Lue keskustelun säännöt.
Miniä-kokelaan aivoitukset
Miniän mielestä,meidän pitäisi kesälomalla,hoitaa hänen 2,5v lastaan. Ja ainoa syy,on se,että hän on 4kk raskaana,eikä itse jaksa. Kannattaako hankkiutua raskaaksi,jos ei jaksa hoitaa,ensimmäistäkään? Meidän lomat on pyhitetty,lepäämiseen,työelämästä,joka on hyvin fyysistä. Itse aikoinani hoidin lapset(3) ihan ilman isovanhempia,joten en tällaista ymmärrä,alkuunkaan..
Kommentit (287)
Lukematta ketjua ensimmäistä sivua pidemmälle, kysyisin ap että miksei miniä jaksa hoitaa lasta? Onko niin huonossa hapessa, paha raskauspahoinvointi yhä tms?
Omalla miniälläni oli erittäin paha pahoinvointi (oksenteli usean kerran päivässä) ensimmäiset 4kk raskaudesta. Silti jaksoi hoitaa kotona 2v esikoista, ei aluksi edes "kehdannut" kertoa monillekaan, miten huonosti voi! :( Joku "yksin pärjäämisen kulttuuria oli hänenkin päässään vissiin niin vahva, ettei pyytänyt apua.
Asun itse noin 30min ajomatkan päässä poikani perheestä, ja autoinkin sitten kun asia selvisi, niin paljon kuin pystyin! Olinhan jo eläkkeellä... Ja kyllä minäkin haluan viettää aikaa lapsenlapseni kanssa. Nyt nuo lapset on jo teini-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh miten alkoi ahdistaa kun luin aloituksen.
Kunpa tuo miniäkokelas olisi viisaampi kuin minä aikanaan, ja pakkaisi kamppeensa ja häipysi.
Kamala elää tuollaisen anopin vaikutuspiirissä, puhun kokemuksesta.
Tuli niin elävästi mieleen eksmiehen äiti, kun ensimmäistä kertaa typerän lapsellisena menin silloin 4-vuotiaan poikani ja tulevan mieheni kanssa tapaamaan tulevia appivanhempia.
Pirullinen ilme naamalla ladottiin heikosti peitetlyjä ilkeyksiä, lapsikaan ei niiltä säästynyt. Olin nuori ja ja tämä haavoitti todella syvältä. Appi ei puhunut mitään, katseli sivusta mutta myöhemmin anopin kuoltua muuttui täysin toiseksi ihmiseksi, oli hyvä ja kiltti ihminen.
Jotenkin sairaasti nämä äidit ovat mustasukkaisia pojistaan. Ollaan ilkeitä ja pirullisia, Tätä olen kuullut muiltakin, en ole ainoa. Häissämmekin sitten myöhemmin sain kuulla miten minun perheeni on niin hienoja ihmisiä että eiväthän he tähän seuraan sovi ja appivanhemmat vetäytyivät erikseen kunnes minun äitini meni samaan seuraan ja ylläpiti jonkinlaista keskustelua. Isäni oli silloin ikävä kyllä sairaalassa eikä voinut osallistua.
Sen verran pidin huolta että mies sai yksin käydä vanhempiensa luona, minä en sinne mennyt enkä vienyt poikaani kuulemaan ilkeyksiä. Lapsi oli viaton, olin minä sitten mikä lumppu tahansa hänen mielestään. Anoppi sitten kuolikin muutaman vuoden päästä ja myöhemmin meillä tuli myös ero mutta se on toinen tarina. Poika oli silloin jo iso.
Mikä siinä onkin että monet äidit eivät sitä napanuoraa susotu katkaisemaan? Vihataan pojan valitsemaa puolisoa, yritetään rikkoa ja haavoittaa kaikin tavoin? Niin sadan prosentin varmuudella tiedän että täälläkin on suuri joukko miniöitä jotka tämän voivat allekirjoittaa.
Itse olen aina ollut liiankin naiivi siinä suhteessa että haluan uskoa hyvää jokaisesta. Saan sitten p-skaa päin kasvoja ja se haavoittaa todella. Ja sehän se kai sitten on tarkoituskin. Kertokaapa te anopit miksi?
