Mitä tehdä? Krooninen kipu on tuhonnut elämäni.

On olemassa parantavaa musiikkia/ääntä, joka voi lievittää ja jopa parantaa erilaisia vaivoja/sairauksia eri taajuuksilla. Lisää aiheesta:

https://www.marttajemina.com/post/aanen-parantava-voima

Alla pari videota. Kuuntele kuulokkeilla väh. 15-20 min. joka päivä. Lisää videoita löytyy englannin kielellä.

XD

Mitäs jos murtaisi selän niin että halvaantuisi selästä alaspäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettelet elämään sen kivun kanssa. T. Etenevä neurologinen sairaus ja pyörätuoli. Silti elän ja nautin

Oletko kivuissa yötä päivää niin, ettet kykene hetkeksikään pääsemään siitä irti paitsi kivun uuvuttamana levottomiin hetkellisiin uniin, joissa uneksit siitä että sinuun koskee ja heräät unesta painajaiseen, jossa sinua koskee edelleen. Ja tämä jatkuu päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen toiseen, etkä lopulta tiedä näetkö unta vai oletko valveilla. Ja koko ajan sinuun koskee.

Itse en ainakaan jaksa valehdella, että eläisin saatika nauttisin olemassaolosta tässä tilanteessa. En viitsi teeskennellä.

Kuvailit hyvin tilanteen joka on myös mulla. Välilevytyrä aiheuttanut aivan järjettömän kivun ja alkanut myös pyöriä päässä vaikka mitä epätoivoisia ajatuksia.

Siitä minunkin helvettini alkoi

Tapetaanko itsemme nyt kumpikin? Senkin kostaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele elämään kivun kanssa. Lause tarkoittaa:

1. Toivoa kivun poistumisesta tai lievenemisestä ei ole. Koskaan ei saa viedä toivoa pois! Rikollista sanoa kenellekään noin.

2. Sanojalla ei ole itsellä käsitystä tai kokemusta kroonisista, tosi pahoista kivuista. Lisäksi siis puuttuu empatiakyky.

Itselleni neurokirurgi sanoi kaksi vuotta sitten, että susta ei enää koskaan tule kivutonta. Mun mielestä se oli hyvä, vaikka aluksi ihan hirveä järkytys. Mutta se mahdollisti mulle irti päästämisen, lakkasin taistelemasta parempia kivunhoitoja saadakseni, annoin vaan olla ja lopulta hyväksyin kivun. Aloin kuunnella sitä ja tein tietoisuus ja itsemyötätuntoharjoituksia. Hiljalleen aloin löytää ihan ihan pieniä kivuttomia hetkiä joita vaalin. Siis ne oli todella pieniä, alkuun melkein häivähdyksiä, joita en olisi huomannut, jollei olisi ollut tietoinen. Väkisin ja aina miljoonannen kerran uudelleen keskityin mm.. siihen miltä ruoka maistuu, miltä suihku tuntuu jne. Että sain aivot harhautettua pois kivun kokemuksesta. Pahimmat kipukaudet saan nykyään katki muutaman kuukauden - puolen vuoden kuurilla tramalilla ja etoricoxilla ja kaikenmaailman hyväksymis- ynnä muilla harjoitteilla, lämpöpatjalla, levolla, liikunnalla. Ajattelen, että se irti päästäminen ja hyväksyminen oli se juttu. Mulla repesi välilevy, joka painoi hermoon ja oli kohdassa, missä nikama siirtymä ja lisäksi fibromyalgia. Irti päästämisen jälkeen jossain vaiheessa jaksoin alkaa liikkua.

Mutta tämä ei varmasti ap:ta nyt helpota, saattaa jopa suututtaa ja/tai ahdistaa tms. Olen pahoillani siitä ja muistan sen vaiheen. Silti toivon, että pystyt psykologisella tasolla tekemään sen irti päästämisen ja hyväksymisen jossain kohtaa ilman itsemurhaa. Mullakin oli jossain vaiheessa jo tapa ym.mietittynä. Se vaihe meni ohi myös irtipäästämisen myötä.

Näin itsellä kanssa. Shokki oli aluksi, mutta siitä asian käsittely alkoi.

Kyllähän kivunhoidossa jo ensi papereissa mitä joutuu täyttämään kysytään jotain sellaista että "jos sinua ei saada täysin kivuttomaksi, mikä olisi sinusta siedettävä kivun taso?"

