Lue keskustelun säännöt.
Onko säästäväinen ja rahaa ajatteleva ihminen rasittava parisuhteessa? Milloin tämä menee yli hilseen?
27.07.2022 |
Tiedättekö ihmisiä, jotka ajattelevat raha-asioita kohtuullisen paljon ja oletteko olleet tämmöisen kanssa parisuhteessa? Onko tämä teistä hyvä vai huono piirre ihmisessä? Missä vaiheessa koette, että rahan miettiminen menee yli hilseen?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Parisuhteessa vaan ei toimi se että sanoo "tämä sääntö on hyvä". Toinen voi ollakin eri mieltä.
Niinpä, sen vuoksi rahankäyttöön liittyvistä asioista on syytä kunnolla keskustella hyvin ennen kuin suhde etenee vakavaksi. Jos rahankäyttötottumukset eroavat liikaa toisistaan niin ei ehkä ole paras mahdollinen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Minäkin menisin vasta toisilla treffeillä Panchoon, koska haluan tietää naisen olevan täysillä mukana eikä vain ilmaisen ruuan perässä.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Taisivat väistää luodin kohdallasi😬 En minäkään naisena haluaisi käydä ekoilla treffeillä ravintolassa, liian virallista. Plus että moni nainen vaatii, että mies maksaa ekoilla treffeillä, eli senkin takia varmaan moni mies kaihtaa ravintolatreffejä. Se 15e voi jo olla jollekin paljon, mutta että siihen vielä toiset 15 plus juomat ja pahimmassa tapauksessa jo heti kättelyssä tajuaa, ettei treffikumppani ole mieleinen.
Mistä sinäkin muka tiedät että naiset vaativat miestä maksamaan? Jos olet oppinut palstalta niin täällä miehet trollaavat 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Minäkin menisin vasta toisilla treffeillä Panchoon, koska haluan tietää naisen olevan täysillä mukana eikä vain ilmaisen ruuan perässä.
Nyt pitää kysyä: paljonko tienaat kun pelkäät noin hirveästi pancho villan hintoja? Sehän on halpa paikka. Eikä kyllä kannata treffailla ollenkaan jos lähtöajatus on että toinen miettii ilmaista ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Minäkin menisin vasta toisilla treffeillä Panchoon, koska haluan tietää naisen olevan täysillä mukana eikä vain ilmaisen ruuan perässä.
Kuka nykyajan moderni nainen odottaa miehen maksavan ravintolalaskun treffeillä? Ehkä joku 60+ vuotias, mutta kukaan alle nelikymppinen nainen ei ajattele noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Minäkin menisin vasta toisilla treffeillä Panchoon, koska haluan tietää naisen olevan täysillä mukana eikä vain ilmaisen ruuan perässä.
Kuka nykyajan moderni nainen odottaa miehen maksavan ravintolalaskun treffeillä? Ehkä joku 60+ vuotias, mutta kukaan alle nelikymppinen nainen ei ajattele noin.
Juuri tuo on yksi syy miksi naiset tienaavat vähemmän ja ovat huonommissa ammateissa kuin miehet. Mitään ei osata vaatia itselle parempiosaisilta. Pitää olla tasa-arvoinen miehen kanssa, kuin mies, vaikka se tarkoittaakin nykyään miestä pienempää pakkaa, samaa työmäärää ja edelleen enemmän koti- ja lastenhoitotyötä. Naiset Suomessa kaivavat vain omaa kuoppaansa halutessaan miehistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni pienituloinen ja siksi tietynlainen säästämismentaliteetti on jäänyt päälle. Nyt kun rahatilanne on parempi, en osaa joissakin asioissa muuttaa tottumuksiani. En käy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, teatterissa, kampaajalla, konserteissa. En vaan koe että saisin niistä vastinetta rahoilleni. Sensijaan panostan itselleni mieluisiin asioihin kuten vuokramökillä lomailuun. Aika hassua että nuo asiat jäivät pois silloin kun niihin ei ollut varaa mutta en vieläkään osaa palata niihin vaikka nyt niihin olisi varaa. Muilla tälläistä?