Älä hoida. Ja huomauta miniällesi, ettei kannata hankkia enempää lapsia kuin jaksaa hoitaa -hänen tapauksessaan ei siis olisi pitänyt tehdä edes sitä ensimmäistä.
Jos lapsi on sinun miehesi lapsenlapsi, hän on se, jolta hoitoapua pitäisi kysyä, et sinä.
Vierailija kirjoitti:
Huh miten alkoi ahdistaa kun luin aloituksen.
Kunpa tuo miniäkokelas olisi viisaampi kuin minä aikanaan, ja pakkaisi kamppeensa ja häipysi.
Kamala elää tuollaisen anopin vaikutuspiirissä, puhun kokemuksesta.
Tuli niin elävästi mieleen eksmiehen äiti, kun ensimmäistä kertaa typerän lapsellisena menin silloin 4-vuotiaan poikani ja tulevan mieheni kanssa tapaamaan tulevia appivanhempia.
Pirullinen ilme naamalla ladottiin heikosti peitetlyjä ilkeyksiä, lapsikaan ei niiltä säästynyt. Olin nuori ja ja tämä haavoitti todella syvältä. Appi ei puhunut mitään, katseli sivusta mutta myöhemmin anopin kuoltua muuttui täysin toiseksi ihmiseksi, oli hyvä ja kiltti ihminen.
Jotenkin sairaasti nämä äidit ovat mustasukkaisia pojistaan. Ollaan ilkeitä ja pirullisia, Tätä olen kuullut muiltakin, en ole ainoa. Häissämmekin sitten myöhemmin sain kuulla miten minun perheeni on niin hienoja ihmisiä että eiväthän he tähän seuraan sovi ja appivanhemmat vetäytyivät erikseen kunnes minun äitini meni samaan seuraan ja ylläpiti jonkinlaista keskustelua. Isäni oli silloin ikävä kyllä sairaalassa eikä voinut osallistua.
Sen verran pidin huolta että mies sai yksin käydä vanhempiensa luona, minä en sinne mennyt enkä vienyt poikaani kuulemaan ilkeyksiä. Lapsi oli viaton, olin minä sitten mikä lumppu tahansa hänen mielestään. Anoppi sitten kuolikin muutaman vuoden päästä ja myöhemmin meillä tuli myös ero mutta se on toinen tarina. Poika oli silloin jo iso.
Mikä siinä onkin että monet äidit eivät sitä napanuoraa susotu katkaisemaan? Vihataan pojan valitsemaa puolisoa, yritetään rikkoa ja haavoittaa kaikin tavoin? Niin sadan prosentin varmuudella tiedän että täälläkin on suuri joukko miniöitä jotka tämän voivat allekirjoittaa.
Itse olen aina ollut liiankin naiivi siinä suhteessa että haluan uskoa hyvää jokaisesta. Saan sitten p-skaa päin kasvoja ja se haavoittaa todella. Ja sehän se kai sitten on tarkoituskin. Kertokaapa te anopit miksi?
Tässä tapauksessa yritetään hoitovastuuta sysätä appiukon naisystävälle, joka on vielä töissä. Kannattaa lukea keskustelua aloitusta pidemmälle. Vauvaa odottavalla olisi käytössä oikeakin anoppi, oma äiti sekä mies.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidit ehkä lapsesi, mutta kasvatitko? Miksi miniäsi mies, sinun poikasi, ei vastaa miniän avuntarpeeseen ja hoida omaa lastaan niin, että raskaana oleva saa levätä?
Kyseessä puolisoni poika,jonka omakaan äiti,ei lasta hoida,vaikka sairaseläkkeellä.
Nyt meni sekavaksi. Puolisosi poika eli siis miehesi lapsi? Vai oliko se lapsenlapsi? Kenelle se on sukua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän teet niin kuin sinä haluat. Kokeile vaikka keskustella asiasta kasvokkain, niin kuin tavallisesti ihmiset tekevät. Täällä palstalla tilanne tuskin konkreettisesti selviää.
