Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni eivät ole halunneet tutustua lapsiini
29.07.2022 |
Onko muilla vastaavaa?
Minulla on 3 lapsetonta ystävää, jotka olen tuntenut 15 vuoden ajan. He ovat yli 30 vuotiaita, yksi on parisuhteessa. 2 heistä haluaisi omia lapsia kyllä, yksi ei halua lainkaan.
Minua on ruvennut vaivaamaan se etteivät he halua tutustua lapsiini. Vanhin on jo 9 vuotias, ja koronavuodet tietysti tekivät vielä enemmän sen ettemme tavanneet juurikaan. Yhden heistä pyysin nuorimmaisen kummiksi (2 vuotias) ajatuksenani oli että jos jotenkin saisin hänet lähentymään minuun ja perheeseeni samalla, mutta ei. Ei hän kysy koskaan mitä lapselle kuuluu, ei tule syntymäpäiville/ muuhun päivänviettoon vaikka kutsun aina joku flunssa tms tekosyy (koska aina voi tulla myös kipeyksien jälkeenkin voisin ne kahvit keittää) ja ei en odota lapselleni mitään lahjoja enkä mitään hoitajaa ihan vaan normaalia yhdessäoloa että lapseni olisi saanut mahdollisuuden tutustua kummitätiinsä.
Toinen ystäväni on hyvin minä keskeinen. Kerran pyysi minua yökylään luokseen, käyn hänen luonaan useamman kerran vuodessa yksin. Ajattelin, että tällä kertaa voisi olla tilaisuus tutustua tyttäreeni ja ehdotin että olisin ottanut hänet mukaani ja oltaisiin tehty jotain muuta kuin lähdetty kiertelemään baareja (se tuntuu hänelle olevan meidän kaveruudessa se mielekkäin osuus) hän huokaili ehdotukselleni sanoen kun haluaisi nukkua yönsä rauhassa, että lapsestani on kyllä häiriöksi. Koitin siinä sanoa että lapsi on jo 6vuotias ja nukkuu kuin tukki ja aivan hiljaa yönsä, mutta juu kävi selväksi ettei lastani haluta mukaan. Hän näkee lapsiani kerran vuodessa, jos silloinkaan, aina tahtoo tapaamiset kahden kesken. Sama jos puhumme puhelimessa ja taustalla kuuluu lasten puheita tai leikkejä, alkaa sama huokailu ettei jaksa kuulla lapsieni ääniä että soita kun et ole niiden kanssa.
Tässä kohden haluan jo kertoa, etteivät lapseni ole mitään erityislapsia eivätkä mitään hemmoteltuja pirkkopettereitä vaan aivan tavallisia ikäisiään lapsia, iloisia, puuhakkaita.
Kolmas ystäväni, joka ei itselleen lapsia ikinä ole toivonut on näistä kolmesta vähääkään se joka on yllättänyt sillä että on kehunut lapsiani ja jopa ruvennut kyselemään heidänkin kuulumisiaan. Joskus oli hänelle kauhea järkytys että miksi perustin perheen ja välirikkoakin siitä seurasi.
No en tiedä, halusinnvain tehdä tämän aloituksen ja tietää millaisia ystävyyssuhteita teillä muilla on, tapaatteko lasten kanssa yhtäaikaa tuntevatko ystävänne lapsennekin vai miten?
Ja en ole mikään äityliini joka olisi unohtanut minuutensa ja eläisi vain lapsilleen, jotta olisin sen tähden rasittava perhe elämäni kanssa, tapailen näitä kolmea ystävää yksinäni sitten vaan mutta on nämä ystävyydet ruvenneet tökkimään kun ei toisia tunnu kiinnostavan minun elämäni tärkeä osio, lapseni.
Yksikin aina kyselee perhe elämästäni siihen tapaan, onko riitoja miehen kanssa? Tai miten sä jaksat kolmea lasta?
No, hän on sellainen aikuislapsi joka lomillan nukkuu päivällä kolmeen ja käy millaiseen viikonpäivään tahansa pilettämässä tietysti itselle ruvennut käymään moiset hommat
Vähän kaukaisiksi 😀
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Se on kyllä jännä, että se on sitten ihan Ok mulle että ystäväni tuovat mukanaan vaihtuvia kumppaneitaan, tai minut kutsutaan ystävän luo niin siellä roikkuu se uusi miesystävä mukana. Minä kerran ehdotan lapseni ottoa mukaan niin siinä on nyt jotain pöyristyttävää? Ookoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedäMiksi ystävieni pitäisi olla kiinnostunut minun lapsista tai tehdä lapsieni kanssa juttuja?
