Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
pois potilastyöstä
30.07.2022 |
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä, riittävästi empatiaa).
Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.
Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä.
Samoin, ei munullakaan riitä empatia ja kärsivällisyys kuunnella loputtomia jorinoita ja selittelyjä, mistä ketjun aloittanut lääkärikin valitti. Virkasossuna tapaamisille voi laittaa maksimikeston ja laittaa vaikka vartijan koputtelemaan ovelle, jos asiakasta ei muuten saa tapaamiselta poistettua kun aika loppuu. Miksiköhän terveyskeskuksissa ei toimita näin. Voisi auttaa pysymään työtahdissa myös niiden vanhusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliohjaaja on ammattikoulutasoinen tutkinto ja verrattavissa lähihoitajan tutkintoon.
Sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto ja valmistunut voi toimia mm. sosiaalityöntekijänä, koulukuraattorina ja varhaiskasvatuksenopettajana riippuen syventävistä opinnoista. Sosionomi (AMK) vastaa alempaa korkeakoulututkintoa tasavertainen alemman yliopistotutkinnon kanssa. Sosionomi (YAMK) on verrattavissa maisterin tutkintoon ja tasavertainen yliopistotutkinnon kanssa virkojen hakuprosessissa.
Sosionomi ei kelpaa kunnallisen sosiaalityöntekijän virkaan. Pitää olla maisteri. Voi kelvata jollekin yksityiselle. Esim. vokeissa voi olla sosiaalityöntekijän tittelillä sosionomi.
Omassa kunnassa on ainakin Sosionomi (AMK) kunnallisia sosiaalitypntekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen opettajana mutta siinähän laki muuttui. Mutta ne jotka ehtivät valmistua saivat pitää virkansa. Itse en kyllä luota varhaiskasvatuksen opettajan sosionomin pohjalta. Kyllä opettajan pitää olla yliopistotutkinto. Sosiaalityöntekijänä pärjää kyllä mainiosti Sosionomi (AMK) ei rakettitiedettä.
Haluaisitko sairaanhoitajan lääkärikseksi? Sosiaalityö ei ole rakettitiedettä, vaan yhteiskuntatiedettä, ja sosionomilla ei ole koulutusta siihen. Jos sosionomi tekee sostt:n töitä, se on laitonta ja suosittelen tekemään ilmoituksen AVIin asiakasturvallisuudenkin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliohjaaja on ammattikoulutasoinen tutkinto ja verrattavissa lähihoitajan tutkintoon.
Sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto ja valmistunut voi toimia mm. sosiaalityöntekijänä, koulukuraattorina ja varhaiskasvatuksenopettajana riippuen syventävistä opinnoista. Sosionomi (AMK) vastaa alempaa korkeakoulututkintoa tasavertainen alemman yliopistotutkinnon kanssa. Sosionomi (YAMK) on verrattavissa maisterin tutkintoon ja tasavertainen yliopistotutkinnon kanssa virkojen hakuprosessissa.
Sosionomi ei kelpaa kunnallisen sosiaalityöntekijän virkaan. Pitää olla maisteri. Voi kelvata jollekin yksityiselle. Esim. vokeissa voi olla sosiaalityöntekijän tittelillä sosionomi.
Omassa kunnassa on ainakin Sosionomi (AMK) kunnallisia sosiaalitypntekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen opettajana mutta siinähän laki muuttui. Mutta ne jotka ehtivät valmistua saivat pitää virkansa. Itse en kyllä luota varhaiskasvatuksen opettajan sosionomin pohjalta. Kyllä opettajan pitää olla yliopistotutkinto. Sosiaalityöntekijänä pärjää kyllä mainiosti Sosionomi (AMK) ei rakettitiedettä.
Sosionomi ei voi olla sosiaalityöntekijä edes vokissa. Jos ei ole sosiaalityöntekijä, niin ei voi ottaa sitä nimikettä itselleen käyttöön. Sijaisena voi olla jos on perus, ja aineopinnot tehtynä. Mutta ei lähihoitajakaan voi yhtäkkiä sanoa olevansa sairaanhoitaja. Ihan kokonaan eri nimike
https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/sosiaalialan-erityisasiantunti…
Ohessa linkki. Sairaanhoitaja (AMK) onkin ihan eri ammatti kuin lähihoitaja. Itsekin aikaisemmin lähihoitajana jouduin opiskelemaan 3,5 vuotta sairaanhoitajaksi. Alemmasta tutkinnosta ei luettu mitään hyväksi.
Usko nyt vaan, että laki on muuttunut myös sosiaalihuollon ammattihenkilöiden suhteen.
"Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä."
- Laki sosiaalihuollon ammattihenköistä 817/2015 -
Sosionomi ei voi käyttää nimikettä sosiaalityöntekijä enää nykyään, se ei ole mahdollista eikä sallittua. Myöskään YAMK-sosionomi ei ole kelpoinen sosiaalityöntekijä, vaikka ammattikorkeakoulut sitä kovasti haluaisivatkin ja antavat mainoksissaan ymmärtää/vihjaavat. Senpä takia moni sosionomi-YAMK pettyykin, jos ei ole itse ottanut asioista selvää.
Ihan naurettavaa jankata asiasta, jossa ei ole mitään jankkaamista koska laki.
Nykyään lähes kaikkien palvelujen onnistumista mitataan asiakastyytyväisyydellä. Olisi syytä saada tämä osaksi lääkärikäyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kannattaa mennä matalapalkalla asiakaspalveluhommiin.
Siellä tulee pashaa niskaan oikein lapiolla. KAIKKI on aina asiakaspalvelijan vika ja asiakas on AINA oikeassa....
Ei nyt kaikki asiakaspalvelutyöt ole kovin matalapalkkaisia. Aiemmin kun olin asiakaspalvelutyössä, niin ihan mukavasti tienasin. Ihan nauratti joka päivä kuinka sellaista palkkaa sain sellaisesta työstä. Ja normi työstä oli kyse toimistoympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta ei kiinnosta sossujen selitykset tässä ketjussa. Paljon mielenkiintoisempaa on lukea lääkärien kokemuksia. Perustakaa sossut oma ketjunne missä hivelette omaa egoanne kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi kaikille, että julkinen terveydenhoito kuuluu kaikille ja etenkin veronmaksajille ja eläkeläisille! Ei tarvitse olla köyhä jos käyttää julkista terveydenhoitoa. Tosin nykyään se on olematon.
Se on niin huonolla tolalla, että ei ole resursseja kuunnella mummojen sienestysretkistä tai hoitaa pieniä itsestään ohi meneviä oireita. Moni esimerkiksi vie lapsen terveyskeskukseen, kun sillä on tavanomainen flunssa. Lääkäri "määrää" särkylääkettä laskemaan kuumetta. Ihan turhaa resurssien haaskausta. Miksi vanhempi ei ole antanut särkylääkettä ensin kotona ja katsonut laskeeko kuume?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä, riittävästi empatiaa).
Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.
Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä.
Jotenkin sosiaalityöntekijöistä jää kuva sellaisista tärkeilevistä tädeistä, vähän hompssuisissa vaatteissa ja boheemissa ulkonäössä. Hoitavat mielellään sellaisten ihmisten asioita jotka eivät edes apua tarvitse vrt. Koulutetumpia kuin itse sosiaalitädit. Sitten ihmiset jotka oikeasti apua tarvitsevat jäävät hoitamatta kun herättävöt pelkoa mm huumeidenkäyttäjät yms. Mutta ovat hankalia tapauksia kaikin puolin jäävät hoitamatta. Näin siis terveydenhoitoalan puolelta nähtynä kun kolmikanta yhteistyötä tehdään terveydenhoito- ja sosiaalipuolen kanssa yhteistyönä mm. Hoitopalaverit ja kokoukset.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on vaan niin järkyttävän typeriä, mukavuudenhaluisia ja itsekurittomia. Terveyteen liittyviä syy-seuraussuhteita, itsehoitoa, yksinkertaisia elämäntaitoja ei osata ja se kaikki näkyy vastaanotolla.
Kaikista p@skimmat työt täytyy olla joko päivystyksessä tai hätäkeskuksessa, molemmat saavat sellaisen annoksen ihmisten typeryyttä ja uusavuttomuutta päälleen että vain elinikäinen ura ja taipumus masokismiin voi sen vitutuksen turruttaa.
Niin no. Mun mielestä ne ihmiset sitten tarvitsisivat apua eikö? Työntekijät ymmärtääkseen miksi ovat siellä, ja miten voisi ohjata ne ihmiset oikeaan jatkohoitoon.
Olis liian kallista. Mutta parantaisko ensihoidon ja päivystyksen tilannetta? Mahtuisko paremmin "oikeat" potilaat, joita on kivampi hoitaa? Ne jotka on viisaita, eikä sairastu tai joudu tapaturmiin, ikinä. Vanhuksiahan ei tarvitse, kun ne kuolee ihan kohta muutenkin (mustaa, sarkasmia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi kaikille, että julkinen terveydenhoito kuuluu kaikille ja etenkin veronmaksajille ja eläkeläisille! Ei tarvitse olla köyhä jos käyttää julkista terveydenhoitoa. Tosin nykyään se on olematon.