Tärkeintä olisi AP:n tapauksessa tietää voiko hermovauriolle(?) tehdä jotain paikallisesti?

Jos ei, onko kipu siis kroonistunut ja keskushermostotasolla?

Jos näin on, silloin pitää yrittää löytää niitä omia kikkoja siihen kivunhoitoon. Joskus simppelitkin kikat voivat toimia paremmin kuin lääkkeet. Itse koin jossain vaiheessa etten saa lääkkeistä hirveesti vastinetta mutta olin siinä vaiheessa buprenorfiinin käyttäjä, eli hirmu vahvat opiaatit, joissa tuli varovaisesta vierotuksesta huolimatta huumevierotusoireet.

Kun lopetin lääkkeet, pelkäsin että kivut lisääntyvät, mutta mitään kummempaa ei tapahtunut. Oli ihan sama olla ilman lääkkeitä. Paitsi että pää oli selkeämpi ilman. Jotenkin kivunhoidon ottaminen omiin käsiin vaikutti myönteisesti henkisellä puolella. Pääsin kuntotukseen sain kokeilla siellä kaikkia eri kivunhoidon ei-lääkkeellisiä menetelmiä, ja löysin muutaman joka toimi mulle. Siitä se solmu alkoi aueta.

Mulla auttaa edelleen kipuihin jaloissa pillereitä paremmin kylmähoito. Eli kylmäpakkaus pakkasesta ohuessa pyyhkessä kivuliaalle kohdalle. Samoin mulla auttaa paljon vedessä olo, sekä liikunta että rentoutus sekä lymfahoito. (Nämä hoidot tietysti auttavat parhaiten tiettyihin vaivoihin, esim. minulla on kudosten turpoamista ja siitä aiheutuvaa kipua.) Minulle on auttanut selän hermokipuihin tuo TENS-hoito (minulla on oma laite kotona), jota AP oli ilmeisesti kokeillut huonoin tuloksin. Kaikille ei toimi kaikki keinot, eikä samalle ihmiselle toimi samat keinot aina.

Toivon että AP voisi lakata etsimästä sitä pyhän Graalin lääkettä, koska sitä ei ehkä ole olemassa. Jos kivut nyt ovat jo pahat, eikä lääkkeistä ole apua, läkkeiden lopettaminen voisi olla kokeilun arvoista. Hänen pitäisi alkaa löytää sitten edes yksi tai kaksi muuta tapaa, jotka helpottaa kipuja. Ehkä sen hermostonsa saa paremmin vastaamaan hoitohin jos ei sekoita sitä lääkkeillä?

Sitä en osaa valitettavasti sanoa mitkä lääkkeettömät keinot auttaisivat AP:tä, koska en saanut tästä keskustelusta tarkkaa käsitystä vamman ja kivun laadusta, ja muutenkin kipu on hyvin yksilöllistä, joten jokaisen pitää itse kokeilemalla löytää ne itselle sopivat keinot. Jos kuuntelee vaikka death metallia kybällä ja karjuu mukana, sekin voi olla joillekin kivunhoitokeino (no, naapurit ei ehkä tykkää...).

Itse olen kokeillut ainakin näitä : rentoutusmenetelmät, jooga, pilates, vesirentous, fysioakustinen hoito, akupunktio, manuaaliterapia, jalkaterapia (Maitland-tekniikka), ultraäänihoito, fysioterapia, lymfaterapia, kylmähoito, lämpöhoito, hengitysharjoitukset, unen parantaminen, jne...

Mun kokemus kivunhoidosta on se, että kroonisessa kivussa ei ole enää yhtä pelastavaa kivun ikuisesti pois vievää pilleriä vaan on erilaisia ratkaisuja, joita yhdistämällä saa kivun (edes) siedettävämmälle tasolle. Ne itselle sopivat jutut pitää vaan löytää kokeilemalla. Jos lääkärien apua tarvitsee ja on sen verran rahaa, Ortonin kipuklinikka voisi olla hyvä paikka, jos diagnoosi sopii heidän systeemiinsä.

