Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä? Krooninen kipu on tuhonnut elämäni.
29.07.2022 |
Olen sairastanut noin vuoden ajan kroonista raajakipua, joka estää kaiken kevyttä kävelyä rankemman liikunnan ja useimmiten myös sen. Kipu on jatkuvaa, eikä lääkkeistä tai lääketieteellisistä toimenpiteistä ole apua.
Nyt parisuhteeni on alkanut rakoilemaan pahasti. Mitä tekisitte tilanteessani? Annan tilaa kumppanilleni: hän matkustelee itsekseen ja harrastaa minun itkiessä kivusta kotona. Yritän peittää tuskani, mutta se on vaikeaa. Pitäisikö sanoa, että hän on vapaa lähtemään ilman omatunnontuskia minun suhteeni? En enää näe muuta ulospääsyä kuin itseni tappamisen.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Kriisilinjalle olen soitellut, psykologit on koluttu. Yritän jaksaa, enkä tiedä enää miksi. Olen menettänyt kaiken toivon jo kauan sitten. Tuntuu, ettei minua jollain tavalla enää edes ole olemassa, sillä kipu on jauhanut osan minusta pois.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Oletko käynyt juttelemassa psykologisen sairaanhoitajan kanssa säännöllisesti esim kerran viikossa? Mä etsin itselle jotain hyvää elämääni. Se voi olla auringon paiste kasvoilla. Metsässä tykkään sängömopolla mennä. Meni kauan ennenkuin löysin oman minän joka on neurologisesti sairas. Yritä etsiä jotain pientä hyvää päivittäin elämääsi ja hae apua jos masentaa. Sieltä pikkuhiljaa rupesin löytämään itseni uudestaan. Välillä on vielä vaikeaa mutta pystyn jo nauttimaan elämästä. Isosti tsemppiä toivotan. T . Neurologisesti sairas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut krooniset kivut jo vuosia selässä ja alaraajoissa. Lääkäri ei yleensä ymmärrä kuinka kivulias olen ollut. Nytkin määräsi Buranaa. Toinen lääke mitä ilman en edes pärjäisi on Sirdalud. Pyydä sitä lääkäriltäsi. Voimia.
Facessa on suomen kivun vertaisryhmän keskustelu sivut. Näitä ryhmiä on myös ympäri Suomea. Älä jää kivun kanssa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös suuren keskussairaalan kipipolin asiakas. Sieltä lääkkeet määrätty, mutta kuukausia on vain seurailtu auttaako. Ei auta.
Miten tällisen kanssa voi jatkaa? Kaikki vain loppui yhtäkkiä ja elämä pysähtyi. Kauhu täyttää mielen ja jokainen hetki on helvettiä.
No jos kerran seuraillaan, että auttaako, niin mene vastaanotolle kertomaan että ei auta. Sitten mietitte taas jotain uutta.
On mahdollista myös saada kipukuntoutusta, siellä voi kokeilla muitakin kivunhoitomenetelmiä, siis ei-lääkkeellisiä.
Tässä nyt on vielä epäselvää, että mikä on diagnoosi. Siitähän se hoito yleensä lähtee paremmin. Ja miten kauan tilanne on kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kipupolin tehtävä näyttää olevan lähinnä surkuttelu. Eivät oikeasti pysty auttamaan juuri ketään heidän potilaaksi joutuvaa. Toivoisin, että itsemurhaklinikat olisivat laillisia Suomessa.
Matkusta ap Sveitsiin tai Itävaltaan. Siellä ovat avustetut itsemurhat laillisia, joskaan Suomessakaan itsemurhassa avustaminen ei ole lähtökohtaisesti rangaistavaa, koska sitä ei ole kriminalisoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ensimmäiseksi kuitenkaan suunnitele itsesi tappamista, itse olen kärsinyt helvetillisistä kivuista jo yli 15 vuotta, kokeiltiin lähes kaikki vaihtoehdot, niin kipuklinikan lääkäri väitti. No en vieläkään ole kivuton mutta elämä on helpottanut kun yksi ns jo kokeillun kipulääkeen toinen rinnakkaisvalmiste helpottaa jonkin verran, sitten pääsen liikkumaan. Liikkuminen auttaa enemmän minulla kuin pillerit, tosin luuni on mitä on ja rajoiteita on yhä, se että lääkäri määrää liikkumaan ei auttanut, kun ei todellakaan kärsinyt liikkua, eikä se kipulääke todellakaan toimi kun ottaa pillerin ja hokkus pokkus kivut häviää kuten monesti etenkin lääkärien olen kuullut sanovan." tää on niin vahva kipulääke ettei teihin voi enää sattua".