Se on niin huonolla tolalla, että ei ole resursseja kuunnella mummojen sienestysretkistä tai hoitaa pieniä itsestään ohi meneviä oireita. Moni esimerkiksi vie lapsen terveyskeskukseen, kun sillä on tavanomainen flunssa. Lääkäri "määrää" särkylääkettä laskemaan kuumetta. Ihan turhaa resurssien haaskausta. Miksi vanhempi ei ole antanut särkylääkettä ensin kotona ja katsonut laskeeko kuume?
Lapsi on aina vietävä lääkäriin jos on korkea kuume joka jatkuu. Jos annetaan kuumetta alentavaa lääkettä oire poistuu mutta ei syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä, riittävästi empatiaa).
Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.
Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä.
Jotenkin sosiaalityöntekijöistä jää kuva sellaisista tärkeilevistä tädeistä, vähän hompssuisissa vaatteissa ja boheemissa ulkonäössä. Hoitavat mielellään sellaisten ihmisten asioita jotka eivät edes apua tarvitse vrt. Koulutetumpia kuin itse sosiaalitädit. Sitten ihmiset jotka oikeasti apua tarvitsevat jäävät hoitamatta kun herättävöt pelkoa mm huumeidenkäyttäjät yms. Mutta ovat hankalia tapauksia kaikin puolin jäävät hoitamatta. Näin siis terveydenhoitoalan puolelta nähtynä kun kolmikanta yhteistyötä tehdään terveydenhoito- ja sosiaalipuolen kanssa yhteistyönä mm. Hoitopalaverit ja kokoukset.
Tietenkin ne jäävät hoitamatta, kun sosiaalipuolella pakkohoitoa on vain lapsille. Aikuinen ihminen, joko alkaa sossun kanssa laittamaan asioitaan kuntoon tai ei. Jos ei motivaatio riitä, niin itsemääräämisoikeuden turvin voi kulkea vaikka asunnottomana päihteidenkäyttäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliohjaaja on ammattikoulutasoinen tutkinto ja verrattavissa lähihoitajan tutkintoon.
Sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto ja valmistunut voi toimia mm. sosiaalityöntekijänä, koulukuraattorina ja varhaiskasvatuksenopettajana riippuen syventävistä opinnoista. Sosionomi (AMK) vastaa alempaa korkeakoulututkintoa tasavertainen alemman yliopistotutkinnon kanssa. Sosionomi (YAMK) on verrattavissa maisterin tutkintoon ja tasavertainen yliopistotutkinnon kanssa virkojen hakuprosessissa.
Sosionomi ei kelpaa kunnallisen sosiaalityöntekijän virkaan. Pitää olla maisteri. Voi kelvata jollekin yksityiselle. Esim. vokeissa voi olla sosiaalityöntekijän tittelillä sosionomi.
Omassa kunnassa on ainakin Sosionomi (AMK) kunnallisia sosiaalitypntekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen opettajana mutta siinähän laki muuttui. Mutta ne jotka ehtivät valmistua saivat pitää virkansa. Itse en kyllä luota varhaiskasvatuksen opettajan sosionomin pohjalta. Kyllä opettajan pitää olla yliopistotutkinto. Sosiaalityöntekijänä pärjää kyllä mainiosti Sosionomi (AMK) ei rakettitiedettä.
Haluaisitko sairaanhoitajan lääkärikseksi? Sosiaalityö ei ole rakettitiedettä, vaan yhteiskuntatiedettä, ja sosionomilla ei ole koulutusta siihen. Jos sosionomi tekee sostt:n töitä, se on laitonta ja suosittelen tekemään ilmoituksen AVIin asiakasturvallisuudenkin vuoksi.
Sossuilla nyt ei ole pelkoa mistään "asiakasturvallisuuden rikkomisesta". Eivät he hoida ketään ja määrää esim lääkkeitä kuten lääkärit määräävät ja sairaanhoitajat toteuttavat lääkehoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi kaikille, että julkinen terveydenhoito kuuluu kaikille ja etenkin veronmaksajille ja eläkeläisille! Ei tarvitse olla köyhä jos käyttää julkista terveydenhoitoa. Tosin nykyään se on olematon.
