Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

ei sillä palkalla tarvitse ollakaan mukavia asiakkaita.

tämä on jonkun hoitajan tekemä provo. eivät lääkärit ole samanlaisia valittajia kuin hoitajat. joku katkera hoitaja yrittää saada lääkärit näyttämään valittajilta

Ongelma kun nykyään lääkikseen menevät ovat usien pumpulissa kasvaneita ylemmän keksiluokan jälkelöisiä joille kaikki on tullut omasta hevosesta ja mopoautosta lähtine kuin tarjottimella.Onkäyty SYki tai Ressu omassa kuplassa.Tuskin edes nähty duunaria, korkeintaan bussikuski kun kerran joutui dösällä tulemaan Kampista Nuottaniemeen. 

Sitten kun terkkariin joutuu niin joutuu kohtaamaan hyi kauhistus köyhiä, vanhuksia ja jopa sairaita ihmisiä.  Ja kaikki ei menekkään sen vuokaavion mukaan. 

Se Ukrainan leikkaamaan  lähtenyt kirurgi oli vähän  erilaista lähtökohdista.

Vierailija kirjoitti:

Joo tuollaistahan tuo on ja varsinkin päivystyksessä kun on kiireen tuntu koko ajan. Oli hauska kun soitin itse perjantaina ATK-apuun ja tukihenkilö kuunteli kyllästyneenä kun selitin jotain varmaan ihan epäolennaisuuksia tulostimen käytöksestä - tuli ihan mieleen omat potilaani jotka aloittavat sanomalla että "en tiedä onko tällä merkitystä mutta..." 

Olen itse alkanut päästä tuosta ärsytyksestä eroon kun vaihdoin hyvälle terveysasemalle jossa on aikaa potilaille ja potilaat saavat halutessaan tutulle lääkärille ajan. Vuorovaikutuksesta alkaa saada iloakin, kun on aikaa kohdata potilas kokonaisena ihmisenä. Ongelmasi eivät siis, toisin kuin mammat yllä väittävät, välttämättä kerro että pitäisi vaihtaa patologiksi. t toinen lääkäri

Oma Lääkäri järjestelmä olisi vastaus tähänkin ongelmaan.

Tajuan oikein hyvin. Ihmiset on niin mulkkuja nykyään. Asiakaslähtöisyys ymmärretty ihan väärin. Jos sanot kakskymppiselle maallikolle, että tätä tutkimusta ei tehdä koska siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita, niin osa alkaa mussuttaa vastaan. Moniin tutkimuksiin on erittäin tiukat kriteerit ja protokolla miten niihin edetään ja et voi vain päättää, että " haluan tämän". Jos selkäsi on ollut juntturassa kaksi päivää, niin ei, et pääse magneettikuvaan. Jos väsyttää, niin ei, että pääse rautatiputukseen julkiselle. Jos kilpirauhasarvosi ovat kunnossa, niin et saa erikoistutkimuksia sen takia että vertaispalstan aktiivit somessa niin kehottavat " vaatimaan ". Ja turhaan teet valituksen, koska lääkäreidenkin työ perustuu ohjeistuksiin. Turha valitus taas kuormittaa ylilääkäreiden työmäärää entisestään. Mutta eihän nämä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan oikein hyvin. Ihmiset on niin mulkkuja nykyään. Asiakaslähtöisyys ymmärretty ihan väärin. Jos sanot kakskymppiselle maallikolle, että tätä tutkimusta ei tehdä koska siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita, niin osa alkaa mussuttaa vastaan. Moniin tutkimuksiin on erittäin tiukat kriteerit ja protokolla miten niihin edetään ja et voi vain päättää, että " haluan tämän". Jos selkäsi on ollut juntturassa kaksi päivää, niin ei, et pääse magneettikuvaan. Jos väsyttää, niin ei, että pääse rautatiputukseen julkiselle. Jos kilpirauhasarvosi ovat kunnossa, niin et saa erikoistutkimuksia sen takia että vertaispalstan aktiivit somessa niin kehottavat " vaatimaan ". Ja turhaan teet valituksen, koska lääkäreidenkin työ perustuu ohjeistuksiin. Turha valitus taas kuormittaa ylilääkäreiden työmäärää entisestään. Mutta eihän nämä tajua.

