Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Monella menee päivärytmi viikonloppuna sen verran sekaisin että maanantaiaamun aamiainen jää kevyeksi ja lounaalla syö normaalia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.

Vieraasta naisesta.

Lainaamani viestiketjun alkuperäisessä viestissä puhuttiin lapsen isoäidistä, joka sanomansa mukaan oli kutsunut itseään vahingossa lapsenlapsensa äidiksi, eikä mistään vieraasta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.

Vieraasta naisesta.

Lainaamani viestiketjun alkuperäisessä viestissä puhuttiin lapsen isoäidistä, joka sanomansa mukaan oli kutsunut itseään vahingossa lapsenlapsensa äidiksi, eikä mistään vieraasta naisesta.

Vieras nainen. Lapsi ei ole hänen yhtään sen kummemmin kuin naapurin rouvankaan.

On päivänselvää, että nämä anoppien- ja mummojenmollaajat ovat katkeroituneita äitejä. He tulevat niistä alimmista sos.luokista. Kovin ikävä tosiasia, että huono-osaisuus periytyy. Heidän lapsiaan käy niin sääliksi. Nämä äidit eivät jaksa laittaa ruokaa, vaikka tarpeita sattuisi kaapissa olemaankin. Kotia ei siivota vaan eletään liassa. Ainut "lohtu" on purkaa pahaa oloa aamusta iltaan tällaisella palstalla. Moni syö masennuslääkkeitä, osa turvautuu kaljaan. Eipä ihme, että lapset voivat huonosti. Heiltä monelta on isäkin lähtenyt pois kodista.

Milloin tänne poikkeaa lukemaan, aina on samanlaista, ikävää ja kurjaa elämää. Ymmärtää kuitenkin mistä se paha olo kumpuaa näillä äideillä. Ikävä kyllä lapsilla on sama kohtalo.😥

Vierailija kirjoitti:

On päivänselvää, että nämä anoppien- ja mummojenmollaajat ovat katkeroituneita äitejä. He tulevat niistä alimmista sos.luokista. Kovin ikävä tosiasia, että huono-osaisuus periytyy. Heidän lapsiaan käy niin sääliksi. Nämä äidit eivät jaksa laittaa ruokaa, vaikka tarpeita sattuisi kaapissa olemaankin. Kotia ei siivota vaan eletään liassa. Ainut "lohtu" on purkaa pahaa oloa aamusta iltaan tällaisella palstalla. Moni syö masennuslääkkeitä, osa turvautuu kaljaan. Eipä ihme, että lapset voivat huonosti. Heiltä monelta on isäkin lähtenyt pois kodista.

Milloin tänne poikkeaa lukemaan, aina on samanlaista, ikävää ja kurjaa elämää. Ymmärtää kuitenkin mistä se paha olo kumpuaa näillä äideillä. Ikävä kyllä lapsilla on sama kohtalo.😥

Se, että on ongelmallinen suhde anoppiin tai isoäitiin ei mun mielestä tee kenestäkään katkeroitunutta tai kerro hänen taustoistaan mitään.

Mulla toinen isoäideistä oli täysin rajaton ja mielenlaadultaan arvaamaton. Hänelle ei sanottu vastaan. Jos sanoit niin teki perättömiä lasuja, uhkaili, kiristi, hankkiutui sairaalaan ja syytti et se joka oli sanonut vastaan oli aiheuttanut hänen sairaalareissunsa. Kuudesta anopista vain yksi on ollut ongelmatapaus, joka nautti saadessaan ympärilleen eripuraa, riitaa ja pahaamieltä. Erityisen mieluisaa oli minun mollaaminen, haukkuminen ja minusta valehtelu ympäriinsä. Ennen tätä tapausta tai sen jälkeen ei ole ongelmia ollut.

En koe varsinaisesti olevani huono-osainen. Mulla on ylioppilastutkinnon lisäksi kolme ammattia ja käyn täysipäiväisesti töissä. Mä sanoisin olevani selviytyjä, ottaen huomioon miten paljon väkivallan eri muotoja jouduin oman isoäitini harjoittamana kokemaan. Jos mulle ikinä lapsia siunaantuu, niin todellakaan en anna heidän käydä samaa läpi mitä itse kävin. Vanhempiani en syytä, he eivät tienneet eikä me siskon kanssa uskallettu kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.

Vieraasta naisesta.

Lainaamani viestiketjun alkuperäisessä viestissä puhuttiin lapsen isoäidistä, joka sanomansa mukaan oli kutsunut itseään vahingossa lapsenlapsensa äidiksi, eikä mistään vieraasta naisesta.

