Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi
Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.
Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.
Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.
Mitä sitten sanot kun lapsi sanoo opettajaa koulussa äidiksi.
Yllättävän moni tekee sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ao. kaltaiset aivopierut lykätään framille ja aletaan kommentoimaan, eipä siinä paljon voi vaatia! 😂
TÄMÄ:
"Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi.Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?"
Juu, ihan kauhean harhainen tuo mummo. Kannattaa soittaa piipaa auto hakemaan pois sekava mummo. Myös mummon onnellisuus viittaa psykoosiin, tai vähintään maniaan. Hoitoon mummo ja pian!🤭
Me, joilla on ulkomaalaiset vaimot, ei tuollaisia ongelmia ole. Oma puolisoni suhtautuu hienosti äitiini, hän tulee kulttuurista jossa rakastetaan ja kunnioitetaan vanhempia. Lapsetkin ovat tasapainoisia ja pärjääviä koska voivat hyvin.
Vuokrayksiön luuserin satutunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.
Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.
Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.
Mitä sitten sanot kun lapsi sanoo opettajaa koulussa äidiksi.
Yllättävän moni tekee sen.
Ei sano.
Ja kai sinä tmmärrät että se anoppi ei ole lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.
Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.
Kun mikään ei riitä.
Ettei vain olisi itse aiheutettu ongelma, kun kaikesta vedetään herne nenään ja jostakin syystä, monet vauvan saatuaan, lakkaavat elämästä ja elävät lapsen kautta.
Ei edes isät, saati isovanhemmat osaa hoitaa lasta ja linnoudutaan neljän seinän sisälle kotiin ja kaiken elämän ulkopuolelle, usein vuosiksi.
On todella huolestuttavaa, kun taaperoikäiset pelkäävät ja vierastavat muita ihmisiä, itkevät pelosta, jos joku muu, kuin äiti on metrin päässä.
Ja äiti on ainoa lapselle luotettava aikuinen, ei edes isän syli kelpaa.Ja ilmiötä jotkut äidit pitävät normaalina ja kuuluvan kehitykseen. Ei kuulu.
Työskentelen lasten parissa, enkä tunnista tätä kuvailemaasi ilmiötä :D ehei. Kyllä suurinosa nykypäivän vanhemmista jakaa lastenhoitovastuun, itseasiassa isät ovat enemmän läsnä kentän lastensa elämässä kuin moniin, moniin vuosikymmeniin! Sellaista menneiden aikojen "vaimo linnoittautuu lastensaannin jälkeen 10 vuodeksi kotiin"-kotiäitikulttuuria ei tod enää ole! :D nekin äidit, jotka hoitaa lapsensa kotona esim 3-vuotiaaksi, eivät erakoidu lasten kanssa neljän seinän sisälle, vaan lasten kanssa todellakin tehdään asioita! Käydään leikkipuistoissa, metsäretkillä, asukaspuistojen tapahtumissa, muskarissa ja vauva-uinneissa.... ihan eri meininki, mitä esim omassa lapsuudessani oli 70-luvulla.
Ja tutustupa sellaiseen termiin kuin terve kiintymyssuhde, tai eroahdistus. Terveen kiintymyssuhteen omaavalla lapsella tukee useita eroahdistuskausua elämänsä ensimmäiset 2 vuotta, mikä on ihan tervettä ja kehitykseen kuuluvaa, ja kielii vain ja ainoastaan siitä, että äiti on ollut läsnä tarpeeksi ja ollut vauvan/taaperon saatavilla. Ja ei, se ei tarkoita etteikö lapsi olisi ikinä viettänyt aikaa muiden ihmisten (esim isovanhempien) kanssa. Minä alan ammattilaisena ainakin huolestui, jos vauva/taapero ei IKINÄ vierasta, ja jos kapsi tulee luottavaisesti ihan kenen tahansa syliin.
Ja nuo eroahdistuskaudet menee kyllä ohi, ja mitä tiiviimmin äiti on lapsen saatavilla, sitä nopeammin ne ylensä menee. Mikään "karaisu" eli äidistä erottaminen ei ole oikea ratkaisu. Alle 2v on kuitenkin hei ihan pieni!
