Mitä tehdä? Krooninen kipu on tuhonnut elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö elokuvan Päiväni murmelina? Elämä tuntuu sellaiselta, ihan kuin kaikki alkaisi joka aamu uudestaan. Kipu, pelko, kauhu, entisten aikojen muistelu. Ja se toistuu päivästä toiseen samalla kun fyysinen kunto romahtaa, jää paitsi kaikesta, eikä mistään enää saa mielihyvää. Seksiäkään ei kykene enää harrastamaan. Muiden ihmisten näkeminen tuottaa pahaa oloa ja oman rakkaan kosketus saa aikaan vain itkua menetetystä tulevaisuudesta.

Ei tässä oikeasti taida olla kuin yksi vaihtoehto. Tulen tappamaan itseni, tiedän sen.

Mielestäni tarvitset nyt apua jo mielialaankin. Pitkään kivusta kärsineille voi hyvin kehittyä reaktiivinen masennus, koska kipu pahimmillaan tuhoaa koko aiemman elämän. Myös syvä toivottomuuden tunteesi kielii vakavasta masennuksesta.

Kipu ja mieliala on aivoissa osin samoissa "osissa". Siksi mielialalääkkeet voi vaikuttaa kipuunkin. Hae apua pian, älä jää enää yksin. Ajatustesi noidankehä nyt vain pahentaa tilannetta, vaikutat siltä, että et edes halua enää apua ja sekin kielii vakavasta masennuksesta.

Sanon tämän nyt suoraan, koska olen itse elänyt läpi samanlaisen vaiheen. Silloin pidin pöyristyttävänä kaikkia neuvoja, joita sain, kun tuntui, että kukaan ei ymmärrä tuskaani ja hätääni. Nyt jälkikäteen tajuan sen johtuneen siitä, että en itse kyennyt päästämään irti ja hyväksymään. Siitä tulee itseään ruokkiva kierre, joka pahentaa ahdinkoa ja se pahentaa kipua. Tsemppiä ja voimia, hae pikaisesti apua ja kirjoittele meille miten menee! :,(

Maria nordinin eroon oireista kirjan lukemisesta ei ainakaan olis haittaa ;)

Oletko kokeillut "puuduttaa" kylmällä kivun pois? Mulla on myös mm. hermokipuja mutta jotenkin niiden kanssa pärjännyt. Pahimpina hetkinä olen satuttanut itseäni johonkin kohtaan jaloissani niin että se kipu on tavallaan siirtynyt vain siihen eikä ole niin huomioinut sitä laajemmalla olevaa poltetta. En kyllä suosittele siihen. Itsekin mietin kuolemaa kun en enää jaksa maata vain sängyssä, mulla sellainen sairaus ettei lihakset jaksa toimia. Mies on omaishoitaja ja tekee omalla ajallaan tietty kaikkea kivaa johon en voi osallistua. Ja myös minä peitän huonoa vointiani häneltä. En valita ääneen, osaan itkeä ilman ääntä, niin että kyyneleet vain valuu ja olen ilmeetön. Kuinka monta vuotta tässä pitääkään vielä kärsiä? Nyt jo useita takana. Itse sairastuin n.40 vuutiaana.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut "puuduttaa" kylmällä kivun pois? Mulla on myös mm. hermokipuja mutta jotenkin niiden kanssa pärjännyt. Pahimpina hetkinä olen satuttanut itseäni johonkin kohtaan jaloissani niin että se kipu on tavallaan siirtynyt vain siihen eikä ole niin huomioinut sitä laajemmalla olevaa poltetta. En kyllä suosittele siihen. Itsekin mietin kuolemaa kun en enää jaksa maata vain sängyssä, mulla sellainen sairaus ettei lihakset jaksa toimia. Mies on omaishoitaja ja tekee omalla ajallaan tietty kaikkea kivaa johon en voi osallistua. Ja myös minä peitän huonoa vointiani häneltä. En valita ääneen, osaan itkeä ilman ääntä, niin että kyyneleet vain valuu ja olen ilmeetön. Kuinka monta vuotta tässä pitääkään vielä kärsiä? Nyt jo useita takana. Itse sairastuin n.40 vuutiaana.

Minä sairastuin paljon nuorempana.

Kipua ei voi puuduttaa pois, sillä sen syy on syvällä alaselän hermojuuressa, joka on vaurioitunut ja lähettää aivoihin jatkuvasti kipusignaalia, jonka aivot sitten tulkitsevat tulevan jalasta. Sellaista ei voi hoitaa, helpottaa tai parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon sinulle voimia olen ollut samassa tilanteessa

Mistä sinä sait avun?

Kipu oli kuin helvetti ja alkoi hampaan poistosta. Ilmeisesti hermovaurio. Loppui n. Puolen vuoden-vuoden kuluttua. Edelleen lievää polttelua ja puutumista mutta ei mitään verrattuna tuohon.

Pahinta. Todella huonosti haluttiin diagnosoida että poistossa olisi mennyt mitään vikaan. Tämä tapahtui 2019 talvella ja 2020 keväällä ja vasta nyt minulla on ollut voimia tehdä vahinkoilmoitus. Kohteluni oli törkeää Mm suu ja leukapolilla sekä haartmanissa.

Hermot voi ilmeisesti parantua hitaasti ja hieman. Sinulle en osaa mtn sanoa, koska kestänyt jo vuoden mutta älä menettä toivoa.

