Suomeen rakennetaan nyt koteja, jotka eivät menisi Ruotsissa läpi - tutkija kertoo, miksi keittiöt katosivat uusista asunnoista

Kauanko te isojen kaupunkien asukkaat vielä siedätte tuota kyykyttämistä?

Maakunnista saa pikkurahalla kunnon asuntoja ja taloja, joissa on keittiöiden lisäksi vehreä ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Kauanko te isojen kaupunkien asukkaat vielä siedätte tuota kyykyttämistä?

Maakunnista saa pikkurahalla kunnon asuntoja ja taloja, joissa on keittiöiden lisäksi vehreä ympäristö.

Kyllä saa kaupungistakin ja vielä halvemmalla kuin uuden asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan tietää minne makuuhuoneet katosi. Se vaatehuoneen kokoinen tila mihin mahtuu vain sänky ei ole huone, makuukomero ehkä.

Tämä juuri, en halua nukkua komerossa! Tiedän että monet ovat sitä mieltä että makkari on vain nukkumista varten eikä sinne tarvitse sen takia mahtua mitään muuta kuin se sänky, mutta minusta pienet makkarit ovat ahdistavia ja synkeitä. Haluan tilaa lipastolle, yöpöydälle ja haluan pystyä vaihtamaan lakanat törmäilemättä seiniin ja kiipeilemättä sängylle.

Meillä on pieni makkari. Siellä on kaksiovinen kaappi, ja lipasto, sekä kaksi tuolia nurkassa. Lipasto ja tuolit harjakaton lappeen alla, joten sinne ei mahdu seisomaan.

180 cm leveän sängyn molemmille puolille jää joku 60cm, toiselle puolelle just sen verran että kaapin ovet aukeavat. Että voi se makkari olla pieni, mutta sinne silti mahtuu lipasto ja kaappikin, eikä tarvi kiipeillä.

Meillä on 180cm leveä sänky ja kaksi ovinen kiinteä kaappi. Muuta ei ole koska ei mahdu. Esim koruni ja meikkini säilytän olohuoneessa koska kylpyhuoneen kosteudessa menisi pilalle.

Onneksi tämä on vuokra ja vain väliaikainen ratkaisu. En ymmärrä kuka näitä ostaa.

Ihmiset ostavat mitä vaan, kun taitavasti nimillä markkinoidaan ja haukutaan kaikkea vanhaa ja toimivaa, kahden istuttava sohva oli ennen iso nojatuoli. Varmaan joku ostaisi yhden istuttavan sohvankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekana tulisi lainsäädännöllä varmistaa, että alle 35 neliön asuntoja ei rakenneta. Oikeastaan rajan voisi vetää 40 neliöön.

Ja jos vielä kerrot, mihin keikkatyöläiset, jota yhä usemman työ (raksamiehet, lääkärit, opettajat, tutkijat jne.) ja opiskelijat tarvitsee niitä jumalattoman suuria asuntoja, kun lähinnä siellä käydään nukkumassa ja säilytetään vähäiset tavarat ja lennetään perjantaina suoraan töistä kotiin ja maanantai aamuna toisinpäin.

Itse olen asunut tilapäisesti jo vuosia 16m2 huoneistossa ja tila riittää vallanmainiosti ja kaapit ovat tyhjänä, kun asunnossa ei ole tarkoituskaan järjestää vieraille illallisia.

Ei nämä asunnot ole tarkoituskaan olla lopun elämän tai perheasuntoja. Ainoastaan ei makseta hukkaneliöistä, joilla ei ole käyttöä.

En ole minäkään varauksetta asuntojen koon sääntelyn puolella, mutta silti huolestuttaa, kuinka kestävällä pohjalla nykyinen asuntotuotanto on. Keikkatyöläisiä tai muita, joille pienikin asunto on riittävä, on kuitenkin väestöstä vähän, ja valtaosassa asunnoista asutaan koko ajan. Pahoin pelkään, että nykyiset asunnot eivät ole kestäviä siinä, että ne olisivat haluttuja vielä tulevaisuudessakin ja että niiden mahdollistama asuminen olisi mieleistä kovin kauaa.

