Lue keskustelun säännöt.
Onko säästäväinen ja rahaa ajatteleva ihminen rasittava parisuhteessa? Milloin tämä menee yli hilseen?
27.07.2022 |
Tiedättekö ihmisiä, jotka ajattelevat raha-asioita kohtuullisen paljon ja oletteko olleet tämmöisen kanssa parisuhteessa? Onko tämä teistä hyvä vai huono piirre ihmisessä? Missä vaiheessa koette, että rahan miettiminen menee yli hilseen?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hakeudu sellaisiin psrisuhteisiin, joissa olisi yhteistä omaisuutta tai yhteisiä menoja, joten ei juuri väliä. Kunhan ei pummi minulta eikä nipota minun rahankäytöstäni, niin omillaan saa tehdä mitä haluaa.
Miten tuo toimii käytännössä? Esim toinen tykkää laadukkaista raaka-aineista keittiössä ja toinen halvimmasta jauhomakkarasta. Tai toinen haluaa käydä ravintoloissa ja toinen jääkiekko-otteluissa.
Vaikka rahat pidettäisiin erillään, monesti joutuu käyttämään rahaa toisen mieliksi asioihin mistä ei itse ikinä maksaisi. Jos siis yleensä tehdään yhdessä jotain mikä maksaa.
En tiedä, ei ole ollut tällaisia ongelmia. Toki siellä ravintolassa ja lätkäpelissä voi käydä muidenkin kuin puolison kanssa. Ja kun on omat asunnot, niin pääsääntöisesti kumpikin kokkaa omassa keittiössään, välillä toki myös yhdessä jommankumman luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Riippuu katsantokannassta ja vastaus on joko "ei koskaan" tai "koko ajan".
Se 50% menee töihin tuottamaan uutta tuloa tulevaisuudessa. vastaavasti jo aikaisemmin sijoitetut rahat tuottavat jo nyt merkittävästi tuloa, josta 50% palautuu tekemään lisää tuloa, 30 % menee kulutukseen ja 20% menee huvituksiin. Ja kas kun tuo 30% pääomatuloista meneekin arjen kulutuksiin niin palkasta ei tarvikaan mennä niin paljoa... Eikös olekin kumma...
Yritän ymmärtää, mitä iloa siitä on, jos kuollessa on satoja tuhansia euroja säästöjä. Kun itse ajattelen niin, että rahan tarkoitus on tehdä elämä mukavaksi elinaikana.
Eli et ymmärrä mitä sana tuotto tarkoittaa? Se kuule tarkoittaa ihan sitä että minun tililleni tulee RAHAA muualtakin kuin palkasta. Ja sitä rahaa tulee niin paljon että pärjätäkseni minun ei tarvitsisi käydä edes töissä. Eikös tämä ole aika mukavaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Riippuu katsantokannassta ja vastaus on joko "ei koskaan" tai "koko ajan".
Se 50% menee töihin tuottamaan uutta tuloa tulevaisuudessa. vastaavasti jo aikaisemmin sijoitetut rahat tuottavat jo nyt merkittävästi tuloa, josta 50% palautuu tekemään lisää tuloa, 30 % menee kulutukseen ja 20% menee huvituksiin. Ja kas kun tuo 30% pääomatuloista meneekin arjen kulutuksiin niin palkasta ei tarvikaan mennä niin paljoa... Eikös olekin kumma...
Yritän ymmärtää, mitä iloa siitä on, jos kuollessa on satoja tuhansia euroja säästöjä. Kun itse ajattelen niin, että rahan tarkoitus on tehdä elämä mukavaksi elinaikana.
Eli et ymmärrä mitä sana tuotto tarkoittaa? Se kuule tarkoittaa ihan sitä että minun tililleni tulee RAHAA muualtakin kuin palkasta. Ja sitä rahaa tulee niin paljon että pärjätäkseni minun ei tarvitsisi käydä edes töissä. Eikös tämä ole aika mukavaa elämää?
