Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
pois potilastyöstä
30.07.2022 |
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana pahoitella lääkärille heti etukäteen, jos olen oireideni takia kiukkuinen tai hankala. Tarkoituksellani en halua olla ilkeä, mutta joskus oireiluni takia olen saattanut olla vähemmän ystävällinen. Heti kun olen sen sanonut, lääkäri on selvästi ollut vähemmän kärttyinen ja ymmärtäväinen. Toivottavasti muutkin potilaat ymmärtäisivät, että lääkäri tekee työtään ja niin hyvin kuin osaa. Ne potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin vain googlettamisen avulla, voisivat antaa lääkärille sen ns. työrauhan. Ehdotella voi, mutta lääkärin ammattitaidolle on hyvä antaa painoarvoa. En ihmettele, jos lääkärit ovat rasittuneita, kun heidän työtään hankaloitetaan.
Ei mulla ole koskaan ollut tarvetta olla lääkärille kiukkuinen tai hankala oli mulla mikä tahansa. Ja kuitenkin kaikenlaista remppaa tässä on viisikymmpiseen mennessä tullut. Sinä olet hankala ja ilkeä persoona, et voi ulkoistaa syytä siihen oireillesi.
Koitapa hymyillä tai vastata kysymyksiin selkeästi, jos vatsaasi sattuu kuin joku puukottaisi kokoajan
Mulla on ollut vatsassa jopa kuolio ja ei mulla silti ollut tarvetta olla lääkärille ikävä.
Ihminen voi olla tuskissaane erilainen kuin normaalisti. Tiedän, koska sisareni oli, joka on aina hyvin ystävälline ja kiltti. Ei selvästi tarkoituksella, halusi vain apua kipuunsa. Muistan vieläkin sen kivusta ulvomisen. Itki ja kiroili.
Minulla on sama. En itke, mutta kirosanoja pääsee, kun pistetään kortisonia pieniin tulehtuneisiin niveliin. Ja usein piikki saattaa osua jänteeseen tai luuhun tms, jolloin sen kyllä tuntee ettei pitäisi tuntua tältä. Vaihtoehtona olisi huutaminen suoraa kurkkua, mutta ehkä miellyttävämpää kuuntelijalle on muutamien kirosanojen päästely. Tätäkin toki moni lääkäri säpsähtää ja paheksuu. No puuduttaisivat sen alueen, jos eivät jaksa kuunnella potilaan vaikerointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Just näin.
Vastaanotolla on varmasti kiire mutta helv...i jos asiakas maksaa esim yksityisellä klinikalla spesialistin käynnistä n 120e niin lääkärin on kuunneltava KAIKKI asiakkaan kertomukset jotka hänen mielestä saattaisi liittyä vaivaan ja vasta sen jälkeen esittää tarvitsemansa lisäkysymykset.Lääkärin tärkein työkalu on korvat!
Länsimainen lääketiede on juurikin siinä mielessä ongelmallista että potilasta ei katsota kokonaisuutena vaan hoidetaan pois yksittäisten sairauksien kipu tai seuraus. Syytä kipuun tai sairauteen ei poisteta, vaiennetaan usein vain kipu.
Lääkärin työ vaatii empatiaa ja sosiaalisia taitoja joita valitettavan harvalla 90 luvulla tai sen jälkeen syntyneellä enää on.
Joku taisi täällä kirjoittaa, että privaatista on aikalaskutus. Puhut kauan, maksat enemmän. 120 eurolla voit puhua sen edestä, jos puhut pidempään, maksat enemmän. Ei kai kukaan siitä suutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Just näin.
Vastaanotolla on varmasti kiire mutta helv...i jos asiakas maksaa esim yksityisellä klinikalla spesialistin käynnistä n 120e niin lääkärin on kuunneltava KAIKKI asiakkaan kertomukset jotka hänen mielestä saattaisi liittyä vaivaan ja vasta sen jälkeen esittää tarvitsemansa lisäkysymykset.Lääkärin tärkein työkalu on korvat!
Länsimainen lääketiede on juurikin siinä mielessä ongelmallista että potilasta ei katsota kokonaisuutena vaan hoidetaan pois yksittäisten sairauksien kipu tai seuraus. Syytä kipuun tai sairauteen ei poisteta, vaiennetaan usein vain kipu.
