Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Lääketiede kiinnostaa. Kannattaako opiskella lääkäriksi ja mihin kannattaa suuntautua?

Lapsuuden hyväksikäyttötrauma alkoi oireilla vasta aikuisena. Menin terveyskeskukseen ja lääkäri sanoi: eihän se nyt enää voi haitata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan oikein hyvin. Ihmiset on niin mulkkuja nykyään. Asiakaslähtöisyys ymmärretty ihan väärin. Jos sanot kakskymppiselle maallikolle, että tätä tutkimusta ei tehdä koska siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita, niin osa alkaa mussuttaa vastaan. Moniin tutkimuksiin on erittäin tiukat kriteerit ja protokolla miten niihin edetään ja et voi vain päättää, että " haluan tämän". Jos selkäsi on ollut juntturassa kaksi päivää, niin ei, et pääse magneettikuvaan. Jos väsyttää, niin ei, että pääse rautatiputukseen julkiselle. Jos kilpirauhasarvosi ovat kunnossa, niin et saa erikoistutkimuksia sen takia että vertaispalstan aktiivit somessa niin kehottavat " vaatimaan ". Ja turhaan teet valituksen, koska lääkäreidenkin työ perustuu ohjeistuksiin. Turha valitus taas kuormittaa ylilääkäreiden työmäärää entisestään. Mutta eihän nämä tajua.

Asuin joitakin vuosia sitten Saksassa. Siellä tuttava (parikymppinen nainen) meni käymään lääkärissä selkäkivun takia.

Lääkäri ei määrännyt kipulääkettä eikä antanut jumppaohjeita, vaan halusi kuvata selän.

Kuvissa näkyi yllättäen selkärankaa painava syöpäkasvain. Oli vasta ihan pikkuinen ja vielä hoidettavissa.

Lääkärin mukaan oli todella hyvä tuuri että syöpä oli aiheuttanut selkäkipua. Hänen mukaansa sen tyyppinen syöpä ei yleensä aiheuta mitään oireita ennenkuin on levinnyt niin pitkälle ettei sitä voida enää parantaa.

Ei ole näillä resursseilla ei ole mitenkään mahdollista, että jokainen kipeä selkä varalta kuvataan. Ehkä Saksassa onnistuu. Onhan se rikkaampi maa.

Ihmettelen aloittajan sananvalintaa: "vittumaiset" potilaat. Luulin otsikon perusteella, että hän puhuu vihaisista potilaista, tai lääkärille vinoilevista potilaista, tai ilkeistä potilaista tai aggressiivisista potilaista, mutta ei, hän puhuu potilaista, jotka eivät pysy asiassa kertoessaan vaivoistaan. Tekeekö se ihmisestä nimenomaan "vittumaisen"??

Ei minusta, vaan ennemminkin lörpöttelevä asiakas on tuskastuttava tai ärsyttävä, sietämätön tms.  Veemäisyys viittaa luonteenpiirteisiin, esim. "Eksäni on tosi veemäinen ihminen." - Onko tohtorin sanavarasto modernin köyhä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sosionomit ovatkin epäpäteviä toimimaan sosiaalityöntekijänä. Pätevät sosiaalityöntekijät ovat käyneet yliopistokooulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja ammattiaan rakastavana lääkärinä ymmärrän osin aloittajaa. Hyvin usein päivän 8-9 vastaanotosta (lisäksi puhelinvastaanotot ja muut hoidettavat asiat) keskimäärin kaikilla on asiaa useammalle käynnille, eli tulosyyn lisäksi onkin listallinen asiaa, mutta kaikkeen pitäisi ottaa kantaa nyt ja heti ja alkuvastaanotosta ensimmäinen 5-10min menee aiempien kokemusten ja kollegoiden sättimiseen. Tietysti haluan auttaa ja kuunnella. Positiivista palautetta ei kuule juuri koskaan, mutta joka päivä varsin paljonkin negatiivista. Aggressiivisia potilaita viikottain.

