Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Ettehän te selviydy omasta työtehtävistännekään, niin miten se onnistuisi, kun vielä lisätään työkuormaa, osaamisvaatimuksia ja päätöksentekoa. Nyt on hieman suuret luulot sossutädillä. Onkohan kostealla viikonlopun vietolla osuutta asiaan?

Ai kamala! Kärsin lääkäripelosta, ja pelko näyttäytyy yleensä puheliaisuutena. Mitä enemmän pelkään, sitä enemmän höpötän. Kuuntelen tietysti kuitenkin, mitä lääkäri sanoo, ja otan hänen sanomansa tosissani, onhan hän meistä se lääketieteen asiantuntija. Toisaalta minä olen meistä se minun terveyteni ja oloni asiantuntija, ja ihmiset ovat yksilöitä. Eikö paras lopputulos potilaan sairauden hoidossa tule, kun lääkäri ja potilas tekevät yhteistyötä toisiaan kunnioittaen? Lääkäri kuuntelee potilasta, ottaa potilaan elämäntilanteen huomioon, ja potilas kuuntelee lääkäriä, ymmärtää perustelut lääkärin määräämälle hoidolle ja lääkitykselle – tai lääkityksettä jättämiselle – ja tekee myös itse voitavansa oman terveytensä eteen.

Minä siis höpötän usein vähän turhankin paljon lääkärin vastaanotolla. Puhun kuitenkin asiasta enkä kerro joitain sienestysreissuja tai muuta epäolennaista, ellen sitten satu olemaan vastaanotolla borrelioosiepäilyn takia, kun oletettavasti kantarellimetsästä tuli tuomisina punkki. Onneksi en ole vielä huomannut, että lääkäri olisi tuskastunut puheliaisuuteeni. Olen viime kertoina ihan terveyskeskuksessa saanut vain hyvää kohtelua, asiallista ja myötätuntoista. Olen siitä antanut myös suoraan lääkärille palautetta ja kiittänyt.

Täällä kommenteissa vängätään siitä, onko lääkäri asiakaspalvelija vai ei. Minusta hän on ja ei: sitä, onko hoito tai vastaanottokäynti onnistunut, ei voi mitata sillä, onko potilas kokenut saaneensa sen, mitä hän haluaa. Tärkeämpää on, että potilas saa sen, mitä hän tarvitsee. Potilas voi olla tyytymätön, kun ei saa vaikka jotain antibioottireseptiä, jonka olisi halunnut mutta joka ei olisi auttanut hänen vaivassaan yhtään, esimerkkinä vaikkapa jokin virustauti. Ehkä sitä asiakaspalvelua on potilaan kohtelu ihmisenä ja asialliset, hyvät käytöstavat. Mutta ei se, että lääkäri tekee niin kuin potilas toivoo.

Hyvillä käytöstavoilla pärjää elämässä muutenkin aika hyvin. Tässä tapauksessa niin potilaana kuin lääkärinäkin.

Tämän keskustelun lukemisen jälkeen silti kyllä vähän mietityttää ja hirvittää, mitä lääkäri mahtaa ajatella, kun vastaanotolle taas joskus joudun ja kun jännitykseni ja pelkoni purkautuu "liiallisena" puheena. 😔

Jännä juttu että ei opiskelemaan hakeutuessa tullut itselle mieleen tuo, että lääkäri tekee töitä potilaiden kanssa?

Tämä on ollut itselleni ihan tärkein syy olla hakeutumatta alalle, koska tiedän että en jaksaisi päivittäin kuunnella ja katsella ihmisiä jotka eivät huolehdi itsestään. Niitähän lääkäri yleensä päivittäin näkee. Vahvasti ylipainoisia, tupakoitsijoita, narisevia pessimistejä, yksinäisiä höpöttäjiä, läskinsyöjiä ja alkoholisteja.

Teet mitä teet, parantumista ei tapahdu koska potilas ei itse sen eteen mitään olennaista tee. Lääkärillä on minimaaliset mahdollisuudet vaikuttaa toisen ihmisen terveyden kokonaisuuteen. Sitten kirjoitellaan lähetteitä ja reseptejä, ja nähdään taas seuraavalla viikolla.

Kun lääkiksen pääsyvaatimuksena on hyvät matemaattis-luonnontieteelliset taidot, niin ei ole ihme että alalle valikoituu enempi umpimielistä porukkaa. Lääkärit ovatkin eräänlaisia ihmisruumiiseen erikoistuneita insinöörejä, eivät pääosin mitään ihmisystäviä.

