Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Pitäisiköhän sinun ap hakea apua.

Kävin katsomassa somen, eihän sinulla ole lasta, ei anoppia.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän sinun ap hakea apua.

Kävin katsomassa somen, eihän sinulla ole lasta, ei anoppia.

Minäkin kävin, ei miestä, ei lasta, ei anoppia, ei muuta kuin tyhjä elämä provojen rustaajana.

Säälittävä olet ap.

lillerilalleriläps kirjoitti:

täällä anoppia grillaavat ovat tulevaisuuden mummoja....ja taas samat palstat täytty samoista valituksista :D

Semmosta se elämä vaan on ja kannattaa suhtautua huumorilla.

Juuei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee muutamia vuosia, niin tämän päivän nuori äiti on itse anoppi tai mummu ja muuttuu silloin hulluksi hirviöksi.

Jos olen onnistunut kasvattamaan lapseni päinvastoin kuin oma äitini kasvatti minut enkä toista hänen virheitään, enköhän sitten aikanaan isovanhempana itse pysty samaan.

Turha toivo :D sulle tulee miniä, joka saa lapsen, josta on jostain syystä todella mustasukkainen, samoin kuin miehestään, ja kaikki hyvät tarkoituksesi onpvat perverssejä.

Historialla on tapana toistaa itseään.

Tämä anoppiviha kun ei ole uusi ilmiö, vaan kumpuaa jostain ihmisten alimmista järjettömistä vaistoista ja tunnereaktioista.

Höpö löpö. Mulla on viisautta tunnistaa tilanteet ja käyttäytyä niissä toisin kuin oma narsistinen äitini. Ongelma ei ole ollut siis anoppi vaan oma äiti.

Voit olla vaikka miten hyvä mummeli, mutta miniäsi voi olla asioista silti hormonihuuruissaan aivan eri mieltä

Näin se menee sukupolvesta toiseen, siinä sitten ihmettelet, mitä tapahtui, kun olet narsistimummo.

Miksi luulet tietäväsi tilanteestani yhtään mitään että edes miniän saisin? Vähän menee nyt liian oikomiseksi kaiken kaikkiaan.

Alkaa jo kuulostaa siltä, että kiivas ja inttävä narsistimummo sieltä kehkeytyy.

Että semmosta. Näin ne kiltit mummot vaan istuvat jakkaralla ja ihmettelevät miksi heille hermostutaan.

lillerilalleriläps kirjoitti:

täällä anoppia grillaavat ovat tulevaisuuden mummoja....ja taas samat palstat täytty samoista valituksista :D

Semmosta se elämä vaan on ja kannattaa suhtautua huumorilla.

Näin se on, että ripaus rentoutta ja huumorilla ottamista tekee elämästä mukavampaa.

Että osaa joskus nauraa itselleeenkin ja kaikenlaisille omaan päähän tulleille ajatuksille, että olinpa vähän hassu.

Ja sitten mennään taas eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee muutamia vuosia, niin tämän päivän nuori äiti on itse anoppi tai mummu ja muuttuu silloin hulluksi hirviöksi.

Jos olen onnistunut kasvattamaan lapseni päinvastoin kuin oma äitini kasvatti minut enkä toista hänen virheitään, enköhän sitten aikanaan isovanhempana itse pysty samaan.

Turha toivo :D sulle tulee miniä, joka saa lapsen, josta on jostain syystä todella mustasukkainen, samoin kuin miehestään, ja kaikki hyvät tarkoituksesi onpvat perverssejä.

Historialla on tapana toistaa itseään.

Tämä anoppiviha kun ei ole uusi ilmiö, vaan kumpuaa jostain ihmisten alimmista järjettömistä vaistoista ja tunnereaktioista.

Höpö löpö. Mulla on viisautta tunnistaa tilanteet ja käyttäytyä niissä toisin kuin oma narsistinen äitini. Ongelma ei ole ollut siis anoppi vaan oma äiti.

Voit olla vaikka miten hyvä mummeli, mutta miniäsi voi olla asioista silti hormonihuuruissaan aivan eri mieltä

Näin se menee sukupolvesta toiseen, siinä sitten ihmettelet, mitä tapahtui, kun olet narsistimummo.