Lääkärin työ vaatii empatiaa ja sosiaalisia taitoja joita valitettavan harvalla 90 luvulla tai sen jälkeen syntyneellä enää on.
Joku taisi täällä kirjoittaa, että privaatista on aikalaskutus. Puhut kauan, maksat enemmän. 120 eurolla voit puhua sen edestä, jos puhut pidempään, maksat enemmän. Ei kai kukaan siitä suutu.
Lisää rahaa aina kehiin. Ja sitten vaihdetaan valituksen aihetta, ja vaaditaan taas lisää palkkaa. Työt taas tehdään keskinkertaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliohjaaja on ammattikoulutasoinen tutkinto ja verrattavissa lähihoitajan tutkintoon.
Sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto ja valmistunut voi toimia mm. sosiaalityöntekijänä, koulukuraattorina ja varhaiskasvatuksenopettajana riippuen syventävistä opinnoista. Sosionomi (AMK) vastaa alempaa korkeakoulututkintoa tasavertainen alemman yliopistotutkinnon kanssa. Sosionomi (YAMK) on verrattavissa maisterin tutkintoon ja tasavertainen yliopistotutkinnon kanssa virkojen hakuprosessissa.
Sosionomi ei kelpaa kunnallisen sosiaalityöntekijän virkaan. Pitää olla maisteri. Voi kelvata jollekin yksityiselle. Esim. vokeissa voi olla sosiaalityöntekijän tittelillä sosionomi.
Omassa kunnassa on ainakin Sosionomi (AMK) kunnallisia sosiaalitypntekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen opettajana mutta siinähän laki muuttui. Mutta ne jotka ehtivät valmistua saivat pitää virkansa. Itse en kyllä luota varhaiskasvatuksen opettajan sosionomin pohjalta. Kyllä opettajan pitää olla yliopistotutkinto. Sosiaalityöntekijänä pärjää kyllä mainiosti Sosionomi (AMK) ei rakettitiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Just näin.
Vastaanotolla on varmasti kiire mutta helv...i jos asiakas maksaa esim yksityisellä klinikalla spesialistin käynnistä n 120e niin lääkärin on kuunneltava KAIKKI asiakkaan kertomukset jotka hänen mielestä saattaisi liittyä vaivaan ja vasta sen jälkeen esittää tarvitsemansa lisäkysymykset.Lääkärin tärkein työkalu on korvat!
Länsimainen lääketiede on juurikin siinä mielessä ongelmallista että potilasta ei katsota kokonaisuutena vaan hoidetaan pois yksittäisten sairauksien kipu tai seuraus. Syytä kipuun tai sairauteen ei poisteta, vaiennetaan usein vain kipu.
Lääkärin työ vaatii empatiaa ja sosiaalisia taitoja joita valitettavan harvalla 90 luvulla tai sen jälkeen syntyneellä enää on.
Joku taisi täällä kirjoittaa, että privaatista on aikalaskutus. Puhut kauan, maksat enemmän. 120 eurolla voit puhua sen edestä, jos puhut pidempään, maksat enemmän. Ei kai kukaan siitä suutu.
Lisää rahaa aina kehiin. Ja sitten vaihdetaan valituksen aihetta, ja vaaditaan taas lisää palkkaa. Työt taas tehdään keskinkertaisesti.
Kampaajakin laskuttaa työn keston ja tarvikkeiden mukaan. Ei ole leikkaus ja värjäys samanhintaisia. Et muuten voi olla hotellissakaan kolmea yötä maksamalla vain yhdestä. Aikalaskutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittumaisen lääkärin olisi parempi hakeutua pois asiakaspalvelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliohjaaja on ammattikoulutasoinen tutkinto ja verrattavissa lähihoitajan tutkintoon.
Sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto ja valmistunut voi toimia mm. sosiaalityöntekijänä, koulukuraattorina ja varhaiskasvatuksenopettajana riippuen syventävistä opinnoista. Sosionomi (AMK) vastaa alempaa korkeakoulututkintoa tasavertainen alemman yliopistotutkinnon kanssa. Sosionomi (YAMK) on verrattavissa maisterin tutkintoon ja tasavertainen yliopistotutkinnon kanssa virkojen hakuprosessissa.
Sosionomi ei kelpaa kunnallisen sosiaalityöntekijän virkaan. Pitää olla maisteri. Voi kelvata jollekin yksityiselle. Esim. vokeissa voi olla sosiaalityöntekijän tittelillä sosionomi.