Patologia voisi olla hyvä, tai rupea tutkijaksi. Monet tällaiset vähän autistiset tai epäsosiaaliset lääkärit ovat myös kirurgeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Alentava nimitys tuo rupurahvas.

Asiakasta eli potilasta täytyy kunnioittaa. Et ole ihmisenä yhtään parempi kuin muutkaan.

Todella alentavaa puhetta. En ymmärrä tällaista. Hävettää kollegan puolesta.

Haloo lukutaito, tuon kommentin on kirjoittanut lääkäreiden kaveri, ei lääkäri. Voipi olla ammatti mikä vaan. Vaikka tradenomi,

Vierailija kirjoitti:

Sama. Siirryin erikoislääkärin töistä it-alalle. Nyt olen tyytyväinen vaikka palkka ei tietysti ole sama kuin ennen.

N36

Olet 36. Sulla on erikoislääkärin ja it-alan koulutus ja ehdit vielä leipiintyä työhösikin. Kiirettä pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Vittumaisten lääkärien takia en haluaisi enää käydä lääkärissä.

Onneksi löytyy vielä joskus empaattinen ja asiansa osaava lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vittumaisten lääkärien takia en haluaisi enää käydä lääkärissä.

Onneksi löytyy vielä joskus empaattinen ja asiansa osaava lääkäri.

Kyllä mieluummin menen epäyståväll7sen lääkärin / kirurgin vastaanotolle jos tiedän, että hän on oikeasti hyvä. Monista kirurgeista on puhuttu, että on täysin ylimielisiä ym ihmisinä mutta taitavia työssään. En menisi jonkun hauskan viärälean vitsinvääntäjä helppoheikin leikattavaksi jonkun "mukavuuden takia". Se taitavuus ja mainev hyvänä lääkärinä kyllä kuuluu kauas, että on hyvä ja onnistuu ja potilaat on tyytyväisiä hoitoon ja paranevat. Jos on mukava ja ystävällinen, niin se on hyvä mutta ei todellakaan mikään ensisijainen kriteeri. Myöskään liika empaattisuus, ei ole potilaalle apua. Jos molemmat lääkäri ja potilas puhkeavat itkuun, lääkärin täytyy pysyä ammatillisena, että voi tukea ja auttaa potilasta paranemaan oikein diagnosoimalla ja määräämällä oikeat hoidot ja lääkkeet. Myös sairaanhoitajan koulutuksessa painotetaan ammatillisuutta, että voi tukea potilasta. Vertaistuki on sitten asia erikseen ja hyvä lisä hoidossa.

Täällä myös lääkäri, joka työskentelen lähinnä tk vastaanotolla. En pidä jaarittelua ongelmana, jos sille on vain aikaa (yleensä vain normaali vastaanottotyössäkin on kiire kokoajan). Usein vanhusten vaivat hoituvat jo pelkästään sillä, että heitä kuuntelee hetken ja antaa heidän jorista tarinoitaan. Monet kolotukset yms. ovat vanhuksilla hoitamattomissa ja hoitona on lähinnä aktiivisena pysyminen jne. ja kun saa asiasta kertoa niin usein se auttaa. Toki päivystys ja kiireiset päivät ovat eri asia, jolloin hoidetaan sitä akuuttia/yhtä vaivaa.

Mutta se mikä ärsyttää potilaissa on yleinen epäluuloisuus lääkäriä kohtaan. Ei uskota, että niitä lääkkeitä kannattaa syödä, vaikka se korkea verenpaine ei tunnukaan voinnissa. Vaaditaan tutkimuksia, joista ei saada mitään lisäarvoa. Ei oteta mitään vastuuta omasta hyvinvoinnista, vaan lääkärin pitäisi aina keksiä jokin pilleri, millä asiat hoituvat tai lääkärin pitäisi kädestä pitäen lähteä potilaan kanssa sinne lenkkipolulle.

Ja tietty lääkärihän on lääkeyhtiön agentti, joka saa kirjoitetuista resepteistä proviikat lääkefirmoilta. Jäi itseltä vissiin nimi laittamatta johonkin paperiin, kun ei ole rahaa kuulunut. Lääkäreihin ei nykyään vain luoteta. Pertti ja Pirjo perämetsästä tietävät paremmin kaiken terveydestä kuin helkkarin pitkät koulut käynyt asiantuntija. Ja silti sinne vastaanotolle pitää tulla inisemään vaivoista, mutta tarjotut hoidot eivät siltikään kelpaa. Lääkäreillä on lähtökohtaisesti halu auttaa, mutta tämä halu tapetaan hyvin nopeasti potilaiden toimesta, jotka eivät ota mitään annettua informaatiota vastaan ja valittavat valittamistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vittumaisten lääkärien takia en haluaisi enää käydä lääkärissä.

