Lue keskustelun säännöt.
Miniä-kokelaan aivoitukset
Miniän mielestä,meidän pitäisi kesälomalla,hoitaa hänen 2,5v lastaan. Ja ainoa syy,on se,että hän on 4kk raskaana,eikä itse jaksa. Kannattaako hankkiutua raskaaksi,jos ei jaksa hoitaa,ensimmäistäkään? Meidän lomat on pyhitetty,lepäämiseen,työelämästä,joka on hyvin fyysistä. Itse aikoinani hoidin lapset(3) ihan ilman isovanhempia,joten en tällaista ymmärrä,alkuunkaan..
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Ap muka työelämässä? Takaisin kouluun hänen pitäisi mennä.
Ei ap ainakaan missään sellaisessa ammatissa voi olla, jossa pitäisi osata kirjoittaa jotakin.
Pilkkuja on viljelty kirjoituksissa niin, ettei mitään rajaa. Vähän voisi sitä oikeinkirjoitustakin miettiä ja opetella.
Kurja lukea tekstiä, jossa kaikki välimerkit on päin pyllyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites se sinun poikasi?
Ei oo isä.
Kui?
Jos sinä
Olet tuon miniän anoppi?
👀😳
Eikö miniäKOKELAS ole vähän eri asia kuin miniä?
Vierailija kirjoitti:
AP on ehkäpä vela. Ilmeisesti ei omia lapsia. Ja nyt olis pakko ruveta lapsenpiiaksi. Ymmärrän ettei kiinnosta.
Miten kellään lapsettomalla voi olla miniäkokelas? Eikös ihmisen, joka jossain vaiheessa päätyy anopiksi ole pitänyt vähintään yksi lapsi synnyttää noin 18 vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n ulosanti on kyllä sitä luokkaa, että vaikea uskoa että joku oikeasti kaipasi omalle lapselle hoitajaksi häntä. Toki sitä kaikenlaisia äitejä on.
Todennäköisempää lienee, että tämä on jonkun tunkeileva anopin fantasiaa. Että häntä tarvittaisiin ja hän saisi näpäyttää ja kieltäytyä.
Ap on varmasti sitä ikäluokkaa ettei ole vielä tietokoneen käyttöä opetettu koulussa joten turha moittia hänen ulosantia. Kuinka monen täällä kirjoittavan mummo kirjoittaa tietokoneella tai älykännykällä? Ei minun mummo ainakaan ja silti hän on aivan loistava lastenhoitaja.
Ap ei ehkä ole saanut koulussa oppia tietokoneen käyttöön, mutta äidinkielen kirjoittamiseen on ja ne samat säännöt pätee koneellakin.
Ei minunkaan mummo täällä kirjoittele, (Ei edes elä enää, kun on jo vanhuuttaan kuollut.) mutta ei se sitä tarkoita, etten minä osaisi kirjoittaa tietokoneella.
Todella häiritsevää lukea ap:n kommentteja, kun ne on niin täynnä virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on ehkäpä vela. Ilmeisesti ei omia lapsia. Ja nyt olis pakko ruveta lapsenpiiaksi. Ymmärrän ettei kiinnosta.
Miten kellään lapsettomalla voi olla miniäkokelas? Eikös ihmisen, joka jossain vaiheessa päätyy anopiksi ole pitänyt vähintään yksi lapsi synnyttää noin 18 vuotta sitten?
Niin tai olla adoptiovanhempi. Ei kyllä miesystävän pojan avovaimo ole miniä tälle ap:lle. Ei edes miniäkokelas.
Ap voi olla lapseton, eli ei hänellä myöskään silloin ole miniäkokelasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh, siis ap ei ole edes sukua tälle "miniälle" eikä miniän lapselle? Eikö tuolla lapsella ole äidin puolelta biologisia isovanhempia, jotka vois auttaa?
Vähän oudolta kuulostaa. Siis en minäkään omaa 2v esikoista tuputa äitipuoleni hoidettavaksi, vaikka olen nyt viimeiselläni raskaana :D yhden kerran elämässään on esikoinen ollut yökylässä , tänä kesänä, muutoin olen hoitanut lapseni Ihan itse mieheni kanssa. Toki oma äitini, mieheni äiti, isäni ja äitipuoleni välillä kyläilevät ja leikkivät lapsen kanssa, mutta tekevät sen koska tahtovat häntä tavata. Hoitovastuu on silti aina meillä vanhemmilla. (Kaikki isovanhemmat yhä työelämässä) Mikä on ok, näin kuuluu ollakin!
