Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että vanhemman on vaikea hyväksyä lapsen ongelmia.
Samaa mieltä kanssasi.
Nyt netistä etsimään yksityisen lääkäriaseman lastenpsykiatri.
Hinnatkin löytyy netistä.
Ja pyydätte diagnoosin kirjallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noniin, hienoa. Mikä on diagnoosi? Jos poika on varmasti terve, ei kannata aloittaa mitään lääkkeitä vaan oikaista asiat. Kuulostaa siltä että poika kaipaa huomiota ja tukea kuitenkin.
Pahimmassa tapauksessa poika saa elinikäisen injektiolääkityksen, ja jos ei mene sovitulle ajalle poliisi hakee kotoa osastolle. Ihan sama vaikka kyseisestä piikistä tulisi miten pahoja oireita.
Tuo on täysin totta ja poika sitä tuskin tajuaa. En tiedä miten lasten sekoiluihin suhtaudutaan, mutta teini-ikäisiä ja aikuisia psyk. potilaita oikeasti haetaan kotoa pakkopiikille jos eivät tule suosiolla. Eikä piikityksiä lopeteta vaikka sekoilu loppuisikin, vaan kyseessä on "ylläpitolääkitys" joka voi kestää jopa loppuelämän.
Kerro pojallesi tästä. Hän tuskin haluaa joutua poliisikyydillä piikitettäväksi ja elää unettomana, kuolaavana ja keskittymiskyvyttömänä invalidina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, hienoa. Mikä on diagnoosi? Jos poika on varmasti terve, ei kannata aloittaa mitään lääkkeitä vaan oikaista asiat. Kuulostaa siltä että poika kaipaa huomiota ja tukea kuitenkin.
Pahimmassa tapauksessa poika saa elinikäisen injektiolääkityksen, ja jos ei mene sovitulle ajalle poliisi hakee kotoa osastolle. Ihan sama vaikka kyseisestä piikistä tulisi miten pahoja oireita.
Tuo on täysin totta ja poika sitä tuskin tajuaa. En tiedä miten lasten sekoiluihin suhtaudutaan, mutta teini-ikäisiä ja aikuisia psyk. potilaita oikeasti haetaan kotoa pakkopiikille jos eivät tule suosiolla. Eikä piikityksiä lopeteta vaikka sekoilu loppuisikin, vaan kyseessä on "ylläpitolääkitys" joka voi kestää jopa loppuelämän.
Kerro pojallesi tästä. Hän tuskin haluaa joutua poliisikyydillä piikitettäväksi ja elää unettomana, kuolaavana ja keskittymiskyvyttömänä invalidina.
Eihän tämän kaltainen "lääkintä" invalidiksi ole mitään lääkintää vaan ihmisen kidutusta ja laittaa miettimään tätä suomenkin lääkinnän tasoa täällä. Mutta toivottavasti siellä ihmiset tekee työnsä hyvin "niinkuin itselleen tekisi" ja olisi valmiita ottamaan vastaan myös itsekkin "omaa lääkettään".
Vierailija kirjoitti:
Ovela kundi se on! Pääsee heti koulujen jälkeen eläkkeelle ja ei tarvitse ikinä hypätä oravanpyörään!
Joo, hän saa maata pakkolääkittynä sohvalla jossain mt-potilaiden kuntoutusryhmässä samalla kun normaalit opiskelevat. Sitten kun ikätoverit menevät töihin, perustavat perheen, matkailevat ja ostavat kodin niin poika alkaa tajuta että tulipas mokattua. Mutta siinä vaiheessa hänestä ei enää ole muuhun kuin kuolaamaan yksin kotona ja kerran kuussa tapaamaan injektiokäynnille tulevaa hoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovela kundi se on! Pääsee heti koulujen jälkeen eläkkeelle ja ei tarvitse ikinä hypätä oravanpyörään!
Joo, hän saa maata pakkolääkittynä sohvalla jossain mt-potilaiden kuntoutusryhmässä samalla kun normaalit opiskelevat. Sitten kun ikätoverit menevät töihin, perustavat perheen, matkailevat ja ostavat kodin niin poika alkaa tajuta että tulipas mokattua. Mutta siinä vaiheessa hänestä ei enää ole muuhun kuin kuolaamaan yksin kotona ja kerran kuussa tapaamaan injektiokäynnille tulevaa hoitajaa.
Minkä ikäinen poika on, 12v? Olisko tämä sun mielestä oikeutettu kohtalo pojalle? Luuletko että hän ajattelee näin pitkälle. Tämähän on se miltä äiti yrittää pojan säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota pojalta pleikkari pois ja perustele se sillä että hänen ei sairautensa vuoksi ole hyvä pelata. Lupaa myös palauttaa pleikkari heti kun sairas käytös on jäänyt kokonaan pois. Uskoisin että tapahtuu ihmeparantuminen.
Ja muista jatkaa pleikalla kiristämistä. Jos joku tapaaminen menee huonosti niin pleikka pois, jos taas käyttäytyy normaalisti niin saa pelata.