Miksi sitten nykyään on kuitenkin niin paljon mielenterveyshäiriöistä kärsiviä lapsia, puhumattakaan teineistä? Lisäksi myös lastensuojelu on helisemässä ilmoituksista ja huostaanotoista, sijoitusperheistä on pulaa, lasten väkivaltaisuus vain lisääntyy ja kouluissa on paljon häiriökäyttäytymistä.
Sosioekonomiset erot on aina vain kasvaneet, ja nuo kuvailemasi ilmiöt varmasti näkyvät eri tavalla alueittain. Tuo henkilö, joka "työskentelee lasten parissa" ja näkee lähinnä kuvaelmasta päätellen vain (ylempää-) keskiluokkaista perheidylliä, jossa työteliäät ja koulutetut, hyvinvoivat vanhemmat turvaavat lapselle kotihoidon ensimmäiset 3 ikävuotta, ja harrastavat lasten kanssa.... Ei näillä perheillä ja heidän lapsillaan ole ongelmia.
Toisaalla me voitais nähdä joku toinen "lasten parissa työskentelevä", joka välittää kuinka nykyäidit hyväksikäyttää subjektiivista päivöhoito-oikeutta, tuovat 9kk ikäisen vauvan päivähoitoon vaikka itse makaavat (ryyppäävät) työttömänä kotona!
Eli hyvinvointi on lapsiperheissäkin hyvin jakautunutta! Ei kaikki nykyäidit imetä niin pitkään kuin olisi suotavaa, saati jaksa olla läsnä lapsilleen. Ja nää, jotka ei pentujaan jaksa, tuuppaa niille älyluurit käteen jo 1v lähtien. Ne ei mitenkään lisää sitä laste hyvinvointia: seurauksena keskittymishäiriöitä, ylivilkkautta (joka sit virheellisesti mutta muodikkaasti diagnosoidaan aina adhd:ksi). Lapsia ei jakseta näussä perheessä kasvattaa, lapset ei tottele, ja toisaalta ne lapset on pienestä pitäen 9-10h arkipäivisin päiväkodiksi kutsutussa laitoksessa, jossa kroonisesta työntekijäpulasta johtuen ei heitä sielläkään erityisemmin huomioida, eli huomiota hakevat sitten mm. Väkivallalla.
Eli hyvinvoivissa perheissä lapsista huolehditaan paremmin kuin koko ihmiskunnan historian aikana, huono-osaisten perheissä on meneillään ainakin pahin ihmiskoe vuosikymmeniin...
Nykyiset huonot vanhemmat hoitaa lapsensa paremmin kuin entisajan keskivertovanhemmat.
Olen itse ollut lapsi-ja kouluikäinen 70 luvulla ja todella vapaasti saatiin olla, usein lapsuudenystävien kanssa ihmetelty kuinka me ylipäänsä pysyttiin elossa mutta koulussa oli rauhallista, ei ollut väkivaltaa, ketään ei huostaanotettu, kaikki oli hyväkäytöksisiä, ei ollut mielenterveysongelmia ja kunnioitettiin omia vanhempia ja myös vanhempia ihmisiä. Tämä vain usein mietityttää kun nykyään on niin paljon monenlaista ongelmaa lapsillakin.
Ei kai niitä ollut kun mitään ei nähty eikä huomattu. Samanlaisia olemattomuuksia kuin allergiatkin.
Nykyään pienimmästäkin tehdään lasu ja pieninkin poikkeama kirjataan.
Huostaanotot ovat suuri tuottoisa bisnes. Ulkomaiset jättiyritykset niillä rikastuu.
Höpöhöpö. Nuoria, jopa lapsia on hoidossa psykiatrisella osastolla itsetuhoisuuden takia.
Ei todellakaan ole mitään bisnestä.
Psyk.pkl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.
Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.
Kun mikään ei riitä.
Ettei vain olisi itse aiheutettu ongelma, kun kaikesta vedetään herne nenään ja jostakin syystä, monet vauvan saatuaan, lakkaavat elämästä ja elävät lapsen kautta.
Ei edes isät, saati isovanhemmat osaa hoitaa lasta ja linnoudutaan neljän seinän sisälle kotiin ja kaiken elämän ulkopuolelle, usein vuosiksi.
On todella huolestuttavaa, kun taaperoikäiset pelkäävät ja vierastavat muita ihmisiä, itkevät pelosta, jos joku muu, kuin äiti on metrin päässä.
