Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo lapsi ole normaali. Normaali lapsi ei kuukausi tolkulla pelleile noin eri paikoissa ja monen eri viranomaisen tapaamisissa.
Tämä.👍 Surullista, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on käytöksellään tarjonnut joukolle ihmisiä tilaisuuden hyvesignalointiin ja pätemiseen jalkoväli höyryten. Kiperä tilanne, toden totta. En osaa neuvoa.
Ei vaan kuluttanut turhaan valmiiksi rajallisia ammattilaisresursseja.
Eivätkä ammattilaiset osanneet erottaa teeskentelyä todellisista oireista? Mutta tietysti, kun oma elinkeino perustuu toisten pahoinvointiin, ei muunlaisia diagnooseja edes haluta tehdä. Johan siitä nähtiin esimerkkejä, kun yksi ja toinen "asiantuntija" toitotti nuorison pahoinvoinnista etäkoulun ja muiden koronarajoitusten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on käytöksellään tarjonnut joukolle ihmisiä tilaisuuden hyvesignalointiin ja pätemiseen jalkoväli höyryten. Kiperä tilanne, toden totta. En osaa neuvoa.
Ei vaan kuluttanut turhaan valmiiksi rajallisia ammattilaisresursseja.
Eivätkä ammattilaiset osanneet erottaa teeskentelyä todellisista oireista? Mutta tietysti, kun oma elinkeino perustuu toisten pahoinvointiin, ei muunlaisia diagnooseja edes haluta tehdä. Johan siitä nähtiin esimerkkejä, kun yksi ja toinen "asiantuntija" toitotti nuorison pahoinvoinnista etäkoulun ja muiden koronarajoitusten takia.
No huh huh.
Ammattilaisilla kuule töitä riittää ja palkka juoksee oli potilaita/asiakkaita tai ei. Psykiarisen ja lastensuojelun jonot ovat valtavat. Yksi pois hoitojonosta olisi vain helpotus ammattilaisille.
Jos joku tässä ei tilannetta tajua, niin se on aloittaja. Sääliksi käy lasta.
Sanot pojalle että nyt on pakko alkaa ottaa sitä lääkettä TAI hän lopettaa sen sekoilunsa ja käyttäytyy normaalisti siellä koulussa. Ne on ne vaihtoehdot ja sillä sipuli.
Kerro mitä lääkettä se syö ni kerron sulle esittääkö vai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma ettei mitään syytä huoleen ole? Että vain pelleilee? Jos ei ole hullu eikä halua lääkettä niin eikö voi siellä seurannassa olla normaalisti?
Olen varma. Kotona hän juttelee ihan normaalisti ja loogisesti, ei käyttäydy omituisesti eikä naureskele ilman syytä.
Sairaanhoitajan käynneillä puhutaan lääkityksestä ja seuraillaan sen vaikutuksia, enkä tiedä miten siihen reagoitaisiin jos ilmoittaisin että emme halua lääkitystä. Kyseessä on oraaliliuos jonka minä annostelen ja annan sitä tarkoituksella paljon vähemmän kuin pitäisi (poika ei tiedä tästä, pelkään että hän kertoisi hoitajalle).
-ap
Mitä se tekee kotona päivät pitkät? Pelaako vain pelejä omassa huoneessaan missä et voi nähdä tai arvioida onko normaali. Hengaako vaan kavereiden kanssa ostarilla?
No mietipä ihan rehellisesti, pitikö paljonkin teeskennellä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos poika on kotona normaali, niin oletko kuvannut tätä käytöstä? Vaikeutena, että tämä pitäisi varmaan tehdä salaa jos muuten alkaa pelleilemään.
Jos epäilet pojan pelleilevän ammattilaisten ollessa paikalla muttei kotona tarvitsisit jotain konkreettista, jolla näytät tämän. Vai oletko maininnut tästä käytöserosta erosta kodin ja ulkomaailman välillä ammattilaisille? Mitä ovat sanoneet?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut teininä osastolla vaikean syömishäiriön vuoksi. Mulla oli pariinkin eri kertaan huonekaverina nuori joka sekoili ja teeskenteli hullua kaikille aikuisille. Mulle kertoi kaverustuttuamme että halusi kotoa pois kun siellä piti tehdä töitä ja vahtia veljeä. Oli mukava tyttö, teini-ikä nyt on mitä on ja kukin käsittelee sitä tavallaan. Hän sanoi että osastolla on parempi kuin kotona, sairaalakoulussa sai tehdä koulua omaan tahtiin ja osastolla on kavereita. Mukava tyyppi oli, kaikki siellä eivät olleet. Tämä 2000-luvun alussa Pitkäniemessä.
Sanoisin että hullua on aika helppo teeskennellä. Riittää että tietää pääpiirteet sairaudesta. Moni lopettaa teeskentelyn osastolla kun tajuaa ettei siellä ole mukava olla. Joillekin se kuitenkin on kotia kivempi paikka.