Mikä lääkitys pojalla muuten on? Jos se on psykoosilääke niin antaisin jotain vitamiineja mieluummin hämäyksenä ja heittäisin lääkkeet roskiin. Ne pitää kuitenkin hakea apteekista, hoitajat näkevät heti jos niitä ei osta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovela kundi se on! Pääsee heti koulujen jälkeen eläkkeelle ja ei tarvitse ikinä hypätä oravanpyörään!
Joo, hän saa maata pakkolääkittynä sohvalla jossain mt-potilaiden kuntoutusryhmässä samalla kun normaalit opiskelevat. Sitten kun ikätoverit menevät töihin, perustavat perheen, matkailevat ja ostavat kodin niin poika alkaa tajuta että tulipas mokattua. Mutta siinä vaiheessa hänestä ei enää ole muuhun kuin kuolaamaan yksin kotona ja kerran kuussa tapaamaan injektiokäynnille tulevaa hoitajaa.
Minkä ikäinen poika on, 12v? Olisko tämä sun mielestä oikeutettu kohtalo pojalle? Luuletko että hän ajattelee näin pitkälle. Tämähän on se miltä äiti yrittää pojan säästää.
Ei todellakaan ole oikeutettu kohtalo yhtään kenellekään. Psykiatrit, Fimea ja lääkeyhtiöt pitäisi haastaa oikeuteen potilaiden pahoinpitelemisestä ja vammauttamisesta.
Toivon todella että ap saa säästettyä poikansa kemialliselta pakkolobotomialta. Pojan pitäisi vain itse tajuta tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paransi tehokkaasti vauvakuumeen tämä keskustelu.
Ei ehkä kannata pelotella poikaa lääkityksistä ja osastohoidoista. Jos hän sellaisia tarvitseekin jossain vaiheessa, pelottelu on huono pohja. Vanhemman kannattaisi miettiä, onko hänellä riittävästi asiantuntemusta arvioimaan pojan kuntoa ja tilaa. Mitä muu lähipiiri ajattelee? Onko toista vanhempaa? Saako lapsi riittävästi huomiota olemalla oma itsensä? Onko koulu/luokka enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos siellä saa virikkeitä sekoiluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laaja alaiset oppimishäiriöt, adhd ja noi tän hetkiset oireet... mahtaakohan lapsesi olla kehitysvammainen sitten kuitenkin eikä mt keissi. Esittää ei noin pitkään taida kyetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin luokalla oli lukiossa poika joka nauroi aina tyhjälle ja puhui itsekseen. Ja välillä saattoi istua koko tunnin väärinpäin kun tuijotti minua/kaverityttöjäni. Oli tosi creepy. En tiedä millainen poika kotonaan oli mutta koulussa oli tuollainen
"tyhjälle" nauraminen nyt ei kerro mistään mitään ja esim ihminen jolla on hyvä mielikuvitus (millä tasolla tahansa) voi naureskella omiaan, kun asioita juolahtaa mieleen ja täällä palstoilla sitten keittiöpsykologit diagnosoi tämmöisen mt-ongelmaksi?
No siis tämä luokkalainen poika oli todella outo ja hänellä ei ollut yhtään sosiaalista tietoisuutta. Itsekseen nauraminen ja puhuminen oli yksi esimerkki siitä. Hän oli sen oloinen että hänellä oli vakava autismi. Pelkäsin häntä vähän teininä kun hänestä tuli sellaiset kouluampuja vibat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asiantuntija asiassa, joten saatan olla väärässä. Mun mielestä ap:n kuvaamat oireet - vaarallisten tiktok-haasteiden kuvaaminen, ilmeily ja "apinaäänet" - eivät oikein kuulosta psykoosin oireilta. Lieneeköhän siis oikeasti kuitenkaan niin, että ammattilaisten ilmaisema psykoosiepäily perustuisi näihin asioihin? Vai olisiko jotain muuta taustalla?
Sinulle on niin tärkeää ettei poikasi ole "hullu" että kieltäydyt näkemästä todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole asiantuntija asiassa, joten saatan olla väärässä. Mun mielestä ap:n kuvaamat oireet - vaarallisten tiktok-haasteiden kuvaaminen, ilmeily ja "apinaäänet" - eivät oikein kuulosta psykoosin oireilta. Lieneeköhän siis oikeasti kuitenkaan niin, että ammattilaisten ilmaisema psykoosiepäily perustuisi näihin asioihin? Vai olisiko jotain muuta taustalla?
Kuulostaa melkein sosiopatialta. Kuvaa vaarallisia haasteita eikä välitä seurauksista. Ei yritä ylläpitää kasvoja muiden edessä.
Empatian puute ja auktoriteetin uhmaaminen ehkä taustalla? "Ole siivosti" "En ole"
Vierailija kirjoitti:
Oletko täysin varma, että hän pelleilee?
Normaali lapsi käyttäytyisi asiallisesti, jos uhkana olisi joutua johonkin hoitolaitokseen pelleilyn vuoksi.
Juurihan ap ilmoitti, ettei poika ymmärrä aina seurauksia. Ihan perusluokallakin olevat teinit eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Tekevät kaiken maailman tictoc-haasteita ym.
