Lue keskustelun säännöt.
Miten valitsit oman urasi ja ammattisi
Oliko kyseessä puhdas kiinnostus alaa kohtaan, vai vaikuttivatko myös muut mahdolliset tekijät valintaasi. Ja jos olet niitä ihmisiä, joilla ei oikein koskaan ole ollut mitään selkeää "haaveammattia", niin miten valitsit mihin ammattiin ja uralle haluat suuntautua.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
höpöhöpö. rikkaat ihmiset tekee ja paljonkin. moni ajattelee että se ei ole mitään tekemistä kun opettelee ratsastamaan, laskuvarjo hyppäämään, sukeltamaan, uusi kieliä, ostaa oman harraste verstaan missä voi toteuttaa itseään oli se sitten kuvanveistoa, puutarhanhoitoa tai auton kokoamista....
Minulla taas on mielikuva, että rikkaus laiskistuttaa ihmiset. Tätä tarkoitan sisäisellä motivaatiolla. Ei ole tarvetta pusertaa mitään asiaa pitkälle. Tehdään vain sellaisia asioita, jotka ovat mukavia ja hauskoja. Mutta jos haluaa edistyä jossain asiassa, vaatii se verta, hikeä ja kyyneliä. Pitää pystyä / haluta vielä itsensä äärirajalle.
Otetaan esimerkiksi pianon soitto. Jos haluaa konserttipianistiksi, pitää harjoitella neljä tuntia joka päivä lähes lapsesta asti. Sormet verillä. Sitten konsertissa se on hauskan näköistä ja kuuloista sen tunnin. Viihdytetään ihmisiä.jos joku on konsertti pianisti ja rikas ja haluaa olla hyvä niin hän myös harjoittelee.
jos joku haluaa menestyä ja saada paljon rahaa konserttipianistina niin hänkin harjoittelee.
Mutta millä köyhä harjoittelee tai edes opettelee kun ei ole varaa pianoon tai piano tunteihin?
Ei muuten yleensä harjoittele. Miksi useimmat menestyneet urheilijat tulevat korkeintaan keskiluokkaisesta taustasta lukuunottamatta ökyharrastuksia kuten ratsastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
höpöhöpö. rikkaat ihmiset tekee ja paljonkin. moni ajattelee että se ei ole mitään tekemistä kun opettelee ratsastamaan, laskuvarjo hyppäämään, sukeltamaan, uusi kieliä, ostaa oman harraste verstaan missä voi toteuttaa itseään oli se sitten kuvanveistoa, puutarhanhoitoa tai auton kokoamista....
Minulla taas on mielikuva, että rikkaus laiskistuttaa ihmiset. Tätä tarkoitan sisäisellä motivaatiolla. Ei ole tarvetta pusertaa mitään asiaa pitkälle. Tehdään vain sellaisia asioita, jotka ovat mukavia ja hauskoja. Mutta jos haluaa edistyä jossain asiassa, vaatii se verta, hikeä ja kyyneliä. Pitää pystyä / haluta vielä itsensä äärirajalle.
Otetaan esimerkiksi pianon soitto. Jos haluaa konserttipianistiksi, pitää harjoitella neljä tuntia joka päivä lähes lapsesta asti. Sormet verillä. Sitten konsertissa se on hauskan näköistä ja kuuloista sen tunnin. Viihdytetään ihmisiä.jos joku on konsertti pianisti ja rikas ja haluaa olla hyvä niin hän myös harjoittelee.
jos joku haluaa menestyä ja saada paljon rahaa konserttipianistina niin hänkin harjoittelee.
Mutta millä köyhä harjoittelee tai edes opettelee kun ei ole varaa pianoon tai piano tunteihin?
Musiikkiopistossa voi hakea stipendejä. Stipendejä saa myös soittimen hankintaan. Minulla on ammattimuusikkoystäviä. Stipendejä saa melkein kaikkiin harrastuksiin Suomessa. Rahan puute on tekosyy.