Ja äiti on ainoa lapselle luotettava aikuinen, ei edes isän syli kelpaa.Ja ilmiötä jotkut äidit pitävät normaalina ja kuuluvan kehitykseen. Ei kuulu.
Työskentelen lasten parissa, enkä tunnista tätä kuvailemaasi ilmiötä :D ehei. Kyllä suurinosa nykypäivän vanhemmista jakaa lastenhoitovastuun, itseasiassa isät ovat enemmän läsnä kentän lastensa elämässä kuin moniin, moniin vuosikymmeniin! Sellaista menneiden aikojen "vaimo linnoittautuu lastensaannin jälkeen 10 vuodeksi kotiin"-kotiäitikulttuuria ei tod enää ole! :D nekin äidit, jotka hoitaa lapsensa kotona esim 3-vuotiaaksi, eivät erakoidu lasten kanssa neljän seinän sisälle, vaan lasten kanssa todellakin tehdään asioita! Käydään leikkipuistoissa, metsäretkillä, asukaspuistojen tapahtumissa, muskarissa ja vauva-uinneissa.... ihan eri meininki, mitä esim omassa lapsuudessani oli 70-luvulla.
Ja tutustupa sellaiseen termiin kuin terve kiintymyssuhde, tai eroahdistus. Terveen kiintymyssuhteen omaavalla lapsella tukee useita eroahdistuskausua elämänsä ensimmäiset 2 vuotta, mikä on ihan tervettä ja kehitykseen kuuluvaa, ja kielii vain ja ainoastaan siitä, että äiti on ollut läsnä tarpeeksi ja ollut vauvan/taaperon saatavilla. Ja ei, se ei tarkoita etteikö lapsi olisi ikinä viettänyt aikaa muiden ihmisten (esim isovanhempien) kanssa. Minä alan ammattilaisena ainakin huolestui, jos vauva/taapero ei IKINÄ vierasta, ja jos kapsi tulee luottavaisesti ihan kenen tahansa syliin.
Ja nuo eroahdistuskaudet menee kyllä ohi, ja mitä tiiviimmin äiti on lapsen saatavilla, sitä nopeammin ne ylensä menee. Mikään "karaisu" eli äidistä erottaminen ei ole oikea ratkaisu. Alle 2v on kuitenkin hei ihan pieni!
Miksi sitten nykyään on kuitenkin niin paljon mielenterveyshäiriöistä kärsiviä lapsia, puhumattakaan teineistä? Lisäksi myös lastensuojelu on helisemässä ilmoituksista ja huostaanotoista, sijoitusperheistä on pulaa, lasten väkivaltaisuus vain lisääntyy ja kouluissa on paljon häiriökäyttäytymistä.
Sosioekonomiset erot on aina vain kasvaneet, ja nuo kuvailemasi ilmiöt varmasti näkyvät eri tavalla alueittain. Tuo henkilö, joka "työskentelee lasten parissa" ja näkee lähinnä kuvaelmasta päätellen vain (ylempää-) keskiluokkaista perheidylliä, jossa työteliäät ja koulutetut, hyvinvoivat vanhemmat turvaavat lapselle kotihoidon ensimmäiset 3 ikävuotta, ja harrastavat lasten kanssa.... Ei näillä perheillä ja heidän lapsillaan ole ongelmia.
Toisaalla me voitais nähdä joku toinen "lasten parissa työskentelevä", joka välittää kuinka nykyäidit hyväksikäyttää subjektiivista päivöhoito-oikeutta, tuovat 9kk ikäisen vauvan päivähoitoon vaikka itse makaavat (ryyppäävät) työttömänä kotona!
Eli hyvinvointi on lapsiperheissäkin hyvin jakautunutta! Ei kaikki nykyäidit imetä niin pitkään kuin olisi suotavaa, saati jaksa olla läsnä lapsilleen. Ja nää, jotka ei pentujaan jaksa, tuuppaa niille älyluurit käteen jo 1v lähtien. Ne ei mitenkään lisää sitä laste hyvinvointia: seurauksena keskittymishäiriöitä, ylivilkkautta (joka sit virheellisesti mutta muodikkaasti diagnosoidaan aina adhd:ksi). Lapsia ei jakseta näussä perheessä kasvattaa, lapset ei tottele, ja toisaalta ne lapset on pienestä pitäen 9-10h arkipäivisin päiväkodiksi kutsutussa laitoksessa, jossa kroonisesta työntekijäpulasta johtuen ei heitä sielläkään erityisemmin huomioida, eli huomiota hakevat sitten mm. Väkivallalla.