Äitipuoleni siis ihan viihtyy lapseni kanssa, vaikkei edes ole mitään biologista sukua hänelle. Äitipuoli ei kuitenkaan ole se tyyppi, ketä ekana pyytäisin lasta hoitamaan, jos esim itse joutuisin sairaalaan, eikä mies töiden takia voi olla kotona 24/7.
Muutamia kommentteja tähän keskusteluun, jossa ainakin puolet on "pihalla"siitä, kuka kukin on. Myös 2,5 v lapsi on välillä "kasvanut" täällä 4 vuotiaaksi jne. Minun lapsellani on sattumalta myös 2,5v lapsi ja odottaa nyt toista. On todella väsynyt välillä ja tarvitsee lepoa. Isompi uhmaiässä ja osaviikkoisesti päiväkodissa. Hyvä niin. Tämän ketjun anoppipuoli vai oliko anoppipuolikokelas vaikuttaa itsekin väsyneeltä ja anteeksi vaan, hiukan tympeältäkin. Tuota "kummin serkun kaiman" lasta ei toki tarvitse hoitaa lomalla, jos ei jaksa tai halua. En oikein usko, että lapsella olisikaan hyvä olla hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh, siis ap ei ole edes sukua tälle "miniälle" eikä miniän lapselle? Eikö tuolla lapsella ole äidin puolelta biologisia isovanhempia, jotka vois auttaa?
Vähän oudolta kuulostaa. Siis en minäkään omaa 2v esikoista tuputa äitipuoleni hoidettavaksi, vaikka olen nyt viimeiselläni raskaana :D yhden kerran elämässään on esikoinen ollut yökylässä , tänä kesänä, muutoin olen hoitanut lapseni Ihan itse mieheni kanssa. Toki oma äitini, mieheni äiti, isäni ja äitipuoleni välillä kyläilevät ja leikkivät lapsen kanssa, mutta tekevät sen koska tahtovat häntä tavata. Hoitovastuu on silti aina meillä vanhemmilla. (Kaikki isovanhemmat yhä työelämässä) Mikä on ok, näin kuuluu ollakin!
Äitipuoleni siis ihan viihtyy lapseni kanssa, vaikkei edes ole mitään biologista sukua hänelle. Äitipuoli ei kuitenkaan ole se tyyppi, ketä ekana pyytäisin lasta hoitamaan, jos esim itse joutuisin sairaalaan, eikä mies töiden takia voi olla kotona 24/7.
Oletko sinä puolisollesi sukua, biologisesti?
Vierailija kirjoitti:
Pliis ap, laita pisteen ja pilkun jälkeen välilyönti.
Ja vähintään joka toinen pilkku kokonaan pois. Ei niitä pilkkuja tarvitse ihan joka toisen sanan jälkeen viljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka sivun luin ja tulipa mieleeni ilkeitä muistoja: itselläni oli tytär ennestään, tyttären isä alkkis eikä välittänyt lapsestaan. Uusi kumppani tuli toimeen tyttäreni kanssa, muutettiin yhteen, ostettiin miehen vanhempien talo (iso virhe) ja aloin odottaa toista lasta. Väsynyt rempasta ja raskaudesta, mies reissuhommissa. Ei apua, omalla äidillä täydet käsissä sisarusteni hoidattaessa lapsiaan hänellä. Anoppi muisti aina kertoa vanhemmalle lapselleni ettei hän kuulu sukuun, ja valokuva otetaan vain sukulaisista. Vanhempi lapseni oli liittomme aikana 3-11v ja anoppi (kaappijuoppo) täys perse, samoin appi: heidän poikansa, mieheni veli, oli menossa juhliin. Samoin anoppi ja appiukko. Minut haukuttiin koska en ottanut mieheni veljen lapsia hoitoon (isovanhempien piti hoitaa mutta Lionseilla kiva ilta tiedossa). Minä oli kotona yksin pienen vauvan ja vanhemman lapseni kanssa, korvatulehdus vauvalla ja minulla. Appi haukkui miten laiska olen. Ei muutes miehenikään tajunnut mitä korvakipu on, räyhäsi miten en saa vauvan itkua loppumaan. Siitä se ajatus eroon lähti. En ole katunut. Inhoan itsekeskeisiä ymmärtämättömiä ihmisiä. Itse hoidan lapsenlapseni ja kohtelen hyvin tyttären miehen lapsia.
No, eipä ole häävit sisarukset sullakaan, kun eivät sinua yhtään ajatelleet, eikä äitisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen kuvio.
Apn varmasti pitää mennä oma jaksaminen edellä.
Minä ehkä yrittäisin ajatella sitä vähän positiivisestikin, että minut haluttaisiin hoitamaan tuota vielä vähän "vierasta lasta", joka ehkä kuitenkin vuosikymmenien saatossa tulee läheiseksi "kuin oma lapsenlapsi".