Omassa kunnassa on ainakin Sosionomi (AMK) kunnallisia sosiaalitypntekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen opettajana mutta siinähän laki muuttui. Mutta ne jotka ehtivät valmistua saivat pitää virkansa. Itse en kyllä luota varhaiskasvatuksen opettajan sosionomin pohjalta. Kyllä opettajan pitää olla yliopistotutkinto. Sosiaalityöntekijänä pärjää kyllä mainiosti Sosionomi (AMK) ei rakettitiedettä.
Pääkaupunkiseudulla sosionomitaustaiset sosiaalityöntekijöinä toimineen joutuivat kyllä lakimuutoksen myötä pois töistään. Useimmat jatkoivat ohjaajina puolta pienemmällä palkalla. Kuntasi rikkoo lakia, jos pitää virassa muita kuin maistereita. Erilaiset lausunnot mm. hallinto-oikeudelle ovat kyllä sen verran vaativia, että maisterin tutkinto on paikallaan. Lisäksi päätöksen teko esim. lastensuojelussa edellyttää kyllä akateemista tutkintoa. Toimeentulotuen päätöksiin kelpaa kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on myös yksi päivystävä lääkäri joka on miettinyt alan vaihtoa. Pääsyynä liiallinen työn määrä mutta ei ne potilaat aina mukavimmasta päästä ole. Ainakin itseä kuormittaa päihde- ja intoksikaatiopotilaat jotka tulevat aina uudestaan eli hoidossa ei tunnu olevan järjen hiventä. Osa kipeistä potilaista on toki kiitollisia terveytensä ja välillä henkensä pelastamisesta.
Nykyinen työntekijäpula ei ole helpottamassa ihan heti joten jonoja tulee olemaan päivystyksissä ja muualla lähivuodet. Sote alueet aloittavat ensi vuoden alussa mikä todennäköisesti lisää kaaosta. Kummastuttaa että työnantaja tai valtiovalta ei ole tehnyt mitään pelastaakseen suomalaista terveydenhuoltoa vaan ollaan pikemmin purkamassa työterveyshuoltoa. Perusterveydenhuolto tuhottiin jo vuosikymmneniä sitten ja erikoissairaanhoito on suurissa vaikeuksissa tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että lopetit. Lääkäri, joka ei osaa kuunnella asiakasta on turha k - pää ja niitä lääkäreitä on liikaa. Jos oma tärkeys ajaa asiakkaan edelle, mitä hyötyä sellaisesta nuijasta on?
Itse on tyhmä taliaivo ja asiakkaat on v***umaisia?
Ala palikka patologiksi, niin ei tarvitse kuunnella asiakkaita.
Käsittääkseni koululääketieteessä mennään tutkitun tiedon varassa. Satunnaisen potilaan kuuntelussa ylimääräisesti esiin tulleet seikat ei hoitosuunnitelmissa vakuuta, vaan kysymykset pohjautuu tutkimusaineistoon. Olishan se muuten kohteliasta kyllä jos aikaa riittäisi.
Muutama tarkentava kysymys, jos sallitte, arvoisat lääkärit / lääkäriksi itsenne kokevat.
Tekevätkö lääkärit koskaan virhearvioita tai vääriä diagnooseja? Riittääkö, että mahdolliset virheet pysyvät prosentuaalisesti hyväksyttävissä? Kirjataanko, että lääkärin oli syytä olettaa / ei ollut syytä olettaa saatavissa olevan tiedon mukaan, joten hoitovirhettä ei edes ole tapahtunut?
Muistuttaako mikään sairaus oireiltaan mitään toista sairautta? Jos muistuttaa, pitäisikö potilaan tiedostaa se voidakseen ohjata lääkäriä loogisesti vaihtoehtoiseen kysymyksenasetteluun?
Voiko satunnaiselle (satunnaisille) potilaalle olla haittaa esimerkiksi siitä, että lääkäri määrää tilastotietoihin perustuen potilaalle buranaa, ja myöhemmin käykin ilmi, että potilaalla olikin (lievän aivotärähdyksen sijaan) aivoverenvuoto, tai (luulotaudin tilalla) nopeasti etenevä syöpä? Katsotaanko tässä enemmän kokonaisuutta väestötasolla, eikä satunnaisella (satunnaisilla) potilaalla ole merkittävää vaikutusta tilastoihin?
