Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös lääkäri, joka työskentelen lähinnä tk vastaanotolla. En pidä jaarittelua ongelmana, jos sille on vain aikaa (yleensä vain normaali vastaanottotyössäkin on kiire kokoajan). Usein vanhusten vaivat hoituvat jo pelkästään sillä, että heitä kuuntelee hetken ja antaa heidän jorista tarinoitaan. Monet kolotukset yms. ovat vanhuksilla hoitamattomissa ja hoitona on lähinnä aktiivisena pysyminen jne. ja kun saa asiasta kertoa niin usein se auttaa. Toki päivystys ja kiireiset päivät ovat eri asia, jolloin hoidetaan sitä akuuttia/yhtä vaivaa.

Mutta se mikä ärsyttää potilaissa on yleinen epäluuloisuus lääkäriä kohtaan. Ei uskota, että niitä lääkkeitä kannattaa syödä, vaikka se korkea verenpaine ei tunnukaan voinnissa. Vaaditaan tutkimuksia, joista ei saada mitään lisäarvoa. Ei oteta mitään vastuuta omasta hyvinvoinnista, vaan lääkärin pitäisi aina keksiä jokin pilleri, millä asiat hoituvat tai lääkärin pitäisi kädestä pitäen lähteä potilaan kanssa sinne lenkkipolulle.

Ja tietty lääkärihän on lääkeyhtiön agentti, joka saa kirjoitetuista resepteistä proviikat lääkefirmoilta. Jäi itseltä vissiin nimi laittamatta johonkin paperiin, kun ei ole rahaa kuulunut. Lääkäreihin ei nykyään vain luoteta. Pertti ja Pirjo perämetsästä tietävät paremmin kaiken terveydestä kuin helkkarin pitkät koulut käynyt asiantuntija. Ja silti sinne vastaanotolle pitää tulla inisemään vaivoista, mutta tarjotut hoidot eivät siltikään kelpaa. Lääkäreillä on lähtökohtaisesti halu auttaa, mutta tämä halu tapetaan hyvin nopeasti potilaiden toimesta, jotka eivät ota mitään annettua informaatiota vastaan ja valittavat valittamistaan.

En tiedä onko kyse siitä että lääkäriin ei luotettaisi, vaan ehkä siitä että luotetaan liikaakin. Jotenkin lapsellisesti kuvitellaan että jokaiseen vaivaan on olemassa pilleri tai riskitön operaatio, jolla asia ratkeaa. Lääkäri vain on ilkeä kun ei tällaista ihmekonstia määrää, vaan puhuu ruokavaliosta, liikunnasta, hampaiden harjaamisesta ja riittävästä levosta.

Bla bla bla, en kuuntele. Enkä varsinkaan tee. Ikävää ja vaivalloista. Etkö voisi kirjoittaa jotain reseptiä?

Aika monilla potilailla on myös itsestään vääristynyt käsitys. Esimerkiksi ylipainoinen potilas kokee että hän on tosi terve mutta hänellä on aina ollut "raskaat luut". Hän ei ymmärrä miten monta sivuvaikutusta ylipaino tuo mukanaan, varsinkin ikääntyessä. Sitten hän ei voi hyväksyä sitä, että pitäisi syödä joka päivä verenpainelääkettä, sillä sehän tarkoittaisi että on kroonisesti sairas! Polvet hajoavat, on uniapneaa jne, mutta potilas ei näe yhteyttä. Loukkaus hänen egolleen on liian suuri.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ihmisten kohtaamista teille ei sitten ehkä opetettu? Etkä kyennyt aavistamaan että se kuuluu monen lääkärin työhön?

Ihmisten kanssa työskentelevillä se ongelma että läpilukutaito kehittyy vuosien myötä. Ei ihmiseltä tarvitse juuri kysyä mitään, riittää että häntä katsoo. Syvä suru, vuosien kärsimys, onnellinen elämä, pahuus kaikki muokkaavat meidät ja ne asiat aistii pelkästään ihmistä katsomalla. Aito Kohtaaminen vie ammattilaisen voimavaroja. Sitä kannattaa vähän säästellä tositarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sossut on kylläkin maistereita yliopistosta tai sitten maisterivaiheen yliopisto opiskelijoita. Sosiaaliohjaajaksi pääsee amk:sta.