Itse hoitaisin, jos voisin. Hoidan muutenkin ystäväpiirin ja sukulaisten lapsia mielelläni hetkiä, että vanhemmat saavat levätä. Eihän kenenkään lepo ole minulta pois. Olen tosi iloinen että voin auttaa, koska olen itse aikanaan ollut todella vaikeassa tilanteessa jossa oli vain pakko jaksaa. Miehen kanssa sitten kannattelimme toisiamme, mutta silloin päätimme että jos meillä on joskus mahdollisuus antaa apua muille, niin ihan varmasti sen teemme. Tämä onkin tuonut valtavasti iloa elämäämme.
Mutta näin me olemme erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua ensimmäistä sivua pidemmälle, kysyisin ap että miksei miniä jaksa hoitaa lasta? Onko niin huonossa hapessa, paha raskauspahoinvointi yhä tms?
Omalla miniälläni oli erittäin paha pahoinvointi (oksenteli usean kerran päivässä) ensimmäiset 4kk raskaudesta. Silti jaksoi hoitaa kotona 2v esikoista, ei aluksi edes "kehdannut" kertoa monillekaan, miten huonosti voi! :( Joku "yksin pärjäämisen kulttuuria oli hänenkin päässään vissiin niin vahva, ettei pyytänyt apua.
Asun itse noin 30min ajomatkan päässä poikani perheestä, ja autoinkin sitten kun asia selvisi, niin paljon kuin pystyin! Olinhan jo eläkkeellä... Ja kyllä minäkin haluan viettää aikaa lapsenlapseni kanssa. Nyt nuo lapset on jo teini-ikäisiä.
Mutta kun kyseessä ei ole pojan perhe vaan miehen pojan avovaimon lapsi aiemmasta suhteestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista siitä tulee, kun on minun, sinun, meidän ja heidän lapsia.
Jos ymmärsin oikein, niin aloittajan miehellä on poika, jonka avovaimo odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta. Avovaimolla on myös 4v poika, jota ei jaksa hoitaa ja haluaisi, että avomiehensä isä ja tämän vaimo ottaisivat lapsen kesälomallaan luokseen.
Ap:n miniä on 4 kk raskaana!
Onko hän siis joku eläin? Olen ollut siinä uskossa, että ihmisellä raskaus kestää hieman kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites se sinun poikasi?
Ei oo isä.
Jos aloittajan poika ei ole lapsen isä, ei aloittaja myöskään ole lapsen isoäiti.
Tämä aloittaja ei kyllä hallitse pilkun käyttöä. Jo ensimmäisessä lauseessa on kaksi pilkkua, vaikka siihen ei kuuluisi yhtäkään.
Eka sivun luin ja tulipa mieleeni ilkeitä muistoja: itselläni oli tytär ennestään, tyttären isä alkkis eikä välittänyt lapsestaan. Uusi kumppani tuli toimeen tyttäreni kanssa, muutettiin yhteen, ostettiin miehen vanhempien talo (iso virhe) ja aloin odottaa toista lasta. Väsynyt rempasta ja raskaudesta, mies reissuhommissa. Ei apua, omalla äidillä täydet käsissä sisarusteni hoidattaessa lapsiaan hänellä. Anoppi muisti aina kertoa vanhemmalle lapselleni ettei hän kuulu sukuun, ja valokuva otetaan vain sukulaisista. Vanhempi lapseni oli liittomme aikana 3-11v ja anoppi (kaappijuoppo) täys perse, samoin appi: heidän poikansa, mieheni veli, oli menossa juhliin. Samoin anoppi ja appiukko. Minut haukuttiin koska en ottanut mieheni veljen lapsia hoitoon (isovanhempien piti hoitaa mutta Lionseilla kiva ilta tiedossa). Minä oli kotona yksin pienen vauvan ja vanhemman lapseni kanssa, korvatulehdus vauvalla ja minulla. Appi haukkui miten laiska olen. Ei muutes miehenikään tajunnut mitä korvakipu on, räyhäsi miten en saa vauvan itkua loppumaan. Siitä se ajatus eroon lähti. En ole katunut. Inhoan itsekeskeisiä ymmärtämättömiä ihmisiä. Itse hoidan lapsenlapseni ja kohtelen hyvin tyttären miehen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä hoida. Ja huomauta miniällesi, ettei kannata hankkia enempää lapsia kuin jaksaa hoitaa -hänen tapauksessaan ei siis olisi pitänyt tehdä edes sitä ensimmäistä.