Mitähän tuollaiset Ortonit kustantaa... eitaida olla mitään köyhien hommia 👍

Diagnoosi on kai tehty magneettikuvien avulla? Onko tehty radiologista kuvausta? Tuli vain mieleen, että Turussa on nyt se uusi PET-kuvauslaite, jolla saa aivoista paljon tarkempia kuvia kuin ennen. Ehkä siinä näkyisi jotain uutta, kaikki kipuhan kuitenkin kulkee aivojen kautta?

Kokemuksesta tiedän myös, että silloin kun kipu on päällä, ei ns. järki juokse yhtään. Oman tilanteen parantaminen on vaikeaa kun ajatus ei kulje, kipuhan saa ihmisen aivot paniikkimoodiin. Joku mainitsi ketamiinitiputuksen, voisitko pyytää sitä että saisit edes hetkeksi kivuttoman elämyksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon sinulle voimia olen ollut samassa tilanteessa

Mistä sinä sait avun?

Kipu oli kuin helvetti ja alkoi hampaan poistosta. Ilmeisesti hermovaurio. Loppui n. Puolen vuoden-vuoden kuluttua. Edelleen lievää polttelua ja puutumista mutta ei mitään verrattuna tuohon.

Pahinta. Todella huonosti haluttiin diagnosoida että poistossa olisi mennyt mitään vikaan. Tämä tapahtui 2019 talvella ja 2020 keväällä ja vasta nyt minulla on ollut voimia tehdä vahinkoilmoitus. Kohteluni oli törkeää Mm suu ja leukapolilla sekä haartmanissa.

Hermot voi ilmeisesti parantua hitaasti ja hieman. Sinulle en osaa mtn sanoa, koska kestänyt jo vuoden mutta älä menettä toivoa.

Hampaan poistoissa on aina mahdollista tulla jonkinlainen hermovaurio. Myös puuduttaminen voi sen aiheuttaa. Periaatteessa riski liittyy ihan kaikkiin elimistöön kajoaviin toimenpiteisiin.

Aloittajalle

Mikäli lääkkeistä ei ole merkittävää hyötyä, niitä on turha syödä. Jos koet saavasi niistä selkeää apua, suosittelen jatkamaan niiden käyttöä. Ne kuitenkin todennäköisesti sumentavat ajatteluasi ja etenkin harkintakykyäsi sekä saattavat lisätä itsemurha ajatuksiasi. Ne myös heikentävät taistelutahtoasi. Pyri mahdollisuuksien mukaan kohtaamaan kipusi ilman lääkkeitä, edes hetkellisesti.

Itsemurhaa en missään tapauksessa suosittele tekemään, en myöskään jatkamaan sillä spekulointia "viimeisenä pelastavana oljenkortena". Tuollainen ajattelumalli vain vie mieltäsi pimeään päätyyn.

Suggestiolla on valtaisa voima. Pyri siis vakuuttamaan itsesi siitä, että tulet parantumaan. Aluksi tuo on tietysti silkkaa itsellensä "valehtelua", mutta jonkin ajan kuluttua tulet havaitsemaan muutoksia, mikäli vain jaksat toistaa "valhettasi" tarpeeksi sinnikkäästi ja vakuuttavasti. Vakuuttavuus on tässä se taikasana. Sinun pitää laittaa peliin koko sydämesi, ei enempää, eikä vähempää. Mielessäsi ei saa olla pienintäkään epäilyksen siementä, etteikö tilanteesi tulisi parantumaan.

Voit tehdä voimavarojesi mukaan myös tällaisen mielikuvaharjoituksen:

Voit maata selällään tai istua nojatuolilla, pidä selkä ja jalat suorassa, sulje silmäsi. Tyhjennä ensin mielesi keskittyen vain syvään ja rauhalliseen hengitykseen. Voit laskea mielessäsi sisään-ulos sykliä, sisään (1,2,3,4), pidätä (1,2,3,4), ulos (1,2,3,4), odota (1,2,3,4). Jos ajatuksia tai tuntemuksia nousee mieleesi, anna niiden soljua ohi kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Kun mielesi on täysin tyhjä, ala kuvitella miltä näytät taas terveenä, mitä kaikkea teet, kuinka onnellinen ja kiitollinen oletkaan parantumisestasi, mitä voisit tehdä muiden vielä kivuista kärsivien hyväksi. Pyri eläytymään tähän mielikuvaan koko sydämelläsi.

Jokaisella hetkellä ja kokemuksella on meille jokin asia opetettavanaan. Jos ymmärrämme opetuksen ja otamme opin vastaan me kehitymme.

