Lue keskustelun säännöt.
En halua, että enää yksikään mies vain tyytyy minuun
27.07.2022 |
Kun ei halumaansa naista saa. Kerta toisensa jälkeen suututtaa ja satuttaa, kun jälkikäteen saa kuulla tai huomata, ettei ole miehen tyyppiä. Miksi miehet tyytyvät siihen, mitä vain saavat?
Tosi kiva nytkin oli huomata, että miehen tyyppiä on ruskettuneet, isotissiset blondit. Ite olen iholtani mitä kalpein ja hiukseni ovat vaaleanruskeat ja tissit minit.
Kommentit (623)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.
Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.
Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?
Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.
Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.
Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?
Kunnianhimoa? Löytyy, mutta ei mihinkään naurettavaan kropan muokkaamiseen. Tuolla energialla saa jo hyvän ammatin. Kroppa on vaan pintaa ja rappeutuu joka tapauksessa, tulee vielä pinnalliset sen huomaamaan. Mikään ei ole surkeampaa kuin pinnallisen ihmisen vanheneminen, kun sillä ei ole muuta kun se muovinen pinta.
Kyllä se lihava lyllerövartalo surkeammab iljettävä vanhetessa tulee olemaan, kun iho roikkuu kuin lihavalla liito-oravalla ja terveysongelmia on roppakaupalla. Todistat vain sen, että olet niin laiska, kuin kaikki kuvittelevatkin.
Herra on hyvä ja maksaa rouvalleen salin, salongin, kirurgiset operaatiot etc. Mitä sä täällä vingut?
Voivoi menikö lylleröllä tunteisiin? Pilasit kroppas ja vaadit muita maksajiksi?
Sulla taisi mennä. Mulla on koulutus ja työpaikka. Meinaten ettei mun tarvi elää miehelle.
Katkeran mamman copetuksia, että oikein koulutus ja työpaikka! Hieno juttu, jossain olet sinäkin onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v.
Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8.
Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä.
Niin naisillehan se on ongelma, että mies tyytyy. Mies on ihan tyytyväinen tyydyttyään naiseen. Sen siitä saa, kun on lapsesta asti opettu olevansa prinsessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.
Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.
Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?
Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.
Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.
Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?
Kunnianhimoa? Löytyy, mutta ei mihinkään naurettavaan kropan muokkaamiseen. Tuolla energialla saa jo hyvän ammatin. Kroppa on vaan pintaa ja rappeutuu joka tapauksessa, tulee vielä pinnalliset sen huomaamaan. Mikään ei ole surkeampaa kuin pinnallisen ihmisen vanheneminen, kun sillä ei ole muuta kun se muovinen pinta.
Vahvistit juuri sen mitä sanoin. Tämä on iso ongelma naisten parissa.
Joo todella monelta naiselta löytyy akateemista tutkintoa, mutta kiinnostaako se miehiä? Ei.
Jos naisena haluat pariutua niin miksi et tee sitä mikä kannattaa eli ala syömään terveellisemmin ja samalla enemmän kuntoilua.
Ei miehille tule vau-fiilistä siitä kun profiilissa lukee LL, OTM, M.Sc vaan miehille tulee vau-fiilis siitä kun vatsa on litteä ja peppu on muodokas ja profiilissa on listattuna tavoitteellista urheilua.
Hyi olkoon. Olen kyllä hoikka ja urheilen, mutta en IKINÄ haluaisi näin pinnallista miestä!
Nämä ulkonäköasiat voi olla vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Itse olen täydellisyyteen pyrkivä ja se näkyy oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla. Olen kouluttautunut ja hyväpalkkaisessa työssä, mikä mahdollistaa monenlaisia asioita. Olen myös treenannut kroppani niin hyväksi kuin omista lähtökohdistani saa ja elämäni miehet ovat kyllä kuumana aina käyneet. Kasvoille taas olen iän myötä alkanut ottaa silloin tällöin pientoimenpiteitä, jotka kyllä freesaavat ulkonäköä. En ole silti koskaan ollut itseeni tyytyväinen, koska standardit on vaan niin korkealla että en koskaan tule niitä saavuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.
Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.
Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?
Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.
Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.
Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?