Joo, kyllä se jää päälle. Ja näkyy epäloogisina tunnontuskina kun käyttää rahaa ns turhaan. Kerran mietin päiväkausia ostanko kallista mutta laadukasta shampoota vai en. Piti sitten muistuttaa itselleni että minulla on säästössä 30 000 euroa, en mene vararikkoon shampoon takia. Mutta ostokrapula tuli silti. Onneksi niin ei käy aina kun jotain ostaa.
Tuttu fiilis! Ollaan puolison kanssa molemmat tuollaisia. Juuri eilen mietittiin, että voi vitsit kun naapurin grillaamat pihvit tuoksui niin hyvälle, mutta kun pihvit on niin kalliita😅 ja varaa kyllä olisi heittämällä, mutta harvoin edes muistaa kaupan lihatiskin olemassaoloa kun on niin tottunut siihen, ettei ole varaa.
Tuntuu ihan kamalalta tavalta elää. Ihan kuin pilkanteolta.
Itse olen sellainen, että kun on kokenut niukkuuden ja pakollisen kituuttamisen ei halua jatkaa sitä samaa enää kun siihen ei ole tarvetta.
Sen verran se aika oli stressaavaa ja vei koko elämänilon ja elämä oli todella raskasta.
Olen elänyt nuukan miehen kanssa parisuhteessa, sekin oli kamalaa. Hän myös kävi ostoskassin läpuui ka arviosteli, että tämän ja tän olisi saanut halvemmalla, tämä olisi voinut jättää ostamatta jne. Kävimme siis töissä ja silloin ei ollut rahapulaa koko liiton aikana.
Nykyinen kumppani on sopiva, meillä on samanlaiset ajatikset rahasta. Käymme syömässä, kahvilla, matkoilla silloin tällöin. Ostamme myös hyvää ruokaa ja viiniä viikonlopuksi. Ilman tunnontuskia ja moraalista krapulaa.
Mutta emme ostele turhaa vain näyttämisen vuoksi.
Joka päivä rahasta puhuminen olisi aika turruttavaa ja ihmettelisin jos mies rahasta kaiken aikaa puhuisi, koska siihen nyt onneksi ei ole tarvetta. Kun muutakin puhuttavaa löytyy.
Emme ole materialisteja, mutta nautimme rahan suomista nautinnoista.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Joskus kun olen ehdottanut Tinderissä ensitreffejä ravintolaan, olen saanut vastauksen, että miehelle käy vain joko kävely tai kotona kahvittelu, niin se on turn off, jos miehellä ei ole varaa/on niin pihi, ettei halua käydä edes Pancho Villassa burgerilla, joka maksaa 15€.
Minäkin menisin vasta toisilla treffeillä Panchoon, koska haluan tietää naisen olevan täysillä mukana eikä vain ilmaisen ruuan perässä.
Kuka nykyajan moderni nainen odottaa miehen maksavan ravintolalaskun treffeillä? Ehkä joku 60+ vuotias, mutta kukaan alle nelikymppinen nainen ei ajattele noin.
Olen alle 60-vuotias ja ajattelen, että jos olisin sinkku ja deittimarkkinoilla ja mies pyytäisi ensitreffeille ravintolaan, hän myös tarjoaisi. Koska enhän minä itse sinne haluaisi. Minä tapaisin mieluummin kävelytreffien merkeissä ensimmäisellä kerralla. Ja koska en itse ravintolaan edes haluaisi, niin en käytännössä sinne tietenkään myöskään lähtisi. Kävely, korkeintaan kahvit tai kaljat ensitapaamisella, sillä säännöllä pärjäsin aikoinani hyvin. Suurin osa tapaamisista päättyi kuitenkin siihen, että "oli kiva tutustua, hyvää jatkoa".
