Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni eivät ole halunneet tutustua lapsiini
29.07.2022 |
Onko muilla vastaavaa?
Minulla on 3 lapsetonta ystävää, jotka olen tuntenut 15 vuoden ajan. He ovat yli 30 vuotiaita, yksi on parisuhteessa. 2 heistä haluaisi omia lapsia kyllä, yksi ei halua lainkaan.
Minua on ruvennut vaivaamaan se etteivät he halua tutustua lapsiini. Vanhin on jo 9 vuotias, ja koronavuodet tietysti tekivät vielä enemmän sen ettemme tavanneet juurikaan. Yhden heistä pyysin nuorimmaisen kummiksi (2 vuotias) ajatuksenani oli että jos jotenkin saisin hänet lähentymään minuun ja perheeseeni samalla, mutta ei. Ei hän kysy koskaan mitä lapselle kuuluu, ei tule syntymäpäiville/ muuhun päivänviettoon vaikka kutsun aina joku flunssa tms tekosyy (koska aina voi tulla myös kipeyksien jälkeenkin voisin ne kahvit keittää) ja ei en odota lapselleni mitään lahjoja enkä mitään hoitajaa ihan vaan normaalia yhdessäoloa että lapseni olisi saanut mahdollisuuden tutustua kummitätiinsä.
Toinen ystäväni on hyvin minä keskeinen. Kerran pyysi minua yökylään luokseen, käyn hänen luonaan useamman kerran vuodessa yksin. Ajattelin, että tällä kertaa voisi olla tilaisuus tutustua tyttäreeni ja ehdotin että olisin ottanut hänet mukaani ja oltaisiin tehty jotain muuta kuin lähdetty kiertelemään baareja (se tuntuu hänelle olevan meidän kaveruudessa se mielekkäin osuus) hän huokaili ehdotukselleni sanoen kun haluaisi nukkua yönsä rauhassa, että lapsestani on kyllä häiriöksi. Koitin siinä sanoa että lapsi on jo 6vuotias ja nukkuu kuin tukki ja aivan hiljaa yönsä, mutta juu kävi selväksi ettei lastani haluta mukaan. Hän näkee lapsiani kerran vuodessa, jos silloinkaan, aina tahtoo tapaamiset kahden kesken. Sama jos puhumme puhelimessa ja taustalla kuuluu lasten puheita tai leikkejä, alkaa sama huokailu ettei jaksa kuulla lapsieni ääniä että soita kun et ole niiden kanssa.
Tässä kohden haluan jo kertoa, etteivät lapseni ole mitään erityislapsia eivätkä mitään hemmoteltuja pirkkopettereitä vaan aivan tavallisia ikäisiään lapsia, iloisia, puuhakkaita.
Kolmas ystäväni, joka ei itselleen lapsia ikinä ole toivonut on näistä kolmesta vähääkään se joka on yllättänyt sillä että on kehunut lapsiani ja jopa ruvennut kyselemään heidänkin kuulumisiaan. Joskus oli hänelle kauhea järkytys että miksi perustin perheen ja välirikkoakin siitä seurasi.
No en tiedä, halusinnvain tehdä tämän aloituksen ja tietää millaisia ystävyyssuhteita teillä muilla on, tapaatteko lasten kanssa yhtäaikaa tuntevatko ystävänne lapsennekin vai miten?
Ja en ole mikään äityliini joka olisi unohtanut minuutensa ja eläisi vain lapsilleen, jotta olisin sen tähden rasittava perhe elämäni kanssa, tapailen näitä kolmea ystävää yksinäni sitten vaan mutta on nämä ystävyydet ruvenneet tökkimään kun ei toisia tunnu kiinnostavan minun elämäni tärkeä osio, lapseni.
Yksikin aina kyselee perhe elämästäni siihen tapaan, onko riitoja miehen kanssa? Tai miten sä jaksat kolmea lasta?
No, hän on sellainen aikuislapsi joka lomillan nukkuu päivällä kolmeen ja käy millaiseen viikonpäivään tahansa pilettämässä tietysti itselle ruvennut käymään moiset hommat
Vähän kaukaisiksi 😀
Kommentit (199)
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Ja tämä tyhjänpäiväinen jaaritus.
Mitä tarkoittaa tldr? Miksi se on oma vikani?