Eli hyvinvoivissa perheissä lapsista huolehditaan paremmin kuin koko ihmiskunnan historian aikana, huono-osaisten perheissä on meneillään ainakin pahin ihmiskoe vuosikymmeniin...
Nykyiset huonot vanhemmat hoitaa lapsensa paremmin kuin entisajan keskivertovanhemmat.
Olen itse ollut lapsi-ja kouluikäinen 70 luvulla ja todella vapaasti saatiin olla, usein lapsuudenystävien kanssa ihmetelty kuinka me ylipäänsä pysyttiin elossa mutta koulussa oli rauhallista, ei ollut väkivaltaa, ketään ei huostaanotettu, kaikki oli hyväkäytöksisiä, ei ollut mielenterveysongelmia ja kunnioitettiin omia vanhempia ja myös vanhempia ihmisiä. Tämä vain usein mietityttää kun nykyään on niin paljon monenlaista ongelmaa lapsillakin.
Ei kai niitä ollut kun mitään ei nähty eikä huomattu. Samanlaisia olemattomuuksia kuin allergiatkin.
Nykyään pienimmästäkin tehdään lasu ja pieninkin poikkeama kirjataan.
Huostaanotot ovat suuri tuottoisa bisnes. Ulkomaiset jättiyritykset niillä rikastuu.
Höpöhöpö. Nuoria, jopa lapsia on hoidossa psykiatrisella osastolla itsetuhoisuuden takia.
Ei todellakaan ole mitään bisnestä.
Et sitten mediaa osaa seurata. Huostaanotot tahkoavat miljoonia jättiyrityksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ao. kaltaiset aivopierut lykätään framille ja aletaan kommentoimaan, eipä siinä paljon voi vaatia! 😂
TÄMÄ:
"Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi.Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?"
Varmasti aloittaja ymmärtää nyt varoa harhaista mummoa, eikä päästä häntä enää vaunulenkille.
Miten täällä meilläpäin mummot ovat ihan mukavia? Eikä kukaan heistä hoida lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä myöntää että totta sekin, kuinka hyvinvointi ON jakautunut myös lapsiperheissä. Hyväosaiset loistaa, kurjempi sakki kurkistaa näitä edellämainittuja tilastoja.
Tämäpä. Se eriarvoisuus ja hyvinvoinnin jakautuminen näkyivät tosi selkeästi kun muutama vuosi sitten olin koulun keittiössä töissä. Osa lapsista tankkasi perjantaina kouluruokaa että pärjäävät viikonlopun yli maanantaihin ja maanantaina samat lapset tankkasivat kouluruokaa viikonlopun jäljiltä. Se oli sydäntä särkevää nähdä ja tiedostaa se, että osalle lapsista kouluruoka oli mahdollisesti päivän ainoa kunnollinen ruoka. Myös minä ja puolisoni tulemme vähävaraisista perheistä. Mutta onneksi meillä oli myös maailman parhaat mummot, jotka huolehtivat meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psyk.pkl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.
Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.
Kun mikään ei riitä.
Ettei vain olisi itse aiheutettu ongelma, kun kaikesta vedetään herne nenään ja jostakin syystä, monet vauvan saatuaan, lakkaavat elämästä ja elävät lapsen kautta.
Ei edes isät, saati isovanhemmat osaa hoitaa lasta ja linnoudutaan neljän seinän sisälle kotiin ja kaiken elämän ulkopuolelle, usein vuosiksi.
On todella huolestuttavaa, kun taaperoikäiset pelkäävät ja vierastavat muita ihmisiä, itkevät pelosta, jos joku muu, kuin äiti on metrin päässä.
Ja äiti on ainoa lapselle luotettava aikuinen, ei edes isän syli kelpaa.Ja ilmiötä jotkut äidit pitävät normaalina ja kuuluvan kehitykseen. Ei kuulu.