Se että joku on narsistimummo ei johdu mitenkään vieraan ihmisen hormoneista. Se johtuu siitä omasta narsismista.

Minä olen narsistin tytär, eikä minusta tullut narsistimummoa. En ole edes ollut narsistiäiti.

Narsisti ei koskaan tunnistakaan narsismia itsessään.

Tyypillistä on syytellä muita narsisteiksi, huh

Väärin. Narsisti usein tajuaa olevansa narsisti. On jopa ylpeä siitä. Jotkut jopa hakeutuvat terapiaan, jotta oppisivat uusia keinoja manipuloida ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee muutamia vuosia, niin tämän päivän nuori äiti on itse anoppi tai mummu ja muuttuu silloin hulluksi hirviöksi.

Jos olen onnistunut kasvattamaan lapseni päinvastoin kuin oma äitini kasvatti minut enkä toista hänen virheitään, enköhän sitten aikanaan isovanhempana itse pysty samaan.

Turha toivo :D sulle tulee miniä, joka saa lapsen, josta on jostain syystä todella mustasukkainen, samoin kuin miehestään, ja kaikki hyvät tarkoituksesi onpvat perverssejä.

Historialla on tapana toistaa itseään.

Tämä anoppiviha kun ei ole uusi ilmiö, vaan kumpuaa jostain ihmisten alimmista järjettömistä vaistoista ja tunnereaktioista.

Höpö löpö. Mulla on viisautta tunnistaa tilanteet ja käyttäytyä niissä toisin kuin oma narsistinen äitini. Ongelma ei ole ollut siis anoppi vaan oma äiti.

Voit olla vaikka miten hyvä mummeli, mutta miniäsi voi olla asioista silti hormonihuuruissaan aivan eri mieltä

Näin se menee sukupolvesta toiseen, siinä sitten ihmettelet, mitä tapahtui, kun olet narsistimummo.

Se että joku on narsistimummo ei johdu mitenkään vieraan ihmisen hormoneista. Se johtuu siitä omasta narsismista.

Minä olen narsistin tytär, eikä minusta tullut narsistimummoa. En ole edes ollut narsistiäiti.

Narsisti ei koskaan tunnistakaan narsismia itsessään.

Tyypillistä on syytellä muita narsisteiksi, huh

Väärin. Narsisti usein tajuaa olevansa narsisti. On jopa ylpeä siitä. Jotkut jopa hakeutuvat terapiaan, jotta oppisivat uusia keinoja manipuloida ihmisiä.

Minä kyllä luulen että nämä uhriutuvat pelkkää hyvää tarkoittavat kammomummot eivät ymmärrä tilaansa. He on aivan hirveitä, eivätkä vain ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee muutamia vuosia, niin tämän päivän nuori äiti on itse anoppi tai mummu ja muuttuu silloin hulluksi hirviöksi.

Jos olen onnistunut kasvattamaan lapseni päinvastoin kuin oma äitini kasvatti minut enkä toista hänen virheitään, enköhän sitten aikanaan isovanhempana itse pysty samaan.

Turha toivo :D sulle tulee miniä, joka saa lapsen, josta on jostain syystä todella mustasukkainen, samoin kuin miehestään, ja kaikki hyvät tarkoituksesi onpvat perverssejä.

Historialla on tapana toistaa itseään.

Tämä anoppiviha kun ei ole uusi ilmiö, vaan kumpuaa jostain ihmisten alimmista järjettömistä vaistoista ja tunnereaktioista.

Höpö löpö. Mulla on viisautta tunnistaa tilanteet ja käyttäytyä niissä toisin kuin oma narsistinen äitini. Ongelma ei ole ollut siis anoppi vaan oma äiti.

Voit olla vaikka miten hyvä mummeli, mutta miniäsi voi olla asioista silti hormonihuuruissaan aivan eri mieltä

Näin se menee sukupolvesta toiseen, siinä sitten ihmettelet, mitä tapahtui, kun olet narsistimummo.

Se että joku on narsistimummo ei johdu mitenkään vieraan ihmisen hormoneista. Se johtuu siitä omasta narsismista.

Minä olen narsistin tytär, eikä minusta tullut narsistimummoa. En ole edes ollut narsistiäiti.

Narsisti ei koskaan tunnistakaan narsismia itsessään.

