Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Ihan perus ADHD-tapaus. Siihen määrätyt lääkkeet ovat aivan eri mitä masennuslääkkeet tai rauhoittavat. Menetin itse 32 vuotta elämästäni ilman lääkitystä. Melkein samanlainen pelle olin kuin ap:n poika, sijoitus oli lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan tuota lumelääkkeen antamista ihan testinä. Juuri jokin harmiton vitamiini tai mikä tahansa. Tätä pari parista kolmeen viikkoa (kuulostaa siltä että viikko sinne tai tänne) ja jos oireet rauhoittuvat lumelääkkeellä niin tadaa.
Tosin jos näin käy, se ei tarkoita etteikö poika muutenkin apua tarvitsisi jos pystyy noin kylmästi valehtelemaan ja uskottelemaan ammattilaiset kun joita sopassa mukana niin koulun kuin terveydenhuollon kannalta.
Jos olet tosiaan varma asiastasi niin tee näin, sinä tunnet poikasi parhaiten eivätkä nämä AV:n nettimammat. Toki otat myös vastuun siitä jos tarvitsisi oikeasti lääkettä joka jää antamatta, voithan sen sitten aloittaa kun testilääkitys loppuu. Vähän riskiä peliä mutta sanoisin että sen arvoista koska pienestä vitamiinidoupista poika ei kärsi ja jos ongelma jatkuu niin sitten otat käyttöön sen oikean lääkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Rennosti vaan pojan tukena. Olkaa mieluummin hiljaa viranomaisten edessä, älkää missään tapauksessa menettäkö malttia. Ottakaa selvää miten ne voi kiusata ja hakeutukaa stalkattujen pariin. Pelastakaa poika!
Poika on jo oppinut muutenkin että meni pitkälle. Ei tarvita enempiä toimia.
Olkaa pojan kanssa, katsokaa ravinto puoli terveelliseksi jos on ylivilkas, sokeri jo tekee lapsen ihan villiksi, korvatkaa stevialla.
Sitten: koska viranomaiset stalkkavat niin pitäkää aina koti siistinä ja piha siistinä. Vaatikaa luvat jos tunkeavat teille. Älkää menettäkö malttia. Toimikaa yhtenä rintamana koko perhe, sopikaa siitä linjasta. Poika tarvii nyt järkeviä aikuisia. Ei yhteiskunta pojastanne välitä vaan siitä miten perheet saadaan hajalle. Elämme aikakautta jolloin ollaan ohjeistettu juuri niin maailmalta. Tukekaa poikaa.
Lisää haasteita ja harrastuksia joissa tavoitteellisuutta, mistä vaan tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kannata pelotella poikaa lääkityksistä ja osastohoidoista. Jos hän sellaisia tarvitseekin jossain vaiheessa, pelottelu on huono pohja. Vanhemman kannattaisi miettiä, onko hänellä riittävästi asiantuntemusta arvioimaan pojan kuntoa ja tilaa. Mitä muu lähipiiri ajattelee? Onko toista vanhempaa? Saako lapsi riittävästi huomiota olemalla oma itsensä? Onko koulu/luokka enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos siellä saa virikkeitä sekoiluun?
Kyllä neuroleptilääkityksen realiteetit on hyvä tehdä pojalle selväksi, se saattaa auttaa häntä ymmärtämään että pelleilyllä on vakavia seurauksia. Valistetaanhan nuoria huumeistakin.
Kannattaa ainakin kertoa että neuroleptien yksi yleinen haittavaikutus on tardiivi dyskinesia, eli poika saattaa pian irvistellä, näyttää kieltä, heilutella leukaansa jne. voimatta kontrolloida sitä mitenkään (ja sitä ei oikein voi hoitaa mitenkään vaan jää usein pysyväksi).
Lisäksi tulee mm. myös Parkinsonismia, lihavuutta, tunne-elämän latistumista, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta.