Tässä virkkeessä on ongelman ydin. Sukulaisella ei ole mitään oikeuksia venyttää rajoja. Lapsen suhteen on ulkopuolinen juuri kuten naapurikin.

Minun äidin sisko puhuttelee itseään mummoksi minun lapsille. Se on myös häiritsevää

Vierailija kirjoitti:

Minun äidin sisko puhuttelee itseään mummoksi minun lapsille. Se on myös häiritsevää

Onko tunkenut myös aikoinaan äidiksi äidin paikalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.

Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.

Kun mikään ei riitä.

Ettei vain olisi itse aiheutettu ongelma, kun kaikesta vedetään herne nenään ja jostakin syystä, monet vauvan saatuaan, lakkaavat elämästä ja elävät lapsen kautta.

Ei edes isät, saati isovanhemmat osaa hoitaa lasta ja linnoudutaan neljän seinän sisälle kotiin ja kaiken elämän ulkopuolelle, usein vuosiksi.

On todella huolestuttavaa, kun taaperoikäiset pelkäävät ja vierastavat muita ihmisiä, itkevät pelosta, jos joku muu, kuin äiti on metrin päässä.

Ja äiti on ainoa lapselle luotettava aikuinen, ei edes isän syli kelpaa.

Ja ilmiötä jotkut äidit pitävät normaalina ja kuuluvan kehitykseen. Ei kuulu.

Työskentelen lasten parissa, enkä tunnista tätä kuvailemaasi ilmiötä :D ehei. Kyllä suurinosa nykypäivän vanhemmista jakaa lastenhoitovastuun, itseasiassa isät ovat enemmän läsnä kentän lastensa elämässä kuin moniin, moniin vuosikymmeniin! Sellaista menneiden aikojen "vaimo linnoittautuu lastensaannin jälkeen 10 vuodeksi kotiin"-kotiäitikulttuuria ei tod enää ole! :D nekin äidit, jotka hoitaa lapsensa kotona esim 3-vuotiaaksi, eivät erakoidu lasten kanssa neljän seinän sisälle, vaan lasten kanssa todellakin tehdään asioita! Käydään leikkipuistoissa, metsäretkillä, asukaspuistojen tapahtumissa, muskarissa ja vauva-uinneissa.... ihan eri meininki, mitä esim omassa lapsuudessani oli 70-luvulla.

Ja tutustupa sellaiseen termiin kuin terve kiintymyssuhde, tai eroahdistus. Terveen kiintymyssuhteen omaavalla lapsella tukee useita eroahdistuskausua elämänsä ensimmäiset 2 vuotta, mikä on ihan tervettä ja kehitykseen kuuluvaa, ja kielii vain ja ainoastaan siitä, että äiti on ollut läsnä tarpeeksi ja ollut vauvan/taaperon saatavilla. Ja ei, se ei tarkoita etteikö lapsi olisi ikinä viettänyt aikaa muiden ihmisten (esim isovanhempien) kanssa. Minä alan ammattilaisena ainakin huolestui, jos vauva/taapero ei IKINÄ vierasta, ja jos kapsi tulee luottavaisesti ihan kenen tahansa syliin.

Ja nuo eroahdistuskaudet menee kyllä ohi, ja mitä tiiviimmin äiti on lapsen saatavilla, sitä nopeammin ne ylensä menee. Mikään "karaisu" eli äidistä erottaminen ei ole oikea ratkaisu. Alle 2v on kuitenkin hei ihan pieni!

  Miksi sitten nykyään on kuitenkin niin paljon mielenterveyshäiriöistä kärsiviä lapsia, puhumattakaan teineistä? Lisäksi myös lastensuojelu on helisemässä ilmoituksista ja huostaanotoista, sijoitusperheistä on pulaa, lasten väkivaltaisuus vain lisääntyy ja kouluissa on paljon häiriökäyttäytymistä.

Sosioekonomiset erot on aina vain kasvaneet, ja nuo kuvailemasi ilmiöt varmasti näkyvät eri tavalla alueittain. Tuo henkilö, joka "työskentelee lasten parissa" ja näkee lähinnä kuvaelmasta päätellen vain (ylempää-) keskiluokkaista perheidylliä, jossa työteliäät ja koulutetut, hyvinvoivat vanhemmat turvaavat lapselle kotihoidon ensimmäiset 3 ikävuotta, ja harrastavat lasten kanssa.... Ei näillä perheillä ja heidän lapsillaan ole ongelmia.