On mahdollista, että aloittajan täytyy oppia taistelemaan. Oppia löytämään uskoa ja sisäistä vahvuutta itsestään. Oppia olemaan uhriutumatta/heittäytymättä marttyyriksi vaikean tilanteensa edessä. Oppia olemaan antamatta periksi henkisellä tasolla tai itsemurhan avulla.

Aloittajalle lähetän voimia ja rakkautta. Toivottavasti et pahoita mieltäsi sanoistani.

Rukoilen että saisit avun, ja ihmeen kautta saisit kivun hoidettavalle, ja ellet kivuttomuutta niin edes jollainlailla siedettävälle tasolle.

Itse en ole jatkuvissa kivuissa, mutta jatkuvassa kipulääkityksessä kyllä, ja hetkiä on jolloin ei jaksaisi.

Todella kurjaa. Rukoilen puolestasi, että saisit elää taas kivuitta ja löytäisit elämänhalun ja -ilon. Joku päivä elämällä voi olla vielä vaikka mitä annettavaa - ja sinulla annettavaa muille - vaikka nyt onkin synkkää. Minäkin kokeilisin tilanteessasi myös laittomia keinoja, en yhtään moralisoisi kannabiksen polttelusta ym. tuossa tilanteessa vaikka muutoin huumevastainen olenkin. Kaikkea hyvää sinulle <3

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen että saisit avun, ja ihmeen kautta saisit kivun hoidettavalle, ja ellet kivuttomuutta niin edes jollainlailla siedettävälle tasolle.

Itse en ole jatkuvissa kivuissa, mutta jatkuvassa kipulääkityksessä kyllä, ja hetkiä on jolloin ei jaksaisi.

I've been on the low

I been taking my time

I feel like I'm out of my mind

It feel like my life ain't mine

Who can relate? Woo

I've been on the low

I been taking my time

I feel like I'm out of my mind

It feel like my life ain't mine

I don't wanna be alive

I don't wanna be alive

I just wanna die today

I just wanna die

I don't wanna be alive

I don't wanna be alive

I just wanna die

And let me tell you why

All this other shit I'm talkin' 'bout, they think they know it

I've been prayin' for somebody to save me, no one's heroic

And my life don't even matter, I know it, I know it

I know I'm hurtin' deep down but can't show it

I never had a place to call my own

I never had a home, ain't nobody callin' my phone

Where you been? Where you at? What's on your mind?

They say every life precious but nobody care about mine

I've been on the low

I been taking my time

I feel like I'm out of my mind

It feel like my life ain't mine

Who can relate? Woo

I've been on the low

I been taking my time

I feel like I'm out of my mind

It feel like my life ain't mine

I want you to be alive

I want you to be alive

You don't gotta die today

You don't gotta die

I want you to be alive

I want you to be alive

You don't gotta die

Now let me tell you why

It's the very first breath

When your head's been drownin' underwater

And it's the lightness in the air

When you're there, chest to chest with a lover

It's holdin' on, though the road's long

And seein' light in the darkest things

And when you stare at your reflection, finally knowin' who it is

I know that you'll thank God you did

I know where you been, where you are, where you goin' (yeah, yeah)

I know you're the reason I believe in life

What's the day without a little night?

I'm just tryna shed a little light

It can be hard

It can be so hard

But you gotta live right now

You got everything to give right now

I've been on the low

I been taking my time

I feel like I'm out of my mind

It feel like my life ain't mine

Who can relate? Woo

I've been on the low

I been taking my time

I feel like I'm out of my mind

It feel like my life ain't mine

I finally wanna be alive (finally wanna be alive)

I finally wanna be alive (hey)

I don't wanna die today

I don't wanna die

I finally wanna be alive (finally wanna be alive)

I finally wanna be alive (oh)

I don't wanna die (no, I don't wanna die)

I don't wanna die

(I just wanna live)

(I just wanna live)

Pain don't hurt the same, I know

The lane I travel feels alone

But I'm moving 'til my legs give out

And I see my tears melt in the snow

But I don't wanna cry

I don't wanna cry anymore

I wanna feel alive

I don't even wanna die anymore

Oh, I don't wanna

I don't wanna

I don't even wanna die anymore

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele elämään kivun kanssa. Lause tarkoittaa:

1. Toivoa kivun poistumisesta tai lievenemisestä ei ole. Koskaan ei saa viedä toivoa pois! Rikollista sanoa kenellekään noin.