Kunnianhimoa? Löytyy, mutta ei mihinkään naurettavaan kropan muokkaamiseen. Tuolla energialla saa jo hyvän ammatin. Kroppa on vaan pintaa ja rappeutuu joka tapauksessa, tulee vielä pinnalliset sen huomaamaan. Mikään ei ole surkeampaa kuin pinnallisen ihmisen vanheneminen, kun sillä ei ole muuta kun se muovinen pinta.
Vahvistit juuri sen mitä sanoin. Tämä on iso ongelma naisten parissa.
Joo todella monelta naiselta löytyy akateemista tutkintoa, mutta kiinnostaako se miehiä? Ei.
Jos naisena haluat pariutua niin miksi et tee sitä mikä kannattaa eli ala syömään terveellisemmin ja samalla enemmän kuntoilua.
Ei miehille tule vau-fiilistä siitä kun profiilissa lukee LL, OTM, M.Sc vaan miehille tulee vau-fiilis siitä kun vatsa on litteä ja peppu on muodokas ja profiilissa on listattuna tavoitteellista urheilua.
Kuvittelevatko miehet, jotka nyt kelpaavat tietyille naisille, kelpaavansa samoille naisille sitten kun he muokkaavat itsestään vau-tasoisia? Totta ihmeessä mieheltäkin odotetaan sitten enemmän. Ei riitä enää se peruspertsa, pitää olla vau-tasoinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet tyytyy koska se on ainut vaihtoehto. Näin siis 90% miehistä. Sitten on se top 10% jotka oikeasti saavat naisen/naisia, jonka haluavat.
Mutta MIKSI se naisen saaminen sitten on niin hemmetin tärkeää että täytyy alentaa itsensä tyytymään johonkin? Kun naiset kuitenkin on niin kauheita kuten täälläkin saamme lukea.
Onko se jokin masokistinen tarve sitten sitoa itsensä jonkinlaiseen elämän ankeuttajaan ja hirviöön?
Tämä on asia jota en koskaan ole ymmärtänyt, eikä kukaan koskaan ole kertonut miksi näin toimitte!?
Itse naisena en ikinä suostuisi tyytymään, niin alas en vaivu eikä sellaista tarvetta tule.
En myöskään harrasta yhden illan juttuja joita ei ole tarkoitettukaan muuksi. Mies ei todellakaan ole niin keskseisessä asemassa elämässäni että sen takia alkaisin tyytyä.
Tälläkin hetkellä elän sinkkuna koska sellaiseen ihmiseen en ole törmännyt joka elämääni tosi jotain siitä puuttuvaa. Elän hyvää elämää ja olen siihen tyytyväinen. Olen elänyt sinkkuna nyt useamman vuoden ja aion niin jatkaa jos ei ihmettä tapahdu. Sellaisiakin voi tapahtua joten se mahdollisuus on aina auki.
Kertokaapa nyt joku miksi se naisen saaminen on niin elintärkeää kun parisuhde näyttää useimmille kuitenkin olevan helvetti ja se vaimo tai tyttöystävä kauhea. Silti on varmistettava että joku on ettei sitten yksin tarvitse olla. Vaikka sitten se mahdoton ja kauhea ja se johon tyydytään paremman puutteessa. Missä on teidän itsekunnioituksenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.
Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.
Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?
Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.
Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.
Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?
Kunnianhimoa? Löytyy, mutta ei mihinkään naurettavaan kropan muokkaamiseen. Tuolla energialla saa jo hyvän ammatin. Kroppa on vaan pintaa ja rappeutuu joka tapauksessa, tulee vielä pinnalliset sen huomaamaan. Mikään ei ole surkeampaa kuin pinnallisen ihmisen vanheneminen, kun sillä ei ole muuta kun se muovinen pinta.
Kyllä se lihava lyllerövartalo surkeammab iljettävä vanhetessa tulee olemaan, kun iho roikkuu kuin lihavalla liito-oravalla ja terveysongelmia on roppakaupalla. Todistat vain sen, että olet niin laiska, kuin kaikki kuvittelevatkin.
Herra on hyvä ja maksaa rouvalleen salin, salongin, kirurgiset operaatiot etc. Mitä sä täällä vingut?
Voivoi menikö lylleröllä tunteisiin? Pilasit kroppas ja vaadit muita maksajiksi?
Sulla taisi mennä. Mulla on koulutus ja työpaikka. Meinaten ettei mun tarvi elää miehelle.
Katkeran mamman copetuksia, että oikein koulutus ja työpaikka! Hieno juttu, jossain olet sinäkin onnistunut.