Tyypillistä on syytellä muita narsisteiksi, huh

Väärin. Narsisti usein tajuaa olevansa narsisti. On jopa ylpeä siitä. Jotkut jopa hakeutuvat terapiaan, jotta oppisivat uusia keinoja manipuloida ihmisiä.

:) löysääs vähän nutturaa, niin on itselläsikin helpompaa, kaunis kesäpäivä sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee muutamia vuosia, niin tämän päivän nuori äiti on itse anoppi tai mummu ja muuttuu silloin hulluksi hirviöksi.

Jos olen onnistunut kasvattamaan lapseni päinvastoin kuin oma äitini kasvatti minut enkä toista hänen virheitään, enköhän sitten aikanaan isovanhempana itse pysty samaan.

Turha toivo :D sulle tulee miniä, joka saa lapsen, josta on jostain syystä todella mustasukkainen, samoin kuin miehestään, ja kaikki hyvät tarkoituksesi onpvat perverssejä.

Historialla on tapana toistaa itseään.

Tämä anoppiviha kun ei ole uusi ilmiö, vaan kumpuaa jostain ihmisten alimmista järjettömistä vaistoista ja tunnereaktioista.

Höpö löpö. Mulla on viisautta tunnistaa tilanteet ja käyttäytyä niissä toisin kuin oma narsistinen äitini. Ongelma ei ole ollut siis anoppi vaan oma äiti.

Voit olla vaikka miten hyvä mummeli, mutta miniäsi voi olla asioista silti hormonihuuruissaan aivan eri mieltä

Näin se menee sukupolvesta toiseen, siinä sitten ihmettelet, mitä tapahtui, kun olet narsistimummo.

Se että joku on narsistimummo ei johdu mitenkään vieraan ihmisen hormoneista. Se johtuu siitä omasta narsismista.

Minä olen narsistin tytär, eikä minusta tullut narsistimummoa. En ole edes ollut narsistiäiti.

Narsisti ei koskaan tunnistakaan narsismia itsessään.

Tyypillistä on syytellä muita narsisteiksi, huh

Väärin. Narsisti usein tajuaa olevansa narsisti. On jopa ylpeä siitä. Jotkut jopa hakeutuvat terapiaan, jotta oppisivat uusia keinoja manipuloida ihmisiä.

Minä kyllä luulen että nämä uhriutuvat pelkkää hyvää tarkoittavat kammomummot eivät ymmärrä tilaansa. He on aivan hirveitä, eivätkä vain ymmärrä.

Sinustakin tulee sellainen, olet jo hyvässä kypsyysvaiheessa.

No, jotkut näyttävät ikäistään nuoremmilta ja jotkut luulevat näyttävänsä. Äitini kuuluu noihin jälkimmäisiin, aina se pilkahtaa esiin enemmän tai vähemmän suoraan. Hän oli 56-vuotias esikoiseni syntyessä. Kun kuljimme kolmestaan kaupungilla esikoiseni ollessa muutaman vuoden ikäinen äitini yllättäen täräytti minulle, että "ihmiset taitaa luulla, että te molemmat olette mun lapsia". Yllätyin moisesta kuvitelmasta niin, että vain naurahdin sanomatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä mahtaa olla anopin ikä? Työkaverini reissasi aikoinaan miehensä ja lastenlastensa kanssa asuntoautolla ja ikää 55+

Kertoi ihmeissään kun miltei joka paikassa luulivat heitä lasten vanhemmiksi. No ei mikään ihme, kun ajatellaan että on paljon äitejä, jotka ovat saaneet nuorimmat ( jopa ainoat) lapsensa 40- 50v välillä.

Toki ulkonäkökin voi viestiä kun kaikki eivät ole ns

mummomaisia.

Miksi alapeukut, kun tuo on varmaan todellista. Nykyisin ei voi millään tietää onko äiti vai mummo kyseessä?

Esim mun mummo, joka on jo isomummokin on sitä tyyppiä ollut aina, että menee vähintään 10v nuoremmasta. Kaikilla mittareilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mahtaa olla anopin ikä? Työkaverini reissasi aikoinaan miehensä ja lastenlastensa kanssa asuntoautolla ja ikää 55+

Kertoi ihmeissään kun miltei joka paikassa luulivat heitä lasten vanhemmiksi. No ei mikään ihme, kun ajatellaan että on paljon äitejä, jotka ovat saaneet nuorimmat ( jopa ainoat) lapsensa 40- 50v välillä.