Itse varmaan katsoisin kokonaisuuden: missä on sen isomman isä ja isän/äidin isovanhemmat. Kaikki kuolleita tai toisella puolella maapalloa?
Jos lapsella ei ole juurikaan "omaa verisukua" suostuisin hoitamaan häntä joskus, oman jaksamisen puitteissa, muutamia tunteja ja katsoisin miten se lähtee sujumaan (ja erityisesti miten tuo "miniäntapainen" asiaan suhtautuu). En halua tulla hyväksikäytetyksi, mutta toki yrittäisin tajuta, että jos minä ja mies olemme tiivis pari, miehen aikuinen poika on osa meidän elämäämme, ja hänen kirjava perheensä näinollen myöskin.
Mutta varovaisin pienin askelin, hieman itsekkäästikin edeten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka sivun luin ja tulipa mieleeni ilkeitä muistoja: itselläni oli tytär ennestään, tyttären isä alkkis eikä välittänyt lapsestaan. Uusi kumppani tuli toimeen tyttäreni kanssa, muutettiin yhteen, ostettiin miehen vanhempien talo (iso virhe) ja aloin odottaa toista lasta. Väsynyt rempasta ja raskaudesta, mies reissuhommissa. Ei apua, omalla äidillä täydet käsissä sisarusteni hoidattaessa lapsiaan hänellä. Anoppi muisti aina kertoa vanhemmalle lapselleni ettei hän kuulu sukuun, ja valokuva otetaan vain sukulaisista. Vanhempi lapseni oli liittomme aikana 3-11v ja anoppi (kaappijuoppo) täys perse, samoin appi: heidän poikansa, mieheni veli, oli menossa juhliin. Samoin anoppi ja appiukko. Minut haukuttiin koska en ottanut mieheni veljen lapsia hoitoon (isovanhempien piti hoitaa mutta Lionseilla kiva ilta tiedossa). Minä oli kotona yksin pienen vauvan ja vanhemman lapseni kanssa, korvatulehdus vauvalla ja minulla. Appi haukkui miten laiska olen. Ei muutes miehenikään tajunnut mitä korvakipu on, räyhäsi miten en saa vauvan itkua loppumaan. Siitä se ajatus eroon lähti. En ole katunut. Inhoan itsekeskeisiä ymmärtämättömiä ihmisiä. Itse hoidan lapsenlapseni ja kohtelen hyvin tyttären miehen lapsia.
No, eipä ole häävit sisarukset sullakaan, kun eivät sinua yhtään ajatelleet, eikä äitisikään.
Ja taipumus pariutua ihmeellisten hyypiöiden kanssa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kuvio.
Apn varmasti pitää mennä oma jaksaminen edellä.
Minä ehkä yrittäisin ajatella sitä vähän positiivisestikin, että minut haluttaisiin hoitamaan tuota vielä vähän "vierasta lasta", joka ehkä kuitenkin vuosikymmenien saatossa tulee läheiseksi "kuin oma lapsenlapsi".
Itse varmaan katsoisin kokonaisuuden: missä on sen isomman isä ja isän/äidin isovanhemmat. Kaikki kuolleita tai toisella puolella maapalloa?
Jos lapsella ei ole juurikaan "omaa verisukua" suostuisin hoitamaan häntä joskus, oman jaksamisen puitteissa, muutamia tunteja ja katsoisin miten se lähtee sujumaan (ja erityisesti miten tuo "miniäntapainen" asiaan suhtautuu). En halua tulla hyväksikäytetyksi, mutta toki yrittäisin tajuta, että jos minä ja mies olemme tiivis pari, miehen aikuinen poika on osa meidän elämäämme, ja hänen kirjava perheensä näinollen myöskin.Mutta varovaisin pienin askelin, hieman itsekkäästikin edeten.
Jos ap on lapseton, hän voi tässä saada tavallaan nyppiä pelkät rusinat pullasta.
Viettää aikaa juuri niillä ehdoin pienen ihmisen kanssa mitä itse asettaa. Hemmotella ei kasvattaa - sitähän se isovanhemmuus on. (Ja vähät välittää "säännöistä" mitä äiti asettaa)
Jos ei rakkautta riitä jaettavaksi tuolle lapselle niin sitten lapselle on paras pysyä etäällä apsta.
Ap just taannoin selitti kuinka reipas se "toinen äitihahmo" on joten lapsi sinne, löytyy terveellistä syötävääkin pakastimesta :)
https://www.vauva.fi/keskustelu/4736101/onko-miniani-lapsellinen-vai-il…
Näitähän on. Porutaan että ei jaksa, vaikka ei tiedä oikeasti mitä jaksaminen on . Minä,minä jne
Jestas mikä mummo.
