Lue keskustelun säännöt.
Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
pois potilastyöstä
30.07.2022 |
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan oikein hyvin. Ihmiset on niin mulkkuja nykyään. Asiakaslähtöisyys ymmärretty ihan väärin. Jos sanot kakskymppiselle maallikolle, että tätä tutkimusta ei tehdä koska siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita, niin osa alkaa mussuttaa vastaan. Moniin tutkimuksiin on erittäin tiukat kriteerit ja protokolla miten niihin edetään ja et voi vain päättää, että " haluan tämän". Jos selkäsi on ollut juntturassa kaksi päivää, niin ei, et pääse magneettikuvaan. Jos väsyttää, niin ei, että pääse rautatiputukseen julkiselle. Jos kilpirauhasarvosi ovat kunnossa, niin et saa erikoistutkimuksia sen takia että vertaispalstan aktiivit somessa niin kehottavat " vaatimaan ". Ja turhaan teet valituksen, koska lääkäreidenkin työ perustuu ohjeistuksiin. Turha valitus taas kuormittaa ylilääkäreiden työmäärää entisestään. Mutta eihän nämä tajua.
Ja uusi kierros russutusta ja valittamista kun käydään nuuskimassa se sama keskustelu omakannasta.
Usein "se sama keskustelu" on saanut uusia piirteitä Omakannassa. "Laiha ihminen, jolla selkeä hypokondria...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole jorisevat potilaat vaan kaikki muu aikaa vievä oheistyö, atk ja kaiken maailman kirjaukset. Lääkelistan selvittäminen - otan semmoisen pienen pillerin aamulla ja ison illalla - tuo pitää kirjata järjestelmään, tehkääpä perässä.
Potilaathan yleensä itse kertovat mikä on vaivana, ja tutkimalla sitten tilanne tarkentuu. Eli kuuntelu on a ja o.
Sinänsä jos uudelleen valitsisin ammatin niin ryhtyisin varmaan insinöörkisi. On meinaan sen verran työtunteja tässä hommassa että siviili ei käsitä. Henk. koht. ennätys 200 h per 2 viikkoa.
Terkuin lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työn pitäisi olla myös osittain kutsumustyö eikä vain status ja raha sekä vapaa-ajan vietto olisi alalle hakeutumisen syy. Lääkärillä on hyvä palkka ja pidetään Suomessa kuin aatelisena. Jos ei jaksa terveyskeskusta, voi erikoistua vaikka röntgenlääkäriksi tai väitellä syöpätutkijaksi. Lääkäri voi myös saada helposti 5000 euron palkan osa-aikatyölläkin yksityisellä puolella, jolloin saa pitkät viikonloput, kun pe ja ma ovat vapaat. Voi mennä sukeltamaan tai lentotunneille. Jos haluaa ennen kaikkea rahaa, ehdotan kaupoakorkeakouluopitoja USA:han. Hyvällä lääkärillä on arvovalta eli auktoriteetti, jolla pitää potilaat kurissa: muutama sana ja katse riittää. Kiire on kauhea ongelma, se on yhteiskunnallinen ongelma, joka pitää pian ratkaista. Lääkäri ei ole robotti.
Kuljin lääkiksen aikana kristittyjen opiskelijoiden kokoontumisissa ja kerran siellä tehtiin kysely, kuinka monelle heistä lääkärin ammatti on kutsumustyö. Puolelle oli, puolelle ei. Minä ainakin hakeuduin lääkikseen saadakseni mielenkiintoisen työn, rahalla ei ollut niinkään merkitystä.
Lääketiede toimii vähän heikosti jos tauti on vähänkin normaalista poikkeava.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.
Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lääkärin ei tarvitse olla asiakaspalvelija. Eli voisi sanoa heti vastaanoton alussa että keskitytään asiaan jotta ongelmasi selviää tms. Ja ihan vaan keskeyttää rupattelu jos vastaus menee sivuraiteelle. Luulen että tämä on ongelma juuri Suomessa kun täällä on niin paljon yksinäisiä ihmisiä ilman juttukaveria. Asui vuosikymmenen pois Suomesta toisessa Euroopan maassa enkä voisi kuvitella että lääkärit kuuntelisivat jorinoita siellä.