2. Sanojalla ei ole itsellä käsitystä tai kokemusta kroonisista, tosi pahoista kivuista. Lisäksi siis puuttuu empatiakyky.

Itselleni neurokirurgi sanoi kaksi vuotta sitten, että susta ei enää koskaan tule kivutonta. Mun mielestä se oli hyvä, vaikka aluksi ihan hirveä järkytys. Mutta se mahdollisti mulle irti päästämisen, lakkasin taistelemasta parempia kivunhoitoja saadakseni, annoin vaan olla ja lopulta hyväksyin kivun. Aloin kuunnella sitä ja tein tietoisuus ja itsemyötätuntoharjoituksia. Hiljalleen aloin löytää ihan ihan pieniä kivuttomia hetkiä joita vaalin. Siis ne oli todella pieniä, alkuun melkein häivähdyksiä, joita en olisi huomannut, jollei olisi ollut tietoinen. Väkisin ja aina miljoonannen kerran uudelleen keskityin mm.. siihen miltä ruoka maistuu, miltä suihku tuntuu jne. Että sain aivot harhautettua pois kivun kokemuksesta. Pahimmat kipukaudet saan nykyään katki muutaman kuukauden - puolen vuoden kuurilla tramalilla ja etoricoxilla ja kaikenmaailman hyväksymis- ynnä muilla harjoitteilla, lämpöpatjalla, levolla, liikunnalla. Ajattelen, että se irti päästäminen ja hyväksyminen oli se juttu. Mulla repesi välilevy, joka painoi hermoon ja oli kohdassa, missä nikama siirtymä ja lisäksi fibromyalgia. Irti päästämisen jälkeen jossain vaiheessa jaksoin alkaa liikkua.

Mutta tämä ei varmasti ap:ta nyt helpota, saattaa jopa suututtaa ja/tai ahdistaa tms. Olen pahoillani siitä ja muistan sen vaiheen. Silti toivon, että pystyt psykologisella tasolla tekemään sen irti päästämisen ja hyväksymisen jossain kohtaa ilman itsemurhaa. Mullakin oli jossain vaiheessa jo tapa ym.mietittynä. Se vaihe meni ohi myös irtipäästämisen myötä.

Näin itsellä kanssa. Shokki oli aluksi, mutta siitä asian käsittely alkoi.

Kyllähän kivunhoidossa jo ensi papereissa mitä joutuu täyttämään kysytään jotain sellaista että "jos sinua ei saada täysin kivuttomaksi, mikä olisi sinusta siedettävä kivun taso?"

Tärkeintä olisi AP:n tapauksessa tietää voiko hermovauriolle(?) tehdä jotain paikallisesti?

Jos ei, onko kipu siis kroonistunut ja keskushermostotasolla?

Jos näin on, silloin pitää yrittää löytää niitä omia kikkoja siihen kivunhoitoon. Joskus simppelitkin kikat voivat toimia paremmin kuin lääkkeet. Itse koin jossain vaiheessa etten saa lääkkeistä hirveesti vastinetta mutta olin siinä vaiheessa buprenorfiinin käyttäjä, eli hirmu vahvat opiaatit, joissa tuli varovaisesta vierotuksesta huolimatta huumevierotusoireet.

Kun lopetin lääkkeet, pelkäsin että kivut lisääntyvät, mutta mitään kummempaa ei tapahtunut. Oli ihan sama olla ilman lääkkeitä. Paitsi että pää oli selkeämpi ilman. Jotenkin kivunhoidon ottaminen omiin käsiin vaikutti myönteisesti henkisellä puolella. Pääsin kuntotukseen sain kokeilla siellä kaikkia eri kivunhoidon ei-lääkkeellisiä menetelmiä, ja löysin muutaman joka toimi mulle. Siitä se solmu alkoi aueta.