Onneksi löytyy vielä joskus empaattinen ja asiansa osaava lääkäri.

Tämä. Ja kun erehdyin vielä olemaan sairaalakunnossa niin jouduin katselemaan veemäisiä hoitajiakin. Saanut niin luokattoman huonoa kohtelua ja hoitoa, että välttelen viimeiseen asti lääkäreitä nykyään ja hoitajista suurin osa ei ansaitsisi edes nykyistä palkkaansa. Joku mättää ihmisissä nykyään pahasti ja välillä alkaa tuntumaan että elämmekö oikeasti lopun aikoja.

Kyllähän se myös on niin, että erikoissairaanhoidossakin pkl kun odottaa vuoroaan joka on about 30 min myöhässä. Sitten sieltä tulee ulos henkilö, useimmiten vanhus. Näin ne vuorot venyy ja aikataulu. Pitää yrittää pysyä siinä itselle varatussa ajassa ja tulla ajoissa vastaanotolle ettei muut joudu odottelemaan. Joskus jotain sukunimeä huudellaan useita kertoja, ennen kuin saapuu paikalle näin myös laboratoriossa kun aika varattu. Ihmiset myös googlettaa ja rupeavat itse diagnosoimaan ja vaatimaan tutkimuksia joista ei olisi hyötyä. Pitää luottaa lääkärin ammattitaitoon. Pitää myös osata tuoda asialliset oireet ym esille ym oleelliset asiat esille vastaanotolla ja kysyä sairaudestaan.

Monet täällä nyt dissaavat ap:ta. Ehkä sille on syynsä että sosiaalisia taitoja testataan amk- ja ammattikoulupohjaisten linjojen sisäänpääsykokeissa sosiaali- ja terveysalalla. Lääkärin valintakokeeseen se ei kuulu. Lääkäriksi saattaa sitte päätyä joku sosiaalisilta taidoiltaan mölli. Vaikka potilaiden kohtaaminen kuuluu lääkärin työhön, on siinä fokus kuitenkin enemmän lääketieteessä itsessään. Tosin voihan se jaarittelu johtua hermostuneisuudesta tai yksinäisyydestäkin. Oon itse vähän taipumainen höpisemään puolivahingossa mutta ymmärrän kyllä ap:ta. Turhauttavaa varmasti on että jos on kiire ja ihmiset pajattavat jostain turhasta eikä työ etene.

Ymmärrän kyllä, mutta on se niinkin, että lääkäri ei voi valita potilaitaan. Ei kait se auta kuin kestää ja samalla kehittää omia sosiaalisia taitojaan. Toinen vaihtoehto on vaihtaa alaa.

Mielestäni lääkärin tehtävät joissa on hyvä olla mukava, on työterveyslääkäri ja psykiatri. Niissä pitää jotenkin kemioiden toimia kun ollaan enemmän vuorovaikutuksessa. Terveyskeskuksessa ja päivystyksessä jossa potilasta kohden on aikaa varattu noin 15 min, ei ole aikaa kerrata koko elämänkertaa ja jutella niitä näitä. Siinä ajassa on pystyttävä diagnosoimaan ja määräämään lääkkeet ja ehkä laadittava lähete erikoissairaanhoitoon plus kirjattava ennen seuraavaa potilasta. Muuten aikataulu venyy ja potilaat on vihaisia kun aikataulu ei pidä. Pitää osata ajatella omaa nokkaansa pitemmälle ja hoitaa asiansa itselleen varatun ajan puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että meitä sossuja voitaisiin kyllä kouluttaa lääkäreiksi omalla kiintiöllä. Me jaksetaan kuunnella päihde- ja mielenterveyspotilaiden jorinoita ja miettiä hoidontarvetta siten, kuten kuuluisi terveydenhuollossa. Jopa voidaan pitää vastaanottoja ihan vaan motivoidaksemme potilaita hoidon piiriin. Me jaksetaan olla siellä terveysasemalla päivästä toiseen, pitämässä vaikka kädestä kiinni ja jopa siellä päivystyksessä jaksetaan kuunnella niiden potilaiden asioita elämästä. Pitää olla erikseen omat kiintiöt niille kirurgeille, jotka eivät halua nähdä potilaita ollenkaan ja sitten meille sossuille, jotka oikeasti välittävät potilaista. 

t. Sossutäti

Mene kuule sinä sossutäti lääkikseen, opiskele  sen kuusi vuotta (koska sosiaalityöntekijän kokemuksella ei saa yhtään kurssia korvattua) ja mene sitten pitämään kädestä kiinni päivystyksen potilasta. Huomaat varsin pian, että siihen ei ole aikaa eikä se ole lääkärin tehtävä.

