Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni eivät ole halunneet tutustua lapsiini
29.07.2022 |
Onko muilla vastaavaa?
Minulla on 3 lapsetonta ystävää, jotka olen tuntenut 15 vuoden ajan. He ovat yli 30 vuotiaita, yksi on parisuhteessa. 2 heistä haluaisi omia lapsia kyllä, yksi ei halua lainkaan.
Minua on ruvennut vaivaamaan se etteivät he halua tutustua lapsiini. Vanhin on jo 9 vuotias, ja koronavuodet tietysti tekivät vielä enemmän sen ettemme tavanneet juurikaan. Yhden heistä pyysin nuorimmaisen kummiksi (2 vuotias) ajatuksenani oli että jos jotenkin saisin hänet lähentymään minuun ja perheeseeni samalla, mutta ei. Ei hän kysy koskaan mitä lapselle kuuluu, ei tule syntymäpäiville/ muuhun päivänviettoon vaikka kutsun aina joku flunssa tms tekosyy (koska aina voi tulla myös kipeyksien jälkeenkin voisin ne kahvit keittää) ja ei en odota lapselleni mitään lahjoja enkä mitään hoitajaa ihan vaan normaalia yhdessäoloa että lapseni olisi saanut mahdollisuuden tutustua kummitätiinsä.
Toinen ystäväni on hyvin minä keskeinen. Kerran pyysi minua yökylään luokseen, käyn hänen luonaan useamman kerran vuodessa yksin. Ajattelin, että tällä kertaa voisi olla tilaisuus tutustua tyttäreeni ja ehdotin että olisin ottanut hänet mukaani ja oltaisiin tehty jotain muuta kuin lähdetty kiertelemään baareja (se tuntuu hänelle olevan meidän kaveruudessa se mielekkäin osuus) hän huokaili ehdotukselleni sanoen kun haluaisi nukkua yönsä rauhassa, että lapsestani on kyllä häiriöksi. Koitin siinä sanoa että lapsi on jo 6vuotias ja nukkuu kuin tukki ja aivan hiljaa yönsä, mutta juu kävi selväksi ettei lastani haluta mukaan. Hän näkee lapsiani kerran vuodessa, jos silloinkaan, aina tahtoo tapaamiset kahden kesken. Sama jos puhumme puhelimessa ja taustalla kuuluu lasten puheita tai leikkejä, alkaa sama huokailu ettei jaksa kuulla lapsieni ääniä että soita kun et ole niiden kanssa.
Tässä kohden haluan jo kertoa, etteivät lapseni ole mitään erityislapsia eivätkä mitään hemmoteltuja pirkkopettereitä vaan aivan tavallisia ikäisiään lapsia, iloisia, puuhakkaita.
Kolmas ystäväni, joka ei itselleen lapsia ikinä ole toivonut on näistä kolmesta vähääkään se joka on yllättänyt sillä että on kehunut lapsiani ja jopa ruvennut kyselemään heidänkin kuulumisiaan. Joskus oli hänelle kauhea järkytys että miksi perustin perheen ja välirikkoakin siitä seurasi.
No en tiedä, halusinnvain tehdä tämän aloituksen ja tietää millaisia ystävyyssuhteita teillä muilla on, tapaatteko lasten kanssa yhtäaikaa tuntevatko ystävänne lapsennekin vai miten?
Ja en ole mikään äityliini joka olisi unohtanut minuutensa ja eläisi vain lapsilleen, jotta olisin sen tähden rasittava perhe elämäni kanssa, tapailen näitä kolmea ystävää yksinäni sitten vaan mutta on nämä ystävyydet ruvenneet tökkimään kun ei toisia tunnu kiinnostavan minun elämäni tärkeä osio, lapseni.
Yksikin aina kyselee perhe elämästäni siihen tapaan, onko riitoja miehen kanssa? Tai miten sä jaksat kolmea lasta?