Raskaudet ovat välillä uuvuttavia.
Itse olen samanikäinen ja antaisin mitä vaan lapsenlapsesta mutta opiskelut ovat nuorella parilla vielä kesken.
Toivottavasti miniä muistaa tuon tulevaisuudessaan ja esittelee lapsiaan vain omalle äidilleen. Saatte te ryypätä ja rallata ihan rauhassa keskenänne.
Pyyhi pois tuo mummi67, ei mummit ole tuollaisia.
Milloin miniäkokelaasta tulee miniä? Toinen pojistani on naimisissa, toinen ei, toisella lapsia, toisella ei siltI lasken, että minulla on kaksi miniää, kun avoliitossa asuvat.
Vierailija kirjoitti:
Milloin miniäkokelaasta tulee miniä? Toinen pojistani on naimisissa, toinen ei, toisella lapsia, toisella ei siltI lasken, että minulla on kaksi miniää, kun avoliitossa asuvat.
Aplla ei tainnut olla yhtään poikaa vaan se isä oli hänen miesystävän poika...
Olisiko tuo raskaana oleva sitten miniäkokelaspuoli, vai mikä lie 🤷
Myös minä olen aloittajan tapaan nainut miehen, jolla on aikuisia lapsia ja näillä lapsia. Kumpikin miehen lapsista on eronnut useasti ja kumppanit ovat tässä viimeisen kahdenkymmenen vuoden (minkä ajan olen tämän miehen kanssa ollut) aikana vaihtuilleet.
Olemme toki hoitaneet aikanaan miehen lapsenlapsia, välillä paljonkin. Olen kuitenkin pyrkinyt aina pitämään ns. puoleni siinä, että oman jaksamiseni (vastuullinen työ, pitkät työpäivät) en hoida pieniä enkä isompiakaan lapsia. Ja että kukaan muu ei voi päättää (suunnitella puolestani) minun hoitavan ketään tai mitään - ei mies eikä hänen lapset eikä näiden puolisot - vaan se päätös tulee aina minulta. Ja että omat (silloin aikanaan teini-ikäiset) lapseni eivät saa kärsiä siitä, että minua tarvittaisiin koko ajan jossain toisaalla, perusteella että "kun pienet tykkää susta niin". Alkuunhan siis mies muutti myös minun omistamaan, minun ja teinieni asumaan ok-taloon, niin olihan siinä jo rajat laitettava sekä miehelle että hänen lapsilleen sen suhteen, että vauvoja ei voi tuoda meille karjumaan koska vain - jos tarve oli akuutti, sai mies mennä hoitamaan niitä vauvoja sinne vauvojen koteihin.
Yksi miehen miniöistä oli kyllä melkoinen. Hänen pyyntönsä ja toiveensa olivat jo niin rajattomia, että kiltti miehenikin jossain vaiheessa hermostui. Hänellä oli kaksi teiniä, ja hänhän osti kahdenistuttavan urheiluauton itselleen! niin että sitten hän käytti puolisoani - joka ei näille teineille mitään sukua siis ollut - kuskia tai ainakin lainasi puolisoni autoa kuskatakseen teinejään. Onneksi tuo suhde päättyi ilman yhteisiä uusia lapsia, muutamassa vuodessa.
Nykyään mieheni pojalla on hyvin nuori kumppani, ja tällä kaksi alle kouluikäistä lasta. Mieheni omat lapsenlapset ovat jo isompia, saa nähdä tuleeko tältä uudelta vielä joku. Valitettavasti en oikein osaa näitä uusia pikkuisia "perheeseen" ottaa, ainakaan vielä. Jotenkin yhteys myös miehen lapsenlapsiin nykyään on aika hajalla, tyttären perheessäkin on neljä lasta kolmelle isälle, joten kesäaikanahan emme edes pysty pitämään lukua kuka lapsista on milloin missäkin. Olemme lakanneet olemasta aloitteellisia, koska ehdotuksemme menevät lähinnä pieleen. Pyynnöstä jeesailemme, jos se on meille mahdollista, emme jeesaile, jos meistä ei tunnu hyvältä. Vanhimmat lapsenlapset käyvät meillä itsenäisesti muutaman kerran vuodessa, ja pitävät aktiivisesti itse yhteyttä, mikä tuntuu hyvältä. Jos tämä uusin pojan nuorikko pyytäisi meitä hoitamaan alle kouluikäisiä lapsiaan oman väsymyksensä vuoksi, olisin kyllä aika ihmeissäni.