Ei kai sitten ole sinulle tärkeää?
Ei heidän varsinaisesti mitään tarvitsisi lapsieni kanssa tehdä, mutta tuntuu se oudolta ettei voi minua tavata lapsien kanssa
Minä en haluaisi olla noin kylmäkiskoisten tyyppien kaveri. Lapset ovat tietysti tärkeintä elämässäsi, joten kyllä oikeat ystävä heistäkin ovat kiinnostuneita. Toki kivempi jos lapsia ei ota aina mukaan yhteisiin tapaamisiiin, helpompi keskittyä juttelemaan.
Jos olisin sinä, etsisin uusia kavereita. Olette sen ehkä kasvaneet vähän erilleen.
Olen itse lapseton mutta en ikinä kehtaisi kaverille puhua noin, ja näen heidän lapsiaan satunnaisesti ihan mielelläni.
Ap ei mainitse sanallakaan olevansa kiinnostunut ystävistään ja välittävänsä heistä. Pelkkää vaatimista ja odotuksia mitä muiden pitäisi tehdä ja valitusta.
Elämä pyörii omien lasten ympärillä. Ei tarvitse arvailla mistä ap haluaa puhua: lapsistaan tietysti!
Tämä kirjoitus palautti mieleen miten tylsiksi äitiytyneet kaverit muuttuivat. Suppea elämänpiiri, ei kiinnostusta eikä innostusta mihinkään ja äärettömän itsekäs ajattelutapa. Äitylit alkavat nähdä kaverinsa hyödykkeinä.
Aika pian yhteydenpito hyytyi kokonaan.
Kummin ja lapsen välien ylläpidon ymmärrän, mutta en sitä, miksi sinun ystäviesi pitäisi haluta viettää aikaa sinun lapsien kanssa.
Valitettavasti ystäviä ei tule nähtyä niin usein ja sitten kun tavataan, niin itse todellakin haluan jutella ystäväni kanssa aikuisten juttuja.
En halua, että joku lapsi koheltaa ja keskeyttää jutut vähän väliä.
Jos tapaamiset on sitä, että raahaat aina lapsesi mukaan ja hän on kaiken keskipiste niin ystävyys kärsii siitä.
Ehkä sinun kannattaa etsiä sellaisia ystäviä joiden elämä myös pyörii vain sen oman lapsen ympärillä.
Eikä mitään ei voi tehdä ilman sitä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kyllä minäkin nimenomaan haluan olla kaverini kanssa, enkä hänen lapsiensa. Ei ne ole niitä minun kavereita, miksi minä niitä haluaisin tavata. Tuo, että ehdotat oman lapsen ottamista yökyläilyyn mukaan, oli kyllä melko älytöntä. Kaverini käy luonani ihan vaan pikaisesti kahvilla, välillä vietetään yhdessä koko päivä ja välillä taas tulee yöksi ja ei hänellä kävisi mielessäkään, että lapset tulisivat noille kyläilyille mukana. Välillä käyn hänen luonaan niin, että lapset ovat kotona, mutta he leikkivät omia juttujaan enkä kiinnitä niihin mitään huomiota. Myös hänen miehensä saattaa olla kotona ja hänen kanssaan sama homma. Moikataan ovella ja that's it. Ja se on meille kaikille ihan ok.
No asun useamman tunnin ajomatkan päässä ystävästäni, eli vietämme silloin kerralla 1-2 päivää yhdessä kun jään yöksi ei sinne niin vaan käydä pikasesti kahvilla.
Se on eri asia ystävien kanssa jotka asuvat samalla paikkakunnalla esim . Perus kahvittelut sujuu erilailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Se on kyllä jännä, että se on sitten ihan Ok mulle että ystäväni tuovat mukanaan vaihtuvia kumppaneitaan, tai minut kutsutaan ystävän luo niin siellä roikkuu se uusi miesystävä mukana. Minä kerran ehdotan lapseni ottoa mukaan niin siinä on nyt jotain pöyristyttävää? Ookoo.
Aikuiset. eivät ole niin tylsää seuraa kuin huomionhakuiset kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinä olet ystävääsi aikuislapseksi haukkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Ja aikuiset, jotka kertovat niiden saavutuksista. Miten taiteellisia olivat ja saivat kympin matikankokeestakin kun iskä ja äippä vähän auttoivat. Ketä kiinnostaa..