Suomessa juuri tarvitaan näitä pieniä asuntoja, kun työvoima liikkuu ja yhä useampi tekee pätkätöitä, myös akateemiset, eikä pelkästään duunarit.

Ja juuri suuria perheasuntoja on paljon vapaana ja käyttämättä, oli kysymys omistus tai vuokra-asumisesta.

Ja mitä pienempi asunto, sen paremmen se säilyttää arvonsa, oli se sitten isossa kaungissa tai pienessä kunnassa.

Kehä Kolmosen ulkopuolella on pilvin pimein perheasuntoja, jota ei kukaan vuokraa tai halua ostaa ja valtava määrä rahaa sidottu ja tuottamatta.

Minusta asuntomarkkinoiden on vastattava asujien tarpeisiin ja tällä hetkellä se kohdistuu pienasuntoihin, jolloin asumisessa voi paremmin hyödyntää ekologiset vaihtoehdot ja ympäristötekijät.

Esim. Suomessa on aivan liikaa isoja asuntoja, jossa suora sähkölämmitys, kun huomioi sen kalleus ja ympäristövaikutus, se ei ole hyvä vaihtoehto, kun lämpötilavaihtelut suuret.

Ja on hyvä muistaa, yhä useampi asuja on yhden hengen talous ja syntyvyys laskee vuosittain, jolloin myös ikärakenteesta johtuen tarvitaan vähemmän asuntoja, mutta ne pitää olla palveluiden lähellä (ikärakenne). Ja yhden hengen taloudet lisääntyvät tulevaisuudessa.

Ja, voiko kutsua tai tehdä 6-10 hengen illallisia, asuntotuotannossa se on samantekevää, siihen tiloja löytyy.

Joo, asunto ilman keittiötä eli keittiövehkeet rivissä olohuoneen toisessa reunassa ("tupakeittiö") tai sitten ehkä sellainen tosi ihqu saareke keittiö, jossa on lieden kanssa pöytätasossa oleva huonetilaan palauttava aktiivihiilisuodatus-liesituuletin joka on niiin tätä päivää.

Siitä en tiedä, mutta talo keskellä kaupunkia toimii vauvasta vaariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isolla kaveriporukalla ei edes mahduttaisi mihinkään keittiöön. Jos meitä kokoontuu 6-10 henkeä, niin kyllä me olohuoneen sohvalla ja ruokailunurkkauksen pöydässä istutaan, että mahdutaan kaikki olemaan. Olisipa typerää, jos olisi erillinen keittiö, jolloin porukan pitäisi jakautua, osa olkkariin ja osa keittiöön. Kun on tuollainen seinäpätkällä erotettu I-mallin keittiö, jonka avonaisella sivulla ruokapöytä, on kaikkien mahdollista mahtua samaan tilaan.

Ollaan kaikki lapsettomia 35-40-vuotiaita pariskuntia, jotka viettävät porukalla paljon aikaa yhdessä, yleensä lautapelaillen. Meille erillinen keittiö olisi hirvitys.

Meidän kaveriporukka ei kokoonnu mihinkään hikiseen yksiöön, oli eteiskeittiö tai ei. Okt, rantasauna, mökki ja/tai sieltä klubille.

Viimein järjen ääni.

Tosiaan näissä miniasunnoissa ei ole edes tarkoitus järjestää 6-10 hengen päivällisiä tai vieraskutsuja, vaan niissä asuvat elämäntilanteiden mukaan vuoden pari työprojektin tai opiskelun vuoksi ja vakikoti toisaalla.

Asujaksi voisin kuvitella professori Pertti Arajärven, joka opettaa Joensuun yliopistossa kerran pari viikossa.

