Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Älä puhu paskaa. Aivan liian monet lääkärit ohittavat potilaan kertomat olennaiset asiat, kun luulevat, että vain heidän kaksi kysymystään ja muutama peruslabra selvittää koko asian. Sitten potilas palaa kotiin ja kohta taas kierros uudestaan saman asian takia rasittaen ensin perusterv. Huoltoa ja sen jälkeen yhteispäivystyksiä ja erikoissairaanhoitoa ja yhteiskunta eli veronmaksajat maksaa tämän naurettavan kierrätyksen, joka on loputon. Kuinkahan monta euroa säästettäisiin, jos lääkärit aukaisisivat ne korvansa ja keskittyisivät siihen, mitä potilas sanoo ja myös lukisivat kunnolla lähetteet ym. Olennaiset tekstit. Ei vain taida olla viitseliäisyyttä paneutua potilaiden asioihin, palkkaa kyllä pitäisi saada aina vain lisää. Ketähän varten ne teidän sanelemanne romaanit on siellä potilasarkistossa, aivanko vain teidän turvaksi, ettei vaan potilasvahinkoasiat paisuisi liian suureksi, vähät siitä voisiko sieltä teksteistä löytyä ratkaisun avain potilaan vaivoihin.

Tässä maassa pidetään "tärkeilevänä" ihan ketä tahansa, joka käyttäytyy ei-anteeksipyytävästi ja on ammatillisesti itsevarma. Koskee niin lääkäreitä, sossuja kuin minkä tahansa ammattikunnan edustajaa. Sen takia ei kannata korvaansa lotkauttaa noille jutuille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän on tultu, lääkäriin ei oikein enää pääse, hoitaja katsoo ja toteaa; ei vikkaa, mää kottiis häppeemään!

Semmoiseksi se on mennyt että joutuu itse maksamaan yksityisellä jos sattuu kuulumaan sellaiseen ihmisryhmään jota on sallittua laiminlyödä, ikääntyneet ainakin. Olisi helpompi hankkia jokin perussairaus jonka varjolla pääsee aina kuin koettaa vakuuttaa ajanvarauksen kontrolloija että tarvitsee lääkärin apua. 

Ei ne perussairaudet mitään kivoja ole. Lääkäriin kyllä pääsee, mutta sellainen sairaus on kova hinta lääkäriin pääsystä.

Ei se mitään hauskaa ole kun pitää jokaisesta pikkuvaivasta mennä lääkäriin. Pahimmillaan saa lähetteen erikoislääkäripäivystykseen pelkällä puhelinsoitolla. "Ei tarvitse jonottaa, sua odotetaan siellä".

Päivystyskseen jonottavat mummot toisinaan kyselee, että "miks sä pääset heti, et näytä edes sairaalta".

eipakollinenvierailija kirjoitti:

Ihmiset ylipäätänsä jaarittelevat nykyään aivan tolkuttomasti eivätkä osaa pysyä asiassa. Tilanne-ja ajantaju täysin kateissa ja kuvitellaan vastakkaisella osapuolella olevan loputtomasti aikaa kuunnella heidän loputonta puhevirtaansa. Tästä saa kärsiä sekä siviilissä että töissä, joissa joutuu kohtaamaan muita ihmisiä.

Tiivistämisentaito ja oleellisten seikkojen esilletuonti ontuu ja kerrotaan asiat pisimmän mahdollisen kaavan kautta rönsyillen epäolennaisiin yksityiskohtiin.

Ja usein tähän kerrontatapaan yhdistyy se, ettei nämä puhekoneet malta itse kuunnella toista osapuolta sitä vähääkään. Eli vuorovaikutus (tai itseasiassa sen puute) toteutuu täysin ja ainoastaan heidän pillinsä tahdissa.

Rasittavia ja muita ihmisiä kuormittavia tapauksia.

Siis aamen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ihmisten kohtaamista teille ei sitten ehkä opetettu? Etkä kyennyt aavistamaan että se kuuluu monen lääkärin työhön?