Stipendi myönnetään henkilölle joka on selkeästi orjentoitunut ja osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta jne. ja edelleen kuinka voi osoittaa olevansa musiikki stipendin arvoinen jos ei ole koskaan edes koskenut vaikkapa viuluun kun siihen ei ole ollut varaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
höpöhöpö. rikkaat ihmiset tekee ja paljonkin. moni ajattelee että se ei ole mitään tekemistä kun opettelee ratsastamaan, laskuvarjo hyppäämään, sukeltamaan, uusi kieliä, ostaa oman harraste verstaan missä voi toteuttaa itseään oli se sitten kuvanveistoa, puutarhanhoitoa tai auton kokoamista....
Minulla taas on mielikuva, että rikkaus laiskistuttaa ihmiset. Tätä tarkoitan sisäisellä motivaatiolla. Ei ole tarvetta pusertaa mitään asiaa pitkälle. Tehdään vain sellaisia asioita, jotka ovat mukavia ja hauskoja. Mutta jos haluaa edistyä jossain asiassa, vaatii se verta, hikeä ja kyyneliä. Pitää pystyä / haluta vielä itsensä äärirajalle.
Otetaan esimerkiksi pianon soitto. Jos haluaa konserttipianistiksi, pitää harjoitella neljä tuntia joka päivä lähes lapsesta asti. Sormet verillä. Sitten konsertissa se on hauskan näköistä ja kuuloista sen tunnin. Viihdytetään ihmisiä.jos joku on konsertti pianisti ja rikas ja haluaa olla hyvä niin hän myös harjoittelee.
jos joku haluaa menestyä ja saada paljon rahaa konserttipianistina niin hänkin harjoittelee.
Mutta millä köyhä harjoittelee tai edes opettelee kun ei ole varaa pianoon tai piano tunteihin?
Ei muuten yleensä harjoittele. Miksi useimmat menestyneet urheilijat tulevat korkeintaan keskiluokkaisesta taustasta lukuunottamatta ökyharrastuksia kuten ratsastusta.
menestyneet urheilijat aloittaa seuroissa jo nuorena. kuka nämä seuran maksut maksaa? vanhemmat.
tänä päivänä voidaan puhua ökyharrastuksiin kuuluvan myös jalkapallo, jääkiekko, salibandy, golf listatsta tulee aika pitkä...
Kahdeksanvuotiaana päätin mikä minusta tulee ja niin tuli!
Kirjastontäti, yhä olen ja tykkään.
N47
Sinne mennään opiskelemaan missä ottavat vastaan. Ei sitä ammattia mitään valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkeilemällä: kouluttautuminen oli mahdollista kotipaikkakunnalta käsin ja koulutus antoi laajat ja lähes 100% työllistymismahdollisuudet, jatkokouluttautuminen on mahdollista, ammatti sopi terveydelleni (olen moniallerginen) ja oli suurin piirtein kiinnostava. Palkkaus on nykyisellään ok (3ke + lisät).
Unelma-ammatti tämä ei ole. Olisin halunnut työskennellä taiteen tai eläinten parissa, mutta olen oppinut pitämään työstäni enkä valita.
olisinpa järkeillyt samoin nuorena. vanhempia ei kiinnostanut paskaakaan. kouluttauduin taiteilijaksi eli työttömäksi.
Oletko pitänyt näyttelyitä onlyfanssissa muiden taiteilijoiden tapaan?
Halusin poliisiksi, ajattelin että vartijana on hyvä aloittaa... Sillä tiellä yhä edelleen, 16 vuotta. Turvallisuusala vei mukanaan, liksakin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ammatin hankinta jäi niin vanhalle iälle niin eihän siinä auttanut kuin mennä helpoimman=lyhimmän koulutuksen kautta. Valmistuin ammattiin vasta reippaasti yli kolmekymppisenä. Ala huonosti palkattu naisvaltainen, mutta siihen aikaan helppo päästä töihin, joten sinnepä siis julkiselle puolelle sijaistamaan. Vakinaista paikkaa en sieltä edes halunnut. Ja vaikka olisinkin halunnut, oli aina joku jolle se avoin paikka oli jo pedattu.