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedä
Vaikutat rasittavalta tyypiltä.
Itsekeskeinen, typerä, vaativa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedä
Miksi ystävieni pitäisi olla kiinnostunut minun lapsista tai tehdä lapsieni kanssa juttuja?
Eivät kaikki aikuiset halua tutustua lapsiin. He haluavat vertaisseuraa.
Eiväthän kaikki halua tutustua puutarhaasi tai kirjoittamaasi koppakuoriaishistoriikkiinkaan. Ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma rasittavin ääni, lapsen lässytys. Ei jaksa kuunnela hetkeäkää
T: vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedä
Tottahan tuo on, että mikään ei ole tylsempää kuin muiden mukulat. En ole viitsinyt edes opetella ystävieni ja kavereideni lasten nimiä eikä nekään taida muistaa minun lasteni nimiä vaikka niistä toisinaan tulee puhe kun jostain valitetaan. En ole ikinä myöskään ottanut lapsia mukaan minnekään eikä kukaan niitä ole ikinä nähnyt ellei nyt kotiini ole tullut käymään. Aikuisilla on omakin elämä ja niin pitääkin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedä
Kosto se kourii!
Voi että. Ystäväsi ovat kiinnostuneita sinusta ihmisenä, eivät sinun jälkeläisistäsi.
Sama kuin vaatisit ystäviäsi tutustumaan anoppiisi, koiraasi tai naapureihisi.
Kuulostaa siltä että itse näet lapsesi osana itseäsi, ja siksi loukkaannut kun ystäviäsi ei kiinnosta. Voisiko olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne haluaa olla nimenomaan SUN kavereita ja tehdä aikuisten juttuja. Lasten läsnäollessa oleminen ja tekeminen on erilaista, pitää esim miettiä tarkemmin mitä voi puhua ja huolehtia siitä että lapsikin viihtyy. 2v on niin pieni, että varsinkin vieraassa paikassa aika kuluu vahtimiseen ja tuhojen ehkäisemiseen. Kaikki ei halua että keittiön laatikoiden sisältö levitetään pitkin kämppää.
Ainahan voit tietenkin kysyä myös kavereiltasi mikseivät halua tutustua lapseesi.
Sinäkin kyllä kuulostat arvostelevan toisten elämäntyylejä ja "piletyksiä", että luultavasti olet vähän sellainen äityli.
Itse ajattelisin niin, että jos lapset ovat esteenä kaveruudelle, niin eipä tuollaisia kavereissa kannata pitää. Sanot kauniisti, että nyt sulle alkaa riittää se, että keksitään meriselityksiä miksi ei voida nähdä, ja sanotaan jopa suoraan että "soita, kun lapset eivät ole paikalla"-tyyliin. Jos oikeesti aikuiset ihmiset ei pysty sietämään lapsia, niin ok ei tarvitse, mutta silti voi olla asiallinen ja toimia kuin aikuinen. Jos nyt lapset leikkii, niin tottakai leikeistä tulee ääntä. Yksinkertaista. Jos on 2+ lasta, sitä kovempaa ääntä tulee. Jos ei jotakin miellytä, niin anteeksi sitten, mutta sitten varmaan jos ei ääntä saa kuulua yms niin ei voida var,aan tekemissäkään sitten olla.
Tuohon vapaa-aikaan sanoisin sen verran, että kai sitä selvinpäinkin voi tehdä jotain hauskaa, kuin aina mennä baareja kiertelemään? Ainakaan ei tule krapula. Kaupasta voi ostaa naamioita, kesällä kojuissa myydään marjoja, voi käydä saunassa jos mahdollista ja pitää itse rentouttavan illan ilman alkoholia. Eikös sekin olisi tytölle ja äidille + äidin kaverille, ihan järkevää tekemistä? Saattaisi tyttökin olla innoissaan.
Mutta itse aiheeseen vielä tarkemmin, itse varmaan en enää pitäisi kauheasti yhteyttä ja antaisin joka kerta ymmärtää, että olen löytänyt FB:n ryhmistä uusia kavereita, ja vastailisin heidän ehdotuksiinsa mennä jonnekkin aina, että en millään kerkeä kun pitää Annan kanssa löhteä ulos. En millään kerkeä kun Petterin perhe tulee kylään. Nyt en ehdi... Joka kerta vaan. Näkevät ainakin että miltä tuntuu, kun toimitaan kans samalla tavalla.