Puoliso löytyi sitten ihan muualta kuin nettideittisaiteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanko näin että silloin kun joku ilmoittaa, että pitää olla säästäväinen ja kiinnittää kohteina huomioita toisten mahdollisiin turhuuksiin tai tuhlailuihin, jättäen omat käymättä läpi, se on ärsyttävää.
Esim. eräs ex joka kyseenalaisti jokaisen vaateoston lapselle, että "oliko nyt varmasti pakko" ja itse pisti uaeampi satanen kuussa erinäisiin nautintoaineisiin.
Onko meillä sama ex? Itse tuhlasi rahansa viinaan ja samalla kyseenalaisti lapsen turvaistuimen oston. Mukaanluettuna vaatteet, kengät jne. Olisi varmaan antanut lapsen olla alasti nuukuuttaan.
Minusta olisi todella outoa ja naurettavaa nuuhkiä nälkäisenä naapurin herkullisia pihvin hajuja miehen kanssa.
Mutta ei itse raaskisi ostaa hyvää ruokaa vaikka siihen olisi kyllä varaa. Tässä on vakka kantensa valinnut.
Oikein suomalaisen pariskunnan prototyyppi vissiin. Tästäkö suomalainen kateus on saanut juurensa.
En kestäisi tuollaisen miehen kanssa. Nauraisin ja sanoisin, että olehan nyt ihmisiksi. Me jopa saattaisinme viettää yhteisiä grilli-iltoja tuon kyseisen naapurin kanssa.
Tai ainakin aidan molemmin puolin leijailisi ne herkulliset tuoksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Ap sopivasti säästäväinen kumppani on jees. Kun kun kulut pysyvät kurissa ja säästöt laitetaan töihin tai käytetään harkittuihin kohteisiin se lisää vaurautta ja elintasoa.
Kaikesta pihistävä ja vessan vetämisen kieltävä kumppani on kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Miksi ne pitäisi käyttää? Ne kun tuottavat meille kassavirtaa tuhansia euroja vuodessa, siis ihan joka kuukausia. Ei kultamunia munivaa hanhea tapeta vaan se pyritään monistamaan. Mitä vähemmän ihmisellä menee normaaliaikana välttämättömään, sen paremmin hän pärjää jos tulotaso tippuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Riippuu katsantokannassta ja vastaus on joko "ei koskaan" tai "koko ajan".
Se 50% menee töihin tuottamaan uutta tuloa tulevaisuudessa. vastaavasti jo aikaisemmin sijoitetut rahat tuottavat jo nyt merkittävästi tuloa, josta 50% palautuu tekemään lisää tuloa, 30 % menee kulutukseen ja 20% menee huvituksiin. Ja kas kun tuo 30% pääomatuloista meneekin arjen kulutuksiin niin palkasta ei tarvikaan mennä niin paljoa... Eikös olekin kumma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Miksi ne pitäisi käyttää? Ne kun tuottavat meille kassavirtaa tuhansia euroja vuodessa, siis ihan joka kuukausia. Ei kultamunia munivaa hanhea tapeta vaan se pyritään monistamaan. Mitä vähemmän ihmisellä menee normaaliaikana välttämättömään, sen paremmin hän pärjää jos tulotaso tippuu.
Siis tavoitteenne on, että kuollessanne teillä on satoja tuhansia euroja säästöjä ja sijoituksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Riippuu katsantokannassta ja vastaus on joko "ei koskaan" tai "koko ajan".
Se 50% menee töihin tuottamaan uutta tuloa tulevaisuudessa. vastaavasti jo aikaisemmin sijoitetut rahat tuottavat jo nyt merkittävästi tuloa, josta 50% palautuu tekemään lisää tuloa, 30 % menee kulutukseen ja 20% menee huvituksiin. Ja kas kun tuo 30% pääomatuloista meneekin arjen kulutuksiin niin palkasta ei tarvikaan mennä niin paljoa... Eikös olekin kumma...