Mutta ap, mutta taktiikkaa ja sano ihan suoraan potilaalle että lopettaa jorinat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
Tämä on ihan yleinen termi sairauskertomuksissa. Sillä kuvataan potilaan kykyä hengittää normaalisti. Jos potilaalla on hengenahdistusta, hän ei kykene puhumaan kokonaisia lauseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Hankalimpia potilaita on ne, jotka ovat jo valmiiksi googlettaneet diagnoosinsa ja sitten kun ei olekkaan kyse potilaan varmana pitämästään diagnoosista niin kyllähän saa lääkäri ja hoitajat kuulla kunniansa.
Toinen ryhmä on se, että kun oireet tai tauti johtuu selkeästi potilaan elintavoista ja siitä mainitaan ja kehoitetaan esim. laihduttamaan ja liikkumaan niin sitä ei tahdo potilaat sietää. Ettäkö joutuisi ihan itse jotain tekemään vaivojensa parantamiseksi eikä saakkaan ihmepilleriä tai leikkausta? Tätä ei tahdota ymmärtää.
Minä tiedän että olen lihava ja toivoisin pääseväni johonkin laihdutusryhmään tms lääkärin lähetteellä. Ymmärrän kyllä turhautumisen lääkäriltä jos ylipainoinen valittaa vaikka polvikivusta. Joku toimintaohje mikä pitää lukea ennen vastaanottoa voisi olla paikallaan, missä kerrotaan että lääkärivou ottaa esille myös itselle epämieluisia asioita mutta se on potilaan parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Tuskin on provo.
Muotisairauksiin kai uskovat eniten potilaat, ne heistä jotka eivät osaa lukea kriittisesti iltapäivälehtien juttuja. Itse olen kriittinen, enkä esim.kuvittele että "varmaan väsymykseni taustalla on ferritiini, nyt pyydän mittaamaan...". Vastaan lääkärin kysymyksiin tarkasti ja asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
Juu, minulla on myös lukenut "puhuu paljon". No anteeksi, yritin vain selittää kaikki oireeni, joiden perusteella lähteä tutkimaan. Lääkäri oli varmaan jo parissa sekunnissa päättänyt, että tuo on luulotautinen ja jossain maniassa. Ei, vaan minulla on adhd ja ilmaisen itseäni suullisesti hyvin, mutta hyvin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka selvä järkinen lääkäri kutsuu potilaitaan tommosella v nimityksellä
Ap onkin trolli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittumaisten lääkäreiden vuoksi taidan opiskella itse lääkäriksi.
Notta sua voi sitten sanoa vittumaiseksi lääkäriksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.Minun käyntini Mehiläisessä onnistui mielestäni hyvin siihen saakka, kun satuin vilkaisemaan omakantaa. Siellä luki ensimmäiseksi arvio minusta: "Puhuu pitkiä lauseita." Mitä hittoa tuolla tiedolla tekee, yksisanaisestiko minun olisi pitänyt vastata lääkärin kysymyksiin? Tulin kyllä niin äkäiseksi, että ensi kerran varmaan muistan, että vaiva pitää selittää sanomalla ainoastaan: "Kyllä", "ei" ja "en muista".
"Puhuu pitkiä lauseita" kertoo, ettei sinulla ole niin pahaa hengenahdistusta, että se vaikuttaisi puheeseesi. Muita tyypillisiä luonnehdintoja ovat mm. puhuu lyhyitä lauseita, puhuu sanoja, ei pysty puhumaan, apuhengityslihakset käytössä. Jne.
Ja miksi sinne ei voi kirjoittaa, että ei ole silmin havaittavaa hengenahdistusta? Vaan pitää alkaa irvailemaan potilaan puhetyylistä?