Onko asiakastyytyväisyydellä mitään merkitystä lääkärin ammattitaidon, ammattietiikan ja yleisten käytänteiden ollessa todennäköisesti samat lääkäristä riippumatta?
Pitäisikö potilaan kyetä kaikissa lääketieteellisissä tilanteissa siirtämän syrjään henkilökohtainen kipunsa, pelkonsa ja avuttomuutensa? Pitäisikö hänen ymmärtää ettei lääkäri ole potilasta varten, vaan lääkärin palkkaa ja ehkä tutkimusaineistoa varten?
Kunnioittavasti,
Satunnainen Potilas
Ps. Turha sanoa, ettei läkäreiden tekemiä virheitä pitäisi tarkastella, koska kukaan ei sitten haluaisi olla lääkäri.
Kotiäiti oppii olemaan polttamatta puuroa pohjaan, putkimies oppii korjaamaan vuotavan vesikalusteen, tiskaaja oppii olemaan hakkaamatta astioita, taksikuski oppii olemaan kolaroimatta, laitoshuoltaja oppii tyhjentämään roskakorit.
Lääkärin ei tarvitse olla kaikkitietävä, vaikka vastaanotolla joku haluaisikin sellaista esittää. Riittäisi, jos yrittäisi noudattaa ammattietiikkaa, kuunnella ja hoitaa potilasta ammattitaitoisesti eikä vain pyrkisi saamaan palkkaansa vähällä vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittumaisten lääkäreiden vuoksi taidan opiskella itse lääkäriksi.
Voi hyvin sanoa vaikka, että "olisipa meidän niin kiva jatkaa juttua sienistä, mutta tuolla odottaa seuraava potilas niin nyt on jatkettava tätä työasiaa niin ei joudu seuraava odottamaan". Ei kukaan koskaan sano, että ei käy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Olen itsekin miettinyt että miten terveyskeskuslääkärit jaksavat jatkuvaa potilasvirtaa.
Minkälaista olisi työskennellä esim jossain syrjäseudulla jossa pula lääkäreistä? Olisiko yhtä kiire?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliohjaaja on ammattikoulutasoinen tutkinto ja verrattavissa lähihoitajan tutkintoon.
Sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto ja valmistunut voi toimia mm. sosiaalityöntekijänä, koulukuraattorina ja varhaiskasvatuksenopettajana riippuen syventävistä opinnoista. Sosionomi (AMK) vastaa alempaa korkeakoulututkintoa tasavertainen alemman yliopistotutkinnon kanssa. Sosionomi (YAMK) on verrattavissa maisterin tutkintoon ja tasavertainen yliopistotutkinnon kanssa virkojen hakuprosessissa.
Sosionomi ei kelpaa kunnallisen sosiaalityöntekijän virkaan. Pitää olla maisteri. Voi kelvata jollekin yksityiselle. Esim. vokeissa voi olla sosiaalityöntekijän tittelillä sosionomi.
Omassa kunnassa on ainakin Sosionomi (AMK) kunnallisia sosiaalitypntekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen opettajana mutta siinähän laki muuttui. Mutta ne jotka ehtivät valmistua saivat pitää virkansa. Itse en kyllä luota varhaiskasvatuksen opettajan sosionomin pohjalta. Kyllä opettajan pitää olla yliopistotutkinto. Sosiaalityöntekijänä pärjää kyllä mainiosti Sosionomi (AMK) ei rakettitiedettä.
Sosionomi ei voi olla sosiaalityöntekijä edes vokissa. Jos ei ole sosiaalityöntekijä, niin ei voi ottaa sitä nimikettä itselleen käyttöön. Sijaisena voi olla jos on perus, ja aineopinnot tehtynä. Mutta ei lähihoitajakaan voi yhtäkkiä sanoa olevansa sairaanhoitaja. Ihan kokonaan eri nimike
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliohjaaja on ammattikoulutasoinen tutkinto ja verrattavissa lähihoitajan tutkintoon.
Sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto ja valmistunut voi toimia mm. sosiaalityöntekijänä, koulukuraattorina ja varhaiskasvatuksenopettajana riippuen syventävistä opinnoista. Sosionomi (AMK) vastaa alempaa korkeakoulututkintoa tasavertainen alemman yliopistotutkinnon kanssa. Sosionomi (YAMK) on verrattavissa maisterin tutkintoon ja tasavertainen yliopistotutkinnon kanssa virkojen hakuprosessissa.