Haluan jaksaa ja kuunnella potilaitani, mutta oikeasti tämä ei ole inhimillistä. Ei kenenkään tarvitse kuunnella päivästä toiseen haukkuja ja ilkeyksiä.

Oletko ikinä ajatellut, että se asialista voisi johtua siitä, että ihmiset eivät pääse lääkäriin tarvittaessa? Puhelimessa ei pääse läpi, jonotus ei toimi, aikaa ei saa varattua vaikka lääkäri olisi kehottanut varaamaan.

Kenenkään ei tarvitse kuunnella haukkuja ja ilkeyksiä.

Miten ihmiset joutuvat (joukoittain) sellaiseen tilanteeseen, että hoitavat asiointinsa aggressiivisesti? Tai miksi heidät on ajettu terveyskeskusten kiusaksi, eikö joku muu paikka olisi parempi heille? Äänestivätkö lääkärit niitä, jotka ajoivat mielenterveyspalvelut alas? Nykysysteemi ei tunnu inhimilliseltä kenenkään kannalta.

Lääkäri ei ole mikään seuraneiti, jonka tehtävänä on kuunnella kaikki tarinat ihmisen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja ammattiaan rakastavana lääkärinä ymmärrän osin aloittajaa. Hyvin usein päivän 8-9 vastaanotosta (lisäksi puhelinvastaanotot ja muut hoidettavat asiat) keskimäärin kaikilla on asiaa useammalle käynnille, eli tulosyyn lisäksi onkin listallinen asiaa, mutta kaikkeen pitäisi ottaa kantaa nyt ja heti ja alkuvastaanotosta ensimmäinen 5-10min menee aiempien kokemusten ja kollegoiden sättimiseen. Tietysti haluan auttaa ja kuunnella. Positiivista palautetta ei kuule juuri koskaan, mutta joka päivä varsin paljonkin negatiivista. Aggressiivisia potilaita viikottain.

Haluan jaksaa ja kuunnella potilaitani, mutta oikeasti tämä ei ole inhimillistä. Ei kenenkään tarvitse kuunnella päivästä toiseen haukkuja ja ilkeyksiä.

Oletko ikinä ajatellut, että se asialista voisi johtua siitä, että ihmiset eivät pääse lääkäriin tarvittaessa? Puhelimessa ei pääse läpi, jonotus ei toimi, aikaa ei saa varattua vaikka lääkäri olisi kehottanut varaamaan.

Kenenkään ei tarvitse kuunnella haukkuja ja ilkeyksiä.

Miten ihmiset joutuvat (joukoittain) sellaiseen tilanteeseen, että hoitavat asiointinsa aggressiivisesti? Tai miksi heidät on ajettu terveyskeskusten kiusaksi, eikö joku muu paikka olisi parempi heille? Äänestivätkö lääkärit niitä, jotka ajoivat mielenterveyspalvelut alas? Nykysysteemi ei tunnu inhimilliseltä kenenkään kannalta.

Se ei ole sen lääkärin vika, jos joku ei ole aikaisemmin päässyt lääkäriin. Nykyisinhän ymmärtääkseni lääkäritkin tarvitsevat vartioita ainakin päivystyksiin. Omasta mielestäni on ihan ok, että aggressiivinen ja ilkeä potilas jätetään hoitamatta. Oppiipahan käyttäytymään.

Anastesiapuolella saa tainnuttaa asiakkaan heti uneen... tai se jo mainittu patologia: eivät pahemmin enää ryttyile. Voithan toki tehdä ihan vain tutkimusta. 

