Lue keskustelun säännöt.
Miten valitsit oman urasi ja ammattisi
Oliko kyseessä puhdas kiinnostus alaa kohtaan, vai vaikuttivatko myös muut mahdolliset tekijät valintaasi. Ja jos olet niitä ihmisiä, joilla ei oikein koskaan ole ollut mitään selkeää "haaveammattia", niin miten valitsit mihin ammattiin ja uralle haluat suuntautua.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ajauduin". En "valinnut" tai siis siinä mielessä valitsin että hain, mutta olin hakenut muuallekin.
Vierailija kirjoitti:
RKM kirjoitti:
Halusin puusepäksi, mutta opo jo peruskoulussa masensi minut kertomalla, ettei niille juuri töitä ole eikä ainakaan kunnon palkalla. Niinpä menin kavereideni perässä lukioon ja haaveilin arkkitehdin ammatista. Olin kuintenkin sysipaska lukiossa, joten päädyin rakennusmestariksi. Hienon uran tälläkin koulutuksella on saanut luotua.
rakennusmestarin palkalla voi saada muutaman sorvin kellariin jossa voi aina puuhailla.
Jos 90.000€:n vuosipalkalla saa sorveja, niin mikä ettei.
Mistä voi tietää 15- tai 18-vuotiaana unelma-alaansa? Ei mistään. Useimmat etenee raha edellä, kutsumusammattilaiset köyhyysrajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Joskus menee. Ei minulla enää aikoihen ole ollut ikävä artesaanipuusepän töihin. Sitä voi aina harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vedin ihan hatusta rasteja ruutuihin yhteishakukaavakkeessa. Olisin kai halunnut äidinkielen opettajaksi, mutta päädyinkin insinööriksi. Hyvä näin.
Mä olisin halunnut insinööriksi. Päädyin äidinkielen opettajaksi. Hyvä näin ;-).
(Aivan mahtavan kiva ammatti.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi tietää 15- tai 18-vuotiaana unelma-alaansa? Ei mistään. Useimmat etenee raha edellä, kutsumusammattilaiset köyhyysrajalla.
Unelma-aloja voi olla elämän varrella montakin. En sen sijaan tunne ketään, joka olisi valinnut koulutuksen ja ammayätin vain rahan perusteella, kyllä kaikki ovat siitä olleet kiinnostuneita muutenkin. On vähän erikoista, jos 18-vuotias ei yhtään tiedä, mistä on kiinnostunut.
Siksi, että en tuntenut ketään joka olisi ollut sillä alalla.
Lisäksi lyhyt koulutus, ajatuksena että jos menee ihan pieleen, niin en oo menettänyt paljonkaan.
Jälkikäteen ajateltuna todella hyvin valittu.
Alana siis IT-ala ja töitä on riittänyt, eikä palkassakaan oo valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi tietää 15- tai 18-vuotiaana unelma-alaansa? Ei mistään. Useimmat etenee raha edellä, kutsumusammattilaiset köyhyysrajalla.
Unelma-aloja voi olla elämän varrella montakin. En sen sijaan tunne ketään, joka olisi valinnut koulutuksen ja ammayätin vain rahan perusteella, kyllä kaikki ovat siitä olleet kiinnostuneita muutenkin. On vähän erikoista, jos 18-vuotias ei yhtään tiedä, mistä on kiinnostunut.
Ai, mä taas tunnen useitakin ammatteihin ajautuneita. Kaikille ei ole edes lukion jälkeen selvää mitä haluaisivat opiskella tai tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
höpöhöpö. rikkaat ihmiset tekee ja paljonkin. moni ajattelee että se ei ole mitään tekemistä kun opettelee ratsastamaan, laskuvarjo hyppäämään, sukeltamaan, uusi kieliä, ostaa oman harraste verstaan missä voi toteuttaa itseään oli se sitten kuvanveistoa, puutarhanhoitoa tai auton kokoamista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
motivaatio ja epätoivo/ elojäämiskamppailu menee nyt sekasin.
Tapasin naisen joka on vanginvartija. Ei ollut koskaan tullut mieleen edes sellainen ammatti. Kiinnostuin alasta, otin selvää ja hakeuduin kouluun. Nyt tyytyväinen pamppu 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RKM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
RKM kirjoitti:
Halusin puusepäksi, mutta opo jo peruskoulussa masensi minut kertomalla, ettei niille juuri töitä ole eikä ainakaan kunnon palkalla. Niinpä menin kavereideni perässä lukioon ja haaveilin arkkitehdin ammatista. Olin kuintenkin sysipaska lukiossa, joten päädyin rakennusmestariksi. Hienon uran tälläkin koulutuksella on saanut luotua.
rakennusmestarin palkalla voi saada muutaman sorvin kellariin jossa voi aina puuhailla.
Jos 90.000€:n vuosipalkalla saa sorveja, niin mikä ettei.