No, hän on sellainen aikuislapsi joka lomillan nukkuu päivällä kolmeen ja käy millaiseen viikonpäivään tahansa pilettämässä tietysti itselle ruvennut käymään moiset hommat
Vähän kaukaisiksi 😀
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Minä en haluaisi olla noin kylmäkiskoisten tyyppien kaveri. Lapset ovat tietysti tärkeintä elämässäsi, joten kyllä oikeat ystävä heistäkin ovat kiinnostuneita. Toki kivempi jos lapsia ei ota aina mukaan yhteisiin tapaamisiiin, helpompi keskittyä juttelemaan.
Jos olisin sinä, etsisin uusia kavereita. Olette sen ehkä kasvaneet vähän erilleen.
Olen itse lapseton mutta en ikinä kehtaisi kaverille puhua noin, ja näen heidän lapsiaan satunnaisesti ihan mielelläni.
Kiitos viestistäsi. Sitäpä tässä mietinkin, olemmeko vain kasvaneet erillemme.
Ymmärrän oikein hyvin ettei tapaamisiin lapsia aina oteta ja enimmäkseen haluankin tavata kavereita yksin mutta se ettei toisianelämäni kuitenkaan oikein kiinnosta, ei tunnu kivalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ne sinun lapsesi ole kiinnostavia muille kuin sinulle itsellesi, ap. Kylmä fakta. Ehkä lähimmät sukulaiset saattavat välillä kaivata niihin jotain kontaktia.
Ja kyllähän viimeiset lauseesi kertovat mistä kiikastaa. Sinä halveksut ystäviäsi jotka ovat tehneet itselleen mieluisia ratkaisuja elämässään ja elävät niiden mukaan. Ainoa oikea tapa elää on sinun tapasi, ja muiden pitäisi nyt ihastella ja palvoa sinun tekemisiäsi.
Siis silloin harvoin, kun näettä, niin ystävä tulee kylään lapsiperheeseen? Leikkiikö hän silloin lasten kanssa, kun sinä alat puuhaamaan jotain muuta, kun ei muuten kerkeä? Kyllä näissä kuvioissa tulee aika nopeaa se lastehoitokeikka.
Sinkut kokevat että tuttuus /kaveruus /ystävyys on vain ystävän kanssa, ei heidän lasten tai aviomiehen (paitsi jos kokevat että sopii). Heitä ei kiinnosta toisten lapset välttämättä mitenkään, se ei tarkoita etteikö ihmisenä arvosta lapsia. Monille kaverin lasten seura on pahimmillaan tylsää, rajoittavaa, keskustelu pitää rajata aiheiltaan kokonaan (kuten jonkun iäkkään mummonkin seurassa), pitää huomioida uusi ihminen kokonaan +koko ajan, se on tuntematon tyyppi, joidenkin lapsi on epämiellyttävä persoona (näkee jo että mul*visti aikuisena tulossa, ei paremmasta toivoa, voi olla riiviöpoika tai prinsessatyttö) ja kiertely muiden ehdoilla kaupassa ei toimi, silloin ystävän toiveet eivät tule otetuksi huomioon - lapsihan menee edelle luonnollisista syistä. On outoa että äidit tunkevat lapsiaan ja räkänokkia muiden seuraan, paitsi jos on oikeasti kiinnostunut ihminen, jolla aikaa lasten ja nuorten jutuille. Jotkut eivät pidä lapsista väkisin seuraan työnnettynä ja lapsella ei ole myös mitään kiinnostavaa, viihdyttävää tekemistä - pönöttää toisten sohvalla. Pikkulapsi tahmaa tapetit. Tottakai on söpöjä ja mukavia lapsiakin, mutta vanhempi varmaan riittää heille tai joku lapsi-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei mainitse sanallakaan olevansa kiinnostunut ystävistään ja välittävänsä heistä. Pelkkää vaatimista ja odotuksia mitä muiden pitäisi tehdä ja valitusta.