Nykyisin sosionomi (AMK) antaa saman pätevyyden kuin yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä. Vastaa alempaa korkeakoulututkintoa. Sosionomi joka suorittaa YAMK (ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon) on hakuprosessissa saman arvoinen kuin maisteri. Sosiaaliohjaajia ei valmistu enää mistään. Sosiaaliohjaaja on entinen opistotason koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Siis haluaisitteko dissaajat itse odottaa vaikka 3 tuntia ylimääräistä päivystyksessä siksi, että teidän edellänne jonossa olevat potilaat haluavat kertoa lääkärille epäolennaisia asioita? Voisitteko samaistua tilanteeseen paremmin, jos miettisitte omalta alaltanne jonkin asiakastilanteen, jossa siltä asiakkaalta pitää saada tietyt infot, että päästään eteenpäin, ja miltä se tuntuu kun asiakas ei suostu kertomaan niitä ja homma junnaa?

Mä nimenomaan mietin omaa työtäni. Ja sehän on osa mun ammattitaitoa osata lempeästi, mutta päättäväisesti ohjata asiakas puhumaan niistä asioista, jotka on olennaisia. Tietenkään asiakas ei tiedä, mikä on tärkeää, mähän se ammattilainen olen.

Myös koulukuraattoreita valmistuu ammattikorkeakoulusta. On sosionomi joka on suorittanut ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnon syventävät koulukuraattorin kurssit.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös lääkäri, joka työskentelen lähinnä tk vastaanotolla. En pidä jaarittelua ongelmana, jos sille on vain aikaa (yleensä vain normaali vastaanottotyössäkin on kiire kokoajan). Usein vanhusten vaivat hoituvat jo pelkästään sillä, että heitä kuuntelee hetken ja antaa heidän jorista tarinoitaan. Monet kolotukset yms. ovat vanhuksilla hoitamattomissa ja hoitona on lähinnä aktiivisena pysyminen jne. ja kun saa asiasta kertoa niin usein se auttaa. Toki päivystys ja kiireiset päivät ovat eri asia, jolloin hoidetaan sitä akuuttia/yhtä vaivaa.

Mutta se mikä ärsyttää potilaissa on yleinen epäluuloisuus lääkäriä kohtaan. Ei uskota, että niitä lääkkeitä kannattaa syödä, vaikka se korkea verenpaine ei tunnukaan voinnissa. Vaaditaan tutkimuksia, joista ei saada mitään lisäarvoa. Ei oteta mitään vastuuta omasta hyvinvoinnista, vaan lääkärin pitäisi aina keksiä jokin pilleri, millä asiat hoituvat tai lääkärin pitäisi kädestä pitäen lähteä potilaan kanssa sinne lenkkipolulle.

Ja tietty lääkärihän on lääkeyhtiön agentti, joka saa kirjoitetuista resepteistä proviikat lääkefirmoilta. Jäi itseltä vissiin nimi laittamatta johonkin paperiin, kun ei ole rahaa kuulunut. Lääkäreihin ei nykyään vain luoteta. Pertti ja Pirjo perämetsästä tietävät paremmin kaiken terveydestä kuin helkkarin pitkät koulut käynyt asiantuntija. Ja silti sinne vastaanotolle pitää tulla inisemään vaivoista, mutta tarjotut hoidot eivät siltikään kelpaa. Lääkäreillä on lähtökohtaisesti halu auttaa, mutta tämä halu tapetaan hyvin nopeasti potilaiden toimesta, jotka eivät ota mitään annettua informaatiota vastaan ja valittavat valittamistaan.

No niin, eli vanhat ihmiset on niitä pahimpia narisijoita, kuten arvelinkin. Mietin joskus sairaanhoitajan opintoja, mutta mitä olen potilaana olosta oppinut, niin ei huvittaisi hoitaa enimmäkseen juoppoja ja kaikesta valittavia ja vaativia vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Hyvä ihminen, vaihda alaa, tai hakeudu tehtäviin, joissa ei tarvitse rahvasta tavata!

Ps. Oletko sitä mieltä, että Sinun asenne on täysin ok?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin, ainut hyvä puoli on palkka. Istun päivät terkkarissa ja kuuntelen kun vanhukset yksi toisensa perään kertovat huimauksesta, epämääräisistä kivuista ja tuntemuksista yleensä kurkussa ja jaloissa ja univeikeuksista. Istun ja kuuntelen, henkisesti olen kuitenkin jossain ihan muualla. Palkka on ainut asia mikä minut pitää paikallani.