No onhan se aika hullua teeskennä hullua, eikö. Eli hullu se oli, sairaudentunnoton vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on käytöksellään tarjonnut joukolle ihmisiä tilaisuuden hyvesignalointiin ja pätemiseen jalkoväli höyryten. Kiperä tilanne, toden totta. En osaa neuvoa.
Ei vaan kuluttanut turhaan valmiiksi rajallisia ammattilaisresursseja.
Eivätkä ammattilaiset osanneet erottaa teeskentelyä todellisista oireista? Mutta tietysti, kun oma elinkeino perustuu toisten pahoinvointiin, ei muunlaisia diagnooseja edes haluta tehdä. Johan siitä nähtiin esimerkkejä, kun yksi ja toinen "asiantuntija" toitotti nuorison pahoinvoinnista etäkoulun ja muiden koronarajoitusten takia.
No huh huh.
Ammattilaisilla kuule töitä riittää ja palkka juoksee oli potilaita/asiakkaita tai ei. Psykiarisen ja lastensuojelun jonot ovat valtavat. Yksi pois hoitojonosta olisi vain helpotus ammattilaisille.Jos joku tässä ei tilannetta tajua, niin se on aloittaja. Sääliksi käy lasta.
Ne jonot ovat valtavat, koska ihmiset eivät osaa enää kasvattaa lapsiaan tai edes arvioida, että kannattaako heidän ylipäätään hankkia lapsia.
Jos kännykkä on kasvanut käteen kiinni, lapsi "pitää" lykätä päiväkotiin vuoden vanhana, asumisolot ovat ahtaat eikä ole tarpeeksi aikaa ja rahaa lapselle niin kannattaisi jättää lisääntymättä.
Köyhyys ihan tutkitusti lisää riskiä mt-ongelmiin joten köyhien kannattaisi hoitaa asiansa kuntoon ennen perheen perustamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kannata pelotella poikaa lääkityksistä ja osastohoidoista. Jos hän sellaisia tarvitseekin jossain vaiheessa, pelottelu on huono pohja. Vanhemman kannattaisi miettiä, onko hänellä riittävästi asiantuntemusta arvioimaan pojan kuntoa ja tilaa. Mitä muu lähipiiri ajattelee? Onko toista vanhempaa? Saako lapsi riittävästi huomiota olemalla oma itsensä? Onko koulu/luokka enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos siellä saa virikkeitä sekoiluun?
Kyllä neuroleptilääkityksen realiteetit on hyvä tehdä pojalle selväksi, se saattaa auttaa häntä ymmärtämään että pelleilyllä on vakavia seurauksia. Valistetaanhan nuoria huumeistakin.
Kannattaa ainakin kertoa että neuroleptien yksi yleinen haittavaikutus on tardiivi dyskinesia, eli poika saattaa pian irvistellä, näyttää kieltä, heilutella leukaansa jne. voimatta kontrolloida sitä mitenkään (ja sitä ei oikein voi hoitaa mitenkään vaan jää usein pysyväksi).
Lisäksi tulee mm. myös Parkinsonismia, lihavuutta, tunne-elämän latistumista, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta.
Ehkä osastohoito voisi olla siinä mielessä hyvä että poika pääsisi omin silmin näkemään neuroleptien haitat. Siellä on sänkyihinsä sidottuja kuolaavia potilaita tyhjä katse silmissään, Parkinson-oireiden takia rollaattoria käyttäviä teinejä ja suurin osa porukasta vain tuijottaa kaukaisuuteen apaattisesti.
Hoitamaton psykoosi itsessään on vahingoittava sairaus, ehkä parempi vain hyväksyä jotkut sivuvaikutukset, jos ne suojaavat vielä enemmän vahingoittavalta sairaudelta. Ja ei ne sivuoireet ole noin pahoja, mitä yrität tossa kuvailla ja pelotella. T. psykiatrisella työskennellyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on käytöksellään tarjonnut joukolle ihmisiä tilaisuuden hyvesignalointiin ja pätemiseen jalkoväli höyryten. Kiperä tilanne, toden totta. En osaa neuvoa.
Ei vaan kuluttanut turhaan valmiiksi rajallisia ammattilaisresursseja.
Eivätkä ammattilaiset osanneet erottaa teeskentelyä todellisista oireista? Mutta tietysti, kun oma elinkeino perustuu toisten pahoinvointiin, ei muunlaisia diagnooseja edes haluta tehdä. Johan siitä nähtiin esimerkkejä, kun yksi ja toinen "asiantuntija" toitotti nuorison pahoinvoinnista etäkoulun ja muiden koronarajoitusten takia.
Voi kuule, suurin tavoite näillä ammattilaisilla on, että potilaat parantuisi ja poistuisi järjestelmästä ja pärjäisivät itsenäisesti. Ei niillä ole MITÄÄN mielenkiintoa pitää niitä potilaita, kun niitä on jo muutenkin ihan tarpeeksi.