Työskentelen lasten parissa, enkä tunnista tätä kuvailemaasi ilmiötä :D ehei. Kyllä suurinosa nykypäivän vanhemmista jakaa lastenhoitovastuun, itseasiassa isät ovat enemmän läsnä kentän lastensa elämässä kuin moniin, moniin vuosikymmeniin! Sellaista menneiden aikojen "vaimo linnoittautuu lastensaannin jälkeen 10 vuodeksi kotiin"-kotiäitikulttuuria ei tod enää ole! :D nekin äidit, jotka hoitaa lapsensa kotona esim 3-vuotiaaksi, eivät erakoidu lasten kanssa neljän seinän sisälle, vaan lasten kanssa todellakin tehdään asioita! Käydään leikkipuistoissa, metsäretkillä, asukaspuistojen tapahtumissa, muskarissa ja vauva-uinneissa.... ihan eri meininki, mitä esim omassa lapsuudessani oli 70-luvulla.
Ja tutustupa sellaiseen termiin kuin terve kiintymyssuhde, tai eroahdistus. Terveen kiintymyssuhteen omaavalla lapsella tukee useita eroahdistuskausua elämänsä ensimmäiset 2 vuotta, mikä on ihan tervettä ja kehitykseen kuuluvaa, ja kielii vain ja ainoastaan siitä, että äiti on ollut läsnä tarpeeksi ja ollut vauvan/taaperon saatavilla. Ja ei, se ei tarkoita etteikö lapsi olisi ikinä viettänyt aikaa muiden ihmisten (esim isovanhempien) kanssa. Minä alan ammattilaisena ainakin huolestui, jos vauva/taapero ei IKINÄ vierasta, ja jos kapsi tulee luottavaisesti ihan kenen tahansa syliin.
Ja nuo eroahdistuskaudet menee kyllä ohi, ja mitä tiiviimmin äiti on lapsen saatavilla, sitä nopeammin ne ylensä menee. Mikään "karaisu" eli äidistä erottaminen ei ole oikea ratkaisu. Alle 2v on kuitenkin hei ihan pieni!
Miksi sitten nykyään on kuitenkin niin paljon mielenterveyshäiriöistä kärsiviä lapsia, puhumattakaan teineistä? Lisäksi myös lastensuojelu on helisemässä ilmoituksista ja huostaanotoista, sijoitusperheistä on pulaa, lasten väkivaltaisuus vain lisääntyy ja kouluissa on paljon häiriökäyttäytymistä.
Sosioekonomiset erot on aina vain kasvaneet, ja nuo kuvailemasi ilmiöt varmasti näkyvät eri tavalla alueittain. Tuo henkilö, joka "työskentelee lasten parissa" ja näkee lähinnä kuvaelmasta päätellen vain (ylempää-) keskiluokkaista perheidylliä, jossa työteliäät ja koulutetut, hyvinvoivat vanhemmat turvaavat lapselle kotihoidon ensimmäiset 3 ikävuotta, ja harrastavat lasten kanssa.... Ei näillä perheillä ja heidän lapsillaan ole ongelmia.
Toisaalla me voitais nähdä joku toinen "lasten parissa työskentelevä", joka välittää kuinka nykyäidit hyväksikäyttää subjektiivista päivöhoito-oikeutta, tuovat 9kk ikäisen vauvan päivähoitoon vaikka itse makaavat (ryyppäävät) työttömänä kotona!
Eli hyvinvointi on lapsiperheissäkin hyvin jakautunutta! Ei kaikki nykyäidit imetä niin pitkään kuin olisi suotavaa, saati jaksa olla läsnä lapsilleen. Ja nää, jotka ei pentujaan jaksa, tuuppaa niille älyluurit käteen jo 1v lähtien. Ne ei mitenkään lisää sitä laste hyvinvointia: seurauksena keskittymishäiriöitä, ylivilkkautta (joka sit virheellisesti mutta muodikkaasti diagnosoidaan aina adhd:ksi). Lapsia ei jakseta näussä perheessä kasvattaa, lapset ei tottele, ja toisaalta ne lapset on pienestä pitäen 9-10h arkipäivisin päiväkodiksi kutsutussa laitoksessa, jossa kroonisesta työntekijäpulasta johtuen ei heitä sielläkään erityisemmin huomioida, eli huomiota hakevat sitten mm. Väkivallalla.
Eli hyvinvoivissa perheissä lapsista huolehditaan paremmin kuin koko ihmiskunnan historian aikana, huono-osaisten perheissä on meneillään ainakin pahin ihmiskoe vuosikymmeniin...