Ehkä osastohoito voisi olla siinä mielessä hyvä että poika pääsisi omin silmin näkemään neuroleptien haitat. Siellä on sänkyihinsä sidottuja kuolaavia potilaita tyhjä katse silmissään, Parkinson-oireiden takia rollaattoria käyttäviä teinejä ja suurin osa porukasta vain tuijottaa kaukaisuuteen apaattisesti.Hoitamaton psykoosi itsessään on vahingoittava sairaus, ehkä parempi vain hyväksyä jotkut sivuvaikutukset, jos ne suojaavat vielä enemmän vahingoittavalta sairaudelta. Ja ei ne sivuoireet ole noin pahoja, mitä yrität tossa kuvailla ja pelotella. T. psykiatrisella työskennellyt
Miksi nimenomaan neuroleptejä, ei avoimen dialogin mallia?
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tuota lumelääkkeen antamista ihan testinä. Juuri jokin harmiton vitamiini tai mikä tahansa. Tätä pari parista kolmeen viikkoa (kuulostaa siltä että viikko sinne tai tänne) ja jos oireet rauhoittuvat lumelääkkeellä niin tadaa.
Tosin jos näin käy, se ei tarkoita etteikö poika muutenkin apua tarvitsisi jos pystyy noin kylmästi valehtelemaan ja uskottelemaan ammattilaiset kun joita sopassa mukana niin koulun kuin terveydenhuollon kannalta.
Jos olet tosiaan varma asiastasi niin tee näin, sinä tunnet poikasi parhaiten eivätkä nämä AV:n nettimammat. Toki otat myös vastuun siitä jos tarvitsisi oikeasti lääkettä joka jää antamatta, voithan sen sitten aloittaa kun testilääkitys loppuu. Vähän riskiä peliä mutta sanoisin että sen arvoista koska pienestä vitamiinidoupista poika ei kärsi ja jos ongelma jatkuu niin sitten otat käyttöön sen oikean lääkkeen.
Ihan sairasta antaa pojalle huijauslääkkeitä, ihan kuin ei saisi selville sitä myöhemmin. petätte sielunsa joka tavoi. Voi hyvää päivää. Olette sairaita sielunvihollisia todellakin. Kunhan vaan manipuloitte ja manipuloitte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on vaikeaa? Ryhdyt antamaan sille lääkärin ohjeen mukaan sitä oraaliliuoslääkettä, se koko määrä. Edes yhden viikon aikana, niin näet muuttuuko pojassa jotain. Ei se lääke tapa ja on ihan yleistä joutua etsimään ihmiselle sopivaa annosmäärää.
Ja sitten toisaalta, jos olet varma että poika feikkaa niin se koko annos saattaa tuntua pojasta niin epämiellyttävältä että lopettaa feikkauksen siihen paikkaan. Nyt vähän munaa peliin.
M
Mikäli poika feikkaa, se lääke voi saada pojan sekaisin. Psyykenlääkkeissä on potentiaalisina haittavaikutuksina esim. itsetuhoisuutta ja psykoosia.
Se että poika on sekaisin viikon on pieni hinta maksettavaksi jos lopputulos on sitä että lopettaa sen feikkauksen pysyvästi. Kuinkakohan hauskaa on pojan mielestä kun huomaa että refleksit ja sormet eivät tottele enää nettipeleissä, ruoka ei maistu miltään, väsyttää vaikka on nukkunut jne.? Äiti voisi ihan hyvin ottaa saikkua töistä 3-4 päivää niin että poikakin on kotona ja ottaa lääkkeensä lääkärin määräyksen mukaisesti.
Jos ne lääkkeet on neuroleptejä niin nehän nimenomaan ehkäisee psykoosia puhkeamasta. Mainitsemasi haittavaikutukset taitavat esiintyä noin 1/10 000 tapauksessa.
No siitä vaan lukemaan esimerkiksi Seroquelin haittavaikutuksia:
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1923
Yhdellä kymmenestä itsemurha-ajatuksia, yhdellä sadasta sekavuutta. Mutta nuo elimelliset, mahdollisesti henkeäkin uhkaavat haittavaikutukset kyllä huolettaisivat minua vieläkin enemmän (yhdellä tuhannesta veritulppa, maksatulehdus, haimatulehdus, jne) enkä missään nimessä syöttäisi noita kenellekään TURHAAN.