Elämä pyörii omien lasten ympärillä. Ei tarvitse arvailla mistä ap haluaa puhua: lapsistaan tietysti!Tämä kirjoitus palautti mieleen miten tylsiksi äitiytyneet kaverit muuttuivat. Suppea elämänpiiri, ei kiinnostusta eikä innostusta mihinkään ja äärettömän itsekäs ajattelutapa. Äitylit alkavat nähdä kaverinsa hyödykkeinä.
Aika pian yhteydenpito hyytyi kokonaan.
Minä kuuntelen viikottain pitkiä puhelinjaarituksia ystävieni ongelmista, murheista, ajatuksista.
Annan neuvoja ja apuja tilanteisiin joita he ovat tuntuneet arvostavan.
En miellä itseäni itsekeskeiseksi minä minä tyypiksi, enemmän minä koen olevani se joka on aina ystäviä auttamassa. En siis ymmärrä miksi nyt aloituksestani saikinnniin itsekeskeisen kuvan. En nyt tietysti yksityiskohtaisesti kertonut ystävyyssuhteidemme laadusta vaan keskityin tässä omaan henkilökohtaiseen olotilaani mikä sitten tietysti tulkitaan itsekkyytenä.
En minäkään halua tutustua ystäväni lapsiin, eivätkä he minun, koska ystävyyssuhde muodostuu aivan muista asioista kuin lapsista ja haluan aikuisten seuraa ja aikuisten juttuja.
Sama näyttää olevan myös miehellä, vaikka muuten hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedäMiksi ystävieni pitäisi olla kiinnostunut minun lapsista tai tehdä lapsieni kanssa juttuja?
Ei kai sitten ole sinulle tärkeää?
Ei heidän varsinaisesti mitään tarvitsisi lapsieni kanssa tehdä, mutta tuntuu se oudolta ettei voi minua tavata lapsien kanssa
Koska pienet lapset vaativat huomiota ja heidän seurassa ei voi tehdä samoja juttuja kuin aikuisten kesken. Toki tämän tiedät, kunhan trollaat aikasi kuluksi. Itse vastailen aikani kuluksi lomaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis silloin harvoin, kun näettä, niin ystävä tulee kylään lapsiperheeseen? Leikkiikö hän silloin lasten kanssa, kun sinä alat puuhaamaan jotain muuta, kun ei muuten kerkeä? Kyllä näissä kuvioissa tulee aika nopeaa se lastehoitokeikka.
Miksi minun pitäisi alkaa puuhastelemaan jotain jos minulla on ystävä kylässä?
Hohhoijaa. Lapsenhoitokeikka? Kyllä minä ihan itse lapseni hoidan. Jos tänne joku kylään tulee lapset leikkivät omiaan, ei siihen mitään viihdyttäjää tarvita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole niin rasittavaa kuin ystävän tapaaminen lasten kanssa, ei siitä juttelusta mitään tule kun katse ja ajatukset koko ajan kiinni mukulassa
Miten jaksan aina yllättyä siitä että VAUVA-palstalla kommentointi on tätä tasoa huoh kertoo kaiken näiden velojen älykkyydestä kun vauvapalstaillaan kaiket päivät
Ja aloitukseen, niin se voisi olla itse kirjoittamani. Aivan samat kokemukset. Oon ruvennut miettimään että niin, miksi jatkan tätä että en kerro omasta elämästäni mitään koskaan (no, ei voi kertoa kun toista ei kiinnosta ja kommentit on tosiaan melkein sanasta sanaan noi teillä on varmaan kauheesti riitoja ja parisuhde kärsii ja lasten kanssa ihan hirveetä arkea, yäk). Heitä kiinnostaa kyllä yhteydenpito kun saavat kertoa omista asioista ja ystävänä Tietysti kuuntelen ja autan kaikessa missä voin. Mutta koska minun vuoro 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin pari kaveria jotka eivät ole halunneet tutustua minun lapseeni. Ovat kummilasteni äitejä molemmat. Noh, kun lakkasivat itse pitämästä mitään yhteyttä minuun samalla kuvitellen että minä ainakin jouluna ja lapsen synttärinä tuon lahjan, niin päätin että saa olla minunkin puolestani.