Nykyiset huonot vanhemmat hoitaa lapsensa paremmin kuin entisajan keskivertovanhemmat.
Olen itse ollut lapsi-ja kouluikäinen 70 luvulla ja todella vapaasti saatiin olla, usein lapsuudenystävien kanssa ihmetelty kuinka me ylipäänsä pysyttiin elossa mutta koulussa oli rauhallista, ei ollut väkivaltaa, ketään ei huostaanotettu, kaikki oli hyväkäytöksisiä, ei ollut mielenterveysongelmia ja kunnioitettiin omia vanhempia ja myös vanhempia ihmisiä. Tämä vain usein mietityttää kun nykyään on niin paljon monenlaista ongelmaa lapsillakin.
Ei kai niitä ollut kun mitään ei nähty eikä huomattu. Samanlaisia olemattomuuksia kuin allergiatkin.
Nykyään pienimmästäkin tehdään lasu ja pieninkin poikkeama kirjataan.
Huostaanotot ovat suuri tuottoisa bisnes. Ulkomaiset jättiyritykset niillä rikastuu.
Höpöhöpö. Nuoria, jopa lapsia on hoidossa psykiatrisella osastolla itsetuhoisuuden takia.
Ei todellakaan ole mitään bisnestä.Et sitten mediaa osaa seurata. Huostaanotot tahkoavat miljoonia jättiyrityksille.
Kunpa ymmärtäisit sinäkin, että lasten ja nuorten itsarit eivät ole leikin asia. Kaikille apu ei tule ajoissa. Lasten ja nuorten ahdinko kasvaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ao. kaltaiset aivopierut lykätään framille ja aletaan kommentoimaan, eipä siinä paljon voi vaatia! 😂
TÄMÄ:
"Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi.Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?"
Varmasti aloittaja ymmärtää nyt varoa harhaista mummoa, eikä päästä häntä enää vaunulenkille.
Miten täällä meilläpäin mummot ovat ihan mukavia? Eikä kukaan heistä hoida lastenlapsia.
Sulla toi luetun ymmärtäminen vaatii vielä hieman hiomista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.
Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.
Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.
Mitä sitten sanot kun lapsi sanoo opettajaa koulussa äidiksi.
Yllättävän moni tekee sen.Ei sano.
Ja kai sinä tmmärrät että se anoppi ei ole lapsi.
Olen eri kuin hän kenelle vastasit mutta kyllä lapset sanoo opettajaa helposti äidiksi ja se on lipsahdus aivan samoin kuin anopit sanovat itseään äidiksi.
Se on kuulkaas tää homma niin, että nämä mummoja räksyttävät äipät täällä tulevat niistä kurjimmista oloista. Jolloin harhaisia ovat sekä äidit että mummot, kohta myös lapset. Huono-osaisuus näet periytyy. Ymmärrystä siis kehiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kuulkaas tää homma niin, että nämä mummoja räksyttävät äipät täällä tulevat niistä kurjimmista oloista. Jolloin harhaisia ovat sekä äidit että mummot, kohta myös lapset. Huono-osaisuus näet periytyy. Ymmärrystä siis kehiin!
Semmonen provo siellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.
Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.
Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.
Mitä sitten sanot kun lapsi sanoo opettajaa koulussa äidiksi.
Yllättävän moni tekee sen.Ei sano.
Ja kai sinä tmmärrät että se anoppi ei ole lapsi.
Olen eri kuin hän kenelle vastasit mutta kyllä lapset sanoo opettajaa helposti äidiksi ja se on lipsahdus aivan samoin kuin anopit sanovat itseään äidiksi.
Eivät sano. Ei ole.
Anoppi ei ole lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä myöntää että totta sekin, kuinka hyvinvointi ON jakautunut myös lapsiperheissä. Hyväosaiset loistaa, kurjempi sakki kurkistaa näitä edellämainittuja tilastoja.
Tämäpä. Se eriarvoisuus ja hyvinvoinnin jakautuminen näkyivät tosi selkeästi kun muutama vuosi sitten olin koulun keittiössä töissä. Osa lapsista tankkasi perjantaina kouluruokaa että pärjäävät viikonlopun yli maanantaihin ja maanantaina samat lapset tankkasivat kouluruokaa viikonlopun jäljiltä. Se oli sydäntä särkevää nähdä ja tiedostaa se, että osalle lapsista kouluruoka oli mahdollisesti päivän ainoa kunnollinen ruoka. Myös minä ja puolisoni tulemme vähävaraisista perheistä. Mutta onneksi meillä oli myös maailman parhaat mummot, jotka huolehtivat meistä.
