva myös lääkäreitä kohtaan on kasvanut suuresti Ruotsissa.
Jos julkiselle puolle tullaan niin se lääkäri tuutkiimjokao paikalla olisitten nai,mies tai bibääritransu. Ei hoitohenkilökunnan tule antaa periksi eri kulttuureita tuleville.
Yksityisellä voi itse valita lääkärin.
Jaaha, lakiin kirjattu potilaan itsemääräämisoikeus on taas saanut uuden poikkeuksen. Pl. psyk.potilaat, vanhukset, eri kulttuureista tulevat. Muissa tilanteissa toki nainen saa päättää, kuka koskee intiimisti.
Olen eri, mutta varmaan päiväsaikaan onnistuukin. Sen sijaan yöaikaan on sen verran pieni miehitys, ettei ole välttämättä mahdollisuutta valita hoitavan lääkärin sukupuolta, ihonväriä, uskontoa, postinumeroa ja poliittista suuntautumista. Toki potilaalla on aina oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta ei ole mitään subjektiivista oikeutta vaatia naislääkäriä jos ei sellaista ole kyseisessä vuorossa tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
Turhaan iniset, sillä merkinnällä on tarkoitus. Siitä lääkäri huomaa, että hengityksessä ei ole ongelmaa, koska pystyt puhumaan pitkiä lauseita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Ei se ole mitään irvailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Totta. Nuo lääkärien sanalliset tekstit ovat kaikenkaikkiaan kuin keskiajalta peräisin. Opetetaanko lääkiksessä tosiaan arvioimaan potilas noin koomisilla termeillä. Minunkin omakannassani lukee vaikka mitä ihmeellisyyksiä minusta, esim. "potilas on närkästynyt". Mietin sitäkin toteamusta pitkään, koska osaan mielestäni käyttäytyä asiallisesti vastaanotolla. Ehkä täällä joku osaa selittää senkin, mitä se "lääkärien kielellä" tarkoittaa.
Hankala ihminen joka ei hyväksy diagnoosiaan, hoitoaan eikä mitään. Seuraava tietää suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Ei se ole mitään irvailua.
Yleensä kaikessa sote -alan kirjaamisessa halutaan kertoa esimerkin omaisesti. Hengenahdistus ei kerro mitään, voihan sitä olla potilaan mielestä, mutta lääkäri, joka on nähnyt pahojakin hengenahdistuksia ei sellaisia noteeraa. Siksi on ihan järkevää kuvata, että puhuminen sujuu. Sama kuin mt puolella mielellään kuvataan potilaan pukeutumista ja olomuotoa. Masentunut usein saapuu vastaanotolle likaisena, tukka on pesemättä ja vaatteet sen näköiset, että niissä on nukuttu viikko. Se kirjataan, koska se kertoo paljon siitä mikä on potilaan toimintakyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan oikein hyvin. Ihmiset on niin mulkkuja nykyään. Asiakaslähtöisyys ymmärretty ihan väärin. Jos sanot kakskymppiselle maallikolle, että tätä tutkimusta ei tehdä koska siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita, niin osa alkaa mussuttaa vastaan. Moniin tutkimuksiin on erittäin tiukat kriteerit ja protokolla miten niihin edetään ja et voi vain päättää, että " haluan tämän". Jos selkäsi on ollut juntturassa kaksi päivää, niin ei, et pääse magneettikuvaan. Jos väsyttää, niin ei, että pääse rautatiputukseen julkiselle. Jos kilpirauhasarvosi ovat kunnossa, niin et saa erikoistutkimuksia sen takia että vertaispalstan aktiivit somessa niin kehottavat " vaatimaan ". Ja turhaan teet valituksen, koska lääkäreidenkin työ perustuu ohjeistuksiin. Turha valitus taas kuormittaa ylilääkäreiden työmäärää entisestään. Mutta eihän nämä tajua.
Ja uusi kierros russutusta ja valittamista kun käydään nuuskimassa se sama keskustelu omakannasta.
Omakanta on asiakkaan palvelu, ei sen käyttö mitään nuuskimista ole.
On ikivanha sanonta että pahinta maailmassa on leipäpappi ja vielä sitäkin pahempaa on leipälääkäri. (Ehkä tuo pappi on nykyään psykologi)
Eli itse monisairaan henkilön omaisena olen törmännyt muutaman kerran näihin "leipälääkäreihin", eli henkilöihin, joita ei vähääkään kiinnosta potilaat ja heidän ongelmansa. He vain tekevät "työtään" eli jättävät paneutumatta potilaan vaivoihin ja määräävät kotiin buranan kanssa. Potilas on "välttämätön paha" joka ei voisi vähempää kiinnostaa ja josta halutaan päästä mahdollisimman pian eroon.
Tällaista lääkäriä on "kiittäminen" että omaiseni, jonka huolta ei otettu todesta, joutui lopulta teholle taistelemaan elämästään.