Mummolan ruokamuistot

Vierailija kirjoitti:

??? kirjoitti:

Kuinka vanhoja nämä muistelijat ovat.?? Ruuat ovat 1930-50 luvulta.

Mummoni on syntynyt vuonna 1935 ja itse synnyin vuonna 1980. Minusta on aika luonnollista, että mummo kokkasi sellaisia ruokia mitä oli itse oppinut nuorena laittamaan. Eli karjalanpiirakoita, munavelliä, perunalaatikkoa, pyöröjä ja karjalanpaistia. Lisäksi kun otetaan huomioon se, että 80-luvulla tai 90-luvun alussa ei Suomessa mitään eksoottisia raaka-aineita pahemmin ollut tarjolla, ei varsinkaan Itä-Suomalaisessa pikkukunnassa, niin eipä ihme että perinneruoat tuli tutuksi. Toisaalta niinhän sen pitäisikin olla. Vaikea on kuvitella, että saman aikakauden italialaismummo olisi kokannut lapsenlapsilleen sushia tai thaimaalainen mummo hampurilaisia. Jonkunhan se on pidettävä perinteet elossa :)

Tämä olisi kyllä ansainnut enemmän kuin yhden ylänuolen.

Mummini teki aina lihakeittoa ja sitä syötiin parhailta lautasilta suurilla vanhanajan lusikoilla.

Lisäksi teki lättyjä kermavaahdolla ja keräsi niihin vadelmia ja mustaviinimarjoja. Tämä kesäisin vain.

Mummun piimälimppu oli maailman parasta! Hän paistoi ne leivinuunissa ja ihana tuoksu kantautui pitkälle! Muistan, että lapsena pyysin aina vaan lisää ja lisää. Kylmän maidon kanssa hieman jäähtyneenä, mutta kuitenkin vielä lämpöisenä, voi pehmeni siihen päälle.

Toinen mieleen jäänyt on jouluruoan jälkiruokana luumukiisseli kauniista jalallisesta lasiastiasta, kylmän kiisselin päällä oli kermavaahtoa höysteenä.

Toinen mummu pyöräytti varmaan joka sunnuntai sokerikakun, tai ainakin siellä oli lähes aina tuore kakku valmiina, kun kävimme usein sunnuntaisin. Sokerikakkuun tuli ilmeisesti vain sokeria, kananmunia ja jauhoja. Kakku oli aina ihanan rapeaa pinnasta ja suussasulavan pehmoista sisältä.

Nykyään jos mummun ruokia maistelisi, niin mauttomia olisivat, aika kultaa muistot.

Ei oikeastaan yhtään hyvää muistoa, no ehkä pullasuttu (-mössö), mutta sitä sai myös kotona.

Isoäitini ei ollut kovin häävi ruuanlaittaja, enoni vaimo vähän parempi.

Isoäitini ei muutenkaan ollut mikään "mummo-tyyppinen" ihminen. Ei oikein paljon välittänyt muista lapsenlapsistaan kuin niistä paremmin koulutetuista.

Hellyyttä tai mitään muutakaan nykymummoille ominaista ei herunut.

Toisessa mummolassa ruoka oli aina perunaa ja jotain rasvaista lihaa. Joskus lihan sijaan paistettua kalaa, milloin oli ehditty käydä kalassa ja joku isompikin saaliskala saatiin (pienet annettiin eläimille). Ja todella suolaista aina kaikki. Ei siinä mitään, olin lapsenakin ns. hyvä syömään, ja ihan mukisematta noita pistelin, vaikka kotona ja koulussa olin tottunut vähän toisenlaiseen settiin. Mutta se jano, mikä noista tuli! Eikä ruokajuomaksi ollut kuin täysmaitoa. Jos pyysin vettä, sitä ihmeteltiin ja käskettiin juoda maitoa, koska sitä pidettiin etenkin lapsille parempanä. Mummolassa ei ollut vesijohtoa, vaan keittiössä käsipumppu jolla sai kaivosta vettä. Joskus vanhempana kokeilin salaa käyttää sitä, mutta aika pitkään sitä joutui narisuttamaan ennen kuin mitään herui.

Omituista, että vesi oli se ainoa, missä pihtailtiin. Kahvia kyllä sain jo lapsena, mutta silkkaa vettä en olisi saanut juoda. Kyllä se vesi silti ihan juomakelpoista siellä oli. En ymmärrä, miten mummoni ja luonaan asuvat vanhapoika-enoni kestivät janoa. Raskaita maatilan töitäkin kun vielä tekivät. Ehkä piilossa oli joku pilsneripullo, mutta ei niitäkän kovin monta päivän mittaan voinut mennä kun eivät koskaan olleet humalassa.

Kampanisut, rössipottu, rieska, poronkäristys ja perunamuusi, lohipiirakka, voileipäkakut

Vähän lämmintä kunigatarviiliä tai vihreitä omenoita aina jälkiruoaksi, kun olin lapsi. Ukilla oli aina niitä punaisia Sisuja autossa.

Mummi teki parhaita jauhelihapihvejä ja ruuskeakastiketta. Ai, että oli nannaa. <3 Niiden kanssa myös perunaa ja porkkanaraastetta ananaksilla.

Vanha täti teki ihania ruokia. Perunamuusia, jauhelihapihvejä, ruskeaa kastiketta, karjalanpiirakoita, tiikerikakkua, maustekakkua, kotikaljaa, ruisleipää. Toinen täti teki piimäpiirakkaa. Ihania ruokia. Mummo ei ollut ruoanlaittaja, mutta rakas oli silti. Ikävä kaikkia kolmea.