Se on niin huonolla tolalla, että ei ole resursseja kuunnella mummojen sienestysretkistä tai hoitaa pieniä itsestään ohi meneviä oireita. Moni esimerkiksi vie lapsen terveyskeskukseen, kun sillä on tavanomainen flunssa. Lääkäri "määrää" särkylääkettä laskemaan kuumetta. Ihan turhaa resurssien haaskausta. Miksi vanhempi ei ole antanut särkylääkettä ensin kotona ja katsonut laskeeko kuume?
Lapsi on aina vietävä lääkäriin jos on korkea kuume joka jatkuu. Jos annetaan kuumetta alentavaa lääkettä oire poistuu mutta ei syy.
Puhun näistä, joilla kuume on puhjennut samana tai edellisenä päivänä ja siinä on lisänä tyypilliset flunssaoireet. Me ollaan käytetty lapsi lääkärissä vain virtsatieinfektioiden vuoksi. Flunssat, koronat ym, niin soitetaan terveysneuvontaan ja aina on käsketty pysyä kotona, ottaa särkylääkettä ja juoda runsaasti nestettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä, riittävästi empatiaa).
Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.
Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä.
Jotenkin sosiaalityöntekijöistä jää kuva sellaisista tärkeilevistä tädeistä, vähän hompssuisissa vaatteissa ja boheemissa ulkonäössä. Hoitavat mielellään sellaisten ihmisten asioita jotka eivät edes apua tarvitse vrt. Koulutetumpia kuin itse sosiaalitädit. Sitten ihmiset jotka oikeasti apua tarvitsevat jäävät hoitamatta kun herättävöt pelkoa mm huumeidenkäyttäjät yms. Mutta ovat hankalia tapauksia kaikin puolin jäävät hoitamatta. Näin siis terveydenhoitoalan puolelta nähtynä kun kolmikanta yhteistyötä tehdään terveydenhoito- ja sosiaalipuolen kanssa yhteistyönä mm. Hoitopalaverit ja kokoukset.
Selvä. Ainakaan me ei sitten olla oltu samoissa palavereissa. Minä en ole boheemi tai homssuinen lisäksi, hoidan työkseni vain sellaisten ihmisten asioita jotka hakevat sosiaalitoimesta (vammaispalvelusta) jotain palvelua. Muiden ihmisten asioista en ole kiinnostunut, meiltä palveluita haluaviakin on aivan riittävästi yhteiskunnan resursseihin verrattuna.
Mutta sinulla on oikeus mielikuviisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä, riittävästi empatiaa).
Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.
Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä.
Jotenkin sosiaalityöntekijöistä jää kuva sellaisista tärkeilevistä tädeistä, vähän hompssuisissa vaatteissa ja boheemissa ulkonäössä. Hoitavat mielellään sellaisten ihmisten asioita jotka eivät edes apua tarvitse vrt. Koulutetumpia kuin itse sosiaalitädit. Sitten ihmiset jotka oikeasti apua tarvitsevat jäävät hoitamatta kun herättävöt pelkoa mm huumeidenkäyttäjät yms. Mutta ovat hankalia tapauksia kaikin puolin jäävät hoitamatta. Näin siis terveydenhoitoalan puolelta nähtynä kun kolmikanta yhteistyötä tehdään terveydenhoito- ja sosiaalipuolen kanssa yhteistyönä mm. Hoitopalaverit ja kokoukset.
Tietenkin ne jäävät hoitamatta, kun sosiaalipuolella pakkohoitoa on vain lapsille. Aikuinen ihminen, joko alkaa sossun kanssa laittamaan asioitaan kuntoon tai ei. Jos ei motivaatio riitä, niin itsemääräämisoikeuden turvin voi kulkea vaikka asunnottomana päihteidenkäyttäjänä.
Sosiaalipuolen kuuluu pitää juuri niistä heikommista yksilöistä huoli joilla ei ole edes asuntoa ja ovat päihteidenkäyttäjiä ja huumeiden ja priorisoida resurssit sen mukaan. Monet hakeutuu kirkon diakoniatyöntekijän vastaanotolle kun sossu ei tee mitään ja auta. Diakonin harteille jää monesti hätämajoituksen tai asunnon järjestäminen. Kirjoitetaan myös ruokakauppaan maksumääräys kun sossu ei ole järjestänyt edes ruokaa. Ihmisten heitteillejättöä ja kirkon diakoni on viimeinen oljenkorsi monelle huumeidenkäyttäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, ymmärrän sinua täysin. Itse toimin tkssa hammaslääkärinä. Päivystyspäivinä potilaita on 30min välein ja siinä ajassa pitää saada diagnoosi sekä toimenpide Tehtyä. Usein yli 60v potilaat puhuvat ja puhuvat juurta jaksain miten esim hammas lohkesi kun söim pullaa vai oliko se viineriä. Hammaslääkäri kun pystyy diagnoosin nopeasti yleensä tekemään katsomalla suuhun mutta itsekköillä potilailla se pelkkä penkkiin meneminen kestää ja kestää. Senpä vuoksi olenkin suuntautunut lapsipotilaisiin jotka toimivat yleensä nopeammin. T. Kenties hieman leipiintynyt hammaslääkäri
Lapset toimii joskus nopeammin, koska pelkää. Toisinaan siksi, etteivät tajua että kohta sattuu.