Oikeita ystäviä kiinnostaa. Sellaisia jotka ihan aidosti välittävät. En itse edes haali sellaisia puoliystäviä ympärilleni, tykkään että kaikki ihmissuhteeni ovat oikeasti läheisiä. Määrä korvaa laadun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummin ja lapsen välien ylläpidon ymmärrän, mutta en sitä, miksi sinun ystäviesi pitäisi haluta viettää aikaa sinun lapsien kanssa.
Valitettavasti ystäviä ei tule nähtyä niin usein ja sitten kun tavataan, niin itse todellakin haluan jutella ystäväni kanssa aikuisten juttuja.
En halua, että joku lapsi koheltaa ja keskeyttää jutut vähän väliä.
Jos tapaamiset on sitä, että raahaat aina lapsesi mukaan ja hän on kaiken keskipiste niin ystävyys kärsii siitä.Ehkä sinun kannattaa etsiä sellaisia ystäviä joiden elämä myös pyörii vain sen oman lapsen ympärillä.
Eikä mitään ei voi tehdä ilman sitä lasta.
Tahallaan väärin ymmärtäminen tuntuu olevan se juttu tällä palstalla!
En ole koskaan raahannut lapsiani tapaamisiin, emmekä ole tavanneet lasteni seurassa kun ystäviäni ei tällainen ole kiinnostanut juurihan sen tuonne avaukseeni kirjoitin?
Minun elämääni ja arkeani ovat lapseni, kyllä näin varmaan kuuluisi muillakin perheellisillä olevan.
Aina olen silti päässyt mukaan piletyksiin ja illanviettoihin, eivätkä nämä ystävät juuri perhe elämästäni mitään tiedä, en kerro kun ei heitä tunnu kiinnostavan. Eli en ole mikään itseäni unohtanut äityliini joka jauhaisi vain lapsistaan ja raahaisi niitä joka paikkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on sun kavereita. Pitääkö sun miehenkin kavereiden tulla sun synttäreille?
Mulla on yksi lapsi enkä tyrkytä hänen seuraansa lapsettomille kavereilleni. Kerron toki tavattaessa lapsestani, koska olen hänen kanssaan kotona päivät pitkät, mutta yleensä jutellaan muista asioista. Mä en vaan jotenkin tajua, miksi kavereideni pitäisi haluta tutustua lapseeni. En myöskään yritä tehdä omista kavereistani miehen kavereita. Tosi outo ajatuskin.
Yhdet kaverit ja yhdet etäisemmät sukulaiset saivat lapsen samoihin aikoihin kuin me. Niiden kanssa me viestitellään ja tavataan nykyään paljon useammin, koska lapset yhdisti meidät luonnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Se on kyllä jännä, että se on sitten ihan Ok mulle että ystäväni tuovat mukanaan vaihtuvia kumppaneitaan, tai minut kutsutaan ystävän luo niin siellä roikkuu se uusi miesystävä mukana. Minä kerran ehdotan lapseni ottoa mukaan niin siinä on nyt jotain pöyristyttävää? Ookoo.
Se aikuinen tuskin kälättää tai narisee koko ajan siinä jaloissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei mainitse sanallakaan olevansa kiinnostunut ystävistään ja välittävänsä heistä. Pelkkää vaatimista ja odotuksia mitä muiden pitäisi tehdä ja valitusta.
Elämä pyörii omien lasten ympärillä. Ei tarvitse arvailla mistä ap haluaa puhua: lapsistaan tietysti!Tämä kirjoitus palautti mieleen miten tylsiksi äitiytyneet kaverit muuttuivat. Suppea elämänpiiri, ei kiinnostusta eikä innostusta mihinkään ja äärettömän itsekäs ajattelutapa. Äitylit alkavat nähdä kaverinsa hyödykkeinä.
Aika pian yhteydenpito hyytyi kokonaan.
Minä sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap:n kaverit vaikuttavat äärettömän itsekeskeisiltä ja tympeiltä tyypeiltä.