Ja uusi kierros russutusta ja valittamista kun käydään nuuskimassa se sama keskustelu omakannasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan tiedoksi kaikille, että julkinen terveydenhoito kuuluu kaikille ja etenkin veronmaksajille ja eläkeläisille! Ei tarvitse olla köyhä jos käyttää julkista terveydenhoitoa. Tosin nykyään se on olematon.

Se on niin huonolla tolalla, että ei ole resursseja kuunnella mummojen sienestysretkistä tai hoitaa pieniä itsestään ohi meneviä oireita. Moni esimerkiksi vie lapsen terveyskeskukseen, kun sillä on tavanomainen flunssa. Lääkäri "määrää" särkylääkettä laskemaan kuumetta. Ihan turhaa resurssien haaskausta. Miksi vanhempi ei ole antanut särkylääkettä ensin kotona ja katsonut laskeeko kuume?

Lapsi on aina vietävä lääkäriin jos on korkea kuume joka jatkuu. Jos annetaan kuumetta alentavaa lääkettä oire poistuu mutta ei syy.

Jos on flunssaoireet päällä niin kyllä kuumetta voi seurata kotona ihan useamman päivän. Jos selittämätön kuume niin tämä on eri asia. En itse ole koskaan vienyt lääkäriin, vaikka ollut viisikin päivää 38-39 astetta. Jos lapsi juo hyvin ja kuume laskee lääkkeellä noin yhden asteen verran niin kotona on oltu. Kolmen kanssa olisi tullut melko monta reissua kymmenen vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja liian monen lääkärin mielestä vika on potilaan päässä, että hän kuvittelee ne vaivansa. Kyllä siinä vähemmästäkin tuskastuu, jos yritetään tarjota mielialalääkkeitä hoidoksi koviin kipuihin.

Mielialalääkkeet nostaa kipukynnystä ja masennus pahentaa kipua, joten ei ne aina huono juttu ole. Tietysti pitää selvittää kivun syy ja hoitaa se jos mahdollista. Kaikki syitä ei voi poistaa.

Mielialalääkkeet eivät automaattisesti nosta kipukynnystä kaikilla. Usein ne saattavat aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä ja lamaannusta, joka voi joissakin tapauksissa vaikeuttaa alkuperäisen fyysisen vaivan paranemista tai hoitoa.

Mielestäni mielialalääkkeitä määrätään joissakin tapauksissa holtittomasti. Lääkityksestä on myös vaikea päästä eroon, usein käy niin, että dosetti täyttyy täyttymistään ja potilaalla on uusia oireita ja entistä huonompi olo.

Usealla (ei kaikilla) mielialalääkkeitä käyttäneellä on kokemusta siitä, että fyysiset oireet tulkitaan mieluusti mielenterveydestä johtuvaksi.

Kipua pystyy tai joutuukin usein hoitamaan lääkkeettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Onkohan tässä kyse osaksi jopa sellaiseta asiasta, että lääkikseen pääsee hyvällä ainoastaan matikkapäällä ja osaamisella. Kaikki matemaattisesti lahjakkaat ihmiset eivät välttämättä ole osaavia sosiaalisesti tai tunnetaidoiltaan, jota lääkärin potiastyö on isoksi osaksi. Pitäisikö pääsyvaatimuksiin lisätä vähän tämänkin puolen testaamista ja ehkä kouutukseenkin?