Oletko kokeillut ehdottaa opettajalle että tulet mukaan yhdelle koulupäivälle(tai edes puolelle), otat töistä vapaapäivän tai saikkua jos ei muuta heru, etkä kerro pojalle mitään etukäteen vaan ilmestyt luokkaan noin vartti ensimmäisen tunnin alkamisen jälkeen. Istut luokan takaosassa hiljaa seuraten. Niin huomaa myös opettaja että jos pojalla oikeasti on psykoosi niin sitä ei pystyisi noin vaan valinnaisesti yhtäkkiä käyttäytymään normaalisti. Tämä toki kannattaisi tehdä silloin kun poika on saanut lume eikä oikeaa lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko lapsi myöntänyt sinulle tai jollekulle toiselle jutun olleen läppä?
Kyllä on. On myöntänyt sen minulle ja isälleen. Esim. toukokuussa lähdin elokuviin kahdestaan hänen siskonsa kanssa ja totesin, että poika pääsee mukaan vasta kun osaa käyttäytyä (oli aiemmin samana päivänä laittanut sossupalaverissa ihan ranttaliksi). Poika sanoi että älä viitsi läpällä mä vaan.
Joku ehdotti että alkaisin kiristää poikaa kivojen asioiden menettämisellä, ja siihen on varmaan pakko turvautua jossain vaiheessa. Voitaisiin miehen kanssa takavarikoida _kaikki_ laitteet ennen koulun alkua ja antaa puhelimeksi joku halpiskapula, ja hyvän käytöksen myötä palauttaa laitteita yksi kerrallaan ja vastaavasti ottaa niitä pois jos ongelmia ilmenee.
Aiemmin kokeiltiin pleikkarikieltoa mutta se ei oikein toiminut.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko poikaa kuvata kotioloissa hänen tietämättään, jolloin äiti voisi edes "todistaa" pojan olevan normaali kotioloissa?
Itsestäkin kyllä tuntuu, että jotain on pahasti vialla silti. Jos poika ei halua lääkettä, hänellä on mahdollisuus lopettaa pelleily, jos se sellaista on. Miksi ei sitten lopeta?
En ole lukenut koko ketjua, mutta miten poika käyttäytyy nyt kesäloman aikana? Miten hän käyttäytyy vapaa-ajalla vaikka kavereittensa seurassa, kun opettaja ei ole näkemässä?
Ja siinä vielä kehoitetaan kuvaamaan nuorta ihmistä tietämättään, onko etillä ollenkaan aivoja. Kun poika saisi tietää ikinä moisesta olisi luottamus tuhottu iäksi. LOPETTAKAA NYT!!!Te tuhoatte lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma ettei mitään syytä huoleen ole? Että vain pelleilee? Jos ei ole hullu eikä halua lääkettä niin eikö voi siellä seurannassa olla normaalisti?
Olen varma. Kotona hän juttelee ihan normaalisti ja loogisesti, ei käyttäydy omituisesti eikä naureskele ilman syytä.
Sairaanhoitajan käynneillä puhutaan lääkityksestä ja seuraillaan sen vaikutuksia, enkä tiedä miten siihen reagoitaisiin jos ilmoittaisin että emme halua lääkitystä. Kyseessä on oraaliliuos jonka minä annostelen ja annan sitä tarkoituksella paljon vähemmän kuin pitäisi (poika ei tiedä tästä, pelkään että hän kertoisi hoitajalle).
-ap
Joku ongelma sillä pojalla on jos näyttelee noin. Tai sitten hän ei kestä ulkomaailmaaa ja on kotona rauhallinen ja muualla sekopäinen. Ei tuossa kaikki ole ihan ok. Lääkkeistä en osaa sanoa. Itse ehkä hakisisn vielä enemmän ja avoimesti uutta ratkaisua ammattilaisten kanssa. Tuntui,että ammattilaisten ja kodin yhteistyö ei suju tai ainakaan ole avointa. Sanotko koskaan omia mielipiteitäsi siellä ääneen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna vaikka vitamiinipillereitä ja heitä ne lääkkeet roskiin. Poika sanoo ottaneensa " lääkkeet" ja kaikki on tyytyväisiä.