Vierailija kirjoitti:

Aargh hermot menee kun lukee näitä viestejä joissa peräänkuulutetaan jotain hyvää asiakaskokemusta. Siis ap on töissä PÄIVYSTYKSESSÄ!! Päivystykseen ei mennä kokemaan täydellistä asiakaspalvelua vaan saamaan hoitoa, joka EI VOI ODOTTAA SEURAAVAAN ARKIPÄIVÄÄN! Jos vaiva on kovin monisyinen ja pitkäaikainen ja vaatii monesta suunnasta pohdintaa niin usein voi kyseenalaistaa, onko varmasti kyseessä näin kiireistä hoitoa vaativa asia? Asiat nimittäin yleensä yksinkertaistuvat, kun vaivat menevät vakavammiksi. Esim. elvytys on jo äärimmäisen yksinkertaista. 

Eli pitää odottaa vaivojensa kanssa siihen asti, että tarvitsee elvytystä?

Kiitos sinulle tästä rehellisestä kommentista, ja kyllähän tämä on ihan loogista. Selittää montakin asiaa, minkä olen luullut olevan pielessä.

En nyt mihinkään intialaiseen päähierontaan ja kynsihoitoon ole luullutkaan olevani menossa kun olen päivystykseen joutunut..päässyt..joutunut.

Hankalimpia potilaita on ne, jotka ovat jo valmiiksi googlettaneet diagnoosinsa ja sitten kun ei olekkaan kyse potilaan varmana pitämästään diagnoosista niin kyllähän saa lääkäri ja hoitajat kuulla kunniansa.

Toinen ryhmä on se, että kun oireet tai tauti johtuu selkeästi potilaan elintavoista ja siitä mainitaan ja kehoitetaan esim. laihduttamaan ja liikkumaan niin sitä ei tahdo potilaat sietää. Ettäkö joutuisi ihan itse jotain tekemään vaivojensa parantamiseksi eikä saakkaan ihmepilleriä tai leikkausta? Tätä ei tahdota ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

päivystyksissä voisi olla eri linjat.

vaikeat oireet ja tapaturmat linja.

sit olis tulehdukset ja kipukohtaukset ym.

krooniset vaivat ja todistukset linja.

organisointi usein sakkaa suomessa.

pitää jonottaa, vaikka haluais vaan lausunnon.lääkereseptin tms. helpon asian.

vois olla terveyden huollos sellaiset pikakaistat ja eri luukut eri asioille kuten pankeissa on eriksen nostot ja sijoitusasiat.

omakannassa pystyy uusiin reseptin joskus, mut joskus ei, eli sekään ei tarpeeksi leikkaa jonoja.yksityisellä taas usein puuttuu erikois alan välineet ja kuvantamislaitteet.tämä siis potilaan näkökulma. usein vaikuttaa amatöörimaiselta toi lääkäripalveluiden organisointi.

Päivystykseen ei ole tarkoitus mennä jonkun LAUSUNNON takia, vaan ne hoidetaan päiväsaikaan terveysasemalla tai työterveydessä. 

Ihan ymmärrettävää. Miten toimitaan, jos työterveyteen ei saa mennä eikä terveysasemalle pääse? Olettaen, ettei ole varaa yksityiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

päivystyksissä voisi olla eri linjat.

vaikeat oireet ja tapaturmat linja.

sit olis tulehdukset ja kipukohtaukset ym.

krooniset vaivat ja todistukset linja.

organisointi usein sakkaa suomessa.

pitää jonottaa, vaikka haluais vaan lausunnon.lääkereseptin tms. helpon asian.

vois olla terveyden huollos sellaiset pikakaistat ja eri luukut eri asioille kuten pankeissa on eriksen nostot ja sijoitusasiat.

omakannassa pystyy uusiin reseptin joskus, mut joskus ei, eli sekään ei tarpeeksi leikkaa jonoja.yksityisellä taas usein puuttuu erikois alan välineet ja kuvantamislaitteet.tämä siis potilaan näkökulma. usein vaikuttaa amatöörimaiselta toi lääkäripalveluiden organisointi.

Päivystykseen ei ole tarkoitus mennä jonkun LAUSUNNON takia, vaan ne hoidetaan päiväsaikaan terveysasemalla tai työterveydessä. 