Sanoo köyhä pullohartiamies, jonka aineenvaihdunta pitää hänet kukkakeppinä. Päässä on pelkkää tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v.
Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8.
Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä.
Niin naisillehan se on ongelma, että mies tyytyy. Mies on ihan tyytyväinen tyydyttyään naiseen. Sen siitä saa, kun on lapsesta asti opettu olevansa prinsessa.
Ei nuo tyytyjät kovin tyytyväisiltä vaikuta, pikemminkin päinvastoin. Katkerina jankkaavat, miten väärin on kun komea mies saa sen isotissisen ruskettuneen blondin, joka olisi ilman muuta kuulut tälle lyhyelle, löysälle, rumalle ja kaljuuntuvalle tyytyjälle, elleivät naiset olisi niin hypergamisia. 🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.
Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.
Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?
Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.
Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.
Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?
Kunnianhimoa? Löytyy, mutta ei mihinkään naurettavaan kropan muokkaamiseen. Tuolla energialla saa jo hyvän ammatin. Kroppa on vaan pintaa ja rappeutuu joka tapauksessa, tulee vielä pinnalliset sen huomaamaan. Mikään ei ole surkeampaa kuin pinnallisen ihmisen vanheneminen, kun sillä ei ole muuta kun se muovinen pinta.
Vahvistit juuri sen mitä sanoin. Tämä on iso ongelma naisten parissa.
Joo todella monelta naiselta löytyy akateemista tutkintoa, mutta kiinnostaako se miehiä? Ei.
Jos naisena haluat pariutua niin miksi et tee sitä mikä kannattaa eli ala syömään terveellisemmin ja samalla enemmän kuntoilua.
Ei miehille tule vau-fiilistä siitä kun profiilissa lukee LL, OTM, M.Sc vaan miehille tulee vau-fiilis siitä kun vatsa on litteä ja peppu on muodokas ja profiilissa on listattuna tavoitteellista urheilua.
Hyi olkoon. Olen kyllä hoikka ja urheilen, mutta en IKINÄ haluaisi näin pinnallista miestä!
Joo, pinnallisuus on kartettavaa. Onneksi se näkyy heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v.
Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8.
Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä.
Niin naisillehan se on ongelma, että mies tyytyy. Mies on ihan tyytyväinen tyydyttyään naiseen. Sen siitä saa, kun on lapsesta asti opettu olevansa prinsessa.
Kieltämättä pakko myöntää, että naisethan näistä usein lähinnä kirjoittaa tai puhuu, miten ei halua kenenkään "tyytyvän" itseensä. Ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia. Ehkä asiasta pitäisi käyttää muita termejä. Kuten että päätyi valitsemaan tämän (valikoimasta joka oli realistisesti saatavilla) ja sitten halusi sitoutua häneen. Rakkaus usein kasvaa sitoutumisen ja yhdessä olemisen ja toiseen syvemmin sitoutumisen myötä, ei se minusta ole sellainen asia että jotkut jo alussa havaitut pääasiassa ulkoiset asiat määrää sen määrän, kuten näistä "tyytymispuheista" voisi ajatella. Tunnen hyviä pareja, joissa tosiaan alussa toinen ei ole edes pitänyt toisen ulkonäöstä, mutta tämä on persoonallisuudella ja älyllä hurmannut niin että on rakastuttu syvästi - ei taatusti nämä ajattele, että harmi kun jouduin tyytymään kaljuun/lyhyeen/vähän pyöreään tms, kun kerran syvästi rakastavat jo sitä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi joskus kiva olla miehelle se wow, tuo on kaunein ja mielenkiintoisin nainen, jonka olen koskaan tavannut. Haluan olla hänen miehensä kuolemaan saakka nainen.
Tietenkin, mutta miten tuo on mahdollista, koska sinä haluat sen itseäsi tasokkaamman miehen niin mies joutuu tyytymään matalatasoisempaan sinuun.
Jos oikeasti haluat, että noin käy niin sitten sinun tulee olla se joka tyytyy, mutta naiset tuntien se ei todellakaan ole mahdollista.
Entäs ostovosut? Nehän joutuu tyytymään saadakseen rahaa.
Ootko oikeasti noin tyhmä, ettet tajua miten maksullinen seksi eroaa parisuhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.
Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.
Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?
Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.
Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.
Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?