Toisaalla me voitais nähdä joku toinen "lasten parissa työskentelevä", joka välittää kuinka nykyäidit hyväksikäyttää subjektiivista päivöhoito-oikeutta, tuovat 9kk ikäisen vauvan päivähoitoon vaikka itse makaavat (ryyppäävät) työttömänä kotona!

Eli hyvinvointi on lapsiperheissäkin hyvin jakautunutta! Ei kaikki nykyäidit imetä niin pitkään kuin olisi suotavaa, saati jaksa olla läsnä lapsilleen. Ja nää, jotka ei pentujaan jaksa, tuuppaa niille älyluurit käteen jo 1v lähtien. Ne ei mitenkään lisää sitä laste hyvinvointia: seurauksena keskittymishäiriöitä, ylivilkkautta (joka sit virheellisesti mutta muodikkaasti diagnosoidaan aina adhd:ksi). Lapsia ei jakseta näussä perheessä kasvattaa, lapset ei tottele, ja toisaalta ne lapset on pienestä pitäen 9-10h arkipäivisin päiväkodiksi kutsutussa laitoksessa, jossa kroonisesta työntekijäpulasta johtuen ei heitä sielläkään erityisemmin huomioida, eli huomiota hakevat sitten mm. Väkivallalla.

Eli hyvinvoivissa perheissä lapsista huolehditaan paremmin kuin koko ihmiskunnan historian aikana, huono-osaisten perheissä on meneillään ainakin pahin ihmiskoe vuosikymmeniin...

Nykyiset huonot vanhemmat hoitaa lapsensa paremmin kuin entisajan keskivertovanhemmat.

Olen itse ollut lapsi-ja kouluikäinen 70 luvulla ja todella vapaasti saatiin olla, usein lapsuudenystävien kanssa ihmetelty kuinka me ylipäänsä pysyttiin elossa mutta koulussa oli rauhallista, ei ollut väkivaltaa, ketään ei huostaanotettu, kaikki oli hyväkäytöksisiä, ei ollut mielenterveysongelmia ja kunnioitettiin omia vanhempia ja myös vanhempia ihmisiä. Tämä vain usein mietityttää kun nykyään on niin paljon monenlaista ongelmaa lapsillakin.

Itsekin olin 70-luvulla lapsi-ja kouluikäinen ja voi taivas, miten siinä alakoulussa kaikkia kiusattiin ja ihan fyysisesti hakattiin. Vähän isommat kiristi pienempiä varastamaan rahaa vanhemmiltaan ja tuomaan heille, haukkumista, mahaan lyömistä, kusiaisia paidankauluksesta jne jne.

Yhtä tyttöä pojat heitteli kivillä niin, ettei hän uskaltanut tulla edes koulun pihaan. 

Itse olin pieni ja hento tyttö, enkä tietenkään mahtanut isommille pojille mitään, kun ne kiusasi ja löi. Koulumatkat oli yhtä piinaa. 3km noiden hullijen poikien kanssa sama matka ja pyörällä piti ajaa isoja ylämäkiä verenmaku suussa, että pääsi karkuun, kun ei tiennyt mitä pojat olisi tehneet, jos olivat saaneet kiinni. 

Yhtä painajaista koko alakoulu.

Molemmat pikkuveljeni traumasoituivat siitä jatkuvasta haukkumisesta ja kiusaamisesta, fyysisestä väkivallasta niin, että heillä meni koulut ihan pipariksi. Itse jaksoin jotenkin vain selvitä. Yläasteella ei kiusaamista ollut.

Ja kyllä aikuisissa ihmisissä oli silloinkin mielenterveysongelmaisia, niistä ei vain välitetty ja ne oli "kylähulluja"

Omat vanhemmat olivat onneksi normaaleja ihmisiä, heille ei vain tullut koskaan kiusaamisesta puhuttua, koska se oli niin noloa ja hävettävää. Meitä ei lyöty, mutta myöhemmin olen kuullut, että ihan normaalia on ollut muilla lapsien piiskaaminen ym.

Ei ihmiset ole kauheasti 50v muuttuneet, nyt vain tuollaiset niistä puhutaan.