Lapsettomat ystäväni ovat olleet aina lapseni kanssa ihan normaalisti tekemisissä.
Voisiko olla niin, että niille ystävillesi, jotka ovat lapsia halunneet mutta eivät saaneet, tämä lapsettomuus on vähän arka paikka, mitä sitten oman lapsesi läsnäolo alleviivaa?
Lapsen saaminen on niin iso juttu että se jakaa lapselliset ja lapsettomat vähän eri leireihin. Siitä lähtien elämä on aika erilaista, eikä voi olettaa että lapseton sitä täysin ymmärtäisi. Kyllä perheettömän ihmisen huomaa kun on vähän enemmän tekemisissä. Siinä ikäänkuin jää tietyt jutut kehittymättä.
Eikä siinä mitään. Kukin on hyvä omana itsenään. Mutta en lähtisi hirveästi tuomaan lasta lapsettomien juttuihin mukaan. Ei ole ilo lapsellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kylässä harrastuskaverini luona. Hän on yksinhuoltaja, jolla on ekaluokkalainen poika. Söimme ja kahvittelimme ja tuo poika oli kokoajan seurassamme. Hänestä oli tosi kivaa, kun tuli vieras täti kylään. Poika oli kyllä kiva, tosi reipas ja sosiaalinen, mutta edes äitinsä ei saanut häntä lempeästi häädettyä edes hetkeksi.
"Menetkö välillä leikkimään omaan huoneeseen?"
"En mä. Mä haluun olla teidän kanssa"
Ja hänhän oli, kaikki temput piti kehua ja naistenjuttuja oli ihan turha puhua. Minulla oli jo etukäteen mietittynä pari puheenaihetta, joista olisin halunnut jutella, mutta ne ei olleet asioita, joita lapsen läsnäollessa olisi voinut jutella. Kolmen tunnin kohdalla lähdin kotiin pojan nukkumaanmenoaikaan vedoten.
Omat lapset käyvät korkeintaan tervehtimässä vieraiden tullessa ja tulevat kahvipöytään, mutta muuten he eivät jää norkkumaan aikuisten seuraan olohuoneeseen. Siksi tuo oli minulle uusi kokemus.
Tällä haluan siis vain kertoa sitä, että olen samaa mieltä yhden kommentoijan kanssa: Aikuiset on niitä kavereita keskenään ja vanhemmat eivät voi olettaa, että aikuiset aikovat olla parhaita kavereita myös heidän lapsilleen. Käytöstavat ja positiivinen suhtautuminen lapseen on toki suotavaa, mutta (joskus) sitä haluaa jutella vain niiden vanhempien kanssa aikuisten juttuja.
Tässä mielikuvitusjuttu. Entä jos ystäväsi vaatisi että joudut viettämään aikaa hänen tuntemattomien iäkkäiden sukulaistensa ja äidin kanssa aina. Ja yhteisreissuja +yöpedit. Eikö se ole sama asia melkein? Ja ihmettelisi kun se ei käy. Tai joku yksinäinen setä otettaisi aina kyytiin, kauppakierroksille ja sohvalle, vaikka sellainen pienikokoinen. Ei sillä etteikö iäkkäitä voi auttaa ja ollakin siellä paikalla, mutta olisiko se liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne sinun lapsesi ole kiinnostavia muille kuin sinulle itsellesi, ap. Kylmä fakta. Ehkä lähimmät sukulaiset saattavat välillä kaivata niihin jotain kontaktia.