Ihmisten kanssa työskentelevillä se ongelma että läpilukutaito kehittyy vuosien myötä. Ei ihmiseltä tarvitse juuri kysyä mitään, riittää että häntä katsoo. Syvä suru, vuosien kärsimys, onnellinen elämä, pahuus kaikki muokkaavat meidät ja ne asiat aistii pelkästään ihmistä katsomalla. Aito Kohtaaminen vie ammattilaisen voimavaroja. Sitä kannattaa vähän säästellä tositarpeeseen.

Onhan tuo nyt ihan s...tanan röyhkeä asenne, että ei kuunnella esim. asiakkaan/potilaan lyhyttä yhteenvetoa mahdollisesti hoitoon hakeutumisen syyhyn vaikuttavista taustasairauksista tai lääkityksistä vaan aletaan psykologisoimaan vierasta ihmistä pelkän olemuksen perusteella. Potilashan tietää mitä hänelle on tapahtunut, lääkkeiden sivuvaikutukset, elintavat jne.

Esim. jätetään kartoittamatta kohonneen diastolisen verenpaineen ja kolesterolin taustatekijöitä kuten vaihdevuodet ja uusi estrogeenihoito ja kohonneet kilpirauhasarvot ja aletaan lässyttämään jotain tyyliin kuulostat nyt hermostuneelta, onko sulla ketään jonka kanssa jutella (olen temperamenttinen käsilläheiluttelija, ilmeisesti hermostusta sitten)??? Stressistä pitääkin kysellä mutta jos sitä ei ole niin haluaisin asiantuntijan kannan kliinisiin asioihin kun ei se äkillisesti huonontunut LDL ilman ruokavalion muuttumista huonommaksi muutu miksikään vaikka puin sitä ystävien kanssa. Piste. Jollain on kokemuksia, että hoitaja olettaa jalkakivusta paljon sen takia että on nähnyt vanhan ahdistusdiagnoosin.

Kuulostat joltain vaihtoehto-yksisarvishoitajalta joka myös toivottavasti olet, koska kammottaa jos tuolla ammattitaidottomuudella varustettu ihminen on minkäänlaisten virallisten asioiden kanssa tekemisissä.

"Aito Kohtaaminen vie ammattilaisen voimavaroja ja sitä kannattaa vähän säästellä tositarpeeseen" ???? Siis mitä mä just luin? Ei o

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin tehtävä on perehtyä potilaaseen, eikä toki kuunnella jonnin joutavaa. Mutta me ihmiset olemme potilaita ja toki erilaisia ihmisiä. Se tätä, että jokaisessa ammatissa joutuu kuuntelemaan turhaa puhetta, ei siitä pääse pois. Ei edes lääkäriksi opiskellut siitä pääse pois. Ehkä sinun pitää miettiä omaa käytöstä suhteessa toisiin, että pääse Ja ns. "vähällä." Minua taas loukkasi se, kun rintasyöpää sairastin, niin eräs leikkaava lääkäri totesi minun rinnoista, että on hyvän näköiset rinnat??!! Mitä ihmettä??! Ja toistui, kun menin ultraääni tutkimuksiin, niin mies halusi tulla samalle pedille ja koski minun rintoihin?? Ja leipoi niitä, ja kyseli samaan aikaan, että olenko naimissa ja onko minulla lapsia ym? Mitä helvettiä se hänelle se kuului, ja hänen ei kuullut koskea minun rintoihin. Kuulin vasta myöhemmin, että samasta miestä naiset ovat valittaneet, että ammatin varjolla naisille saa tehdä mitä tahansa. Minulle tuli myös tunne tämä miehen vuoksi, että ihan kuin olisi käytetty seksuaalisesti hyväkseen ja oli niin likainen olo tämän jälkeen. !!!!!°

Sattuiko tämä Raahessa?