Ihan ymmärrettävää. Miten toimitaan, jos työterveyteen ei saa mennä eikä terveysasemalle pääse? Olettaen, ettei ole varaa yksityiselle.

Eiköhän sen lausunnon saa vain hoitavalta lääkäriltä eikä keneltä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sosionomit ovatkin epäpäteviä toimimaan sosiaalityöntekijänä. Pätevät sosiaalityöntekijät ovat käyneet yliopistokooulutuksen.

Mä uskon hetkeäkään, että tuon on kirjoittanut sosiaalityöntekijä. Ei todellakaan yliopistotutkinnon suorittanut viittaa itseensä

Sossutätinä tai sitä työtä tehnyt kuvaa hommaa minään kädestä pitämisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittumaisten lääkärien takia en haluaisi enää käydä lääkärissä.

Onneksi löytyy vielä joskus empaattinen ja asiansa osaava lääkäri.

Kyllä mieluummin menen epäyståväll7sen lääkärin / kirurgin vastaanotolle jos tiedän, että hän on oikeasti hyvä. Monista kirurgeista on puhuttu, että on täysin ylimielisiä ym ihmisinä mutta taitavia työssään. En menisi jonkun hauskan viärälean vitsinvääntäjä helppoheikin leikattavaksi jonkun "mukavuuden takia". Se taitavuus ja mainev hyvänä lääkärinä kyllä kuuluu kauas, että on hyvä ja onnistuu ja potilaat on tyytyväisiä hoitoon ja paranevat. Jos on mukava ja ystävällinen, niin se on hyvä mutta ei todellakaan mikään ensisijainen kriteeri. Myöskään liika empaattisuus, ei ole potilaalle apua. Jos molemmat lääkäri ja potilas puhkeavat itkuun, lääkärin täytyy pysyä ammatillisena, että voi tukea ja auttaa potilasta paranemaan oikein diagnosoimalla ja määräämällä oikeat hoidot ja lääkkeet. Myös sairaanhoitajan koulutuksessa painotetaan ammatillisuutta, että voi tukea potilasta. Vertaistuki on sitten asia erikseen ja hyvä lisä hoidossa.

En mä odota lääkäriltä lässytystä ja pelletemppuja. Odotan asiallista normaalia käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreitä hyvin harvoin kiinostaa mitä potilas kertoo oireistaan ja haluavat päästä heti eroon, vaikka olisi oikeastikin sairauksia mitä pitäisi hoitaa...

Pitkästä unettomuudesta kärsivänä sain ajan terv.keskukseen. Työhönsä lopen kyllästynyt tyyppi kuuli vain sanan: unettomuus. Nojasi vetelänä tuolillaan ja antoi ohjeeksi: "pistä villasukat jalkaan, näkemiin".

Toinen esimerkki samasta terkkarista, toinen lääkäri. Ongelmana minulla liian korkea verenpaine. Tämä lanttupää ei vilkaissut eikä pyytänyt edes istumaan. Käski siis katsomatta laihduttamaan n 10kg. Sanoin, että "juu, kyllä mä voin sen tehdä; loppuu paineet ja kaikki muukin". Sitten vetelys nosti katsettaan, alkoi sekavasti änkyttämään jotain. Painoni (167cm) oli 48kg.

Opiskele sosiaalialalle. Vaikka lastensuojeluun. Saat vähän perspektiiviä nykyiseen asiakastyöhösi.

Vierailija kirjoitti:

Opiskele sosiaalialalle. Vaikka lastensuojeluun. Saat vähän perspektiiviä nykyiseen asiakastyöhösi.

Niin tämä!🤣

Vierailija kirjoitti:

Hankalimpia potilaita on ne, jotka ovat jo valmiiksi googlettaneet diagnoosinsa ja sitten kun ei olekkaan kyse potilaan varmana pitämästään diagnoosista niin kyllähän saa lääkäri ja hoitajat kuulla kunniansa.

