Lue keskustelun säännöt.
Miten arkesi parani, kun erosit puolisostasi pikkulapsiaikana?
29.06.2025 |
Kysymykseni on osoitettu henkilöille, jotka ovat itse halunneet erota pikkulapsiaikana, siis ennen kuin lapsi on mennyt kouluun?
Kun itse ainakin ihmettelen, että miten se voi olla parempi/helpompi tilanne, että sulla on vaikka 4-vuotias lapsi, että sä hoidat hänet yksin vuoroviikoin tai enemmänkin, kuin että asuisit yhdessä lapsen toisen vanhemman kanssa ja hän jakaisi vanhemmuutta/lapsen asioiden hoitoa sun kanssa? Eikö se ole raskasta hoitaa lähes aina lapsen asiat yksin?
Kuulemma alle kouluikäisille ei edes suositella vuoroviikkoasumista.
Kommentit (74)
Lähinnä se ongelma oli, ettei lastenhoito jakautunut yhdessä asuessa. Miehen mielestä oli vain hänen omaa aikaansa (hän kävi harrastuksissa jne.) ja perheen yhteistä aikaa. Oli ihan vastahankaan, jos minä edes pohdiskelin jonnekin harrastukseen menoa.
Ottaen huomioon, ettei mies kovinkaan paljoa ollut ollut lasten kanssa yksin ennen eroa, sovimme, että eron jälkeen hän piti lapsia joka toisen viikonlopun.
Mutta sekin, että edes joka toinen viikonloppu mulla oli mahdollisuus harrastaa ja nähdä ystäviä ilman lapsia, oli todella iso henkireikä, mikä auttoi jaksamaan sitä arkipyöritystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä mä olisin eron jälkeen hoitanut lähes kaiken yksin? Lapsi oli lähes 50-50 vanhemmilla, mulla vähän enemmän ja olen siis äiti. Lapsella osallistuva isä eikä mun ole koskaan tarvinnut yksin hoitaa kaikkea. Lapsi nykyään jo aikuinen.
Elämä helpottui sen vuoksi, että ei tarvinnut väkisin yrittää parisuhdetta ihmisen kanssa jota en enää rakastanut. Mua ahdisti aivan hel vetisti kun piti yrittää olla yhdessä. Ei sellaista kestä ja eikä se kyllä lapsellekaan hyväksi ole, että äiti on ahdistunut hermoraunio.
Ihmisillä on oikeus erota ja sun syyllistävä tapa ei muuta mun mielipidettä siitä, että tein aikoinaan oikean ratkaisun. Mua ärsyttää ihmiset joiden mielestä kukaan ei saisi erota ja vähätellään eron syitä.
En ollut pikkulapsena vielä parisuhteessa.
Oli yksi lapsi vähemmän hoidettavana.
Mies paljastui täydelliseksi lapseksi, kun olisi pitänyt ottaa vastuuta lapsiarjesta.
Oli helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekkin eroperheen lapsi ja tiedän että lapset kyllä selviytyvät. Oma aikamme nyt pienen tyttäreni kanssa aivan eri tavalla tärkeää kuin aiemmin vaikka saattaa kulua kuukausia ilman tapaamisia niin se rakkaus läsnä tavatatessami aina vain voimakkaammin!
Omassa työssäni olen kansainvälisen tason jullkis, politiikan supertähti jonka elämään lapsi ja parisuhde eivät sopineet. Olen myös feministi ja uskon että lapset kuuluu isän kasvattaa, pitihän on kokenut raskauden ja synnytyksen vaivat lapsen vuoksi!
Lyhyesti sanottuna: Sain vapauden hylkäämällä perheeni ja lapseni
T eräs monien tuntema ja ihailema kaunis, hoikka ja nuorekas nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä helpottui sen vuoksi, että ei tarvinnut väkisin yrittää parisuhdetta ihmisen kanssa jota en enää rakastanut. Mua ahdisti aivan hel vetisti kun piti yrittää olla yhdessä. Ei sellaista kestä ja eikä se kyllä lapsellekaan hyväksi ole, että äiti on ahdistunut hermoraunio.
Etkö voinut suhtautua lapsen isään ihan vaan kumppanina ilman romantiikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekkin eroperheen lapsi ja tiedän että lapset kyllä selviytyvät. Oma aikamme nyt pienen tyttäreni kanssa aivan eri tavalla tärkeää kuin aiemmin vaikka saattaa kulua kuukausia ilman tapaamisia niin se rakkaus läsnä tavatatessami aina vain voimakkaammin!
Omassa työssäni olen kansainvälisen tason jullkis, politiikan supertähti jonka elämään lapsi ja parisuhde eivät sopineet. Olen myös feministi ja uskon että lapset kuuluu isän kasvattaa, pitihän on kokenut raskauden ja synnytyksen vaivat lapsen vuoksi!