Minunkin tililleni tulee RAHAA muustakin kuin palkasta. Ja sitä RAHAA käytän elääkseni mahdollisimman hyvää elämää nyt niissä rajoissa kuin korona sallii. Esimerkiksi ulkomaanmatkat saavat vieläkin odottaa parempaa ajankohtaa, tänä kesänä tehtiin vain yksi ulkomaanreissu ja sekin lähialueille. Katsotaan, joko ensi jouluna pääsisi Etelä-Amerikkaan, mutta kovin lupaavalta ei näytä. Olen erittäin tietoinen siitä, että saatan elää vielä yli 30 vuotta kuten tätini, tai saatan kuolla reilun kymmenen vuoden kuluttua kuten äitini, tai sairastua vakavasti koska tahansa kuten kollegani. Siksi en tavoittele mahdollisimman suuria säästöjä ja sijoituksia vaan sitä, ettei mistään tarvitse jäädä paitsi juuri nyt.
Nuorempana kuvittelin itsekin, että minulla on aikaa loputtomiin. Nyt, kun ympäriltä on ihmisiä kuollut ja sairastunut, en enää kuvittele niin.
Säästäväisyys/ taloudellisuus on eri asia, kuin piheys.
Pihin kanssa minulla ei ole juurikaan mitään yhteistä, joten vältän sellaisten seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Riippuu katsantokannassta ja vastaus on joko "ei koskaan" tai "koko ajan".
Se 50% menee töihin tuottamaan uutta tuloa tulevaisuudessa. vastaavasti jo aikaisemmin sijoitetut rahat tuottavat jo nyt merkittävästi tuloa, josta 50% palautuu tekemään lisää tuloa, 30 % menee kulutukseen ja 20% menee huvituksiin. Ja kas kun tuo 30% pääomatuloista meneekin arjen kulutuksiin niin palkasta ei tarvikaan mennä niin paljoa... Eikös olekin kumma...
Yritän ymmärtää, mitä iloa siitä on, jos kuollessa on satoja tuhansia euroja säästöjä. Kun itse ajattelen niin, että rahan tarkoitus on tehdä elämä mukavaksi elinaikana.
Eli et ymmärrä mitä sana tuotto tarkoittaa? Se kuule tarkoittaa ihan sitä että minun tililleni tulee RAHAA muualtakin kuin palkasta. Ja sitä rahaa tulee niin paljon että pärjätäkseni minun ei tarvitsisi käydä edes töissä. Eikös tämä ole aika mukavaa elämää?
Minunkin tililleni tulee RAHAA muustakin kuin palkasta. Ja sitä RAHAA käytän elääkseni mahdollisimman hyvää elämää nyt niissä rajoissa kuin korona sallii. Esimerkiksi ulkomaanmatkat saavat vieläkin odottaa parempaa ajankohtaa, tänä kesänä tehtiin vain yksi ulkomaanreissu ja sekin lähialueille. Katsotaan, joko ensi jouluna pääsisi Etelä-Amerikkaan, mutta kovin lupaavalta ei näytä. Olen erittäin tietoinen siitä, että saatan elää vielä yli 30 vuotta kuten tätini, tai saatan kuolla reilun kymmenen vuoden kuluttua kuten äitini, tai sairastua vakavasti koska tahansa kuten kollegani. Siksi en tavoittele mahdollisimman suuria säästöjä ja sijoituksia vaan sitä, ettei mistään tarvitse jäädä paitsi juuri nyt.
Nuorempana kuvittelin itsekin, että minulla on aikaa loputtomiin. Nyt, kun ympäriltä on ihmisiä kuollut ja sairastunut, en enää kuvittele niin.
Niin et ymmärtänyt että kyllä sitä hyvää elämää voi jo NYT viettää, vaikka puolet menee sijoituksiin. Sijoitusten tuotto katsos kattaa nuo arjen menot ja palkka jää halutessani vaikka kokonaan huvitteluihin. Minun huvitukseni ovat tosin suht halpoja ja ekologisia, joten minulle eläminen ei ole samaa kuin kuluttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Minäkin menisin vasta toisilla treffeillä Panchoon, koska haluan tietää naisen olevan täysillä mukana eikä vain ilmaisen ruuan perässä.
Nyt pitää kysyä: paljonko tienaat kun pelkäät noin hirveästi pancho villan hintoja? Sehän on halpa paikka. Eikä kyllä kannata treffailla ollenkaan jos lähtöajatus on että toinen miettii ilmaista ruokaa.