Jotkut kipulääkeet sekoittavat vaan pään, mutta kipu jää tai pahenee, toinen taas oikeasti auttaa ja eikä eikä ei toivottuja sivuoireita tule ollenkaan.
Yleensä määrätään niin paljon lyricaa ettet varmasti jaksa valittaa, tai ajaudut epätoivoiseen tekoon. Toivon että saat apua ja jaksat kokeilla välillä kaikki oudotkin ohjeet, älä luovuta ennen kuin apua saat, et ehkä saa kipua kokonaan pois, mutta jospa pääsi siedettävään olotilaan.
Kivun hoito on suomessa todella huonoa, ja itse pitäisi jaksaa vaatia mahdottomia, Jos ei ole selvää diagnoosia johon on käypähoitosuositus olet pulassa, mutta yrittää kannattaa ja koita kestää ne voi voi, lässyn lässyt hoitajien voivottelut, vaikka ne sattuu sieluun yhtä paljonkun, kun laihdutat niin kipu häviää, ym löpinät
Vierailija kirjoitti:
Kriisilinjalle olen soitellut, psykologit on koluttu. Yritän jaksaa, enkä tiedä enää miksi. Olen menettänyt kaiken toivon jo kauan sitten. Tuntuu, ettei minua jollain tavalla enää edes ole olemassa, sillä kipu on jauhanut osan minusta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olet tuo kuka kertoi mitä kaikkea on jo kokeiltu, niin aika vaikea tilanne. Paljon apua olet saanut, monet eivät saa tuotakaan.
Itse koin Ortonin kipukuntoutuksen hyväksi aikoinaan. Olin sellaisessa ryhmäkuntoutuksessa joka oli tarkoitettu vaikea-asteiseen kipuun. Sinne pääsi silloin Kelan kautta.
Koita selvittää olisiko Kelalla jotain sopivaa kuntoutusta sinulle, ehkä joku "yksilöllinen moniammatillinen" jne tyyppinen kuntoutus olisi sinulle se sopivin.
Vierailija kirjoitti:
Opettelet elämään sen kivun kanssa. T. Etenevä neurologinen sairaus ja pyörätuoli. Silti elän ja nautin
Olkoon sinulla mikä sairaus tahanssa, ei se välttämättä ole muuta kipua pahempi, Entä jos ei ole määritelty tunnettu sairaus tai oireryhmä, niin et sitten saa edes mitään hoitoa. Ohje opettele elämään SEN kivun kanssa on yksi paska lause suoraan SIELTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelet elämään sen kivun kanssa. T. Etenevä neurologinen sairaus ja pyörätuoli. Silti elän ja nautin
Olkoon sinulla mikä sairaus tahanssa, ei se välttämättä ole muuta kipua pahempi, Entä jos ei ole määritelty tunnettu sairaus tai oireryhmä, niin et sitten saa edes mitään hoitoa. Ohje opettele elämään SEN kivun kanssa on yksi paska lause suoraan SIELTÄ.
Voi kuule, itse olen juuri tuollainen harvinainen tapaus 13v... Ja ainoa ohje mikä on toiminut, kun kaikki on läpi käyty on, että opettelet elämään kivun, sairauden ja uuden itsesi kanssa! Ei ole muita vaihtoehtoja.
Mikä se tarkka diagnoosi on AP, ja onko se jonkun lääkärin mutu vai varmistettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös suuren keskussairaalan kipipolin asiakas. Sieltä lääkkeet määrätty, mutta kuukausia on vain seurailtu auttaako. Ei auta.