Tai opiskelijan, joka ei edes tiedä, jääkö edes Suomeen opiskelun päätyttyä tai nuoren, joka miettiin, mitä tekee isona.

Joo, ja ne ystävien ja kavereiden tapaamiset tapahtuu muualla, joko ravintolassa tai työpaikalla.

En tiedä mihin faktaan väitteesi pohjautuvat, mutta ei nykyasuntoja kokonaan tai edes enimmäkseen asuta keikkatyöläiset tai muut, joiden varsinainen koti on muualla.

Kyllä nämä minikodit, jota aloitus koskee, ovat lähteneet kansalaisten toiveesta, josta on ollut huutava pula, löytää kohtuuhintainen, joko omistus-tai vuokraasunto. Jossa huomioidaan myös ympäristötekijät. Ja yhden hengen taloudet lisääntyvät vuosi vuodelta. Ja myös Suomessa ostetaan ulkopuolisia palveluita ja syödään ulkona eli kallita isoja keittiöitä ei tarvita jokaisessa kämpässä.

Ja kyllä, viimeisen 20v aikana pätkätyöt lisääntyneet ja työvöiman liikkuvuus. Ja yhä useampi joutuu opiskelemaan yhä enemmän ja useamman tutkinnon, pysyäkseen työelämän vaatimuksissa, opiskellaan lähes koko työura ajan eli opiskelijoiden asuntojen tarve lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekana tulisi lainsäädännöllä varmistaa, että alle 35 neliön asuntoja ei rakenneta. Oikeastaan rajan voisi vetää 40 neliöön.

Kyllä ne 70-luvun 27 neliön yksiöt toimi oikein hyvin. Mutta ne todella oli yksiöitä keittokomerolla ja alkovilla. ei mitään kaksioita.

Aikoinaan Arkadiankadulle rakennettiin asuintaloihin isoja koteja  joissa ei ollut keittiötä. Taloihin muutti koulutettjapariskuntia ,joissa vaimo usein oli opettja tai muu virkamies. Politikot päättelivät  ettei  virkamiesperheessä tarvita keittötä.  Yhteiskeittiössä  emäntä teki keittoa joka lähetettiin perheille  ruokahissillä keittiöön.  Se oli aivan kuolleena syntynytt ajatus.  Ruuanlaitto on luovaa työtä ja osa perheen  kulttuuria. Lapsipeheessä mahdoton ajatus elää ilman keittiötä.  Myös Töölössä on näitä taloja. Suurella vaivalla on  sitten myöhemmin  60- luvulla tehty jostain huoneesta keittiö. Omituisin ratkaisu mitä on nähty. Pienemmissä asunnoissa ei myöskään ollut kylpyhuonetta vain pieni vessa. Museonkadulla oli yleinen sauna, jossa  kaikki kävivät saunomassa muutenin. Juuri siksi inhoan saunaa, inhottavaa vieraitten  ihmisten kanssa.

Helsingin keskustassa on isoja asuntoja tyhjillään ihan muista syistä kun ettei niissä haluttais asua. Osa omistajista on sairastunut  ja asuu hoivalaitoksessa. Hänen asuntoaan ei kannata vuokrata kun kunta tai joku Mehiläinen ottaa itselleeen koko vuokratulon, vaikka jonkun pitää huolehtia asunnon kunnosta ja pihasta ym. järjestelyistä. Vanhat omistajat eivät ehkä halua vuokrata  lainkaan vieraalle  ihmiselle miljoona-asuntoaan, riski on liian suuri  arvotalossa. Naapurissa on tyhjillään kallis perhesunto, lapseton  omistaja Mehiläisen hoivakodissa jo 3 vuotta.   Vastapäätä on 180 neliön talo ollut tyhjillään myös kauan. Ehkä perikunta myy, ja odottaa hinnannousua. Vuokralainen pientalossa on iso riski. Ei niihin haluta vuokralaisia. Itsellä on peritty kesäpaikka tyhjillään ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan tietää minne makuuhuoneet katosi. Se vaatehuoneen kokoinen tila mihin mahtuu vain sänky ei ole huone, makuukomero ehkä.