Ja kyllä esim monet lapset sai tuohon aikaan vielä selkäänsä vanhemmiltaan ja juoppoja oli hakkaamassa perheitään. Yhden luokkakaverin äiti veteli  sitä päin naamaa tiskiräteillä jne

Ja siis ihan rauhallisessa idyllisessä maalaiskylässä asuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Äiti se on isoäitikin. Mutta mammat on niin mustasukkaisia lapsistaan, että heti on herneroka nenässä jos se paha anoppi sattuu näin sanomaan. Myöhemmin ovat samanlaisia noita-akka anoppeja seuraavan sukupolven minijoiden mielestä. Miehet ja appiukot pärjää yleensä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Äiti se on isoäitikin. Mutta mammat on niin mustasukkaisia lapsistaan, että heti on herneroka nenässä jos se paha anoppi sattuu näin sanomaan. Myöhemmin ovat samanlaisia noita-akka anoppeja seuraavan sukupolven minijoiden mielestä. Miehet ja appiukot pärjää yleensä paremmin.

Niin no, en ole ikinä kuullut isäni sanovan miehelleni, että annapa se vauva tänne, et sinä sitä osaa hoitaa, pappa hoitaa paremmin.

Aion myös pitää huolen, että lapseni järjestävät minut hoitoon, jos alan tunkemaan heidän kotiin joka päivä enkä kuuntele minkäänlaisia ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ao. kaltaiset aivopierut lykätään framille ja aletaan kommentoimaan, eipä siinä paljon voi vaatia! 😂

TÄMÄ:

"Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi.

Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?"

Juu, ihan kauhean harhainen tuo mummo. Kannattaa soittaa piipaa auto hakemaan pois sekava mummo. Myös mummon onnellisuus viittaa psykoosiin, tai vähintään maniaan. Hoitoon mummo ja pian!🤭

Me, joilla on ulkomaalaiset vaimot, ei tuollaisia ongelmia ole. Oma puolisoni suhtautuu hienosti äitiini, hän tulee kulttuurista jossa rakastetaan ja kunnioitetaan vanhempia. Lapsetkin ovat tasapainoisia ja pärjääviä koska voivat hyvin.

Miten äitisi kohtelee vaimoasi? Huomauttelee ulkonäöstä, moittii väärästä ammatista, haluaa hoitaa lapset, koska lasten äiti ei osaa (lasten äiti ollut töissä päiväkodissa ja on opiskellut opettajaksi), käy omatoimisesti "siivoamassa" kun talo on tyhjillään ja kertoo kylillä miten hänen täytyy kun miniä on niin laiska. Kuulostaako tutulta? En usko, minullakin on 3 aiempaa anoppikokelasta ja heidän kanssaan on ollut ihan kivaa. Tämä varsinainen anoppi onkin sitten eriasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Äiti se on isoäitikin. Mutta mammat on niin mustasukkaisia lapsistaan, että heti on herneroka nenässä jos se paha anoppi sattuu näin sanomaan. Myöhemmin ovat samanlaisia noita-akka anoppeja seuraavan sukupolven minijoiden mielestä. Miehet ja appiukot pärjää yleensä paremmin.

Niin no, en ole ikinä kuullut isäni sanovan miehelleni, että annapa se vauva tänne, et sinä sitä osaa hoitaa, pappa hoitaa paremmin.

Aion myös pitää huolen, että lapseni järjestävät minut hoitoon, jos alan tunkemaan heidän kotiin joka päivä enkä kuuntele minkäänlaisia ohjeita.

Sinun ehkä olisi syytä hankkiutua hoitoon jo nyt sairaine ajatuksinesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Äiti se on isoäitikin. Mutta mammat on niin mustasukkaisia lapsistaan, että heti on herneroka nenässä jos se paha anoppi sattuu näin sanomaan. Myöhemmin ovat samanlaisia noita-akka anoppeja seuraavan sukupolven minijoiden mielestä. Miehet ja appiukot pärjää yleensä paremmin.

Niin no, en ole ikinä kuullut isäni sanovan miehelleni, että annapa se vauva tänne, et sinä sitä osaa hoitaa, pappa hoitaa paremmin.

Aion myös pitää huolen, että lapseni järjestävät minut hoitoon, jos alan tunkemaan heidän kotiin joka päivä enkä kuuntele minkäänlaisia ohjeita.

Sinun ehkä olisi syytä hankkiutua hoitoon jo nyt sairaine ajatuksinesi.

Sinä kiusaaja voisit vaikka vähän miettiä mitä kirjoittelet. Säälittävä tapaus olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Äiti se on isoäitikin. Mutta mammat on niin mustasukkaisia lapsistaan, että heti on herneroka nenässä jos se paha anoppi sattuu näin sanomaan. Myöhemmin ovat samanlaisia noita-akka anoppeja seuraavan sukupolven minijoiden mielestä. Miehet ja appiukot pärjää yleensä paremmin.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.