Siinä mitään irvailla. On tietyt vakiofraasit, joita käytetään kun kuvaillaan potilaan tilaa ja tuo on yksi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että lopetit. Lääkäri, joka ei osaa kuunnella asiakasta on turha k - pää ja niitä lääkäreitä on liikaa. Jos oma tärkeys ajaa asiakkaan edelle, mitä hyötyä sellaisesta nuijasta on?
Itse on tyhmä taliaivo ja asiakkaat on v***umaisia?
Ala palikka patologiksi, niin ei tarvitse kuunnella asiakkaita.
Patologi joutuu puhumaan ihmisille kuitenkin. Suosittelen röntgenlääkäriksi erikoistumista. Saa istua pimeässä, voi mutista yksin sanelukoneelle, ei tarvitse edes nähdä muita, potilaista riittää kuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ja ammattiaan rakastavana lääkärinä ymmärrän osin aloittajaa. Hyvin usein päivän 8-9 vastaanotosta (lisäksi puhelinvastaanotot ja muut hoidettavat asiat) keskimäärin kaikilla on asiaa useammalle käynnille, eli tulosyyn lisäksi onkin listallinen asiaa, mutta kaikkeen pitäisi ottaa kantaa nyt ja heti ja alkuvastaanotosta ensimmäinen 5-10min menee aiempien kokemusten ja kollegoiden sättimiseen. Tietysti haluan auttaa ja kuunnella. Positiivista palautetta ei kuule juuri koskaan, mutta joka päivä varsin paljonkin negatiivista. Aggressiivisia potilaita viikottain.
Haluan jaksaa ja kuunnella potilaitani, mutta oikeasti tämä ei ole inhimillistä. Ei kenenkään tarvitse kuunnella päivästä toiseen haukkuja ja ilkeyksiä.
Oletko ikinä ajatellut, että se asialista voisi johtua siitä, että ihmiset eivät pääse lääkäriin tarvittaessa? Puhelimessa ei pääse läpi, jonotus ei toimi, aikaa ei saa varattua vaikka lääkäri olisi kehottanut varaamaan.
Kenenkään ei tarvitse kuunnella haukkuja ja ilkeyksiä.
Miten ihmiset joutuvat (joukoittain) sellaiseen tilanteeseen, että hoitavat asiointinsa aggressiivisesti? Tai miksi heidät on ajettu terveyskeskusten kiusaksi, eikö joku muu paikka olisi parempi heille? Äänestivätkö lääkärit niitä, jotka ajoivat mielenterveyspalvelut alas? Nykysysteemi ei tunnu inhimilliseltä kenenkään kannalta.
Nykysysteemi on mätä, on ollut jo pitkään. Maksamme paljon veroja ja meillä on paljon huononpi julkinen terveydenhoito kuin esim. Tanskassa. Emme pääse hoitoon ja, jos pääsemme aika on 15 min. Lääkäreille on annettu tiukat rajoitteet miten potilaita saa hoitaa. Yleensä se on resepti käteen ja ulos. Miksi tämä tilanne ei ole muuttunut, vaikka se on mätä? Eikä muutu miksikään sotealueilla. Muutama kallispalkkainen uusi virka on perustettu. Yksityinen puoli on myös mätä. Sielläkin raha näyttelee suurta osaa, terveyden sijasta, mutta vähän eri kulmasta. Millaisia kallispalkkaisia päättäjiä meillä oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Jatkokouluttaudu patologiksi? Siinä hommassa ei tarvi kuunnella potilaiden jorinoita.
Tai sydänkirurgiksi tms. Suurin osa työstä on kolleegojen kanssa toimimista, potilasta tarvitsee nähdä tajuissaan aika vähän.
Tuo oli meidän iankaikkisen vanha, varmaan eläkkeeltä repäisty, työterveyslääkäri. Ehkä jo dementoitunut. Meillä työyhteisössä on sanonta, että "jos kärsit ripulista, saat työterveydestä käskyn pidätellä pa....ka/jos hyvä säkä käy, saat lääkehiiltä".