Paitsi että terveydenhuollon toimijoilla on oikeus tarkistaa onko lääkkeet toimitettu apteekista.
Tuskin ne nyt sentään ihan suuhun asti toimitusta voi tarkistaa? Ja se last mile tässä on ainoa, millä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt pelästy, mutta kuulostaa psykopaatilta. Jos naureskelee vielä ammattilaisille. EI kunnioita ketään ja ekee mitä huvittaa. Eli ei terve.
Tutkimusten mukaan psykopaatteja on eniten lääkäreissä ja hoitajissa olivat top tenissä, myös kaikki sossut.
No lapsia nekin on ollut joskus. Mutta, pskopaatteja on kaikissa ammattiryhmissä. Eikä se ollut lääkäri , vaan kirurgi. Tosin onhan sekin lääkäri. Mutta erikoistunut kirurgiaan.
Ei vaan kaikki tutkimukset osoittavat että psykoja on eniten lääkäreissä ja ammatti "auttajissa". Ne etsivät asemia joilla saavat toteuttaa sadismiaan.
VArmaan näin, mutta onneks kuitenkin todella pieni osa on semmosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kannata pelotella poikaa lääkityksistä ja osastohoidoista. Jos hän sellaisia tarvitseekin jossain vaiheessa, pelottelu on huono pohja. Vanhemman kannattaisi miettiä, onko hänellä riittävästi asiantuntemusta arvioimaan pojan kuntoa ja tilaa. Mitä muu lähipiiri ajattelee? Onko toista vanhempaa? Saako lapsi riittävästi huomiota olemalla oma itsensä? Onko koulu/luokka enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos siellä saa virikkeitä sekoiluun?
Kyllä neuroleptilääkityksen realiteetit on hyvä tehdä pojalle selväksi, se saattaa auttaa häntä ymmärtämään että pelleilyllä on vakavia seurauksia. Valistetaanhan nuoria huumeistakin.
Kannattaa ainakin kertoa että neuroleptien yksi yleinen haittavaikutus on tardiivi dyskinesia, eli poika saattaa pian irvistellä, näyttää kieltä, heilutella leukaansa jne. voimatta kontrolloida sitä mitenkään (ja sitä ei oikein voi hoitaa mitenkään vaan jää usein pysyväksi).
Lisäksi tulee mm. myös Parkinsonismia, lihavuutta, tunne-elämän latistumista, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta.
Ehkä osastohoito voisi olla siinä mielessä hyvä että poika pääsisi omin silmin näkemään neuroleptien haitat. Siellä on sänkyihinsä sidottuja kuolaavia potilaita tyhjä katse silmissään, Parkinson-oireiden takia rollaattoria käyttäviä teinejä ja suurin osa porukasta vain tuijottaa kaukaisuuteen apaattisesti.Hoitamaton psykoosi itsessään on vahingoittava sairaus, ehkä parempi vain hyväksyä jotkut sivuvaikutukset, jos ne suojaavat vielä enemmän vahingoittavalta sairaudelta. Ja ei ne sivuoireet ole noin pahoja, mitä yrität tossa kuvailla ja pelotella. T. psykiatrisella työskennellyt
Psykoosipotilaalle psykoosilääkitys on pienempi paha. Mutta tässä ketjussa kirjoittavien mielestä näitäkin lääkkeitä pitäisi antaa pojalle ihan "läpällä", jotta oppii läksynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on max kourallinen lääkäreitä, jotka oikeasti ymmärtää ADHD:stä.