: ( vaihda alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sossut on kylläkin maistereita yliopistosta tai sitten maisterivaiheen yliopisto opiskelijoita. Sosiaaliohjaajaksi pääsee amk:sta.

Nykyisin sosionomi (AMK) antaa saman pätevyyden kuin yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä. Vastaa alempaa korkeakoulututkintoa. Sosionomi joka suorittaa YAMK (ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon) on hakuprosessissa saman arvoinen kuin maisteri. Sosiaaliohjaajia ei valmistu enää mistään. Sosiaaliohjaaja on entinen opistotason koulutus.

 Sosiaaliohjaajia valmistuu amk:sta koko ajan ja heistä on valtava työvoimapula. Sosiaaliohjaaja työskentelee esim. lastenkodissa ohjaajana tai Kelassa. Sosiaalityöntekijänä ei voi lain mukaan toimia kuin sosiaalityöstä valmistunut maisteri tai maisterivaiheen sosiaalityön opiskelija. Sosionomi voi hakea yliopistoon, jolloin sosiaonomin tutkinnolla saa perusopinnot 25op kuitattua sosiaalityöntekijän 300:n opintopisteen tutkinnosta. Sosionomitutkinto ei kelpuuta maisterihakuun. Tällä tolalla laki on ollut jo useamman vuoden ja sitä noudatetaan.

Minä ja tuhannet muut haluamme opiskella lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, mutta on se niinkin, että lääkäri ei voi valita potilaitaan. Ei kait se auta kuin kestää ja samalla kehittää omia sosiaalisia taitojaan. Toinen vaihtoehto on vaihtaa alaa.

Yksityisellä sektorilla voi valita asiakkaansa. Ei sinne kärrätä esim humalaisia ym. Kuten julkiseen päivystykseen. Jo se, että itse maksaa karsii. Etenkin mm plastiikkakirurgiaan ei tule ihan jokainen.

No menköön yksityiselle, jos ei normaalia lääkärintyötä kestä. Voi kyllä olla väärällä alallakin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös lääkäri, joka työskentelen lähinnä tk vastaanotolla. En pidä jaarittelua ongelmana, jos sille on vain aikaa (yleensä vain normaali vastaanottotyössäkin on kiire kokoajan). Usein vanhusten vaivat hoituvat jo pelkästään sillä, että heitä kuuntelee hetken ja antaa heidän jorista tarinoitaan. Monet kolotukset yms. ovat vanhuksilla hoitamattomissa ja hoitona on lähinnä aktiivisena pysyminen jne. ja kun saa asiasta kertoa niin usein se auttaa. Toki päivystys ja kiireiset päivät ovat eri asia, jolloin hoidetaan sitä akuuttia/yhtä vaivaa.

Mutta se mikä ärsyttää potilaissa on yleinen epäluuloisuus lääkäriä kohtaan. Ei uskota, että niitä lääkkeitä kannattaa syödä, vaikka se korkea verenpaine ei tunnukaan voinnissa. Vaaditaan tutkimuksia, joista ei saada mitään lisäarvoa. Ei oteta mitään vastuuta omasta hyvinvoinnista, vaan lääkärin pitäisi aina keksiä jokin pilleri, millä asiat hoituvat tai lääkärin pitäisi kädestä pitäen lähteä potilaan kanssa sinne lenkkipolulle.

Ja tietty lääkärihän on lääkeyhtiön agentti, joka saa kirjoitetuista resepteistä proviikat lääkefirmoilta. Jäi itseltä vissiin nimi laittamatta johonkin paperiin, kun ei ole rahaa kuulunut. Lääkäreihin ei nykyään vain luoteta. Pertti ja Pirjo perämetsästä tietävät paremmin kaiken terveydestä kuin helkkarin pitkät koulut käynyt asiantuntija. Ja silti sinne vastaanotolle pitää tulla inisemään vaivoista, mutta tarjotut hoidot eivät siltikään kelpaa. Lääkäreillä on lähtökohtaisesti halu auttaa, mutta tämä halu tapetaan hyvin nopeasti potilaiden toimesta, jotka eivät ota mitään annettua informaatiota vastaan ja valittavat valittamistaan.