Onneksi olkoon epäonnistuneesta kasvatuksesta.
Poikasi pelleily maksaa jo ennestään tiukoilla olevan mielenterveyspuolen jonossa jollekin oikeasti apua tarvitsevalta hoidon ja kukaties, vaikka tilanne olisi jo valmiiksi niin paha, että seuraksena yksi turha kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paransi tehokkaasti vauvakuumeen tämä keskustelu.
Minun osaltani aikoinaan tehty valinta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta osoittautuu tämänkin ketjun myötä täysin oikeaksi valinnaksi.
t. steriloitu vela
tuo on m.sairauden merkki kylläkin teeskennellä m-sairasta. Eri asia jos olisi rikoksesta syytteessä. Mut jos ei ole, niin kyllä se merkki on. Kantsii katsoa se Youtube video kokeesta jonka teki toimittaja joka tekeentyi m.sairaaksi testatakseen psykiatrien diagnosoitikykyjä ja osaamista .Komediaahan siitä piti tulla, mutta mies joutui psyk.hoitoon koska KUKAANHAN ei ole m-terve.Näin psykiatrit puolusteli hänelle lätkäistyjä diagnooseja kun selvisi että se olikin jekku koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kannata pelotella poikaa lääkityksistä ja osastohoidoista. Jos hän sellaisia tarvitseekin jossain vaiheessa, pelottelu on huono pohja. Vanhemman kannattaisi miettiä, onko hänellä riittävästi asiantuntemusta arvioimaan pojan kuntoa ja tilaa. Mitä muu lähipiiri ajattelee? Onko toista vanhempaa? Saako lapsi riittävästi huomiota olemalla oma itsensä? Onko koulu/luokka enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos siellä saa virikkeitä sekoiluun?
Kyllä neuroleptilääkityksen realiteetit on hyvä tehdä pojalle selväksi, se saattaa auttaa häntä ymmärtämään että pelleilyllä on vakavia seurauksia. Valistetaanhan nuoria huumeistakin.
Kannattaa ainakin kertoa että neuroleptien yksi yleinen haittavaikutus on tardiivi dyskinesia, eli poika saattaa pian irvistellä, näyttää kieltä, heilutella leukaansa jne. voimatta kontrolloida sitä mitenkään (ja sitä ei oikein voi hoitaa mitenkään vaan jää usein pysyväksi).
Lisäksi tulee mm. myös Parkinsonismia, lihavuutta, tunne-elämän latistumista, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta.
Ehkä osastohoito voisi olla siinä mielessä hyvä että poika pääsisi omin silmin näkemään neuroleptien haitat. Siellä on sänkyihinsä sidottuja kuolaavia potilaita tyhjä katse silmissään, Parkinson-oireiden takia rollaattoria käyttäviä teinejä ja suurin osa porukasta vain tuijottaa kaukaisuuteen apaattisesti.Hoitamaton psykoosi itsessään on vahingoittava sairaus, ehkä parempi vain hyväksyä jotkut sivuvaikutukset, jos ne suojaavat vielä enemmän vahingoittavalta sairaudelta. Ja ei ne sivuoireet ole noin pahoja, mitä yrität tossa kuvailla ja pelotella. T. psykiatrisella työskennellyt
Kyllä ne haittavaikutukset ovat juuri niin kamalia kuin kuvailin. Minäkin olen työskennellyt psykiatrisella ja nähnyt siellä mitä neuroleptit ihmiselle tekevät. Olen päihdepuolella nähnyt pitkän linjan narkomaaneja jotka ovat skarpimmassa kunnossa kuin osa neuroleptejä syövistä nuorista.
Moni potilas on mieluummin psykoosissa kuin ottaa lääkkeitä ja ymmärrän sen hyvin. On valtava häpeä että heille ei vuosikymmenien tutkimusten jälkeen ole vieläkään tarjota hyvää hoitoa.
Mitenköhän Suomessa ennen ollenkaan pärjättiin ennen tätä valtavaa sote-tätiarmeijaa diagnooseineen ja tutkimuksineen ja lääkkeineen...?
se on psykopaatin merkki teeskennellä m-sairasta.
Mikä tässä on vaikeaa? Ryhdyt antamaan sille lääkärin ohjeen mukaan sitä oraaliliuoslääkettä, se koko määrä. Edes yhden viikon aikana, niin näet muuttuuko pojassa jotain. Ei se lääke tapa ja on ihan yleistä joutua etsimään ihmiselle sopivaa annosmäärää.
Ja sitten toisaalta, jos olet varma että poika feikkaa niin se koko annos saattaa tuntua pojasta niin epämiellyttävältä että lopettaa feikkauksen siihen paikkaan. Nyt vähän munaa peliin.
M
Alue: Aihe vapaa
Eihän tuo lapsi ole normaali. Normaali lapsi ei kuukausi tolkulla pelleile noin eri paikoissa ja monen eri viranomaisen tapaamisissa.