Et nyt vastannut kysymykseeni. Sun makuun on enemmän hoikka nainen, selvä. Älä siis katso niitä paksumpia. Mutta onko sillä luonteella yhtään mitään merkitystä? Jos on kaksi hoikkaa naista niin onko se valinta aina se kauniimpi luonteesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v.
Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8.
Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä.
Niin naisillehan se on ongelma, että mies tyytyy. Mies on ihan tyytyväinen tyydyttyään naiseen. Sen siitä saa, kun on lapsesta asti opettu olevansa prinsessa.
Kieltämättä pakko myöntää, että naisethan näistä usein lähinnä kirjoittaa tai puhuu, miten ei halua kenenkään "tyytyvän" itseensä. Ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia. Ehkä asiasta pitäisi käyttää muita termejä. Kuten että päätyi valitsemaan tämän (valikoimasta joka oli realistisesti saatavilla) ja sitten halusi sitoutua häneen. Rakkaus usein kasvaa sitoutumisen ja yhdessä olemisen ja toiseen syvemmin sitoutumisen myötä, ei se minusta ole sellainen asia että jotkut jo alussa havaitut pääasiassa ulkoiset asiat määrää sen määrän, kuten näistä "tyytymispuheista" voisi ajatella. Tunnen hyviä pareja, joissa tosiaan alussa toinen ei ole edes pitänyt toisen ulkonäöstä, mutta tämä on persoonallisuudella ja älyllä hurmannut niin että on rakastuttu syvästi - ei taatusti nämä ajattele, että harmi kun jouduin tyytymään kaljuun/lyhyeen/vähän pyöreään tms, kun kerran syvästi rakastavat jo sitä ihmistä.
Jos tyytyy ei ole rakastunut. Naiset eivät halua, että heihin tyydytään, koska tyytyjämies tekee naisen elämästä todella ankeaa olemalla ilkeä hapannaama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä sulle jos arvottaisit ihmisiä muun kuin ulkonäön perusteella. Ole tekemisissä sellaisten miesten kanssa joiden kanssa olet henkisesti samalla aaltopituudella, ja joiden kanssa suhde perustuu muuhun kuin ulkonäköön.
Kun ei halumaansa naista saa. Kerta toisensa jälkeen suututtaa ja satuttaa, kun jälkikäteen saa kuulla tai huomata, ettei ole miehen tyyppiä. Miksi miehet tyytyvät siihen, mitä vain saavat?
Jotenkin kuulostaa huonolta itsetunnolta myös. Minä tiedän esimerkiksi, etten ole mieheni tyyppiä ulkoisesti. Hänen kaikki entiset oli pitkiä, vähän rotevia ja isotissisiä blondeja. Se on se hänen varsinainen ulkoinen tyyppi. Minä olen 160 cm pitkä ja sirorakenteinen ja tummatukkainen. Silti MIES VALITSI minut. Kyllä hän varmasti olisi edelleen saanut myös pitkän ja vaalean naisen jos se olisi niin tärkeää. Mutta hän ihastui minuun ihmisenä eikä sitten sillä tyypillä ollut enää niin väliä. En minä ajattele että miesparka tyytyi, vaan että hän valitsi. Niin kuin minäkin valitsin hänet vaikkei hänkään oikein ulkoisesti ole minun tyyppiäni (tykkäsin aina ennen poikamaisista alle 170 cm miehistä, mutta mieheni on 188 cm lihaksikas ja roteva tyyppi). Tämä on meille molemmille elämämme paras suhde, eilen juuri mies taas sanoi miten onnellinen hän on kun löysi minut, että hän ei ennen ymmärtänyt kuinka helppoa voi olla parisuhteessa kun on oikean ihmisen kanssa. Ja minä koen samoin. (Eikä meillä edes ole tärkeää teeskennellä että me kumpikaan oltaisiin ulkoisesti ihmeellistä - minä saatan näyttää vaikka jostain elokuvasta miehelle jonkun kuuman naisen ja kysyä mielipidettä ja hän ehdottelee mulle että onko tuo hot. Ei mitään mustasukkaisuutta, mulla on ollut jopa 10 vuotta julkkisihastus (oman tyyppini mukaiseen miesnäyttelijään) josta me yhdessä aina vitsaillaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v.
Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8.
Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä.