Toinen ryhmä on se, että kun oireet tai tauti johtuu selkeästi potilaan elintavoista ja siitä mainitaan ja kehoitetaan esim. laihduttamaan ja liikkumaan niin sitä ei tahdo potilaat sietää. Ettäkö joutuisi ihan itse jotain tekemään vaivojensa parantamiseksi eikä saakkaan ihmepilleriä tai leikkausta? Tätä ei tahdota ymmärtää.

Aika hauska, minä kävin kymmenisen vuotta lääkärissä, heidän mielestään "turhaan", pyytämässä apua siihen että paino ei putoa vaikka mitä tekisin. Siis MINÄ pyysin apua lääkäriltä painonpudotukseen. Mitään en saanut, en neuvoja enkä apua, en tutkimuksia enkä yhtään mitään. Lopulta olin kuin pullaukko, paisunut ja turvonnut, lähes tajuton. Raahauduin viimeisillä voimillani lääkäriin ja ehdotin että voisiko tutkia onko kilpirauhasessa häikkää, olin googletellut (huu!). Inttämiseksi meni ja suorastaan vaadin verikokeita jotka pitkin hampain sain. Selkeä vajaatoiminta ja ilmiselvät oireet. Lääkäri oli sitä mieltä edelleen ettei minulla ole tätä sairautta ja ehdotin että voisko lääkitystä kokeilla ennen kuin menen tajuttomaksi. Sain kokeiluun ja siitä alkoi uusi elämä, painoa pudonnut jo 15-20 kg.

Että ei se painon pudottaminen ole mahdollista eikä käskyttämällä onnistu jos on sairaus joka sitä aiheuttaa. Ja minä kuitenkin liikuin kymmeniä tunteja viikossa. Työ ja vapaa-aikana, kunnes menin niin heikkoon kuntoon että sydän meinasi pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan oikein hyvin. Ihmiset on niin mulkkuja nykyään. Asiakaslähtöisyys ymmärretty ihan väärin. Jos sanot kakskymppiselle maallikolle, että tätä tutkimusta ei tehdä koska siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita, niin osa alkaa mussuttaa vastaan. Moniin tutkimuksiin on erittäin tiukat kriteerit ja protokolla miten niihin edetään ja et voi vain päättää, että " haluan tämän". Jos selkäsi on ollut juntturassa kaksi päivää, niin ei, et pääse magneettikuvaan. Jos väsyttää, niin ei, että pääse rautatiputukseen julkiselle. Jos kilpirauhasarvosi ovat kunnossa, niin et saa erikoistutkimuksia sen takia että vertaispalstan aktiivit somessa niin kehottavat " vaatimaan ". Ja turhaan teet valituksen, koska lääkäreidenkin työ perustuu ohjeistuksiin. Turha valitus taas kuormittaa ylilääkäreiden työmäärää entisestään. Mutta eihän nämä tajua.

Asuin joitakin vuosia sitten Saksassa. Siellä tuttava (parikymppinen nainen) meni käymään lääkärissä selkäkivun takia.

Lääkäri ei määrännyt kipulääkettä eikä antanut jumppaohjeita, vaan halusi kuvata selän.

Kuvissa näkyi yllättäen selkärankaa painava syöpäkasvain. Oli vasta ihan pikkuinen ja vielä hoidettavissa.

Lääkärin mukaan oli todella hyvä tuuri että syöpä oli aiheuttanut selkäkipua. Hänen mukaansa sen tyyppinen syöpä ei yleensä aiheuta mitään oireita ennenkuin on levinnyt niin pitkälle ettei sitä voida enää parantaa.

Ei ole näillä resursseilla ei ole mitenkään mahdollista, että jokainen kipeä selkä varalta kuvataan. Ehkä Saksassa onnistuu. Onhan se rikkaampi maa.

Saksassa systeemi on myös vakuutusperusteinen. Eli tutkitaan todella perusteellisesti. 

Eri asia on halutaanko Suomeen vastaavaa.