Tai sitten maanantaina oli vain parempaa ruokaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ao. kaltaiset aivopierut lykätään framille ja aletaan kommentoimaan, eipä siinä paljon voi vaatia! 😂
TÄMÄ:
"Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi.Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?"
Juu, ihan kauhean harhainen tuo mummo. Kannattaa soittaa piipaa auto hakemaan pois sekava mummo. Myös mummon onnellisuus viittaa psykoosiin, tai vähintään maniaan. Hoitoon mummo ja pian!🤭
Me, joilla on ulkomaalaiset vaimot, ei tuollaisia ongelmia ole. Oma puolisoni suhtautuu hienosti äitiini, hän tulee kulttuurista jossa rakastetaan ja kunnioitetaan vanhempia. Lapsetkin ovat tasapainoisia ja pärjääviä koska voivat hyvin.
Vuokrayksiön luuserin satutunti.
Älä ole kateellinen, meilläkin on ulkomaalainen miniä ja ihana on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.
Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.
Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.
Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä myöntää että totta sekin, kuinka hyvinvointi ON jakautunut myös lapsiperheissä. Hyväosaiset loistaa, kurjempi sakki kurkistaa näitä edellämainittuja tilastoja.
Tämäpä. Se eriarvoisuus ja hyvinvoinnin jakautuminen näkyivät tosi selkeästi kun muutama vuosi sitten olin koulun keittiössä töissä. Osa lapsista tankkasi perjantaina kouluruokaa että pärjäävät viikonlopun yli maanantaihin ja maanantaina samat lapset tankkasivat kouluruokaa viikonlopun jäljiltä. Se oli sydäntä särkevää nähdä ja tiedostaa se, että osalle lapsista kouluruoka oli mahdollisesti päivän ainoa kunnollinen ruoka. Myös minä ja puolisoni tulemme vähävaraisista perheistä. Mutta onneksi meillä oli myös maailman parhaat mummot, jotka huolehtivat meistä.
Tai sitten maanantaina oli vain parempaa ruokaa tarjolla.
Meillä tehtiin ihan tarkoituksella "parempaa" ruokaa maanantaisin ja perjantaisin, kun tiedettiin et koulussa on myös niitä huono osaisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.
Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.
Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.
Joo mutta alkuperäisessä viestissähän oli kyse isoÄIDISTÄ, eikä naapurin rouvasta.
Vieraasta naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä myöntää että totta sekin, kuinka hyvinvointi ON jakautunut myös lapsiperheissä. Hyväosaiset loistaa, kurjempi sakki kurkistaa näitä edellämainittuja tilastoja.
Tämäpä. Se eriarvoisuus ja hyvinvoinnin jakautuminen näkyivät tosi selkeästi kun muutama vuosi sitten olin koulun keittiössä töissä. Osa lapsista tankkasi perjantaina kouluruokaa että pärjäävät viikonlopun yli maanantaihin ja maanantaina samat lapset tankkasivat kouluruokaa viikonlopun jäljiltä. Se oli sydäntä särkevää nähdä ja tiedostaa se, että osalle lapsista kouluruoka oli mahdollisesti päivän ainoa kunnollinen ruoka. Myös minä ja puolisoni tulemme vähävaraisista perheistä. Mutta onneksi meillä oli myös maailman parhaat mummot, jotka huolehtivat meistä.
Tai sitten maanantaina oli vain parempaa ruokaa tarjolla.
Meillä tehtiin ihan tarkoituksella "parempaa" ruokaa maanantaisin ja perjantaisin, kun tiedettiin et koulussa on myös niitä huono osaisia lapsia.
Eikö just ne syö ihan mitä vaan nälkäänsä. Jutuissasi ei ole mitään järkeä.
Alue: Aihe vapaa
Me, joilla on ulkomaalaiset vaimot, ei tuollaisia ongelmia ole. Oma puolisoni suhtautuu hienosti äitiini, hän tulee kulttuurista jossa rakastetaan ja kunnioitetaan vanhempia. Lapsetkin ovat tasapainoisia ja pärjääviä koska voivat hyvin.