Olen vastaanottotyötä tekevä lääkäri. En ole lukenut koko ketjua sanasta sanaan, mutta kommentoisin potilaiden kohtaamista. Heidän kanssaan pärjää yleensä vallan mainiosti, kun käyttäytyy itse kohteliaasti ja yrittää edes jonkin aikaa kuunnella, mikä heillä on ongelmana. Ei tämä ole mitenkään vaikeaa, pitää käyttäytyä kuten haluaisi itseään kohdeltavan, asiallisesti ja kohteliaasti. Kun haen potilaan odotustilasta, tervehdin häntä katsoen silmiin ja esittelen itseni. Ohjaan potilaan huoneeseeni, näytän mihin voi laittaa mahdolliset päällysvaatteet ja kehotan sitten istumaan. Sitten käydään itse asiaan: kysyn, minkälaisen ongelman vuoksi olet tullut lääkäriin, ja siitä se sitten lähtee. Annan potilaan puhua aluksi vapaasti jonkin aikaa ja alan sitten kysyä tarkentavia kysymyksiä, teen kliinisen tutkimuksen ja määritän lopuksi jatkosuunnitelman  ymmärrettävällä kielellä. Kai tämä jotenkin on sujunut, kun valituksia ei ole tullut kuin muutama vajaan 20 vuoden työskentelyn aikana ja ainakaan pahempia hoitovirheitä ei ole käsittääkseni tullut.

Kiireisessä päivystyksessä potilaan kohtaamiseen on tietysti vähemmän aikaa, mutta perusasiallisuudella ja -ystävällisyydellä pärjää sielläkin yleensä hyvin.

On tietysti joitain potilaita, joiden kanssa homma ei suju millään. Silloin täytyy vaan yrittää pysyä rauhallisena ja keskittyä hoidettavaan asiaan. Aggressiivisuutta (niin verbaalista kuin fyysistä) ei lääkärin tarvitse sietää. Tarvittaessa vastaanotto on keskeytettävä ja kutsuttava tilanteen mukaan myös pari työkaveria tai vartija paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Älä puhu paskaa. Aivan liian monet lääkärit ohittavat potilaan kertomat olennaiset asiat, kun luulevat, että vain heidän kaksi kysymystään ja muutama peruslabra selvittää koko asian. Sitten potilas palaa kotiin ja kohta taas kierros uudestaan saman asian takia rasittaen ensin perusterv. Huoltoa ja sen jälkeen yhteispäivystyksiä ja erikoissairaanhoitoa ja yhteiskunta eli veronmaksajat maksaa tämän naurettavan kierrätyksen, joka on loputon. Kuinkahan monta euroa säästettäisiin, jos lääkärit aukaisisivat ne korvansa ja keskittyisivät siihen, mitä potilas sanoo ja myös lukisivat kunnolla lähetteet ym. Olennaiset tekstit. Ei vain taida olla viitseliäisyyttä paneutua potilaiden asioihin, palkkaa kyllä pitäisi saada aina vain lisää. Ketähän varten ne teidän sanelemanne romaanit on siellä potilasarkistossa, aivanko vain teidän turvaksi, ettei vaan potilasvahinkoasiat paisuisi liian suureksi, vähät siitä voisiko sieltä teksteistä löytyä ratkaisun avain potilaan vaivoihin.

Tämä. Asia ei hoidu edes yksityisellä, koska tarjolla 15-20 minuutin aikoja. Eihän tuossa ehdi edes kysellä tai lukea vanhoja potilastietoja.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ymmärrän sinua täysin. Itse toimin tkssa hammaslääkärinä. Päivystyspäivinä potilaita on 30min välein ja siinä ajassa pitää saada diagnoosi sekä toimenpide Tehtyä. Usein yli 60v potilaat puhuvat ja puhuvat juurta jaksain miten esim hammas lohkesi kun söim pullaa vai oliko se viineriä. Hammaslääkäri kun pystyy diagnoosin nopeasti yleensä tekemään katsomalla suuhun mutta itsekköillä potilailla se pelkkä penkkiin meneminen kestää ja kestää. Senpä vuoksi olenkin suuntautunut lapsipotilaisiin jotka toimivat yleensä nopeammin. T. Kenties hieman leipiintynyt hammaslääkäri