Eikä se kyllä ole sosiaalityöntekijänkään pääasiallinen tehtävä (kädestä pitäminen). Viisi vuotta yliopisto-opintoja sossuillakin on takana, eikä asiakkaiden ongelmat sosiaalialallakaan ratkea pelkällä empatialla ja kädestä pitämisellä. 

Sosiaalityöntekijöistä suurin osa on sosionomeja joilla on (AMK) joka on helpoin AMK tutkinto. En ikinä menisi jonnekin sosiaalityöntekijästä lääkäriksi vastaanotolle. Lääkärn tärkein asia on osata lääketiedettä ja ymmärtää sairaudet. Jos lääkäri on mukava se on extraa mutta tärkein kriteeri on osata asiansa lääketieteellisesti. Jotain järkeä on kouluttaa sairaanhoitajia kiintiöllä lääkäreiksi kuten on joskus tehtykin mutta sekin lopetettiin. Jos lääkäriksi haluaa niin hakemaan vaan yliopistoon pääsykokeilla ja kuusi vuotta opiskelua.

Sossut on kylläkin maistereita yliopistosta tai sitten maisterivaiheen yliopisto opiskelijoita. Sosiaaliohjaajaksi pääsee amk:sta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Jospa tämän kaiken takana on pelko?

Kunnioitukseni lääkäreitä kohtaan on  karissut joiltain osin. Sain syyhyn ja vasta 3 .s lääkäri antoi  reseptin. Muut vain tuijottivat sormivälejä, kun googlaamalla  löytyy että alkaa sormiväleistä. No ei alkanut, minulla alkoi polvesta ja olin jo joka puolelta kehoa ihosta rikki pahan  kutinan takia, ennen kuin sain reseptin. Sekin lääkäri sanoi että hoito uusitaan aikaisintaan 4 vk päästä. Virhe, pitää uusia viimeistään  2  vk päästä, koska  syyhypunkit lisäänntyvät alle 2 viikossa. Jouduin uusimaan monta kertaa, ennen kuin kaikki hävisi.

Kaikki  3 lääkäriä olivat yleislääketieteen erikoislääkäreitä yksityisillä lääkäriasemilla

Että tiedoksi vaan kaikille, jotka sen saavat.Tiedän että hoito ei useimmin tehoa kerralla, vaan voi viedä kuukausia.

Itse sain erittäin varmasti yleisestä vessasta

Harmittaa etten mennyt alunperin tutulle eläinlääkärille, olisin saanut reseptin heti

No älä tee potilastyötä. Ei kaikki sovi siihen ja ei sitä tajua opiskelemaan hakiessa. Kouluttaudu lisää. Monia erikoisaloja tai asiantuntijahommia lääkäreillemissä ei tarvitse nähdä potilaita kuin niminä papereissa jos sitäkään.

Tämä näköalattomuus on ongelma akateemisten vanhempien pumpulissa hyvillä asuntoalueilla kasvaneilla samanhenkisten kavereiden ympäröivillä lapsilla ja etenkin tytöillä. Sitten haetaan koulutukseen missä sama jatkuu mutta sitten kun pitäisi asetttua töissä läheisesti kansan syvien rivien ongelmiin ei se onnistu ellei oma akateeminen koti ole oikeasti ollut sivistynyt sellainen. Miehillä tämä tulee jo vastaan armeijassa, naisilla ei välttämättä koskaan jos työkin jää pintaliidoksi.

Lääkärin työ ei ole sairaalasarjoja. Se on tavallista työtä ja siinä kohdataan ihminen useita kertoja päivässä väsymykseen asti mutta joka kerta kohdattava ihminen ja hänen ongelmansa on yksittäinen, oman huomion vaativa tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, mutta on se niinkin, että lääkäri ei voi valita potilaitaan. Ei kait se auta kuin kestää ja samalla kehittää omia sosiaalisia taitojaan. Toinen vaihtoehto on vaihtaa alaa.

Yksityisellä sektorilla voi valita asiakkaansa. Ei sinne kärrätä esim humalaisia ym. Kuten julkiseen päivystykseen. Jo se, että itse maksaa karsii. Etenkin mm plastiikkakirurgiaan ei tule ihan jokainen.