Ap, etsi uusia kavereita. Ei tuollaisiin kannata tuhlata aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelisin niin, että jos lapset ovat esteenä kaveruudelle, niin eipä tuollaisia kavereissa kannata pitää. Sanot kauniisti, että nyt sulle alkaa riittää se, että keksitään meriselityksiä miksi ei voida nähdä, ja sanotaan jopa suoraan että "soita, kun lapset eivät ole paikalla"-tyyliin. Jos oikeesti aikuiset ihmiset ei pysty sietämään lapsia, niin ok ei tarvitse, mutta silti voi olla asiallinen ja toimia kuin aikuinen. Jos nyt lapset leikkii, niin tottakai leikeistä tulee ääntä. Yksinkertaista. Jos on 2+ lasta, sitä kovempaa ääntä tulee. Jos ei jotakin miellytä, niin anteeksi sitten, mutta sitten varmaan jos ei ääntä saa kuulua yms niin ei voida var,aan tekemissäkään sitten olla.
Tuohon vapaa-aikaan sanoisin sen verran, että kai sitä selvinpäinkin voi tehdä jotain hauskaa, kuin aina mennä baareja kiertelemään? Ainakaan ei tule krapula. Kaupasta voi ostaa naamioita, kesällä kojuissa myydään marjoja, voi käydä saunassa jos mahdollista ja pitää itse rentouttavan illan ilman alkoholia. Eikös sekin olisi tytölle ja äidille + äidin kaverille, ihan järkevää tekemistä? Saattaisi tyttökin olla innoissaan.
Mutta itse aiheeseen vielä tarkemmin, itse varmaan en enää pitäisi kauheasti yhteyttä ja antaisin joka kerta ymmärtää, että olen löytänyt FB:n ryhmistä uusia kavereita, ja vastailisin heidän ehdotuksiinsa mennä jonnekkin aina, että en millään kerkeä kun pitää Annan kanssa löhteä ulos. En millään kerkeä kun Petterin perhe tulee kylään. Nyt en ehdi... Joka kerta vaan. Näkevät ainakin että miltä tuntuu, kun toimitaan kans samalla tavalla.
Kuten on sanottu, sitä saa mitä tilaa.
Kiitos!! Ensimmäinen asiallinen viesti.
Näin minäkin sitä ajattelin, että tyttöni on jo niin iso että olisi ollut hauska tulla hänen kanssaan vieraalle paikkakunnalle, ottaa rennosti tehden juuri jotain tuollaista mitä kirjoitit eikä sen aina tosiaan tarvitsi olla sitä että sinne baareihin pitää päästä. Ehkä tosiaan vaan pitäisi ottaa etäisyyttä ja keskittyä niihin jotka oikeasti ovat kiinnostuneita elämästäni.
Jos olen kaveri jonkun kanssa, olen nimenomaan kaveri tämän henkilön kanssa, en hänen lapsiensa. En tykkää lapsista ja mieluiten jos vietetään aikaa yhdessä, haluan viettää sen vertaisessani seurassa enkä niin, että taustalta kuuluu koko ajan keskeyttävä "äitiii". Lapset on mulle koiriin vertautuva juttu, ne kuuluu kyllä kaverien elämään, mutta ei mun niitten kanssa tartte hengata. Koirien kanssa mieluusti olisinkin tekemisissä, koska ne useinkaan eivät ole samanlaisia keskeyttäjiä kuin lapset ja ovat lisäksi söpöjä. Kohteliaisuudesta saattaisin kysyä, että miten sun lapsella menee, mutta ei se vastaus kyllä suunnattomasti kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedäOma huomioni on se, että se menee just niin: se jolla on ekana ne muksut saa osakseen just huokailua ja naureskelua siitä etteikö nyt muuta enää osaa kuin lapsesta puhua ( vaikka ei edes juurikaan puhuisi), työkaverit ei ymmärrä eikä jousta jne.
Sitten kun saavat itse lapsia, niin kaikki tuo unohtuu, ja kuvitellaan, että mua kiinnostaisi ihan helvetisti heidän lapsensa, onhan mulla omiakin. Tai siis no tietysti heidän lapsensa on jotain NIIIN ihmeellistä, ettei kenellekään ole koskaan tapahtunut mitään yhtä merkittävää kuin heidän lastensa syntymä.
NO ei, ei kiinnosta. Enkä jousta. Omat on nyt teinejä eivätkä tarvitse mitään, ne pikkulasten vanhemmat saavat nyt osakseen samaa mitä jakoivat aikanaan.
Ja tietysti on myös paljon ihania ihmisiä, jotka on aina osanneet olla ystävällisiä ja halunneet myös tutustua mun lapsiin ja ymmärtäneet asioita, vaikka omia lapsia ei olekaan ollut. Heille kohtelu on tietysti ihan erilaista.