Jos lapsi on sinun miehesi lapsenlapsi, hän on se, jolta hoitoapua pitäisi kysyä, et sinä.
En suosittele minkäänlaisia huomautteluja miniälle, jotain tapoja sentään oltava. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Tällaista siitä tulee, kun on minun, sinun, meidän ja heidän lapsia.
Jos ymmärsin oikein, niin aloittajan miehellä on poika, jonka avovaimo odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta. Avovaimolla on myös 4v poika, jota ei jaksa hoitaa ja haluaisi, että avomiehensä isä ja tämän vaimo ottaisivat lapsen kesälomallaan luokseen.
Tuntuu oudolta, että miniä kyselisi ensimmäiseksi 4 vuotiaan hoitajaksi ihmisiä, jotka eivät ole lapsen isovanhempia.
Onko miniällä omat vanhemmat/4v lapsen isän vanhemmat. Kai tuolla 4v lapsella on myös isä ja isän puoleiset isovanhemmat/sukulaiset.
Ja eikö lapsen saa nykyään päivähoitoon, vaikka toinen vanhempi on kotona?
Onko miniä työelämässä vai kotona? Ja jos on kotona, niin miksi? Jos on työtön lapsen saa silloinkin hoitoon päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on ehkäpä vela. Ilmeisesti ei omia lapsia. Ja nyt olis pakko ruveta lapsenpiiaksi. Ymmärrän ettei kiinnosta.
Miehesi poika on tämän paketin ottanut ja siihen kuuluu miehesi miniän lapsi. Asia ei kuulu sinulle oikeastaan, mutta jos miehesi pojalleen on luvannut että sinä hoidat lapsen tai lennät pihalle minkäs teet?
Onko oma selustasi turvattu, asunto puoliksi jne ettei tule lähtö sulle? Siinä voi olla miehesi surkean miniän lisäksi vastassasi sekä miehesi että miehesi poika. Mitäs sitten teet?
Miniä on varmaan yrittänyt saada lasta hoitoon muualle. Tuskin itse on miehensä isän vaimoa halunnut ihan ekaksi hoitamaan lastaan, jos hoitointoa ei ole aiemminkaan ollut. Viimeinen oljenkorsi ennemminkin.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidit ehkä lapsesi, mutta kasvatitko? Miksi miniäsi mies, sinun poikasi, ei vastaa miniän avuntarpeeseen ja hoida omaa lastaan niin, että raskaana oleva saa levätä?
Kyseessä puolisoni poika,jonka omakaan äiti,ei lasta hoida,vaikka sairaseläkkeellä.
On kyllä kumma että terve lomalainen haluaa että miehensä miniän sairauseläkkeellä oleva äiti hoitaisi 2.5vtodennäköisesti erittäin vilkasta poikaa. Aika kova muija tämä Ap.
Vierailija kirjoitti:
AP on ehkäpä vela. Ilmeisesti ei omia lapsia. Ja nyt olis pakko ruveta lapsenpiiaksi. Ymmärrän ettei kiinnosta.
APlla kolme ilmeisesti jo aikuista lasta, tod.näk. eri miehen kanssa kuin tämän nykyisen, jonka miniän lasta ei halua hoitaa.
Jaha, ns. miniäkokelaan isompi lapsi ei kuulu sukuun, mutta eipä kuulu ap:kaan, hän on vain joku nainen, jonka kanssa tarinan pojan isä nyt on naimisissa. Ei edes mitään miniää, ei anoppia, mutta hirveä kina. Jotkut ne osaa.
Eihän se nyt suoranaisesti kuulukaan, mutta kivasti kerrotaan mitä mieltä ollaan miniästä. Minun anoppi yritti tuota samaa:"tehdään semmoiset paperit, että sinä et saa tilasta aariakaan". Hän ei vain ollut tajunnut, että 35 ikävuoteen mennessä olin hoitanut oman talouteni kuntoon ja halusin myös turvata tulevan perintöni. Ihan pettyi, kun rauhallisesti totesin, että erittäin hyvä asia, minä olenkin aina ollut avioehdon kannalla.