Kuten on sanottu, sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedäTottahan tuo on, että mikään ei ole tylsempää kuin muiden mukulat. En ole viitsinyt edes opetella ystävieni ja kavereideni lasten nimiä eikä nekään taida muistaa minun lasteni nimiä vaikka niistä toisinaan tulee puhe kun jostain valitetaan. En ole ikinä myöskään ottanut lapsia mukaan minnekään eikä kukaan niitä ole ikinä nähnyt ellei nyt kotiini ole tullut käymään. Aikuisilla on omakin elämä ja niin pitääkin olla.
Siis mitä!!? Ainakin yksi fiksu lapsellinen!! RASTI SEINÄÄN!!!
T : VELA
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin toisten ihmisten mukulat.
Niinpä niin. Katsotaan kun he saavat omia lapsiaan ja olen täysin kylmä heidän lapsiaan kohtaan, mahtavatko olla niin että se on ok.
Enpä tiedä
Oma huomioni on se, että se menee just niin: se jolla on ekana ne muksut saa osakseen just huokailua ja naureskelua siitä etteikö nyt muuta enää osaa kuin lapsesta puhua ( vaikka ei edes juurikaan puhuisi), työkaverit ei ymmärrä eikä jousta jne.
Sitten kun saavat itse lapsia, niin kaikki tuo unohtuu, ja kuvitellaan, että mua kiinnostaisi ihan helvetisti heidän lapsensa, onhan mulla omiakin. Tai siis no tietysti heidän lapsensa on jotain NIIIN ihmeellistä, ettei kenellekään ole koskaan tapahtunut mitään yhtä merkittävää kuin heidän lastensa syntymä.
NO ei, ei kiinnosta. Enkä jousta. Omat on nyt teinejä eivätkä tarvitse mitään, ne pikkulasten vanhemmat saavat nyt osakseen samaa mitä jakoivat aikanaan.
Ja tietysti on myös paljon ihania ihmisiä, jotka on aina osanneet olla ystävällisiä ja halunneet myös tutustua mun lapsiin ja ymmärtäneet asioita, vaikka omia lapsia ei olekaan ollut. Heille kohtelu on tietysti ihan erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Ne haluaa olla nimenomaan SUN kavereita ja tehdä aikuisten juttuja. Lasten läsnäollessa oleminen ja tekeminen on erilaista, pitää esim miettiä tarkemmin mitä voi puhua ja huolehtia siitä että lapsikin viihtyy. 2v on niin pieni, että varsinkin vieraassa paikassa aika kuluu vahtimiseen ja tuhojen ehkäisemiseen. Kaikki ei halua että keittiön laatikoiden sisältö levitetään pitkin kämppää.
Ainahan voit tietenkin kysyä myös kavereiltasi mikseivät halua tutustua lapseesi.
Sinäkin kyllä kuulostat arvostelevan toisten elämäntyylejä ja "piletyksiä", että luultavasti olet vähän sellainen äityli.
2 vuotiaani ei kyllä kaivele enää mitään kaappeja.
Miksi en vahtisi omaa lastani kylässä ollessani? Kuvitteletko että antaisin sen siellä kaivella toisten kaapit ja tehdä mitä lystää? Miksi minun pitää aina olla tavattoman kiinnostunut ystävieni vaihtuvista kumppaneista, niiden kanssa kyllä tarvii kestitä ja mennä yhdessä? Ei siinäkään paljon keskustella vapautuneesti mitään kun uusi mies kuuntelemasta vierestä. Eikö se mies siinä ole kanssa ystävälle tärkeä elämän jatkumo, jota haluaa sitten esitellä?
Miksi minä en saa tuoda ystävyssuhteisiini lapsiani? En nyt tarkoita että joka kerta kun tavataan pitäisi lapsianikin nähdä mutta jos nyt satunnaisesti edes.
No minunkin neuvoni tuossa tilanteessa on, että ystävyyttä ei kannata jatkaa. Siitä tulee vain sinulle paha mieli. Etsi sellaisia ystäviä, joita lapset eivät haittaa. Sellaisiakin ihmisiä on!
Luin kolme riviä. Eivät tietenkään halua tutustua. - äiti
Alue: Aihe vapaa
Tldr, mutta oma vikasi varmasti.