Mulla kipukierre alkoi 10v sitten samasta, ihan perus hammaspaikkauksesta.Tämä 3 hermosärky saatiin vihdoin epilepsialääkkeillä kuriin mutta muutama kaatuminen ja mm hoitamaton selän murtuma aiheuttavat 24/7 kipua. Päivällä sen vielä kestää mutta yöllä ei voi nukkua.

Lisäksi kun varoo kipeitä lonkkia kipeytyy polvet, 6kk ollut lähes liikuntakyvytön kipujen takia.

Kipulääkkeet ei sovi eikä tehoa. Em syistä vakava masennus jo usean vuoden.

Kyllä sitä öisin miettii että jos jaksaisi ja pystyisi kävelemään tuohon 200m päähän tielle ja rekan alle...

Mulle nyt ainoa "kipulääke" on lämpö. Olin useita viikkoja etelässä yli 30 astessa ja polvea lukuunottamatta särytön. Elokuun ihanissa helteissä olen pärjännyt myös hyvin. Kohta koittaa 9kk 4 seinän sisällä tuskissa, pelkään ihan helvetisti!

Juuri tänä aamuna luin aiheesta ILTA LEHTI. mene sinne sivuille lukemaan saat asia tietoa.

Vuosi on todella lyhyt aika.

Miten kipua on tutkittu ja hoidettu.

Suosittelen nyt ensimmäisenä varmaan ihan yksityiselle lääkärille ajan, koska siellä pääsee hoitoon huomattavasti nopeammin kuin julkisella. Ja tehdään tutkimuksia mitä haluat esim. magneettikuvaus on sellainen mitä julkisella edes harvemmin tarjotaan.

Terveydestä kannattaa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja olen vasta kolmikymppinen. Elämä oli juuri alkamassa. Ja sitten yhtenä hetkenä se vain pysähtyi. En käsitä. Häpeän tilannettani niin, että se ihan oksettaa. Eräs isoin henkisesti raastava asia on se, etten pysty enää harrastamsan seksiä. Tämä saattaa kuulostaa järjettömän pinnalliselta, mutta ennen kipuhelvetin alkamista seksi ja seksuaalisuus olivat heti liikunnnan jälkeen tärkeimpiä itsetunnon lähteitä. Nyt ne ovat poissa. Kipu estää kaiken nautinnon ja liikkumisen niin, että minusta on tullut täysin hyödytön säkki lihaa joka vain hitaasti kuihtuu kasaan.

Onko täällä muita, jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen nuorena?

Nyt pitää oppia elämään kivun kanssa ja nauttia asioita joista pystyy. Jopa pienet lapset sairastaa syöpää yms. Sä et todellakaan ole nuori elämää kipujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja olen vasta kolmikymppinen. Elämä oli juuri alkamassa. Ja sitten yhtenä hetkenä se vain pysähtyi. En käsitä. Häpeän tilannettani niin, että se ihan oksettaa. Eräs isoin henkisesti raastava asia on se, etten pysty enää harrastamsan seksiä. Tämä saattaa kuulostaa järjettömän pinnalliselta, mutta ennen kipuhelvetin alkamista seksi ja seksuaalisuus olivat heti liikunnnan jälkeen tärkeimpiä itsetunnon lähteitä. Nyt ne ovat poissa. Kipu estää kaiken nautinnon ja liikkumisen niin, että minusta on tullut täysin hyödytön säkki lihaa joka vain hitaasti kuihtuu kasaan.

Onko täällä muita, jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen nuorena?

Nyt pitää oppia elämään kivun kanssa ja nauttia asioita joista pystyy. Jopa pienet lapset sairastaa syöpää yms. Sä et todellakaan ole nuori elämää kipujen kanssa.

Nämä ihmiset jotka neuvovat kipukroonikoita, että pitää vain nyt oppia elämään kivun kanssa, eivät ymmärrä hevonvatunjaskaa siitä, mitä krooninen kipu on. Ei sellaisen kanssa elä kukaan. Jotkut selviävät ja sinnittelevät, mutta eivät he elä. He kuolevat hitaasti kituen.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on todella lyhyt aika.

Miten kipua on tutkittu ja hoidettu.

Suosittelen nyt ensimmäisenä varmaan ihan yksityiselle lääkärille ajan, koska siellä pääsee hoitoon huomattavasti nopeammin kuin julkisella. Ja tehdään tutkimuksia mitä haluat esim. magneettikuvaus on sellainen mitä julkisella edes harvemmin tarjotaan.

Terveydestä kannattaa maksaa.

Neurokirurgit, fysiatrit, fysioterapiat, MRI, RTG, ENMG, psykiatrit, kipupoli, ortopedi, kaikki käyty läpi. Yksityiselle tuhansia euroja. Ei apua.

Suomessa ei osata hoitaa kipua.

Tosiasiassa kivun kanssa sinä olet ja tulet olemaan täysin yksin niin kauan, kuin hengität..  Yritä ymmärtää, että kipu on nyt sinun maailmasi. Se on sinua vahvempi. Sen takana saattaa olla rakkaita, lapsia, yhteiskunta, tai toiveita. Mutta sisäistä tämä - sinä tule kuolemaan kipusi kanssa, eikä kukaan tai mikään tule koskaan pääsemään sinun ja sen väliin.



Kipu on herrasi ja jumalasi, se on sinun osasi.

Kokeile osteopaattia. Rauhoittaa hermostoa, joka on ylikierroksilla. Kipuaistimus voi hyvinkin helpottua.