Toki ulkonäkökin voi viestiä kun kaikki eivät ole ns

mummomaisia.

Miksi alapeukut, kun tuo on varmaan todellista. Nykyisin ei voi millään tietää onko äiti vai mummo kyseessä?

Esim mun mummo, joka on jo isomummokin on sitä tyyppiä ollut aina, että menee vähintään 10v nuoremmasta. Kaikilla mittareilla.

Aina on ollut vanhoja äitejä. Anopin nuorin sisko on suntynyt kun anopin äiti oli 49.

Anoppi oli 40v, minä 22v, kälyni 2v ja poikani 1v kun meitä luultiin äidiksi ja 3 lapseksi:)

Eikä vain kerran sillä poikani oli aivan anopin näköinen pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Meillä mies puolestaan säännöllisesti sotkee puheessaan kissamme ja poikamme nimet (sattuvat alkamaan samalla kirjaimella). Jotkut ihmiset nyt vain sekoilevat puhuessaan enemmän kuin toiset, ihan vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä nuorien äitien kuvitteluja ja vainoharhaisuutta. Ei minkäänlaista itsevarmuutta, eikä kykyä luottaa omaan osaamiseen lastenhoidossa. Jos anoppi sanoo itseään äidiksi vauvan kans leikkiessä, niin äideillä on jo kauhea pelko päällä, että vauva nyt alkaa luulemaan anoppia äidiksi.  Täällä on usein ketjuja anoppien puuttumisesta lastenhoitoon, kaikista paistaa läpi nuorten äitien täydellinen osaamattomuus ja ihmeelliset johtopäätökset ja kuvitelmat kaikista asioista. Ap:llä on hyvä ja rento ote asioihin.

Miksi se anoppi sanoo olevansa jonkun toisen lapsne äiti? Ja miksi se puuttuu toisten asioihin?

Miten noin hullun ihmisen kanssa voisi olla rento?

Niin, no ei sun kanssa varmaan kukaan voi ollakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Meillä mies puolestaan säännöllisesti sotkee puheessaan kissamme ja poikamme nimet (sattuvat alkamaan samalla kirjaimella). Jotkut ihmiset nyt vain sekoilevat puhuessaan enemmän kuin toiset, ihan vahingossa.

Edelleen saman perheen jöseniä kaikki. Aika harva alkaa sekoilla toisten kissoista ja lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vähän ohi aiheen, mutta jännä juttu tuo vain ihan pienistä lapsenlapsista kiinnostuminen. Meillä isovanhemmat, varsinkin anoppi ja appi, olivat omasta halustaan valtavan isona apuna, kunnes nuorempi täytti kolme. Meillä on siis kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla. Isovanhemmat halusivat nähdä lapsia monta kertaa viikossa ja yökylätarjouksia sateli.

Nyt isompi on jo kohta koululainen, mutta isovanhempia ei enää kiinnosta yhtään. Voin vain haaveilla, että pääsisimme joskus jossain käymään vain miehen kanssa. Nyt sitä apua ja omaa aikaa vasta tarvitsisi, kun on työelämässä ja aivan poikki koko ajan.

Se on kauheaa myös lapsille, jos on niitä pienempiä serkkuja, joista tulee ne uudet suosikit. Meilläkin miehen vanhemmat hylkäsi meidän lapset täysin, kun nuorempi ohitti taaperovaiheen. Samaan aikaan miehen sisko alkoi saamaan lapsia ja näitä nyt lellitään ihan urakalla. Tänä kesänä jätimme miehen sukujuhlat väliin, kun emme halunneet, että lapset joutuvat katsomaan miten isovanhempien elämä pyörii yhtäkkiä niiden pienempien ympärillä ja meidän lapsia ei valehtelematta edes huomata. En ymmärrä miten vaikeaa olisi huomioida tasapuolisesti kaikkia.