Jos sen potilaan saa tuoliin, niin koeta mahdollisimman nopeasti sujauttaa syljenimuri ja vanurullat suuhun. Tavallisesti jorina loppuu siihen. On tosin potilaita, jotka yrittävät mökeltää , vaikka em. toimenpiteet on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Älä puhu paskaa. Aivan liian monet lääkärit ohittavat potilaan kertomat olennaiset asiat, kun luulevat, että vain heidän kaksi kysymystään ja muutama peruslabra selvittää koko asian. Sitten potilas palaa kotiin ja kohta taas kierros uudestaan saman asian takia rasittaen ensin perusterv. Huoltoa ja sen jälkeen yhteispäivystyksiä ja erikoissairaanhoitoa ja yhteiskunta eli veronmaksajat maksaa tämän naurettavan kierrätyksen, joka on loputon. Kuinkahan monta euroa säästettäisiin, jos lääkärit aukaisisivat ne korvansa ja keskittyisivät siihen, mitä potilas sanoo ja myös lukisivat kunnolla lähetteet ym. Olennaiset tekstit. Ei vain taida olla viitseliäisyyttä paneutua potilaiden asioihin, palkkaa kyllä pitäisi saada aina vain lisää. Ketähän varten ne teidän sanelemanne romaanit on siellä potilasarkistossa, aivanko vain teidän turvaksi, ettei vaan potilasvahinkoasiat paisuisi liian suureksi, vähät siitä voisiko sieltä teksteistä löytyä ratkaisun avain potilaan vaivoihin.

Asiaa joka sana.

Lääkärin työn pitäisi olla myös osittain kutsumustyö eikä vain status ja raha sekä vapaa-ajan vietto olisi alalle hakeutumisen syy. Lääkärillä on hyvä palkka ja pidetään Suomessa kuin aatelisena. Jos ei jaksa terveyskeskusta, voi erikoistua vaikka röntgenlääkäriksi tai väitellä syöpätutkijaksi. Lääkäri voi myös saada helposti 5000 euron palkan osa-aikatyölläkin yksityisellä puolella, jolloin saa pitkät viikonloput, kun pe ja ma ovat vapaat. Voi mennä sukeltamaan tai lentotunneille. Jos haluaa ennen kaikkea rahaa, ehdotan kaupoakorkeakouluopitoja USA:han. Hyvällä lääkärillä on arvovalta eli auktoriteetti, jolla pitää potilaat kurissa: muutama sana ja katse riittää. Kiire on kauhea ongelma, se on yhteiskunnallinen ongelma, joka pitää pian ratkaista. Lääkäri ei ole robotti.

Vittumaisten lääkäreiden takia en enää halua mennä lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että nykyään potilaiden käytös lääkäreitä kohtaan on muuttunut huonommaksi.

Omasta puolesta, käyttäydyn asiallisesti ja hyvin. Odotan samaa lääkäriltä. Aina lääkäriltä ei onnistu, enkä koko ajan siellä ravaa. Yritän välttää niin kauan kuin pystyn.

^Juuri tuo. Ennen alalle oli kutsumus. Siitä tuli aitous olla ihmistä lähellä ja etiikan velvoittamana antaa paras mahdollinen hoito. Potilas ei ollut taakka eikä kuluerä vaan ykkösprioriteetti. Nykyisin tärkeää on vain saada isoa palkkaa ja jotenkin äkkiä saatava "häiritsevä kuluerä" pois sieltä vastaanotolta tms. Tämä onnistuu kun lyö pilleripurkin kouraan. Tutkimuksia säästellään koska ne ovat kalliita. Varsinkin yhteiskunnalle tuottamattoman kohdalla niitä pihdataan entisestään. Kyllähän se potilas itsensä ja pääkoppansa yleensä parhaiten tuntee. Eli tuntee sen kun jotakin on pielessä. 

Joskus tuntuu että kaikki käynnit on tehty vain mielenterveyden kyttäämiseen ja siitä on jotakin pakko aina mainita käyntiselvityksissä vaikkei mielenterveydellä ole mitään tekemistä kyseisen asian kanssa. Jostakin syystä tästä mielenterveyden kyttäämisestä on tehty pakkomielle. Muusta viis.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta ei kiinnosta sossujen selitykset tässä ketjussa. Paljon mielenkiintoisempaa on lukea lääkärien kokemuksia. Perustakaa sossut oma ketjunne missä hivelette omaa egoanne kiitos!