Pojan pitäisi itse päästä kertomaan, että vaan pelleili. Sitä en tiedä sitten miten se onnistuu.
Ap, kovasti jaksamisia.
Meillä vähän vastaava tapaus (tosin ei ole esittänyt hullua) , mutta ehkä vähän lievempää ja lievittyy koko ajan. Ikää kohta 6 v. Meillä poika ymmärtää seuraukset, muttei välitä niistä. Yksikään aikuinen ei ole pystynyt olemaan kunnon auktoriteetti pojallemme.
Luin tämän ketjun ja tajusin jossain kohtaa, että minähän olen ollut samassa tilanteessa kuin tuo poika, kun olin parisen vuotta vanhempi. Se on hänen huumorintajuaan, vitsiä, teeskentelyä, sanottiin, minunkin äitini vastusti rajusti osastojaksoa (mikä siis ei ole mikään laitos, eikä lastensuojelun toimenpide), mikä kuitenkin toteutui. Ja minulla oli jo hyvin pitkään ollut ihan järjettömän paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kannata pelotella poikaa lääkityksistä ja osastohoidoista. Jos hän sellaisia tarvitseekin jossain vaiheessa, pelottelu on huono pohja. Vanhemman kannattaisi miettiä, onko hänellä riittävästi asiantuntemusta arvioimaan pojan kuntoa ja tilaa. Mitä muu lähipiiri ajattelee? Onko toista vanhempaa? Saako lapsi riittävästi huomiota olemalla oma itsensä? Onko koulu/luokka enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos siellä saa virikkeitä sekoiluun?
Kyllä neuroleptilääkityksen realiteetit on hyvä tehdä pojalle selväksi, se saattaa auttaa häntä ymmärtämään että pelleilyllä on vakavia seurauksia. Valistetaanhan nuoria huumeistakin.
Kannattaa ainakin kertoa että neuroleptien yksi yleinen haittavaikutus on tardiivi dyskinesia, eli poika saattaa pian irvistellä, näyttää kieltä, heilutella leukaansa jne. voimatta kontrolloida sitä mitenkään (ja sitä ei oikein voi hoitaa mitenkään vaan jää usein pysyväksi).
Lisäksi tulee mm. myös Parkinsonismia, lihavuutta, tunne-elämän latistumista, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta.
Ehkä osastohoito voisi olla siinä mielessä hyvä että poika pääsisi omin silmin näkemään neuroleptien haitat. Siellä on sänkyihinsä sidottuja kuolaavia potilaita tyhjä katse silmissään, Parkinson-oireiden takia rollaattoria käyttäviä teinejä ja suurin osa porukasta vain tuijottaa kaukaisuuteen apaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ihmettelen, että miten muka joku teinipoika pystyy pistämään 100-0 montaa eri ammattilaista jos ei ole jotain mielenterveydellistä ongelmaa? Pahastihan tuossa on jotain vialla kun annetaan noin hyvin hoitoa. Suomessa on äärimmäisen haastavaa saada lapsille ja nuorille mielenterveyspalveluista apua ja jos siihen asti pääsee niin tietää, että jotain on todella pahasti pielessä.
Käytös on ollut niin holtitonta ja vaarallista että siihen on ollut pakko puuttua. Poika on mm. kuvannut kavereidensa kanssa TikTok-klippejä joissa kiipeilee ja hyppii katolla, roikkuu sillankaiteen väärällä puolella ja tanssii (parkissa olevan) bussin katolla. Ja irvistelee ja heiluttaa päätään edestakaisin kuin joku vammainen, tekee apinaääniä ja huutelee rivouksia.
-ap
Pojat ovat poikia eli tekojensa seurauksista oppimista vailla. Etsii rajojaan että mitä voi tehdä ja pysähtyy vasta kun tulee eteen sellaiset rajat, jotka hälle sisäistyy. Eli jos putoo bussin katolta, teloo kätensä ja jalkansa ja on pitkään liikuntaongelmaisena, niin sit ehkä tajuaa. Kova pää on joillain.
Nämä aiheuttavat sinulle näitä oireita. -tyylillä kaikki kiva pois. Puhelin, pelit, telkkari, kavereiden kanssa yksin hengaaminen jne.
Kavereiden kanssa ei voi itsekseen olla pelleilemässä kylillä, vain yksi kaveri kerrallaan max tunti ja vain vanhempien läsnäollessa. Tämä sinun parhaaksesi.
Sivulauseessa voi todeta, että asioita voi palauttaa, mikäli oireet katoaa. Mutta ensin pitää nyt etsiä käytöksen triggeri.
Veikkaan nopeaa paranemista.
Alue: Aihe vapaa
"tyhjälle" nauraminen nyt ei kerro mistään mitään ja esim ihminen jolla on hyvä mielikuvitus (millä tasolla tahansa) voi naureskella omiaan, kun asioita juolahtaa mieleen ja täällä palstoilla sitten keittiöpsykologit diagnosoi tämmöisen mt-ongelmaksi?