Miten tällisen kanssa voi jatkaa? Kaikki vain loppui yhtäkkiä ja elämä pysähtyi. Kauhu täyttää mielen ja jokainen hetki on helvettiä.
No jos kerran seuraillaan, että auttaako, niin mene vastaanotolle kertomaan että ei auta. Sitten mietitte taas jotain uutta.
On mahdollista myös saada kipukuntoutusta, siellä voi kokeilla muitakin kivunhoitomenetelmiä, siis ei-lääkkeellisiä.
Tässä nyt on vielä epäselvää, että mikä on diagnoosi. Siitähän se hoito yleensä lähtee paremmin. Ja miten kauan tilanne on kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelet elämään sen kivun kanssa. T. Etenevä neurologinen sairaus ja pyörätuoli. Silti elän ja nautin
Olkoon sinulla mikä sairaus tahanssa, ei se välttämättä ole muuta kipua pahempi, Entä jos ei ole määritelty tunnettu sairaus tai oireryhmä, niin et sitten saa edes mitään hoitoa. Ohje opettele elämään SEN kivun kanssa on yksi paska lause suoraan SIELTÄ.
Voi kuule, itse olen juuri tuollainen harvinainen tapaus 13v... Ja ainoa ohje mikä on toiminut, kun kaikki on läpi käyty on, että opettelet elämään kivun, sairauden ja uuden itsesi kanssa! Ei ole muita vaihtoehtoja.
Älä kuule sinä sanele muille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuollaisessa tilanteessa jossa todella tarvitsee puolisonsa tukea, sitä ei saa, taitaa ko. puoliso olla aika turha tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollaisessa tilanteessa jossa todella tarvitsee puolisonsa tukea, sitä ei saa, taitaa ko. puoliso olla aika turha tyyppi.
Sori, tää tuli väärään ketjuun.
Opettele elämään kivun kanssa. Lause tarkoittaa:
1. Toivoa kivun poistumisesta tai lievenemisestä ei ole. Koskaan ei saa viedä toivoa pois! Rikollista sanoa kenellekään noin.
2. Sanojalla ei ole itsellä käsitystä tai kokemusta kroonisista, tosi pahoista kivuista. Lisäksi siis puuttuu empatiakyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelet elämään sen kivun kanssa. T. Etenevä neurologinen sairaus ja pyörätuoli. Silti elän ja nautin
Olkoon sinulla mikä sairaus tahanssa, ei se välttämättä ole muuta kipua pahempi, Entä jos ei ole määritelty tunnettu sairaus tai oireryhmä, niin et sitten saa edes mitään hoitoa. Ohje opettele elämään SEN kivun kanssa on yksi paska lause suoraan SIELTÄ.
Mikä hoitosuunnitelma on? Onko mitään etappia minkä voit ottaa tavoitteeksi ja sinnitellä sinne asti? Olisiko yksityislääkäristä apua tässä tilanteessa? Jos vaiva olisi jotenkin korjattavissa, mutta julkisella vain odotellaan, hankkisin rahat vaikka kiven alta.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että lääkkeistä ei ole apua. Se on haettava sellainen lääke, josta on apua. Mene päivystykseen ja kerro heille suunnitelmistasi ja siitä miten kipusi näihin vaikuttaa.
Itsellänikin on krooninen raajakipu ja käytän siihen Lyricaa. Toistaiseksi se on auttanut siihen jonkin verran. Opioidit auttava myös itselläni Lyrican lisänä. Tällä hetkellä Panacod, mutta ehkäpä jotain vahvempaa myöhemmin. Olen ollut kipupolilla, mene sinäkin.
Kipupolit ovat siitä pahoja että niissä opioidit yleensä lopetetaan, käskedtään vaan tehdä mielialaharjoituksia. Hyvä jos sun kohdalla ei niin.
Alue: Aihe vapaa
Kriisilinjalle olen soitellut, psykologit on koluttu. Yritän jaksaa, enkä tiedä enää miksi. Olen menettänyt kaiken toivon jo kauan sitten. Tuntuu, ettei minua jollain tavalla enää edes ole olemassa, sillä kipu on jauhanut osan minusta pois.