En näe yhtään "sossujen selityksiä", vaan ainoastaan faktankorjauksia kun te öyhöttäjät ette viitsi edes niitä tarkastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.

Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista. 

Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.

Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä,  riittävästi empatiaa).

Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.

Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä. 

Samoin, ei munullakaan riitä empatia ja kärsivällisyys kuunnella loputtomia jorinoita ja selittelyjä, mistä ketjun aloittanut lääkärikin valitti. Virkasossuna tapaamisille voi laittaa maksimikeston ja laittaa vaikka vartijan koputtelemaan ovelle, jos asiakasta ei muuten saa tapaamiselta poistettua kun aika loppuu. Miksiköhän terveyskeskuksissa ei toimita näin. Voisi auttaa pysymään työtahdissa myös niiden vanhusten kanssa.

Koulutaudupa virkasossu uudelleen ja tälläkertaa nimenomaan vartijaksi. Asenteesi antaa tälle kaikki speksit ja näyttää vihreää valoa. Uskon, että työasuja valmistetaan riittävän suuria kokoja myös sinulle. P.S. Saat ikioman pippurisumutteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta ei kiinnosta sossujen selitykset tässä ketjussa. Paljon mielenkiintoisempaa on lukea lääkärien kokemuksia. Perustakaa sossut oma ketjunne missä hivelette omaa egoanne kiitos!

En näe yhtään "sossujen selityksiä", vaan ainoastaan faktankorjauksia kun te öyhöttäjät ette viitsi edes niitä tarkastaa.

On faktoja ja sitten näitä sossujen faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.

Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista. 

Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.

Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä,  riittävästi empatiaa).

Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.

Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä. 

Samoin, ei munullakaan riitä empatia ja kärsivällisyys kuunnella loputtomia jorinoita ja selittelyjä, mistä ketjun aloittanut lääkärikin valitti. Virkasossuna tapaamisille voi laittaa maksimikeston ja laittaa vaikka vartijan koputtelemaan ovelle, jos asiakasta ei muuten saa tapaamiselta poistettua kun aika loppuu. Miksiköhän terveyskeskuksissa ei toimita näin. Voisi auttaa pysymään työtahdissa myös niiden vanhusten kanssa.

Koulutaudupa virkasossu uudelleen ja tälläkertaa nimenomaan vartijaksi. Asenteesi antaa tälle kaikki speksit ja näyttää vihreää valoa. Uskon, että työasuja valmistetaan riittävän suuria kokoja myös sinulle. P.S. Saat ikioman pippurisumutteen.

Jaa, mulla on kuule eläkevirka ja ihan riittää, että joudun kuuntelemaan päivät kaltaisiasi törkyturpia, uhkailijoita, aggressiivisia solvaajia ja muuta rupusakkia. Välillä pitää olla poliisit turvana, kun uhataan henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaveri jätti työt syystä että eri kulttuurista tulevat vääntyvät väkisin jonojen eteen ja vaativat erikoiskäsittelyä.Esim raskaana olevaa naista ei saa mieslääkäri tutkia.Jos ei ole naispuolisia vastaanotolla yöllä ,mitä tehdä?

Uhkauva myös lääkäreitä kohtaan on kasvanut suuresti Ruotsissa. 

Jos julkiselle puolle tullaan niin se lääkäri tuutkiimjokao paikalla olisitten nai,mies tai bibääritransu. Ei hoitohenkilökunnan tule antaa periksi eri kulttuureita tuleville. 

Yksityisellä voi itse valita lääkärin.

Jaaha, lakiin kirjattu potilaan itsemääräämisoikeus on taas saanut uuden poikkeuksen. Pl. psyk.potilaat, vanhukset, eri kulttuureista tulevat. Muissa tilanteissa toki nainen saa päättää, kuka koskee intiimisti.

Lääkäreitä ei kiinnosta kuunnella vaan potilas keskeytetään ylimielisesti. Sitten potilas tulee uudestaan lääkärille ja vastassa on eri lääkäri jota ei kiinnosta myöskään kuunnella eikä katsoa aikaisempia tietoja.