Olet niiiin oikeassa! Ja nämä ystävät ovat juuri sellaisia että varmasti se olisi jotain niin ihmeellistä kun he lapsia rupeavat saamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne haluaa olla nimenomaan SUN kavereita ja tehdä aikuisten juttuja. Lasten läsnäollessa oleminen ja tekeminen on erilaista, pitää esim miettiä tarkemmin mitä voi puhua ja huolehtia siitä että lapsikin viihtyy. 2v on niin pieni, että varsinkin vieraassa paikassa aika kuluu vahtimiseen ja tuhojen ehkäisemiseen. Kaikki ei halua että keittiön laatikoiden sisältö levitetään pitkin kämppää.
Ainahan voit tietenkin kysyä myös kavereiltasi mikseivät halua tutustua lapseesi.
Sinäkin kyllä kuulostat arvostelevan toisten elämäntyylejä ja "piletyksiä", että luultavasti olet vähän sellainen äityli.
2 vuotiaani ei kyllä kaivele enää mitään kaappeja.
Miksi en vahtisi omaa lastani kylässä ollessani? Kuvitteletko että antaisin sen siellä kaivella toisten kaapit ja tehdä mitä lystää? Miksi minun pitää aina olla tavattoman kiinnostunut ystävieni vaihtuvista kumppaneista, niiden kanssa kyllä tarvii kestitä ja mennä yhdessä? Ei siinäkään paljon keskustella vapautuneesti mitään kun uusi mies kuuntelemasta vierestä. Eikö se mies siinä ole kanssa ystävälle tärkeä elämän jatkumo, jota haluaa sitten esitellä?
Miksi minä en saa tuoda ystävyssuhteisiini lapsiani? En nyt tarkoita että joka kerta kun tavataan pitäisi lapsianikin nähdä mutta jos nyt satunnaisesti edes.
Mistä sä jonkun miehen tähän nyt repaisit? En mä ainakaan ota miestäni mukaan jos menen ystävän luo kylään tai muuten tapaamaan. Jos ystävä tulee meille ja asun jonkun kanssa, niin toki silloin tuo joku saattaa olla kotona ja touhuta omiaan.
Ja kyllä aika moni juuri 2v vielä levittää tavarat hujan hajan ja vaatii jatkuvaa vahtimista. Varsinkin jos ei ole ns. lapsiystävällisessä tilassa. Ja vaikka vahtisitkin sitä lastasi, niin aikuisten välinen juttu keskeytyy siinä koko ajan.
Toisaalta kuulostaa että sua ei kiinnosta ystäviesi asiat ja heitä ei sun asiat, niin miksi edes olette tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei mainitse sanallakaan olevansa kiinnostunut ystävistään ja välittävänsä heistä. Pelkkää vaatimista ja odotuksia mitä muiden pitäisi tehdä ja valitusta.
Elämä pyörii omien lasten ympärillä. Ei tarvitse arvailla mistä ap haluaa puhua: lapsistaan tietysti!Tämä kirjoitus palautti mieleen miten tylsiksi äitiytyneet kaverit muuttuivat. Suppea elämänpiiri, ei kiinnostusta eikä innostusta mihinkään ja äärettömän itsekäs ajattelutapa. Äitylit alkavat nähdä kaverinsa hyödykkeinä.
Aika pian yhteydenpito hyytyi kokonaan.Minä sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap:n kaverit vaikuttavat äärettömän itsekeskeisiltä ja tympeiltä tyypeiltä.
Ap, etsi uusia kavereita. Ei tuollaisiin kannata tuhlata aikaa.
Kiitos myötätunnosta, taidanpa etsiä!
Alue: Aihe vapaa
Niin siis kyllä minäkin nimenomaan haluan olla kaverini kanssa, enkä hänen lapsiensa. Ei ne ole niitä minun kavereita, miksi minä niitä haluaisin tavata. Tuo, että ehdotat oman lapsen ottamista yökyläilyyn mukaan, oli kyllä melko älytöntä. Kaverini käy luonani ihan vaan pikaisesti kahvilla, välillä vietetään yhdessä koko päivä ja välillä taas tulee yöksi ja ei hänellä kävisi mielessäkään, että lapset tulisivat noille kyläilyille mukana. Välillä käyn hänen luonaan niin, että lapset ovat kotona, mutta he leikkivät omia juttujaan enkä kiinnitä niihin mitään huomiota. Myös hänen miehensä saattaa olla kotona ja hänen kanssaan sama homma. Moikataan ovella ja that's it. Ja se on meille kaikille ihan ok.