Monella vanhemmalla ihmisellä on tarve puhua, koska he pelkäävät vanhojen kokemuksien takia. Haluavat luoda lääkärin kanssa turvallisen ilmapiirin.
Kaikki ei halua että heitä hoitaa robotin kaltainen ihminen. Hoidettavana oloon liittyy aika paljon kaikkea. Luottamusta on vaikea tuntea vieraaseen ihmiseen, jonka ammattitaidostakaan ei voi olla varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä, riittävästi empatiaa).
Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.
Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä.
Jotenkin sosiaalityöntekijöistä jää kuva sellaisista tärkeilevistä tädeistä, vähän hompssuisissa vaatteissa ja boheemissa ulkonäössä. Hoitavat mielellään sellaisten ihmisten asioita jotka eivät edes apua tarvitse vrt. Koulutetumpia kuin itse sosiaalitädit. Sitten ihmiset jotka oikeasti apua tarvitsevat jäävät hoitamatta kun herättävöt pelkoa mm huumeidenkäyttäjät yms. Mutta ovat hankalia tapauksia kaikin puolin jäävät hoitamatta. Näin siis terveydenhoitoalan puolelta nähtynä kun kolmikanta yhteistyötä tehdään terveydenhoito- ja sosiaalipuolen kanssa yhteistyönä mm. Hoitopalaverit ja kokoukset.
Selvä. Ainakaan me ei sitten olla oltu samoissa palavereissa. Minä en ole boheemi tai homssuinen lisäksi, hoidan työkseni vain sellaisten ihmisten asioita jotka hakevat sosiaalitoimesta (vammaispalvelusta) jotain palvelua. Muiden ihmisten asioista en ole kiinnostunut, meiltä palveluita haluaviakin on aivan riittävästi yhteiskunnan resursseihin verrattuna.
Mutta sinulla on oikeus mielikuviisi.
Tyyppiesimerkki tässä.
Kritisointi on aina aiheetonta.
Sosiaalityöntekijän pukeutuminen usein vaikuttaa boheemilta ja homssuiselta asiakkaan tai yhteistyökumppanin mielestä, koska he eivät tajua että tässä yritetään antaa vaikutelma helposti lähestyttävyydestä.
Ihmiset ylipäätänsä jaarittelevat nykyään aivan tolkuttomasti eivätkä osaa pysyä asiassa. Tilanne-ja ajantaju täysin kateissa ja kuvitellaan vastakkaisella osapuolella olevan loputtomasti aikaa kuunnella heidän loputonta puhevirtaansa. Tästä saa kärsiä sekä siviilissä että töissä, joissa joutuu kohtaamaan muita ihmisiä.
Tiivistämisentaito ja oleellisten seikkojen esilletuonti ontuu ja kerrotaan asiat pisimmän mahdollisen kaavan kautta rönsyillen epäolennaisiin yksityiskohtiin.
Ja usein tähän kerrontatapaan yhdistyy se, ettei nämä puhekoneet malta itse kuunnella toista osapuolta sitä vähääkään. Eli vuorovaikutus (tai itseasiassa sen puute) toteutuu täysin ja ainoastaan heidän pillinsä tahdissa.
Rasittavia ja muita ihmisiä kuormittavia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt että miten terveyskeskuslääkärit jaksavat jatkuvaa potilasvirtaa.
Minkälaista olisi työskennellä esim jossain syrjäseudulla jossa pula lääkäreistä? Olisiko yhtä kiire?
Jatkuvaa virtaa? Pitäisikö potilaiden välissä olla tunnin tauko vai mitä tarkoitat?
Alue: Aihe vapaa
https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/sosiaalialan-erityisasiantunti…
Ohessa linkki. Sairaanhoitaja (AMK) onkin ihan eri ammatti kuin lähihoitaja. Itsekin aikaisemmin lähihoitajana jouduin opiskelemaan 3,5 vuotta sairaanhoitajaksi. Alemmasta tutkinnosta ei luettu mitään hyväksi.