Ei kyse ole hinnasta vaan periaatteesta. Kyllähän se herättää kysymyksiä, jos kävely ei innosta, mutta ravintola sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hakeudu sellaisiin psrisuhteisiin, joissa olisi yhteistä omaisuutta tai yhteisiä menoja, joten ei juuri väliä. Kunhan ei pummi minulta eikä nipota minun rahankäytöstäni, niin omillaan saa tehdä mitä haluaa.
Miten tuo toimii käytännössä? Esim toinen tykkää laadukkaista raaka-aineista keittiössä ja toinen halvimmasta jauhomakkarasta. Tai toinen haluaa käydä ravintoloissa ja toinen jääkiekko-otteluissa.
Vaikka rahat pidettäisiin erillään, monesti joutuu käyttämään rahaa toisen mieliksi asioihin mistä ei itse ikinä maksaisi. Jos siis yleensä tehdään yhdessä jotain mikä maksaa.
En tiedä, ei ole ollut tällaisia ongelmia. Toki siellä ravintolassa ja lätkäpelissä voi käydä muidenkin kuin puolison kanssa. Ja kun on omat asunnot, niin pääsääntöisesti kumpikin kokkaa omassa keittiössään, välillä toki myös yhdessä jommankumman luona.
Silloin tosiaan tulee vähemmän erimielisyyttä rahankäytössä kun pariskunta asuu erikseen, syö erikseen ja käy viihteellä ja matkoilla erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on just niinkuin tässä on sanottu: parhaiten homma sujuu jos molemmat on suunnilleen samanlaisia rahankäyttäjiä. Tuhlari ja pihi eivät sovi yhteen, siinä tulee väistämättä ristiriitoja.
Samaa mieltä ja kumpikin maksaa laskut yhtä tunnollisesti ja niitä ei laisteta eikä vitkutella. Samoin samanlainen alkoholin käyttö. Ei sovi absoluuttinen ja päinvastainen yhteen.
Kolmas on siisteystaso jos ei olla suunnilleen yhtä köyttä vetäviä siinäkin suhteessa niin konflikteja tulee eikä siisti ihminen jaksa pitää hotellia millekkään suttu pytylle joka ei osallistu ollenkaan kodin hoitamiseen.
Lapset pitää opettaa heti pienestä pitäen kodin hoitamiseen tai ne epäonnistuvat parisuhteissa jos elävät kotona kuin hotellissa. Kukaan puoliso ei nykyään enää alistu palvelijaksi, onneksi.
Pahinta saituutta mitä olen nähnyt niin puoliso ei saanut ostaa mitään omilla rahoillaan vaan asumis- ja ruokakustannuksiin meni kaikki mutta sitten mies osteli itselleen kalliita harrastus vehkeitä. Naisella ei ollut mitään harrastuksia vaan kaikki menivät pakollisiin elämisen kustannuksiin. Mies määräsi ihan kaiken.
Tämä meni ihan yli hilseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Minäkin menisin vasta toisilla treffeillä Panchoon, koska haluan tietää naisen olevan täysillä mukana eikä vain ilmaisen ruuan perässä.
Nyt pitää kysyä: paljonko tienaat kun pelkäät noin hirveästi pancho villan hintoja? Sehän on halpa paikka. Eikä kyllä kannata treffailla ollenkaan jos lähtöajatus on että toinen miettii ilmaista ruokaa.
Ei kyse ole hinnasta vaan periaatteesta. Kyllähän se herättää kysymyksiä, jos kävely ei innosta, mutta ravintola sopii.
Tuntuu herättävän kysymyksiä - sinussa. Kyttäät kuin haukka että pääset estämään heti KUN treffikumppani yrittää käyttää sinua hyväksi. Normaali ihminen miettii treffeillä vähän muita asioita kuin sitä, miten minusta yritetään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni pienituloinen ja siksi tietynlainen säästämismentaliteetti on jäänyt päälle. Nyt kun rahatilanne on parempi, en osaa joissakin asioissa muuttaa tottumuksiani. En käy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, teatterissa, kampaajalla, konserteissa. En vaan koe että saisin niistä vastinetta rahoilleni. Sensijaan panostan itselleni mieluisiin asioihin kuten vuokramökillä lomailuun. Aika hassua että nuo asiat jäivät pois silloin kun niihin ei ollut varaa mutta en vieläkään osaa palata niihin vaikka nyt niihin olisi varaa. Muilla tälläistä?