Mulla auttaa edelleen kipuihin jaloissa pillereitä paremmin kylmähoito. Eli kylmäpakkaus pakkasesta ohuessa pyyhkessä kivuliaalle kohdalle. Samoin mulla auttaa paljon vedessä olo, sekä liikunta että rentoutus sekä lymfahoito. (Nämä hoidot tietysti auttavat parhaiten tiettyihin vaivoihin, esim. minulla on kudosten turpoamista ja siitä aiheutuvaa kipua.) Minulle on auttanut selän hermokipuihin tuo TENS-hoito (minulla on oma laite kotona), jota AP oli ilmeisesti kokeillut huonoin tuloksin. Kaikille ei toimi kaikki keinot, eikä samalle ihmiselle toimi samat keinot aina.

Toivon että AP voisi lakata etsimästä sitä pyhän Graalin lääkettä, koska sitä ei ehkä ole olemassa. Jos kivut nyt ovat jo pahat, eikä lääkkeistä ole apua, läkkeiden lopettaminen voisi olla kokeilun arvoista. Hänen pitäisi alkaa löytää sitten edes yksi tai kaksi muuta tapaa, jotka helpottaa kipuja. Ehkä sen hermostonsa saa paremmin vastaamaan hoitohin jos ei sekoita sitä lääkkeillä?

Sitä en osaa valitettavasti sanoa mitkä lääkkeettömät keinot auttaisivat AP:tä, koska en saanut tästä keskustelusta tarkkaa käsitystä vamman ja kivun laadusta, ja muutenkin kipu on hyvin yksilöllistä, joten jokaisen pitää itse kokeilemalla löytää ne itselle sopivat keinot. Jos kuuntelee vaikka death metallia kybällä ja karjuu mukana, sekin voi olla joillekin kivunhoitokeino (no, naapurit ei ehkä tykkää...).

Itse olen kokeillut ainakin näitä : rentoutusmenetelmät, jooga, pilates, vesirentous, fysioakustinen hoito, akupunktio, manuaaliterapia, jalkaterapia (Maitland-tekniikka), ultraäänihoito, fysioterapia, lymfaterapia, kylmähoito, lämpöhoito, hengitysharjoitukset, unen parantaminen, jne...

Mun kokemus kivunhoidosta on se, että kroonisessa kivussa ei ole enää yhtä pelastavaa kivun ikuisesti pois vievää pilleriä vaan on erilaisia ratkaisuja, joita yhdistämällä saa kivun (edes) siedettävämmälle tasolle. Ne itselle sopivat jutut pitää vaan löytää kokeilemalla. Jos lääkärien apua tarvitsee ja on sen verran rahaa, Ortonin kipuklinikka voisi olla hyvä paikka, jos diagnoosi sopii heidän systeemiinsä.

Mitähän tuollaiset Ortonit kustantaa... eitaida olla mitään köyhien hommia 👍

Tiedättekö elokuvan Päiväni murmelina? Elämä tuntuu sellaiselta, ihan kuin kaikki alkaisi joka aamu uudestaan. Kipu, pelko, kauhu, entisten aikojen muistelu. Ja se toistuu päivästä toiseen samalla kun fyysinen kunto romahtaa, jää paitsi kaikesta, eikä mistään enää saa mielihyvää. Seksiäkään ei kykene enää harrastamaan. Muiden ihmisten näkeminen tuottaa pahaa oloa ja oman rakkaan kosketus saa aikaan vain itkua menetetystä tulevaisuudesta.

Ei tässä oikeasti taida olla kuin yksi vaihtoehto. Tulen tappamaan itseni, tiedän sen.

En vertaa omaa tilannettani mitenkään tämän ketjun kirjoittajien tilanteeseen, mutta olen myös kärsinyt lamaannuttavista kivuista, joille ei ole löytynyt syytä. Pahimmillaan en pystynyt kävelemään kunnolla. Lääkkeistä ei ollut mitään apua. Nyt olen kivuton.

Minua on auttanut

- säännöllinen kiropraktikolla, osteopaatilla ja hieronnassa käynti

- TRE-stressinpurkumenetelmä

- kroppani uittaminen viileissä vesissä. Menin siis järveen joko uimaan tai kahlaamaan ja liikuin vedessä puolisen tuntia kerrallaan.

Toivottavasti näistä olisi joillekin apua.

Vierailija kirjoitti:

En vertaa omaa tilannettani mitenkään tämän ketjun kirjoittajien tilanteeseen, mutta olen myös kärsinyt lamaannuttavista kivuista, joille ei ole löytynyt syytä. Pahimmillaan en pystynyt kävelemään kunnolla. Lääkkeistä ei ollut mitään apua. Nyt olen kivuton.