Ihmisen hoitaminen kun ei kokonaan ole sitä matikkaa ja lääketieteeistä tietämystä. Jos monenlaisten ihmisten kohtaamisen ja auttamisen kokee vastenmielisenä ja kaipaa vain tieteellistä lähestymistapaa asiaan, niin pitäisikö tehdä lääketieteessä vaikka tutkijan työtä tms. muuta kuin potilastyötä tai vaihtaa alaa jollekin sopivammalle? Ap:kin taitaa olla harkinnassaan päätynyt tämäntyyppiseen ratkaisuun. Hän tosin syyttää potilaita, eikä näe omassa soveltuvuudessaan ammatin vaatimuksiin mitään vikaa... Vanha sanonta: "Turha on peiliä syyttää, jos naama on vino" ,ehkä saatta osaltaan päteä vähän tähänkin asiaan.

ja ps. Kyllähän se on tärkeää, että potias saa kertoa asiansa ("Anna kun kerron") ja tulee kuulluksi. Vuorovaikutustaitoja lääkäriltä kyllä vaaditaan. Läärkäri hoitaa tuntevia ajattelevia ihmisiä, ei robotteja.

Oletko gynekologi, kun vain widdumaisia potilaita sulla? Ihan vaihtelun vuoksi, voisitte kirota välillä sitä toistakin elintä.

Nykyään ihmiset haluavat flunssan takia lääkäriin. Uusavuttomuus huipussaan. Jos nuha kestänyt 5 päivää niin mitään lääkäriä ei vaadita " tarkistuksen takia" jos yleisvointi on hyvä. Mitä ajattelit lääkärin asialle tekevän.... Ja siis sinne halutaan ilman mitään sairausloman tarvetta, korkeaa kuumetta tms. Mitään " keuhkojen kuuntelua" ei tarvita jos yleisvointi on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

tämä on jonkun hoitajan tekemä provo. eivät lääkärit ole samanlaisia valittajia kuin hoitajat. joku katkera hoitaja yrittää saada lääkärit näyttämään valittajilta

Samaa mieltä, lääkäreillä on niin kiire, että ei ne ehdi mammapalstalla ihmettelemään, että joku olis muka vittumainen. Hyvä provo, lankaan meni aika moni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Onkohan tässä kyse osaksi jopa sellaiseta asiasta, että lääkikseen pääsee hyvällä ainoastaan matikkapäällä ja osaamisella. Kaikki matemaattisesti lahjakkaat ihmiset eivät välttämättä ole osaavia sosiaalisesti tai tunnetaidoiltaan, jota lääkärin potiastyö on isoksi osaksi. Pitäisikö pääsyvaatimuksiin lisätä vähän tämänkin puolen testaamista ja ehkä kouutukseenkin?

Ihmisen hoitaminen kun ei kokonaan ole sitä matikkaa ja lääketieteeistä tietämystä. Jos monenlaisten ihmisten kohtaamisen ja auttamisen kokee vastenmielisenä ja kaipaa vain tieteellistä lähestymistapaa asiaan, niin pitäisikö tehdä lääketieteessä vaikka tutkijan työtä tms. muuta kuin potilastyötä tai vaihtaa alaa jollekin sopivammalle? Ap:kin taitaa olla harkinnassaan päätynyt tämäntyyppiseen ratkaisuun. Hän tosin syyttää potilaita, eikä näe omassa soveltuvuudessaan ammatin vaatimuksiin mitään vikaa... Vanha sanonta: "Turha on peiliä syyttää, jos naama on vino" ,ehkä saatta osaltaan päteä vähän tähänkin asiaan.

ja ps. Kyllähän se on tärkeää, että potias saa kertoa asiansa ("Anna kun kerron") ja tulee kuulluksi. Vuorovaikutustaitoja lääkäriltä kyllä vaaditaan. Läärkäri hoitaa tuntevia ajattelevia ihmisiä, ei robotteja.