Talking to Yourself: Is it Crazy, or an ADHD-Coping Strategy?
https://www.additudemag.com/talking-to-yourself-is-it-crazy-or-an-adhd-…
https://www.reddit.com/r/ADHD/comments/5ao7kr/adhd_and_talking_to_yours…
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on vaikeaa? Ryhdyt antamaan sille lääkärin ohjeen mukaan sitä oraaliliuoslääkettä, se koko määrä. Edes yhden viikon aikana, niin näet muuttuuko pojassa jotain. Ei se lääke tapa ja on ihan yleistä joutua etsimään ihmiselle sopivaa annosmäärää.
Ja sitten toisaalta, jos olet varma että poika feikkaa niin se koko annos saattaa tuntua pojasta niin epämiellyttävältä että lopettaa feikkauksen siihen paikkaan. Nyt vähän munaa peliin.
M
Ei noin. Miten vanhempi pystyy antamaan lapselle lääkettä johon ei usko? En ymmärrä tuota logiikkaa. Itse ajattelen ja sanoin aikaisemmin, että prosessi vaatii vielä tapaamisen jossa selvitetään asiaa vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää luota ns. ammattilaisiin ja testeihin!!! Meillä teini joka ei haastattelujen ja tutkimusten perusteella osaa edes muka puhua, tajua vaihtaa likaisia vaatteita, pestä hampaitaan, tehdä mitään ruokaa itselleen jne. No, teini juttelee ihan normaalisti tuttujen ihmisten kanssa. Oppimisessa ei ole mitään ihmeellistä numerot ovat ihan hyviä. Tosi tarkka on pukeutumisestaan. Hampaissa ei ole ainuttakaan reikää. Osaa paistaa kananmunia, tehdä pastaruokia, tehdä uuniruokia jne. Niin ja pesee pyykkejä, pesee vessan ja muita kotitöitä.
Mutta joo. Kaikki lähti siitä kun poikaa kiusattiin vuosia koulussa ja lopulta oli niin hiljainen ja vetäytyvä ettei esim. ryhmätöitä enää kyennyt tekemään. Nyt on sitten vaikka mitä diagnooseja ja lääkityksiä ehdotettu kun on liian hiljainen ja ujo. Eikä muka kykene normaaleja asioita tekemään testien perusteella. Teini on sanonut että jatkuva kyttäys ja tutkimukset vain ottavat päähän eikä huvittaisi niitä tehdä. Että hänelle puhutaan kuin jollekin aivovammaiselle joka ei ymmärrä mitään! Tässä sitten tulos. Ollaan naimisissa psykiatrisen polin kanssa sekä niiden sos.työntekijöiden kanssa ties kuinka kauan aikaa?
Nykyään on kännykässä on kamerat. Kuvaa poikaa kotona ja näytä niille. Loppuu se pelleily ja syyllistäminen. Monesti me ihmiset ollaan erilaisia monessa tilanteessa ja sen mukaan tehdään tulkintoja tai diagnooseja.
Mikä on vaarallista. Jos kerrot jollekkin päätohtorille asioita, niin se päättelee siiä, että oot 24/7 semmonen.
Sitte ,kun tää tohtori tulis sun luo kylään ja viettäis niormaalia arkea sun kanssa, ni oli toinen ääni kellossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko poikaa kuvata kotioloissa hänen tietämättään, jolloin äiti voisi edes "todistaa" pojan olevan normaali kotioloissa?
Itsestäkin kyllä tuntuu, että jotain on pahasti vialla silti. Jos poika ei halua lääkettä, hänellä on mahdollisuus lopettaa pelleily, jos se sellaista on. Miksi ei sitten lopeta?
En ole lukenut koko ketjua, mutta miten poika käyttäytyy nyt kesäloman aikana? Miten hän käyttäytyy vapaa-ajalla vaikka kavereittensa seurassa, kun opettaja ei ole näkemässä?
Ja siinä vielä kehoitetaan kuvaamaan nuorta ihmistä tietämättään, onko etillä ollenkaan aivoja. Kun poika saisi tietää ikinä moisesta olisi luottamus tuhottu iäksi. LOPETTAKAA NYT!!!Te tuhoatte lapset!