Hyvin sanottu. Nykyään liikaa odotetaan että joku muu ratkaisee kaikki ongelmat eikä olla valmiita omilla toimilla ottamaan omasta hyvinvoinnista vastuuta

Ymmärrän ja en ymmärrä aloitusta. Myös lääkärit voisivat pestä joskus korvansa. Ainakin omissa papereissa on selviä asiavirheitä joka johtuu siitä ettei ole kuunneltu potilasta/asiakasta. 

Siellä on pahojakin asiavirheitä joilla on ollut taas syy-yhteyksiä toisiin asioihin. Mutta mitäs minä niitä korjaamaan sen enempää.

Mulla on tapana pahoitella lääkärille heti etukäteen, jos olen oireideni takia kiukkuinen tai hankala. Tarkoituksellani en halua olla ilkeä, mutta joskus oireiluni takia olen saattanut olla vähemmän ystävällinen. Heti kun olen sen sanonut, lääkäri on selvästi ollut vähemmän kärttyinen ja ymmärtäväinen. Toivottavasti muutkin potilaat ymmärtäisivät, että lääkäri tekee työtään ja niin hyvin kuin osaa. Ne potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin vain googlettamisen avulla, voisivat antaa lääkärille sen ns. työrauhan. Ehdotella voi, mutta lääkärin ammattitaidolle on hyvä antaa painoarvoa. En ihmettele, jos lääkärit ovat rasittuneita, kun heidän työtään hankaloitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sossut on kylläkin maistereita yliopistosta tai sitten maisterivaiheen yliopisto opiskelijoita. Sosiaaliohjaajaksi pääsee amk:sta.

Nykyisin sosionomi (AMK) antaa saman pätevyyden kuin yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä. Vastaa alempaa korkeakoulututkintoa. Sosionomi joka suorittaa YAMK (ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon) on hakuprosessissa saman arvoinen kuin maisteri. Sosiaaliohjaajia ei valmistu enää mistään. Sosiaaliohjaaja on entinen opistotason koulutus.

Ei saa sosionomi sosiaalityöntekijän pätevyyttä. Suosittelen, että jatkossa et kirjoittele päästäsi väärää tietoa.

ps. mitä tulee lääkkeisiin niin useasti on tarjottu statiineja. Onko potilaan vika että tuosta lääkeryhmästä on paljon keskustelua puolesta ja vastaan ja myös asiakas on tästä tietoinen. Onko lääkevastaisuutta kyseenalaistaa jonkun lääkkeen hyödyt ja haitat? Minusta se on omilla aivoilla ajattelua. Ei lääkevastaisuutta tms.

Kukaan ei näy nykyään kestävän normaalia työelämää. Kaikki pitää olla helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana pahoitella lääkärille heti etukäteen, jos olen oireideni takia kiukkuinen tai hankala. Tarkoituksellani en halua olla ilkeä, mutta joskus oireiluni takia olen saattanut olla vähemmän ystävällinen. Heti kun olen sen sanonut, lääkäri on selvästi ollut vähemmän kärttyinen ja ymmärtäväinen. Toivottavasti muutkin potilaat ymmärtäisivät, että lääkäri tekee työtään ja niin hyvin kuin osaa. Ne potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin vain googlettamisen avulla, voisivat antaa lääkärille sen ns. työrauhan. Ehdotella voi, mutta lääkärin ammattitaidolle on hyvä antaa painoarvoa. En ihmettele, jos lääkärit ovat rasittuneita, kun heidän työtään hankaloitetaan.

Ei mulla ole koskaan ollut tarvetta olla lääkärille kiukkuinen tai hankala oli mulla mikä tahansa. Ja kuitenkin kaikenlaista remppaa tässä on viisikymmpiseen mennessä tullut. Sinä olet hankala ja ilkeä persoona, et voi ulkoistaa syytä siihen oireillesi.

Nykyajan lääkärille kerrotaan mitä halutaan. 50/50 jos se antaa jotain mitä Googlella ei jo katsottu.

Jotkut vaivat eivät tarvitse liutaa turhia kysymyksiä. Ennen niitä ei kyselty noin paljon. Manipuolointia ja kontrollointia jos asiakas kuulustellaan joka kerta ja kirjataan ylös turhiakin asioita. Sitten ihmetellään jos joku asiakas hermostuu tai pelkää, osa inttää. Joillakin lääkärien ja terkkarien vattuilu on johtanut siihen, etteivät uskalla mennä lääkäriin. Tai yksityiselle, kuten tuolla halutaankin ilmeisesti saada se aikaan. Toki voi olla joitakin hankalia asiakkaita silti.