Vieraasta naisesta.

Lainaamani viestiketjun alkuperäisessä viestissä puhuttiin lapsen isoäidistä, joka sanomansa mukaan oli kutsunut itseään vahingossa lapsenlapsensa äidiksi, eikä mistään vieraasta naisesta.

Vieras nainen. Lapsi ei ole hänen yhtään sen kummemmin kuin naapurin rouvankaan.

Menisitkö nyt jo sinne hoitoon hakemaan apua anoppivihaasi sen sijaan että jankkaat täällä tuota vihaasi. Minulle isoäitini eli äitini anoppi on rakkain ja turvallisin ihminen maailmassa, ei todellakaan vieras ihminen. Sinunkaltaisesi kuspäät ovat varmaan jääneet ilman rakkautta vai mikä muu aiheuttaa tuollaisen vihan ja katkeruuden. Sääli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.

Vieraasta naisesta.

Lainaamani viestiketjun alkuperäisessä viestissä puhuttiin lapsen isoäidistä, joka sanomansa mukaan oli kutsunut itseään vahingossa lapsenlapsensa äidiksi, eikä mistään vieraasta naisesta.

Vieras nainen. Lapsi ei ole hänen yhtään sen kummemmin kuin naapurin rouvankaan.

Menisitkö nyt jo sinne hoitoon hakemaan apua anoppivihaasi sen sijaan että jankkaat täällä tuota vihaasi. Minulle isoäitini eli äitini anoppi on rakkain ja turvallisin ihminen maailmassa, ei todellakaan vieras ihminen. Sinunkaltaisesi kuspäät ovat varmaan jääneet ilman rakkautta vai mikä muu aiheuttaa tuollaisen vihan ja katkeruuden. Sääli.

Anoppi ei ole lapsensa lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.

Vieraasta naisesta.

Lainaamani viestiketjun alkuperäisessä viestissä puhuttiin lapsen isoäidistä, joka sanomansa mukaan oli kutsunut itseään vahingossa lapsenlapsensa äidiksi, eikä mistään vieraasta naisesta.

Vieras nainen. Lapsi ei ole hänen yhtään sen kummemmin kuin naapurin rouvankaan.

Menisitkö nyt jo sinne hoitoon hakemaan apua anoppivihaasi sen sijaan että jankkaat täällä tuota vihaasi. Minulle isoäitini eli äitini anoppi on rakkain ja turvallisin ihminen maailmassa, ei todellakaan vieras ihminen. Sinunkaltaisesi kuspäät ovat varmaan jääneet ilman rakkautta vai mikä muu aiheuttaa tuollaisen vihan ja katkeruuden. Sääli.

Anoppi ei ole lapsensa lapsen äiti.

Hei, nykyään kaikki muukin pervoilu on ok,niin miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.

Vieraasta naisesta.

Lainaamani viestiketjun alkuperäisessä viestissä puhuttiin lapsen isoäidistä, joka sanomansa mukaan oli kutsunut itseään vahingossa lapsenlapsensa äidiksi, eikä mistään vieraasta naisesta.

Vieras nainen. Lapsi ei ole hänen yhtään sen kummemmin kuin naapurin rouvankaan.

Menisitkö nyt jo sinne hoitoon hakemaan apua anoppivihaasi sen sijaan että jankkaat täällä tuota vihaasi. Minulle isoäitini eli äitini anoppi on rakkain ja turvallisin ihminen maailmassa, ei todellakaan vieras ihminen. Sinunkaltaisesi kuspäät ovat varmaan jääneet ilman rakkautta vai mikä muu aiheuttaa tuollaisen vihan ja katkeruuden. Sääli.

Mun anoppi on etäinen minulle ja lapsilleni. Ollut hirviö omille lapsilleen, etäinen myös heille. Kiva jos sun äidin anoppi on hyvä ihminen. Mun anoppi ei ole. Mun perheen hyvinvoinnin kannalta yhteyttä ei pidetä. Vieras ihminen, todellakin.

Mun anoppia usein luullaan. On sporttinen ja nuorekas.

Sitten on yksi sukulaisnainen joka sai vauva 47 vuotiaana, vähän ehkä rupsahtaneessa kunnossa kun vauva valvottaa. Hän raukka on muutaman kerran kuullut olevansa lapsen mummo. 🙈