Yritän ymmärtää, mitä iloa siitä on, jos kuollessa on satoja tuhansia euroja säästöjä. Kun itse ajattelen niin, että rahan tarkoitus on tehdä elämä mukavaksi elinaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/30/20 -sääntö on hyvä
Yllä olevat numerot kuvaavat sitä, miten omien tulojen tulisi jakautua, jotta talous olisi mahdollisimman hyvin rakennettu kokonaisuus. Seuraavaksi tarkastellaan hieman tarkemmin, mitä näiden lukujen takaa löytyy.
50 prosenttia omista tuloista tulisi mennä niin sanottuihin välttämättömyyksiin: taloutesi on jo melko hyvässä tasapainoissa siinä vaiheessa, kun noin puolet tuloistasi riittää välttämättömien kustannuksien kattamiseen, kuten asumismenoihin sekä säännöllisiin laskuihin sekä muihin kuluihin, kuten vakuutus- ja sähkölaskuihin sekä autoon tai bussilippuun meneviin kuluihin. Yleensä jopa perus ruokakulut voidaan laskea mukaan tähän kategoriaan. Nämä menot ovat yleensä melko samat henkilöstä riippumatta, sillä suurelle osalla ihmisistä on asumiskustannuksia ja muita välttämättömiä menoja, joita voidaan kokonaisuudessaan kutsua elinkustannuksiksi. Jokainen siis joutuu maksamaan perus elinkustannuksia, mutta summat saattavat tietysti vaihdella sen mukaan, miten ja missä asutaan, sekä toisaalta millaiseen elintasoon ollaan totuttu. On kuitenkin hyvä sääntö muistaa, että omista tuloista, oli tulotasosi sitten mikä tahansa, ei kannata laittaa kauheasti ylipuolta pakollisiin menoihin, jos rahaa halutaan saada riittämään muuhunkin.
Olen eri mieltä.
50 % pitää mennä sijoituksiin.
30% välttämättömyysmenoihin
20% voi käyttää sitten mihin huvittaa.
Meillä tällä hetkellä säästämisaste koko vuoden osalta 55%. Parhaina kuukausina yli 70% tuloista jää varallisuuden kartuttamiseen. Tosin säästämisastetta heikentää se että heinäkuun kaikki tulot eivät ole vielä tulleet vaan viimeiset tulot tulevat huomenna.
Mihin ja milloin te ne säästöt käytätte? Ihan vilpittömästi näin kuusikymppisenä kysyn. On minullakin säästössä puskuria pahan päivän varalle, mutta en kyllä pyrkisi säästämään puolia tuloistani, koska minulla se tarkoittaisi että joutuisin jo arjessa pihtailemaan haluamistani asioista.
Miksi ne pitäisi käyttää? Ne kun tuottavat meille kassavirtaa tuhansia euroja vuodessa, siis ihan joka kuukausia. Ei kultamunia munivaa hanhea tapeta vaan se pyritään monistamaan. Mitä vähemmän ihmisellä menee normaaliaikana välttämättömään, sen paremmin hän pärjää jos tulotaso tippuu.
Siis tavoitteenne on, että kuollessanne teillä on satoja tuhansia euroja säästöjä ja sijoituksia?
Meidän tavoitteemme on elää hyvää elämää eläkkeelläkin ihan missä päin maailmaa haluammekaan asua. Sitä sanotaan taloudellisesti omavaraisuudeksi. Perikunta sitten päättää mitä haluaa omaisuudella aikanaan tehdä, se kun ei ole meiltä pois.
Taisivat väistää luodin kohdallasi😬 En minäkään naisena haluaisi käydä ekoilla treffeillä ravintolassa, liian virallista. Plus että moni nainen vaatii, että mies maksaa ekoilla treffeillä, eli senkin takia varmaan moni mies kaihtaa ravintolatreffejä. Se 15e voi jo olla jollekin paljon, mutta että siihen vielä toiset 15 plus juomat ja pahimmassa tapauksessa jo heti kättelyssä tajuaa, ettei treffikumppani ole mieleinen.