Tämä juuri, en halua nukkua komerossa! Tiedän että monet ovat sitä mieltä että makkari on vain nukkumista varten eikä sinne tarvitse sen takia mahtua mitään muuta kuin se sänky, mutta minusta pienet makkarit ovat ahdistavia ja synkeitä. Haluan tilaa lipastolle, yöpöydälle ja haluan pystyä vaihtamaan lakanat törmäilemättä seiniin ja kiipeilemättä sängylle.

Meillä on pieni makkari. Siellä on kaksiovinen kaappi, ja lipasto, sekä kaksi tuolia nurkassa. Lipasto ja tuolit harjakaton lappeen alla, joten sinne ei mahdu seisomaan.

180 cm leveän sängyn molemmille puolille jää joku 60cm, toiselle puolelle just sen verran että kaapin ovet aukeavat. Että voi se makkari olla pieni, mutta sinne silti mahtuu lipasto ja kaappikin, eikä tarvi kiipeillä.

Meillä on 180cm leveä sänky ja kaksi ovinen kiinteä kaappi. Muuta ei ole koska ei mahdu. Esim koruni ja meikkini säilytän olohuoneessa koska kylpyhuoneen kosteudessa menisi pilalle.

Onneksi tämä on vuokra ja vain väliaikainen ratkaisu. En ymmärrä kuka näitä ostaa.

Vuonna 2050 näille nauretaan aivan kuten vuonna 2000 naurettiin vuoden 1970 rakennuksille. Miten tuollaista tehtiin silloin? Kuka noita osti? Miksi niissä asuttiin? 

Jokaisella aikakaudella ovat omat typerehtimisensä. Nyt se on järjettömyyksiin paisunut asuntokauppa ja sen liitännäiset, kuten sijoittaminen ja nollakorot. Lyhyesti ilmaistuna: halpaa shaibaa kalliilla.

Vierailija kirjoitti:

70-luvun kerrostaloissa on yllättävän hyvät pohjaratkaisut. Iso erillinen keittiö, suht tilavat kylppärit ja eteinen, jonne mahtuu vaatekaappi. Lisäksi iso olkkari ja kunnon makkari. Miten ne saikin ennen noin tilavat ratkaisut samoihin neliömääriin?

Neliömäärät on jopa 30% isommat 70-luvun asunnoissa.

Odotan sellaista asuntoa, jossa keittiöseinän jatkeena on vielä paskapönttö ja suihku. Kaikki kodin toiminnot näppärästi samassa tilassa 👌

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan Arkadiankadulle rakennettiin asuintaloihin isoja koteja  joissa ei ollut keittiötä. Taloihin muutti koulutettjapariskuntia ,joissa vaimo usein oli opettja tai muu virkamies. Politikot päättelivät  ettei  virkamiesperheessä tarvita keittötä.  Yhteiskeittiössä  emäntä teki keittoa joka lähetettiin perheille  ruokahissillä keittiöön.  Se oli aivan kuolleena syntynytt ajatus.  Ruuanlaitto on luovaa työtä ja osa perheen  kulttuuria. Lapsipeheessä mahdoton ajatus elää ilman keittiötä.  Myös Töölössä on näitä taloja. Suurella vaivalla on  sitten myöhemmin  60- luvulla tehty jostain huoneesta keittiö. Omituisin ratkaisu mitä on nähty. Pienemmissä asunnoissa ei myöskään ollut kylpyhuonetta vain pieni vessa. Museonkadulla oli yleinen sauna, jossa  kaikki kävivät saunomassa muutenin. Juuri siksi inhoan saunaa, inhottavaa vieraitten  ihmisten kanssa.

Hämeenlinnassa on myös vanhoja kivitaloja, joissa ei alun perin ollut keittiötä. Asuimme sellaisessa kerrostalossa vuokralla nuorina hippeinä.