Työssä oli paljon sellaista joka sopi erittäin hyvin joihinkin ominaisuuksiini, taitoihini, kokemukseeni ja persoonaani. Toimenkuva mahdollisti sen että työ oli paikoitellen jopa suurta iloa tuottavaa. Eli kyllä se oikea valinta silloin oli. Jälkeen päin tietysti pitää aina jossitella ja harmitella valintojaan, mutta sitähän elämä on.
Nyt ovat harmittelutkin jo historiaa. Hällä väli.
Luonteenpiirteiden, kiinnostuksen ja koulutuspaikkakunnan (kotikaupunki) perusteella. Teen siis insinöörin työtä ja ihan tyytyväinen olen. Mitään parempaakaan en keksi josta saisi yli 4k palkkaa ja joka sopisi minulle.
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatti on ihan muu, mitä olen elääkseni tehnyt. En ole päivääkään ollut palkkatöissä omalla alallani, sensijaan varastoduunarina vajaa parikymmentä vuotta. Sen takia olen tuolla, kun en muualle pääse.
Kuulin tutuntutusta, joka haki kyseiseen koulutukseen ja päässäni naksahti. Tuo! (luonnontiede kyseessä) Ongelma on se, että kukaan lapsi ja nuori ei altistu kaikille aloille ja ammateille ennen kuin on valinnan aika. Siksi siitä voi tulla näin sattumanvaraista kuin minun kohdallani. Ja joo, sillä tiellä olen edelleen, viosien jälkeen alan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostuksen ja harrastuksen perusteella. Se oli kyllä virhe. Olisin halunnut pitää tämän harrastuksena, ja nyt tästä on mennyt maku kun suorituksesta maksetaan eikä osaamisesta. Mutta kun ei ole tullut hankittua muita taitoja tai tutkintoja, niin tällä mennään. Koodailisin työkseni, mutta teen käytännössä vain hanttihommia koodailuun liittyen.
Puhtaasti hyvän palkkauksen ja monipuolisten työmahdollisuuksien takia. Juristina voi tehdä melkein mitä tahansa yritysmaailmantehtäviä, kunhan osaamista on kerryttänyt ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkan perusteella ja kylla kannatti.
Leikin alle kouluikäisenä toimistoa, minulla oli vaatehuoneessa oma toimisto. Hallintosihteerin tittelillä jäin kolme vuotta sitte eläkkeelle, saman kaupungin palveluksessa 40 v, eri tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Leikin alle kouluikäisenä toimistoa, minulla oli vaatehuoneessa oma toimisto. Hallintosihteerin tittelillä jäin kolme vuotta sitte eläkkeelle, saman kaupungin palveluksessa 40 v, eri tehtävissä.
Onko hyvä eläke?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikin alle kouluikäisenä toimistoa, minulla oli vaatehuoneessa oma toimisto. Hallintosihteerin tittelillä jäin kolme vuotta sitte eläkkeelle, saman kaupungin palveluksessa 40 v, eri tehtävissä.
Onko hyvä eläke?
Minulle ihan passeli, 2597 €/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikin alle kouluikäisenä toimistoa, minulla oli vaatehuoneessa oma toimisto. Hallintosihteerin tittelillä jäin kolme vuotta sitte eläkkeelle, saman kaupungin palveluksessa 40 v, eri tehtävissä.
Onko hyvä eläke?
Minulle ihan passeli, 2597 €/kk.
Hitto!
Musiikkiopistossa voi hakea stipendejä. Stipendejä saa myös soittimen hankintaan. Minulla on ammattimuusikkoystäviä. Stipendejä saa melkein kaikkiin harrastuksiin Suomessa. Rahan puute on tekosyy.