Aina puhutaan pullantuoksuisista mummoista, mutta en muista, että kumpikaan mummoni olisi leiponut koskaan mitään. Ei pullaa, ei kakkuja, ei piirakoita, ei edes leipää. Ehkä o!ivat aikoinaan saaneet leipomisesta jo ihan tarpeekseen? Tätini kyllä leipoivat, kummallakin puolen sukua. Ja kaupasta ostettua pullaa ja keksejä oli kyllä tarjolla. Maalla asuivat kumpikin.

Toisessa mummolassa oli kyllä lettuja usein. Kesällä raparperikiisseliä omista raparpereista. Viiliä tehtiin itse, annosteltin maito pikku kulhoihin ja annettiin hapata kaapin päällä ja siirrettiin sitten vileään. Ja hyvää se olikin! Sen, mitä nykyään kutsutaan mummonkurkuiksi, teki vaari, ja ne olivat nimeltään hölskytyskurkkuja.

Kumma kyllä, en muista, mitä yleensä syötiin, vaikka vietin mummolassa aikaa usein ja mielelläni. Kanakastike kumminkin oli ihanaa, se tehtiin oikeista omista kanoista eikä mistään broilerista, ja sen kanssa syötiin oman maan jauhoisia perunoita ja itse keitettyä mustaherukkahyytelöä.

Isoäiti osti valmiskorvapuusteja ja toi ne kotiinsa isossa nahkalaukussa, usein niin että muut ostokset litistivät jo valmiiksi aneemisen näköiset puustit entistäkin litteämmiksi. Hyviltä ne silti maistuivat. Ja tarjolla oli aina myös vohveleita. Kävimme hänen luonaan kylässä joka lauantai.

En oikeastaan tiedä, millä hän varsinaisesti eli. Veikkaan edullista makkaraa ja perunoita - hän ei ollut mikään mestarikokki, ja raha oli todella tiukalla. Kun hän joskus harvoin leipoi pullia, hän ei vaivautunut vaivaamaan (heh) taikinaa, koska piti sitä turhana työnä. Myöskään hiivan suhteen hän ei ottanut ohjeita omakseen, hänestä sai olla tarpeeksi että sen lisäsi taikinaan, lämpötiloista riippumatta. Lopputuloksen voi arvata.

Kerran hän oli ollut nahkalaukkunsa kanssa kaupassa, ja selitti meille että hän oli juomaosastolla jotenkin hajamielisyyksissään onnistunut huomaamattaan nostamaan six-packin olutta kassiin ja tajuamatta mitä teki, salakuljettanut sen kassan ohi maksaessaan muut ostokset. Mummuni siis haki köpötyskaljat, juoksemaan kun ei enää pystynyt.

Muistan kyllä hyvin mummon tekemät ruost, mutta en tosin positiivisessa valossa:

- ruoaksi saatiin mm. Kuivia ruisleivän kannikoita kera rasvaisen maidon ja voin.

-lohikeitto oli perunoita, voita, maitoa ja kalanruotoja/kalanpäitä ja motto: "litki lientä, liha on kallista"

- pullat oli kuivia, suolaisia ja mauttomia

-täytekakussa välissä kaupan halvinta hilloa ja kakun päällä ohuenohut kerros kermavaahtoa, niin ohut että kakkupohja paistoi läpi..

Muistan myös miltä maistui mummon tarjoama vaniljajäätelö... keltaista, rakeista (aikaisemmim sulanut) ja outoja sivumakuja. Jäätelöä tarjottiin yli 10 vuotta vanhojen lakkojen kera.. Yäk.

Mummon kaikki ruuat oli hyviä mutta papan paistetut oikea kanat. Ensin keitettiin mausteliemessä painekattilassa, sitten sitruunat ja sipulit ineen ja uuniin. Eikä siis mitään broilereita.

Ei ole mummolan pipareista eikä mistään mummolan ruuista minkäänlaisia muistoja, sillä molemmat mummoni oli kuolleet paljon aikasemmin kuin minä synnyin.

Mummolassa oli aina lohta tai hirvenkäristystä puolukoiden kera. Jälkiruuaksi hillaa ja mustikkaa sekä raparperikiisseliä. Siis AINA. Ja kaikki oli tietysti itse luonnosta (tai kasvimaalta) hommattuja.

Oikeastaan ruokailut edusti aika ihailtavaa elämäntapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mummolan pipareista eikä mistään mummolan ruuista minkäänlaisia muistoja, sillä molemmat mummoni oli kuolleet paljon aikasemmin kuin minä synnyin.

Valitan, olet ilmeisesti jäänyt jostain paitsi.

Ainakin muistoista.

??? kirjoitti:

Kuinka vanhoja nämä muistelijat ovat.?? Ruuat ovat 1930-50 luvulta.

Vanhempia kuin sinä, olen jo mummo itsekin ja jatkan näitä ruokaperinteiden omille lapsenlapsilleen.

Mummo teki sillilaatikkoa johon yksi porsaankyljys makua ja rasvaa tuomaan. Onnenpekka se joka sen pitkään muhineen, maukkaan kyljyksen sai.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummo leipoa ihania karjalanpiirakoita, siitä on kyllä jo aikaa.

Mummo kuoli 1978, terveisiä pilvenlonkalle😉

Pilvenlongalle. Pilvellä ei ole lonkkaa :-)