Minua on auttanut

- säännöllinen kiropraktikolla, osteopaatilla ja hieronnassa käynti

- TRE-stressinpurkumenetelmä

- kroppani uittaminen viileissä vesissä. Menin siis järveen joko uimaan tai kahlaamaan ja liikuin vedessä puolisen tuntia kerrallaan.

Toivottavasti näistä olisi joillekin apua.

Kiitos paljon, mutta olen kokeillut kaikkea. Kipuni syynä on mahdollisesti välilevytyrästä johtuva arpeutuminen, joka rusentaa selkäydinhermoa. Neurokirurgin mukaan leikkaus pahentaisi tilannetta.

Tuntuu että olen täydellisesti umpikujassa, eikä mikään tai kukaan voi auttaa. Iljettää katsoa peilistä itseään.

Ja olen vasta kolmikymppinen. Elämä oli juuri alkamassa. Ja sitten yhtenä hetkenä se vain pysähtyi. En käsitä. Häpeän tilannettani niin, että se ihan oksettaa. Eräs isoin henkisesti raastava asia on se, etten pysty enää harrastamsan seksiä. Tämä saattaa kuulostaa järjettömän pinnalliselta, mutta ennen kipuhelvetin alkamista seksi ja seksuaalisuus olivat heti liikunnnan jälkeen tärkeimpiä itsetunnon lähteitä. Nyt ne ovat poissa. Kipu estää kaiken nautinnon ja liikkumisen niin, että minusta on tullut täysin hyödytön säkki lihaa joka vain hitaasti kuihtuu kasaan.

Onko täällä muita, jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että lääkkeistä ei ole apua. Se on haettava sellainen lääke, josta on apua. Mene päivystykseen ja kerro heille suunnitelmistasi ja siitä miten kipusi näihin vaikuttaa.

Itsellänikin on krooninen raajakipu ja käytän siihen Lyricaa. Toistaiseksi se on auttanut siihen jonkin verran. Opioidit auttava myös itselläni Lyrican lisänä. Tällä hetkellä Panacod, mutta ehkäpä jotain vahvempaa myöhemmin. Olen ollut kipupolilla, mene sinäkin.

Päivystykseen eivät ota kipujen takia. Itselläni etsittiin kipujen syytä lähes vuosi ja päivystykseen ei juuri otettu tai ainakin vittuiltiin rankasti. Ohutsäieneuropatia oli diagnoosi ja lääkkeillä nyt juuri ja juuri kivut siedettävät. Inhoan lääkkeitä, mutta pakko syödä. Espanjaan mietin muuttoa talveksi että ulkona voin talvella olla. Kylmä ja liian kuuma lisää kipuja liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vertaa omaa tilannettani mitenkään tämän ketjun kirjoittajien tilanteeseen, mutta olen myös kärsinyt lamaannuttavista kivuista, joille ei ole löytynyt syytä. Pahimmillaan en pystynyt kävelemään kunnolla. Lääkkeistä ei ollut mitään apua. Nyt olen kivuton.

Minua on auttanut

- säännöllinen kiropraktikolla, osteopaatilla ja hieronnassa käynti

- TRE-stressinpurkumenetelmä

- kroppani uittaminen viileissä vesissä. Menin siis järveen joko uimaan tai kahlaamaan ja liikuin vedessä puolisen tuntia kerrallaan.

Toivottavasti näistä olisi joillekin apua.

Kiitos paljon, mutta olen kokeillut kaikkea. Kipuni syynä on mahdollisesti välilevytyrästä johtuva arpeutuminen, joka rusentaa selkäydinhermoa. Neurokirurgin mukaan leikkaus pahentaisi tilannetta.

Tuntuu että olen täydellisesti umpikujassa, eikä mikään tai kukaan voi auttaa. Iljettää katsoa peilistä itseään.

Laitoin aiemmin pari youtubesta löytämääni videota parantavasta musiikista. Ne ovat juuri suunnattu kivun lievitykseen tietyillä taajuuksilla. Voisitko kokeilla vielä niitä? Jos niistä ei ole apua, voi etsiä lisää videoita. Ihmiset ovat yksilöllisiä, eri videot toimivat eri tavoin. Kannattaa kokeilla, ainakin kommenttiosien perusteella videot vaikuttavat lupaavilta.

T. 81