Vähän niin kuin matematiikan opettajakin: täytyy suorittaa matematiikasta pääaineopinnot ja sitten vasta soveltuvuuskokeen jälkeen voi opiskella opettajan pätevyydet.

kölö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuollaistahan tuo on ja varsinkin päivystyksessä kun on kiireen tuntu koko ajan. Oli hauska kun soitin itse perjantaina ATK-apuun ja tukihenkilö kuunteli kyllästyneenä kun selitin jotain varmaan ihan epäolennaisuuksia tulostimen käytöksestä - tuli ihan mieleen omat potilaani jotka aloittavat sanomalla että "en tiedä onko tällä merkitystä mutta..." 

Olen itse alkanut päästä tuosta ärsytyksestä eroon kun vaihdoin hyvälle terveysasemalle jossa on aikaa potilaille ja potilaat saavat halutessaan tutulle lääkärille ajan. Vuorovaikutuksesta alkaa saada iloakin, kun on aikaa kohdata potilas kokonaisena ihmisenä. Ongelmasi eivät siis, toisin kuin mammat yllä väittävät, välttämättä kerro että pitäisi vaihtaa patologiksi. t toinen lääkäri

Oma Lääkäri järjestelmä olisi vastaus tähänkin ongelmaan.

Meillä oli nuori ja nenäkäs, jos tiesi liikaa.

No on ainakin kaksi tunteita herättävää ammattiryhmää, sosiaalityöntekijä ja lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Onkohan tässä kyse osaksi jopa sellaiseta asiasta, että lääkikseen pääsee hyvällä ainoastaan matikkapäällä ja osaamisella. Kaikki matemaattisesti lahjakkaat ihmiset eivät välttämättä ole osaavia sosiaalisesti tai tunnetaidoiltaan, jota lääkärin potiastyö on isoksi osaksi. Pitäisikö pääsyvaatimuksiin lisätä vähän tämänkin puolen testaamista ja ehkä kouutukseenkin?

Ihmisen hoitaminen kun ei kokonaan ole sitä matikkaa ja lääketieteeistä tietämystä. Jos monenlaisten ihmisten kohtaamisen ja auttamisen kokee vastenmielisenä ja kaipaa vain tieteellistä lähestymistapaa asiaan, niin pitäisikö tehdä lääketieteessä vaikka tutkijan työtä tms. muuta kuin potilastyötä tai vaihtaa alaa jollekin sopivammalle? Ap:kin taitaa olla harkinnassaan päätynyt tämäntyyppiseen ratkaisuun. Hän tosin syyttää potilaita, eikä näe omassa soveltuvuudessaan ammatin vaatimuksiin mitään vikaa... Vanha sanonta: "Turha on peiliä syyttää, jos naama on vino" ,ehkä saatta osaltaan päteä vähän tähänkin asiaan.

ja ps. Kyllähän se on tärkeää, että potias saa kertoa asiansa ("Anna kun kerron") ja tulee kuulluksi. Vuorovaikutustaitoja lääkäriltä kyllä vaaditaan. Läärkäri hoitaa tuntevia ajattelevia ihmisiä, ei robotteja.

Niin totta. Viime kesänä jouduin menemään 3 kertaa tk-lääkärille. 2 kertaa minua ei kuunneltu kunnolla, vaikka olen täyspäinen ja puhun selvästi. Onneksi edes annettiin kipulääkkeitä. Kolmannella kerralla sain omalääkärini, joka kuunteli ja kyseli ja teki lopulta oikean diagnoosin. Sain avun 3 päivässä, kärsittyäni 6 viikkoa sitä ennen. Kun ihminen kohtaa toisen ihmisen, saa kumpikin apua. Sinä ketjun ap, olet väärällä alalla ja itsesi väärin ylentänyt. Kyllä elämä opettaa sinutkin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin, ainut hyvä puoli on palkka. Istun päivät terkkarissa ja kuuntelen kun vanhukset yksi toisensa perään kertovat huimauksesta, epämääräisistä kivuista ja tuntemuksista yleensä kurkussa ja jaloissa ja univeikeuksista. Istun ja kuuntelen, henkisesti olen kuitenkin jossain ihan muualla. Palkka on ainut asia mikä minut pitää paikallani.