Niin naisillehan se on ongelma, että mies tyytyy. Mies on ihan tyytyväinen tyydyttyään naiseen. Sen siitä saa, kun on lapsesta asti opettu olevansa prinsessa.
Kieltämättä pakko myöntää, että naisethan näistä usein lähinnä kirjoittaa tai puhuu, miten ei halua kenenkään "tyytyvän" itseensä. Ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia. Ehkä asiasta pitäisi käyttää muita termejä. Kuten että päätyi valitsemaan tämän (valikoimasta joka oli realistisesti saatavilla) ja sitten halusi sitoutua häneen. Rakkaus usein kasvaa sitoutumisen ja yhdessä olemisen ja toiseen syvemmin sitoutumisen myötä, ei se minusta ole sellainen asia että jotkut jo alussa havaitut pääasiassa ulkoiset asiat määrää sen määrän, kuten näistä "tyytymispuheista" voisi ajatella. Tunnen hyviä pareja, joissa tosiaan alussa toinen ei ole edes pitänyt toisen ulkonäöstä, mutta tämä on persoonallisuudella ja älyllä hurmannut niin että on rakastuttu syvästi - ei taatusti nämä ajattele, että harmi kun jouduin tyytymään kaljuun/lyhyeen/vähän pyöreään tms, kun kerran syvästi rakastavat jo sitä ihmistä.
Jos tyytyy ei ole rakastunut. Naiset eivät halua, että heihin tyydytään, koska tyytyjämies tekee naisen elämästä todella ankeaa olemalla ilkeä hapannaama.
ja rakastunut mies on mielistelevä tossukka, jolla ei ole omaa mielipidettä. Eikö olekin kivaa kun on vain ääripäitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ihmeessä oikein huomasit, että miehen tyyppiä ruskettuneet, isotissiset blondit?
Sen perusteella keitä mies seuraa instassa ja keiden kuvista ja videoista käy tykkäilemässä.
Tässä ei nyt mielestäni se ongelma ole se, että mies käy tykkäilemässä ja seurailemassa naisia, jotka ovat täysin erinäköisiä kuin AP vaan se, että tuo mies ei ylipäätään tunnu ole henkisesti kypsä olemaan suhteessa. Ei parisuhdemateriaalia olevat miehet pyöri Instassa tykkäilemässä naisten kuvia ylipäätään.
Tällaisissa ketjuissa helposti vedellään mutkat suoriksi ja yliyksinkertaistetaan asioita.
Juu, miehet ja naiset keskimäärin preferoivat eri asioita parinvalinnassa. Ei se kuitenkaan ihan niin yksinkertaista ole että ylin unelma miehelle kuin miehelle olisi olla mahdollisimman kauniin ja nuoren naisen kanssa muista seikoista viis.
Tai että naiset eivät välitä kuin tulotasosta.
Jos näissä kuvitelmissa elät, on syy sinkkuuteen ehkä enemmän yksioikoinen maailmankuva kuin mikään ulkoinen seikka.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v.
Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8.
Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä.
Hienoa realismia! Olen aika lailla samaa mieltä. Voihan olla sellaisiakin pareja, joissa molemmat ovat toisistaan ja vain toisistaan lumoutuneet, nyt ja ikuisesti. Oikeasti se on kuitenkin ihan hirveän epätodennäköistä. Ihmiset ovat mutkikkaita ja jos joku on älyttömän kaunis/komea, se ei yksin kanna parisuhdetta mihinkään. Ei mikään yksittäinen ominaisuus sellaisenaan riitä: älykkyys, rikkaus, sänkytaidot, nuoruus, rohkeus, vastuullisuus, raittius, empaattisuus, sosiaalisuus, terveys, tyylikkyys, ... eihän kukaan ole kaikessa huippu. Kaiken lisäksi ihmiset muuttuvat ajan mittaan. Etenkin kauneus on katoavaista. Lopulta on kuitenkin vain joissain asioissa tyydyttävä, tai sitten erottava. Kestävä parisuhde tulee siitä että osataan ja halutaan rakastaa myös sitä aitoa epätäydellistä ihmistä, kuitenkin omia rajoja kunnioittaen.
Ellei ole isotissinen ruskettunut blondi, saa siis tyytyjän. Miksi tyytyä johonkin heikkotasoiseen tyytyjään, jos voi saada paremmankin? Tosin aika moni nainen nykyään valitsee olla kokonaan ilman tyytyjää.