Meille oli rakennettu vessaan suihku. Vessa oli ehkä neliön kokoinen. Vessanpöntön päällä piti peseytyä. Mutta ei me tietysti siinä pikkusuihkussa tehty kuin pienet pesut. Kerrostalon sauna lämpesi joka päivä, joten kaikilla oli 2 saunavuoroa viikossa ja lisäksi yleiset lenkkisaunat miehille ja naisille. Ei kaikilla vessassa ollut edes sitä pientä suihkua.

Keittiötä ei ollut taloon rakennettu. Alun perin on ollut vesipiste ns. palvelijanhuoneessa. Meidän aikaan vielä oli ruokakomero. Kun talo on rakennettu silloin, kun ei ollut vielä jääkaappeja, kerrostaloasunnoissa oli usein ihana ruokakomero hyllyineen. Minä en tiedä, missä ne alkuperäiset ihmiset on syöneet ja onko kotona koskaan laitettu voileipää kummempaa ruokaa. Toki meidän aikaan siellä entisessä palvelijanhuoneessa oli jo sähköliesi ja jääkaappi, mutta uunia ei ollut. Tiskeille oli pieni allas ja hanoista tuli sekä kylmää että kuumaa vettä. Alun perin ei varmasti ole ollut kuumavesihanaa.

Meillä oli rappukäytävässä roskakuilu. En tiedä, missä käytössä se on alun perin ollut. Onko se kuitenkin ollut hissikuilu, jolla on lähetetty ruokaa alakerrasta yläkertaan. Mielenkiintoista olisi tietää. Eiköhän se kuilukin liene jo purettu sen jälkeen kun meidän perhe talossa asui. Meillä oli valtavan iso sali, jossa oli alkuperäiset ikkunapenkit. Meille se oli ruokailutila ja olohuone. Tykkäsin istua kivisillä ikkunapenkeillä ja katsella ulos.

Täytyy myöntää, että monissa 70-luvun perheasunnoissa on varsin mukavat ja avaratkin pohjaratkaisut. On eteinen, erillinen keittiö, makuuhuoneita on sijoiteltu hieman erilleen toisistaan, yleensä löytyy kylpyhuone ja erillinen wc sekä vaatehuone. Ainoa iso miinus on pienehkö parveke ja saunan puute, jos sitä arvostaa, tosin onhan noita jonkin verran rakennettu jälkikäteen. Neliöitä on yleensä 90-110 vs uudistuotannossa yleinen 60-80 neliötä (kerrostaloissa).

Oli asunto sitten rakennettu millä vuosikymmenellä hyvänsä, niin mukavia ominaisuuksia on ainakin:

Kunnollinen, erillinen keittiö, ainakin kaikille jotka yhtään laittavat itse kotiruokaa.

Makuuhuone/huoneet on sen kokoisia, että niihin mahtuu muutakin kuin pienehkö sänky, kuten jopa kirjoituspöytä, sohva, leikkitilaa lapsille yms.

Uudiskohteissa on usein sinällään mukavan malliset ja tilavat parvekkeet, mutta pääosin ne on pilattu sillä, että ovat lattiasta kattoon läpinäkyvää lasia ja sijoitettu niin, että joko omat naapurit näkevät parvekkeellesi tai vähintäänkin naapuritalon 100 ikkunasta ja parvekkeelta on suora näköyhteys sinne. Joo, voihan näkyvyyden tietysti verhoilla peittää, mutta mitä iloa siitä parvekkeesta sitten enää on. Itse nautin perinteisestä parvekkeesta, jossa on yksityisyyttä eli kunnon seinä näkösuojanana ja yksityisyyttä tuomassa ja lisäksi avarat maisemat metsään ja taivaan horisonttiin. On ilo istuskella iltaa kuunnellen linnunlaulua ja katsellen auringonlaskuja/lähestyviä ukkospilviä jne.