Mikä ihme sai sut hakeutumaan lääkärin ammattiin alunperin, jos toisten kanssaeläjien auttaminen ei ollenkaan kiinnosta? Sitähän tuossa työssä on tarkoitus kuitenkin tehdä. Kyllä sellaisella koulutodistuksella ja lukupäällä, jolla lääkikseen mennään, pääsisi usein myös johollekin toisellekin, rahakkaalle, alalle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Vattu, mee konekuskiksi tai raksalle lautapojaksi, kerta työ ei maistu. Stana elätti, koulutus kelpasi, vaan hommat ei. Turhake, joutava leivänsyöjä. Koulutus hukkaputki..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä aika hyvin 25 vuoden terveyskeskuslääkäröinnin jälkeen hiljennän asiasta pois lipsuvat potilaat ja pysytään asiassa.

Siis mitä ei-asiaa ne potilaat puhuvat? Ei ole Itselläni ainakaan tapana juoruta turhanpäiväisiä asioita lääkärille.

Puheliaat potilaat eksyy jaarittelemaan, mutta jos on itsekin puhelias niin ei se niin häiritse. On varmaan osin persoonakysymys.

Itse kerron oireeni, miten oirekuva on edennyt ja lisäksi vähän pitkäaikaisesta sairaudestani ja sen tilasta. Ja mahdollisista viimeaikaisista poliklinikkakäynneistä ja sairaalajaksoista. Tämä litania sen takia, koska muuten lääkärin aika menee ruudun tuijottamiseen ja edellisten käyntien lukemiseen, joista jokaisesta esittää kysymyksiä. Vastaan niihin kysymyksiin siis jo valmiiksi. Joidenkin mielestä jaarittelua, mutta yritän olla päinvastoin tehokas.

Ei se kertominen oikein aina auta, kun on pakko lukea ne tekstit kuitenkin. Ei pysty tekemään hoitopäätöksiä potilaan kertomukseen nojaten. Liian iso mahdollisuus virheeseen.

Jos on pakko lukea, miksi yleensä jätetään lukematta? Kuinka paljon aikaa hukataan, kun jokaisella lääkärikäynnillä kysytään kaikki, mikä olisi luettavissa kannasta?

Vierailija kirjoitti:

Tajuan oikein hyvin. Ihmiset on niin mulkkuja nykyään. Asiakaslähtöisyys ymmärretty ihan väärin. Jos sanot kakskymppiselle maallikolle, että tätä tutkimusta ei tehdä koska siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita, niin osa alkaa mussuttaa vastaan. Moniin tutkimuksiin on erittäin tiukat kriteerit ja protokolla miten niihin edetään ja et voi vain päättää, että " haluan tämän". Jos selkäsi on ollut juntturassa kaksi päivää, niin ei, et pääse magneettikuvaan. Jos väsyttää, niin ei, että pääse rautatiputukseen julkiselle. Jos kilpirauhasarvosi ovat kunnossa, niin et saa erikoistutkimuksia sen takia että vertaispalstan aktiivit somessa niin kehottavat " vaatimaan ". Ja turhaan teet valituksen, koska lääkäreidenkin työ perustuu ohjeistuksiin. Turha valitus taas kuormittaa ylilääkäreiden työmäärää entisestään. Mutta eihän nämä tajua.

Asuin joitakin vuosia sitten Saksassa. Siellä tuttava (parikymppinen nainen) meni käymään lääkärissä selkäkivun takia.

Lääkäri ei määrännyt kipulääkettä eikä antanut jumppaohjeita, vaan halusi kuvata selän.

Kuvissa näkyi yllättäen selkärankaa painava syöpäkasvain. Oli vasta ihan pikkuinen ja vielä hoidettavissa.

Lääkärin mukaan oli todella hyvä tuuri että syöpä oli aiheuttanut selkäkipua. Hänen mukaansa sen tyyppinen syöpä ei yleensä aiheuta mitään oireita ennenkuin on levinnyt niin pitkälle ettei sitä voida enää parantaa.