Tämä on kyllä todella omituista. Itse en ole vielä läheskään mummoikäinen, mutta voisin kuvitella, että aivan erityisesti näihin isompiin kannattaisi panostaa. Sehän on a) itsellekin helpompaa kuin vaipparalli, ja b) raadollisesti ajatellen isommat lapset muistavat sinut kun sinusta aika jättää, joten kannattaisi antaa hyvä muisto, jos haluaa "kuolemattomuutta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Meillä mies puolestaan säännöllisesti sotkee puheessaan kissamme ja poikamme nimet (sattuvat alkamaan samalla kirjaimella). Jotkut ihmiset nyt vain sekoilevat puhuessaan enemmän kuin toiset, ihan vahingossa.

Edelleen saman perheen jöseniä kaikki. Aika harva alkaa sekoilla toisten kissoista ja lapsista.

Tästä päästään taas siihen keskusteluun, ovatko isovanhemmat perheenjäseniä vai eivät. Minusta ovat, mutta toki lapsella on vain yhdet vanhemmat. Silloin tällöin sekaantuvat sanat ovat kyllä aika "easy mistake", jos anoppi leikkiessään vaikkapa juuri ajattelee omaa poikaansa ja miten tämän kanssa aikoinaan tuli touhuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Meillä mies puolestaan säännöllisesti sotkee puheessaan kissamme ja poikamme nimet (sattuvat alkamaan samalla kirjaimella). Jotkut ihmiset nyt vain sekoilevat puhuessaan enemmän kuin toiset, ihan vahingossa.

Edelleen saman perheen jöseniä kaikki. Aika harva alkaa sekoilla toisten kissoista ja lapsista.

Tästä päästään taas siihen keskusteluun, ovatko isovanhemmat perheenjäseniä vai eivät. Minusta ovat, mutta toki lapsella on vain yhdet vanhemmat. Silloin tällöin sekaantuvat sanat ovat kyllä aika "easy mistake", jos anoppi leikkiessään vaikkapa juuri ajattelee omaa poikaansa ja miten tämän kanssa aikoinaan tuli touhuttua.

Isovanhemmat ovat sukulaisia, eivät perhettä. Ja siinä välissä on selkeä raja. Eikä ole millään tasolla normaalia ajatella itseään ihan toisen naisen lapsen äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vähän ohi aiheen, mutta jännä juttu tuo vain ihan pienistä lapsenlapsista kiinnostuminen. Meillä isovanhemmat, varsinkin anoppi ja appi, olivat omasta halustaan valtavan isona apuna, kunnes nuorempi täytti kolme. Meillä on siis kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla. Isovanhemmat halusivat nähdä lapsia monta kertaa viikossa ja yökylätarjouksia sateli.

Nyt isompi on jo kohta koululainen, mutta isovanhempia ei enää kiinnosta yhtään. Voin vain haaveilla, että pääsisimme joskus jossain käymään vain miehen kanssa. Nyt sitä apua ja omaa aikaa vasta tarvitsisi, kun on työelämässä ja aivan poikki koko ajan.

Se on kauheaa myös lapsille, jos on niitä pienempiä serkkuja, joista tulee ne uudet suosikit. Meilläkin miehen vanhemmat hylkäsi meidän lapset täysin, kun nuorempi ohitti taaperovaiheen. Samaan aikaan miehen sisko alkoi saamaan lapsia ja näitä nyt lellitään ihan urakalla. Tänä kesänä jätimme miehen sukujuhlat väliin, kun emme halunneet, että lapset joutuvat katsomaan miten isovanhempien elämä pyörii yhtäkkiä niiden pienempien ympärillä ja meidän lapsia ei valehtelematta edes huomata. En ymmärrä miten vaikeaa olisi huomioida tasapuolisesti kaikkia.

Tämä on kyllä todella omituista. Itse en ole vielä läheskään mummoikäinen, mutta voisin kuvitella, että aivan erityisesti näihin isompiin kannattaisi panostaa. Sehän on a) itsellekin helpompaa kuin vaipparalli, ja b) raadollisesti ajatellen isommat lapset muistavat sinut kun sinusta aika jättää, joten kannattaisi antaa hyvä muisto, jos haluaa "kuolemattomuutta".

Isompia ei pysty käsittelemään palikoina. Niillä on jopa ikävästi oma tahto ja ne lörpöttää vanhemmille.