On se kumma kun ei 7 500 euron kuukausi palkalla saa 3 tonnin sorvia. Ja se on vielä kallis malli!
halvin maksaa 400€....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
höpöhöpö. rikkaat ihmiset tekee ja paljonkin. moni ajattelee että se ei ole mitään tekemistä kun opettelee ratsastamaan, laskuvarjo hyppäämään, sukeltamaan, uusi kieliä, ostaa oman harraste verstaan missä voi toteuttaa itseään oli se sitten kuvanveistoa, puutarhanhoitoa tai auton kokoamista....
Minulla taas on mielikuva, että rikkaus laiskistuttaa ihmiset. Tätä tarkoitan sisäisellä motivaatiolla. Ei ole tarvetta pusertaa mitään asiaa pitkälle. Tehdään vain sellaisia asioita, jotka ovat mukavia ja hauskoja. Mutta jos haluaa edistyä jossain asiassa, vaatii se verta, hikeä ja kyyneliä. Pitää pystyä / haluta vielä itsensä äärirajalle.
Otetaan esimerkiksi pianon soitto. Jos haluaa konserttipianistiksi, pitää harjoitella neljä tuntia joka päivä lähes lapsesta asti. Sormet verillä. Sitten konsertissa se on hauskan näköistä ja kuuloista sen tunnin. Viihdytetään ihmisiä.
Rakennusmestari-tittelin hain koulusta ja täysin turhaa, ei mun juttu alkuunkaan.
Ajautunut kouluihin, siitä saanut kärsiä. Nyt keski-ikäisenä lähtökuopissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi tietää 15- tai 18-vuotiaana unelma-alaansa? Ei mistään. Useimmat etenee raha edellä, kutsumusammattilaiset köyhyysrajalla.
Unelma-aloja voi olla elämän varrella montakin. En sen sijaan tunne ketään, joka olisi valinnut koulutuksen ja ammayätin vain rahan perusteella, kyllä kaikki ovat siitä olleet kiinnostuneita muutenkin. On vähän erikoista, jos 18-vuotias ei yhtään tiedä, mistä on kiinnostunut.
Ai, mä taas tunnen useitakin ammatteihin ajautuneita. Kaikille ei ole edes lukion jälkeen selvää mitä haluaisivat opiskella tai tehdä.
Eikä edes 50 vuotiaana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.
Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.
Rahalla voi tehdä vaikka mitä. Jokainen joka on köyhyyttä nähnyt tietää sen.
Haluan koti-isäksi. mutta taidan kuitenkin jatkaa opiskelua ammattiin ihan rahan takia.
Toi on katkeraa kuvitelmaa. Moni ei tekisi yhtään mitään, jos rikastuisi. Sisäinen motivaatio vie ihmistä eteenpäin. Ulkoinen motivaatio, kuten raha, pitää vain konetta käynnissä.
höpöhöpö. rikkaat ihmiset tekee ja paljonkin. moni ajattelee että se ei ole mitään tekemistä kun opettelee ratsastamaan, laskuvarjo hyppäämään, sukeltamaan, uusi kieliä, ostaa oman harraste verstaan missä voi toteuttaa itseään oli se sitten kuvanveistoa, puutarhanhoitoa tai auton kokoamista....
Minulla taas on mielikuva, että rikkaus laiskistuttaa ihmiset. Tätä tarkoitan sisäisellä motivaatiolla. Ei ole tarvetta pusertaa mitään asiaa pitkälle. Tehdään vain sellaisia asioita, jotka ovat mukavia ja hauskoja. Mutta jos haluaa edistyä jossain asiassa, vaatii se verta, hikeä ja kyyneliä. Pitää pystyä / haluta vielä itsensä äärirajalle.
Otetaan esimerkiksi pianon soitto. Jos haluaa konserttipianistiksi, pitää harjoitella neljä tuntia joka päivä lähes lapsesta asti. Sormet verillä. Sitten konsertissa se on hauskan näköistä ja kuuloista sen tunnin. Viihdytetään ihmisiä.
jos joku on konsertti pianisti ja rikas ja haluaa olla hyvä niin hän myös harjoittelee.
jos joku haluaa menestyä ja saada paljon rahaa konserttipianistina niin hänkin harjoittelee.
Mutta millä köyhä harjoittelee tai edes opettelee kun ei ole varaa pianoon tai piano tunteihin?
Masennuin lopullisesti jo teininä. Siitä johtuva syrjäytyminen ajoi / ohjasi minut taiteen pariin. Nuoruus ja varhainen aikuisuus kului pelkästään taiteen parissa. Päivisin olin koulussa ja iltaisin opiskelin lisää taidetta. Halusin osata kaikkea: valokuvata, maalata, piirtää, muovata, graafista suunnittelua, grafiikkaa...Tiesin, että en voi olla yhdessä erityisen hyvä, mutta yhdistämällä noita kaikkia osaamista syntyisi jotain erityistä.
Vakava fyysinen sairastuminen ajoi sairaseläkkeelle kolmikymppisenä. Sen jälkeen olen jatkanut taiteelle omistautumista.
Lapsuuden muistot neuvolan terkasta oli aina mielessä..sillä tiellä ollaan.