Viherhuone = parveke=tupakkakoppi=roskapussien ja pyörän säilömisuloke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isolla kaveriporukalla ei edes mahduttaisi mihinkään keittiöön. Jos meitä kokoontuu 6-10 henkeä, niin kyllä me olohuoneen sohvalla ja ruokailunurkkauksen pöydässä istutaan, että mahdutaan kaikki olemaan. Olisipa typerää, jos olisi erillinen keittiö, jolloin porukan pitäisi jakautua, osa olkkariin ja osa keittiöön. Kun on tuollainen seinäpätkällä erotettu I-mallin keittiö, jonka avonaisella sivulla ruokapöytä, on kaikkien mahdollista mahtua samaan tilaan.

Ollaan kaikki lapsettomia 35-40-vuotiaita pariskuntia, jotka viettävät porukalla paljon aikaa yhdessä, yleensä lautapelaillen. Meille erillinen keittiö olisi hirvitys.

Meidän kaveriporukka ei kokoonnu mihinkään hikiseen yksiöön, oli eteiskeittiö tai ei. Okt, rantasauna, mökki ja/tai sieltä klubille.

Viimein järjen ääni.

Tosiaan näissä miniasunnoissa ei ole edes tarkoitus järjestää 6-10 hengen päivällisiä tai vieraskutsuja, vaan niissä asuvat elämäntilanteiden mukaan vuoden pari työprojektin tai opiskelun vuoksi ja vakikoti toisaalla.

Asujaksi voisin kuvitella professori Pertti Arajärven, joka opettaa Joensuun yliopistossa kerran pari viikossa.

Tai opiskelijan, joka ei edes tiedä, jääkö edes Suomeen opiskelun päätyttyä tai nuoren, joka miettiin, mitä tekee isona.

Joo, ja ne ystävien ja kavereiden tapaamiset tapahtuu muualla, joko ravintolassa tai työpaikalla.

En tiedä mihin faktaan väitteesi pohjautuvat, mutta ei nykyasuntoja kokonaan tai edes enimmäkseen asuta keikkatyöläiset tai muut, joiden varsinainen koti on muualla.

Kyllä nämä minikodit, jota aloitus koskee, ovat lähteneet kansalaisten toiveesta, josta on ollut huutava pula, löytää kohtuuhintainen, joko omistus-tai vuokraasunto. Jossa huomioidaan myös ympäristötekijät. Ja yhden hengen taloudet lisääntyvät vuosi vuodelta. Ja myös Suomessa ostetaan ulkopuolisia palveluita ja syödään ulkona eli kallita isoja keittiöitä ei tarvita jokaisessa kämpässä.

Ja kyllä, viimeisen 20v aikana pätkätyöt lisääntyneet ja työvöiman liikkuvuus. Ja yhä useampi joutuu opiskelemaan yhä enemmän ja useamman tutkinnon, pysyäkseen työelämän vaatimuksissa, opiskellaan lähes koko työura ajan eli opiskelijoiden asuntojen tarve lisääntynyt.

Nämä kopit eivät ole kohtuuhintaisia, eivätkä millään tapaa mukavia, eikä niissä ole säilytystilaa Suomen 4 vuodenajan vaatteille

Juuri tänään Espoossa metroaseman lähellä ihmettelin upouusien talojen parvekkeita, jotka ovat toki suuria, mutta tosiaan alas asti läpinäkyvää lasia ja täynnä sekavaa tavaraa - polkupyöriä, pahvilaatikoita, pyykkitelineitä jne. Näkymät niistä suoraan vilkkaasti liikennöidylle tielle tai naapurin samanlaiselle parvekkeelle.

Ainoa syy on rahanahneus. Kukaan ei halua kokata eteisessä.

Mennään kohti Hong Kongin maailmaa, jossa 90% ihmisiä asuu 10 neliön loukuissa ja maksaa tonnin vuokraa kuussa siitä ilosta.

"Ihan vaan koska asiakaat itse haluaa!"