Ja kyllähän viimeiset lauseesi kertovat mistä kiikastaa. Sinä halveksut ystäviäsi jotka ovat tehneet itselleen mieluisia ratkaisuja elämässään ja elävät niiden mukaan. Ainoa oikea tapa elää on sinun tapasi, ja muiden pitäisi nyt ihastella ja palvoa sinun tekemisiäsi.
Vai kylmä fakta. On se jännä että kuitenkin minulla on ystäviä joilla on omia lapsia ja heitä kyllä kiinnostaa lapseni kuulumiset. Ehkä kylmä fakta tässä vain on se että lapsettomat ystäväni ovat vain kiintyneitä omiin napoihinsa, ja minussa siihen että olen aina kuuntelemassa heidän murheitaan, vastavuoroisuutta ei löydy.
Halveksun mieluisia ratkaisuja? Ai niitä mainitsemiani piletysiltoja ja myöhälle päivään nukkumisia?
Taatusti ovat hyvin mieluisia ratkaisuja, kukapa nyt haluaisikaan elää kuin 20vuotiaana.. en minä kyllä tuo omaa minuuttani heille mitenkään korotetusti esiin että kenenkään tarvitsisi palvoa mutta onhan se mukavaa kun yhden aloituksen tekee luodaan joku ihme mielikuva siitä aloituksen tehneestä henkilöstä. Hohhoijaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis silloin harvoin, kun näettä, niin ystävä tulee kylään lapsiperheeseen? Leikkiikö hän silloin lasten kanssa, kun sinä alat puuhaamaan jotain muuta, kun ei muuten kerkeä? Kyllä näissä kuvioissa tulee aika nopeaa se lastehoitokeikka.
Miksi minun pitäisi alkaa puuhastelemaan jotain jos minulla on ystävä kylässä?
Hohhoijaa. Lapsenhoitokeikka? Kyllä minä ihan itse lapseni hoidan. Jos tänne joku kylään tulee lapset leikkivät omiaan, ei siihen mitään viihdyttäjää tarvita
Sepä siinä onkin kun se koko sinun aikasi menee sen lapsen viihdyttämiseen. Ei ketään kiinnosta keskustella heittäen ilmaan lauseita mihin ei ikinä tule vastausta koska sinä olet ihailemassa jotain suttua, pyyhkimässä sormia, juokset kieltämään jotain, vastaat lapsen päättömiin jaarituksiin ja tuhat muuta asiaa kun se mukula pitää ääntä vain siksi, että saisi olla kaiken keskipisteenä ja pitää sitä aivoja sulattavaa merkityksetöntä melusaastetta pelkästään siksi kun se nauttii tilanteen pilaamisesta. Se kun tietää, että äidillä olisi jotain nyt ja se pitää saada pilata. Se toinen kyllästyy siinä silmät päästään kun sinä et vastaa mihinkään etkä pysty keskustelemaan mistään. Eikä sille sinun lapselle saa sanoa, että NYT v*t t u se t u*pa kiinni kun aikuiset puhuu!
Minusta on normaalia tulla ystävien tutuiksi laajemminkin. Kovin pitäisin outona, jos en tuntisi ystäväni miestä tai lapsia.
Minä tunnen sinkkuystäväni koiran ja hoidan sitä joskus. Tunnen toisen ystäväni äidin ja käymme kolmistaan teatterissa. Lapseton ystäväni on miehensä kanssa joka kesä kutsunut perheemme lapsineen kaikkineen mökilleen grillaamaan ja uimaan. Ja yksi ystäväni on tullut tutuksi myös naapurini kanssa. Tietysti tunnen omien ystävieni kumppanit ja mieheni ystävät, joista yhden puolisoista on tullut läheinen ystävä minulle.
Alue: Aihe vapaa
Vinkki aloittajalle. Laita nyt ainakin välimerkit pitkiin jaarituksiin, jolloin niitä on helpompi lukea. Äidinkielen opettajani antoi aikoinaan kolme ohjetta: tiivistys, tiivistys ja tiivistys.