Lyhyesti sanottuna: Sain vapauden hylkäämällä perheeni ja lapseni
T eräs monien tuntema ja ihailema kaunis, hoikka ja nuorekas nainen
Onko nimesi Sanna? 😅
Eihän se ole lapsen hylkäämistä, jos keskittyy uraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi vähemänä hoidettavana. Helpotti. 😁😁😁
Ainakin sillä tavalla helpotti, ettei miehen jatkuvat sekoilut, naljailut ja henkiset laiminlyönnit enää laittaneet päätäni sekaisin. Arkeni rauhoittui ja sitä kautta myös pystyin olemaan lapsille parempi äiti. Kenenkään ei pidä kestää toiselta jatkuvaa epäkunnioittamista eikä lapsille tee hyvää nähdä sitä myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä helpottui sen vuoksi, että ei tarvinnut väkisin yrittää parisuhdetta ihmisen kanssa jota en enää rakastanut. Mua ahdisti aivan hel vetisti kun piti yrittää olla yhdessä. Ei sellaista kestä ja eikä se kyllä lapsellekaan hyväksi ole, että äiti on ahdistunut hermoraunio.
Etkö voinut suhtautua lapsen isään ihan vaan kumppanina ilman romantiikkaa?
En voinut. Mä en ole mikään tunteeton robotti joka voi elää toisen kanssa kumppanina ilman rakkautta ja romantiikkaa. Miksi tätä on niin vaikea tajuta? Miksi mun olisi pitänyt tuhlata aikaa ihmisen kanssa jota en rakasta ja koko tilanne aiheutti mulle todella pahaa ahdistusta. Etkö ymmärrä????
Henkistä väkivaltaa joka päivä vai ilman sitä? Siinäpä kysymys. Ex oli tosi mukava, ystävällinen ja kiltti ennen lapsen syntymää. Ehkä traumat tuli lapsen synnyttyä esiin, koska ilkeys alkoi lähes heti sen jälkeen.
Jos sulle on ok ilkeys, haukkuminen, pilkkaaminen, vähättely, niin elä ihan rauhassa semmosessa suhteessa. Ite en halunnut opettaa lapselle, että tuollainen käytös on normaalia ja on normaalia olla kiusattavana.
Ja kyllä, oli helpompaa eron jälkeen, kun sai olla rauhassa kotona ja koki, että itsellä on ihmisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekkin eroperheen lapsi ja tiedän että lapset kyllä selviytyvät. Oma aikamme nyt pienen tyttäreni kanssa aivan eri tavalla tärkeää kuin aiemmin vaikka saattaa kulua kuukausia ilman tapaamisia niin se rakkaus läsnä tavatatessami aina vain voimakkaammin!
Omassa työssäni olen kansainvälisen tason jullkis, politiikan supertähti jonka elämään lapsi ja parisuhde eivät sopineet. Olen myös feministi ja uskon että lapset kuuluu isän kasvattaa, pitihän on kokenut raskauden ja synnytyksen vaivat lapsen vuoksi!
Lyhyesti sanottuna: Sain vapauden hylkäämällä perheeni ja lapseni
T eräs monien tuntema ja ihailema kaunis, hoikka ja nuorekas nainen
Onko nimesi Sanna? 😅
Eihän se ole lapsen hylkäämistä, jos keskittyy uraansa.
Ei. Meillä ja miljoonilla lapset ovat vuoroviikoin. Ei siinä lasta hylätä. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻
Sain aikaa käydä kuntosalilla ja muissa harrastuksissa kun lapset olivat viikonloppuna isänsä luona. Lasten suhde isään vahvistui, kun isä laittoi heille ruuat ja ulkoili heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekkin eroperheen lapsi ja tiedän että lapset kyllä selviytyvät. Oma aikamme nyt pienen tyttäreni kanssa aivan eri tavalla tärkeää kuin aiemmin vaikka saattaa kulua kuukausia ilman tapaamisia niin se rakkaus läsnä tavatatessami aina vain voimakkaammin!
Omassa työssäni olen kansainvälisen tason jullkis, politiikan supertähti jonka elämään lapsi ja parisuhde eivät sopineet. Olen myös feministi ja uskon että lapset kuuluu isän kasvattaa, pitihän on kokenut raskauden ja synnytyksen vaivat lapsen vuoksi!
Lyhyesti sanottuna: Sain vapauden hylkäämällä perheeni ja lapseni
T eräs monien tuntema ja ihailema kaunis, hoikka ja nuorekas nainen
Onko nimesi Sanna? 😅
Eihän se ole lapsen hylkäämistä, jos keskittyy uraansa.
Vuoroviikoin niin kumpikin voi keskittyä uraansa ja ja taas viikon lapseensa. Näin meillä ja monella muulla.
Yksi lapsi vähemmän sotkemassa huushollia + välillä saa myös lapsivapaita päiviä ja aikaa itselleen. Helpotti huomattavasti.
Pääsin eroon kahdesta paskaperseestä :)
Helpotti siten että arki henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa päättyi. Ex alkoi itkettämään minua erityisesti raskausaikana ja karjui sekä huusi minulle vauvan itkiessä peloissaan vieressä. Elämä on ollut todella raskasta vastatessa täysin yksin lapsesta, mutta se olisi varmasti ollut helvettiä ihmisen kanssa joka haluaa aidosti tuhota perheen äidin terveyden. Selvisi myös etten ollut ensimmäinen jolle on tehnyt näin.
Toki voi vastata, jos ero lapsen toisesta vanhemmasta on tapahtunut hieman myöhemmin, esim lapsen ollessa vaikka 7-12-vuotias...
Tuleehan se kalliimmaksikin asua erikseen kuin yhdessä, kun joudut yhden ihmisen tuloilla maksamaan asunnon ja vakuutukset ja laskut jne.
Ajattelen tämän asian ihan vain puhtaasti järjellä, en tunteella.
Ap