Eli sinä olet tämä joka tyrmäsi ehdotuksen lumelääkkeestä ja nyt siitä että kuvaisi todistusaineistoa. Eli antaisit pojan perseillä mielin määrin aiheuttaen vain ongelmia itselleen sekä muille ympärillä olevilleen, käyttää turhaan aikaa ja terveydenhuollon resursseja ja mahdollisesti täysin turhalla lääkkeellä antaa äidin vahingoittaa poikaansa, antaisit perheen kärsiä aiheettomista lasuista ja pahimmillaan huostaanotosta. Sanoisinpa että koska äiti on VARMA tästä ja lapsi on tämän myöntänyt, se että saisi pari viikkoa vitamiinia ja tarvittaessa voisi äiti kuvata vaikka perinteisiä kotivideoita ei ole kovinkaan suuri rikos verrattuna siihen, mitä pahaa poika saa kusetuksellaan aikaan.
Veikkaan että tämä on provo ja ap hieroo tyytyväisenä käsiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on vaikeaa? Ryhdyt antamaan sille lääkärin ohjeen mukaan sitä oraaliliuoslääkettä, se koko määrä. Edes yhden viikon aikana, niin näet muuttuuko pojassa jotain. Ei se lääke tapa ja on ihan yleistä joutua etsimään ihmiselle sopivaa annosmäärää.
Ja sitten toisaalta, jos olet varma että poika feikkaa niin se koko annos saattaa tuntua pojasta niin epämiellyttävältä että lopettaa feikkauksen siihen paikkaan. Nyt vähän munaa peliin.
M
Mikäli poika feikkaa, se lääke voi saada pojan sekaisin. Psyykenlääkkeissä on potentiaalisina haittavaikutuksina esim. itsetuhoisuutta ja psykoosia.
Se että poika on sekaisin viikon on pieni hinta maksettavaksi jos lopputulos on sitä että lopettaa sen feikkauksen pysyvästi. Kuinkakohan hauskaa on pojan mielestä kun huomaa että refleksit ja sormet eivät tottele enää nettipeleissä, ruoka ei maistu miltään, väsyttää vaikka on nukkunut jne.? Äiti voisi ihan hyvin ottaa saikkua töistä 3-4 päivää niin että poikakin on kotona ja ottaa lääkkeensä lääkärin määräyksen mukaisesti.
Jos ne lääkkeet on neuroleptejä niin nehän nimenomaan ehkäisee psykoosia puhkeamasta. Mainitsemasi haittavaikutukset taitavat esiintyä noin 1/10 000 tapauksessa.
No siitä vaan lukemaan esimerkiksi Seroquelin haittavaikutuksia:
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1923
Yhdellä kymmenestä itsemurha-ajatuksia, yhdellä sadasta sekavuutta. Mutta nuo elimelliset, mahdollisesti henkeäkin uhkaavat haittavaikutukset kyllä huolettaisivat minua vieläkin enemmän (yhdellä tuhannesta veritulppa, maksatulehdus, haimatulehdus, jne) enkä missään nimessä syöttäisi noita kenellekään TURHAAN.
En puhunutkaan pitkäaikaisesta syöttämisestä (sivuoireet on sellainen juttu että niitä VOI syntyä EHKÄ, mutta todennäköisesti ei eikä niin lyhyessä ajassa) vaan viikon (tai vähemmän) kokeilusta, sen takia että on olemassa mahdollisuus että poika kokee olotilan niin ällöttäväksi että lopettaa sen feikkauksensa. Itse olisin kokeillut sitä ensimmäisenä.
M
Alue: Aihe vapaa
Voisiko poikaa kuvata kotioloissa hänen tietämättään, jolloin äiti voisi edes "todistaa" pojan olevan normaali kotioloissa?
Itsestäkin kyllä tuntuu, että jotain on pahasti vialla silti. Jos poika ei halua lääkettä, hänellä on mahdollisuus lopettaa pelleily, jos se sellaista on. Miksi ei sitten lopeta?
En ole lukenut koko ketjua, mutta miten poika käyttäytyy nyt kesäloman aikana? Miten hän käyttäytyy vapaa-ajalla vaikka kavereittensa seurassa, kun opettaja ei ole näkemässä?