Sosionomi ei kelpaa kunnallisen sosiaalityöntekijän virkaan. Pitää olla maisteri. Voi kelvata jollekin yksityiselle. Esim. vokeissa voi olla sosiaalityöntekijän tittelillä sosionomi.
Omassa kunnassa on ainakin Sosionomi (AMK) kunnallisia sosiaalitypntekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen opettajana mutta siinähän laki muuttui. Mutta ne jotka ehtivät valmistua saivat pitää virkansa. Itse en kyllä luota varhaiskasvatuksen opettajan sosionomin pohjalta. Kyllä opettajan pitää olla yliopistotutkinto. Sosiaalityöntekijänä pärjää kyllä mainiosti Sosionomi (AMK) ei rakettitiedettä.
sosionomi AMK:t eivät ole sosiaalityöntekijöitä kunnissa vaan sosiaaliOHJAAJIA. Jos ovat sosiaalityöntekijöinä, niin silloin ovat sijaisena ja heillä on yliopistoopinnoista perus- ja aineopinnot tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän nk lääkärin kielenkäyttö on sitä luokkaa, ei meni läpi, että olis lääkäri
Kielenkäyttö ei aina katso ammattia, varsinkaan anonyymipalstalla ;)
Ja ihan tiedoksi kaikille, että julkinen terveydenhoito kuuluu kaikille ja etenkin veronmaksajille ja eläkeläisille! Ei tarvitse olla köyhä jos käyttää julkista terveydenhoitoa. Tosin nykyään se on olematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista.
t. Sossutäti
Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.
Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.
Sosiaalityöntekijöistä suurin osa ei ole sosionomeja. Nykyään edes sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia, jos ei ole suorittanut yliopistossa aineopintoja vastaavaa määrää sosiaalityön opintoja. Ennen ammattihenkilölain voimaan astumista sosiaalityöntekijäksi saattoi nimittää itseään kuka tahansa, mutta ei enää.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään haikaile mistään pikakoulutuksesta lääkäriksi. Itse en todellakaan haluaisi olla lääkäri, olen kiinnostunut yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä enkä lääketieteestä. En myöskään haluaisi edes harjoitella toimenpiteitä ja ns. "koskea" asiakkaisiin. Istun paljon mielummin toimistopöydän toisella puolella ja teen päätöksiä sosiaalipalveluista.
Sen sijaan terapeuteiksi päivittää itsensä moni sossu ja muutaa työnsä paremmin palkatuksi ilman, että joutuu tekemään asiakkaalle ikäviä päätöksiä esim. toimeentulosta tai lasten asumisesta.
Voi olla. Sekään ei itseäni kiinnosta. Olen ratkaisukeskeinen ja varsin käytännöllinen, en haluaisi olla myöskään terapeutti eikä minulla taitaisi olla siihen edes tarvittavia ominaisuuksia (kärsivällisyyttä, riittävästi empatiaa).
Olen tosi tyytyväinen viranomais-sossuna, joka tekee juuri niitä välillä ikäviäkin päätöksiä. Jonkun sekin on tehtävä, ja päätösten tekeminen vaatii sekä laajaa osaamista että tehtävään sopivaa persoonallisuutta (sopivassa suhteessa jämäkkyyttä/assertiivisuutta ja kykyä myötäelää sekä riittävästi vahvuutta ottaa vastaan kriittinen, vihamielinenkin palaute). Nykyinen palkkani on kaikkine lisineen bruttona n. 4500€/kk, joten siitäkään en voi valittaa.
Tiedän, että keskustelu harhautui nyt. Itseäni vain tympäisee mielikuva sossuista jonain haahuilevina kädestäpitelijöinä. Varmasti meissä sellaisiakin on, mutta jokaisessa ammattiryhmässä löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Ja todettakoon nyt vielä, että arvostan lääkärin työtä mutta arvostan myös omaa professiotani sosiaalityöntekijänä.
Alue: Aihe vapaa
Mutta diagnoosin tekoa helpottaa, jos on taito saada ihminen kertomaan asiat, jotka ovat tärkeitä. Joten kyllä siten vuorovaikutustaidot ovat osa lääkärinkin ammattitaitoa.