Joo, kyllä se jää päälle. Ja näkyy epäloogisina tunnontuskina kun käyttää rahaa ns turhaan. Kerran mietin päiväkausia ostanko kallista mutta laadukasta shampoota vai en. Piti sitten muistuttaa itselleni että minulla on säästössä 30 000 euroa, en mene vararikkoon shampoon takia. Mutta ostokrapula tuli silti. Onneksi niin ei käy aina kun jotain ostaa.
Tuo on vähän kuin anoreksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hakeudu sellaisiin psrisuhteisiin, joissa olisi yhteistä omaisuutta tai yhteisiä menoja, joten ei juuri väliä. Kunhan ei pummi minulta eikä nipota minun rahankäytöstäni, niin omillaan saa tehdä mitä haluaa.
Miten tuo toimii käytännössä? Esim toinen tykkää laadukkaista raaka-aineista keittiössä ja toinen halvimmasta jauhomakkarasta. Tai toinen haluaa käydä ravintoloissa ja toinen jääkiekko-otteluissa.
Vaikka rahat pidettäisiin erillään, monesti joutuu käyttämään rahaa toisen mieliksi asioihin mistä ei itse ikinä maksaisi. Jos siis yleensä tehdään yhdessä jotain mikä maksaa.
En tiedä, ei ole ollut tällaisia ongelmia. Toki siellä ravintolassa ja lätkäpelissä voi käydä muidenkin kuin puolison kanssa. Ja kun on omat asunnot, niin pääsääntöisesti kumpikin kokkaa omassa keittiössään, välillä toki myös yhdessä jommankumman luona.
"En hakeudu sellaisiin parisuhteisiin, jossa olisi yhteisiä menoja" ei edes kuulosta parisuhteelta? Mitä te sitten teette?
Molemmat kokkailevat omassa asunnossaan, laittaa epäilemään, että siinä syöt hyvin naisystävän laittamaa ruokaa, ja sinun jääkaapissa on olutta ja makkaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni pienituloinen ja siksi tietynlainen säästämismentaliteetti on jäänyt päälle. Nyt kun rahatilanne on parempi, en osaa joissakin asioissa muuttaa tottumuksiani. En käy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, teatterissa, kampaajalla, konserteissa. En vaan koe että saisin niistä vastinetta rahoilleni. Sensijaan panostan itselleni mieluisiin asioihin kuten vuokramökillä lomailuun. Aika hassua että nuo asiat jäivät pois silloin kun niihin ei ollut varaa mutta en vieläkään osaa palata niihin vaikka nyt niihin olisi varaa. Muilla tälläistä?
Joo, kyllä se jää päälle. Ja näkyy epäloogisina tunnontuskina kun käyttää rahaa ns turhaan. Kerran mietin päiväkausia ostanko kallista mutta laadukasta shampoota vai en. Piti sitten muistuttaa itselleni että minulla on säästössä 30 000 euroa, en mene vararikkoon shampoon takia. Mutta ostokrapula tuli silti. Onneksi niin ei käy aina kun jotain ostaa.
Tuo on vähän kuin anoreksia.
Niinhän se on. Kun rahaa oli vähän, piti elää todella kurinalaisesti että saa laskut maksettua. Jouduin esim annostelemaan viikon ruoat valmiiksi astioihin, että en syö liian isoja annoksia.
Mutta sainpa säästettyä rahaa ja pystyin tekemään muutoksia elämääni, että pääsin paremmin palkattuun työhön. Säästäväisyydestä on vaikea luopua kun on ollut rutiköyhä monta vuotta. Varsinkin kun on joutunut oppimaan senkin miten arvaamatonta elämä on. Vaikka nyt on asiat hyvin, tulevaisuudesta ei tiedä.
Elämämme on mukavaa jo nyt. Vielä mukavampaa se on muutaman vuoden kuluttua. Eläkkeellä tulot putoavat kuitenkin joten on hyvä varautua siihen nostamalla kassavirtaa jo nyt.