Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Minustakin se on lasten etu, että heillä on mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia elämässään. Mutta jos isoäiti alkaa kävellä äidin yli ja pitää itseään äitinä, en jotenkin osaa pitää tätä sellaisena turvallisena aikuisena.

Ettet nyt vähän värittäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.

Tai että isovanhempia voisivat kaikki kupata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.

Tai että isovanhempia voisivat kaikki kupata.

Juujuu, ala nyt jauhaa perinnöttömäksi jättämisestä jne. Mitä tahansa, kun ei vaan häiriökäyttäytymistä tarvitse nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Kutsutko itseäsi naapurin Rekun äidiksi? On eri asia olla äiti omille eläimilleen ja lapsilleen kuin alkaa laajentaa sitä äitiyttä vieraisiin kotitalouksiin.

No, ei se mummo ole sen enempää lapsenlapsensa äiti kuin naapurin Rekun.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Ihan vilpitön vahinko toi saattoi olla. Kun on itseään kuullut sen jonkun 30v sanottavan äidiksi, sen mummon opettelu vie muutaman minuutin. Itsellä menee lasten (3kpl) ja koiran nimi sekaisin päivittäin, en tajua itsekkään mikä siinä on niin vaikeaa... 

Ei varmaan ole sama asia kuin aloittajan kohdalla, mutta itse vuosikausia kotiäitinä olleena puhun usein itsestäni kolmannessa persoonassa tyyliin "äiti auttaa, äiti tekee, kuuntele äitiä" jne. Helposti tulee sanottua esim. naapurin lapsellekin välillä näin, vaikka tietysti heti korjaan että eikun nyt taisin sanoa vähän väärin.

Kun 90% ajasta olet ympärillä oleville ihmisille äiti, niin se rooli leviää puheessa välillä myös siihen 10% kun näet muitakin ihmisiä, kuin omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Mä en hämmästele, kun anoppi ei "auta". Hänestä on enemmän haittaa ja harmia kuin apua. Hän on kyllä tyrkyttänyt "apua", kovin innoissaan olisi aika meillä ilman, että perheen aikuiset ovat paikalla. Lapsi vaan nopeasti päikkäreille, niin voi ihan rauhassa nuuskia kaapit ja järjestellä keittiön uusiksi, kun miniä laittanut kaiken vääriin paikkoihin.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, mistä ap voi tietää, mitä anoppia vastaan tulleet ovat ajatelleet? Onhan mahdollista, että he todellakin ovat pitäneet tätä lapsen äitinä tai esim. 6 vastaantulijaan 10:stä. Varsinkin kun nykyisin on näitä 50 v vastasynnyttäneitä.

Voi näitä nuorien äitien kuvitteluja ja vainoharhaisuutta. Ei minkäänlaista itsevarmuutta, eikä kykyä luottaa omaan osaamiseen lastenhoidossa. Jos anoppi sanoo itseään äidiksi vauvan kans leikkiessä, niin äideillä on jo kauhea pelko päällä, että vauva nyt alkaa luulemaan anoppia äidiksi.  Täällä on usein ketjuja anoppien puuttumisesta lastenhoitoon, kaikista paistaa läpi nuorten äitien täydellinen osaamattomuus ja ihmeelliset johtopäätökset ja kuvitelmat kaikista asioista. Ap:llä on hyvä ja rento ote asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan ole sama asia kuin aloittajan kohdalla, mutta itse vuosikausia kotiäitinä olleena puhun usein itsestäni kolmannessa persoonassa tyyliin "äiti auttaa, äiti tekee, kuuntele äitiä" jne. Helposti tulee sanottua esim. naapurin lapsellekin välillä näin, vaikka tietysti heti korjaan että eikun nyt taisin sanoa vähän väärin.

Kun 90% ajasta olet ympärillä oleville ihmisille äiti, niin se rooli leviää puheessa välillä myös siihen 10% kun näet muitakin ihmisiä, kuin omia lapsia.

Vähän ohis, mutta miksi ihmeessä ihmiset alkaa puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa lapsille? En ole koskaan ymmärtänyt, vaikka äiti olen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Mä en hämmästele, kun anoppi ei "auta". Hänestä on enemmän haittaa ja harmia kuin apua. Hän on kyllä tyrkyttänyt "apua", kovin innoissaan olisi aika meillä ilman, että perheen aikuiset ovat paikalla. Lapsi vaan nopeasti päikkäreille, niin voi ihan rauhassa nuuskia kaapit ja järjestellä keittiön uusiksi, kun miniä laittanut kaiken vääriin paikkoihin.

Tämä. Miksi niitä keittiön kaappeja ei voi jättää rauhaan?

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä nuorien äitien kuvitteluja ja vainoharhaisuutta. Ei minkäänlaista itsevarmuutta, eikä kykyä luottaa omaan osaamiseen lastenhoidossa. Jos anoppi sanoo itseään äidiksi vauvan kans leikkiessä, niin äideillä on jo kauhea pelko päällä, että vauva nyt alkaa luulemaan anoppia äidiksi.  Täällä on usein ketjuja anoppien puuttumisesta lastenhoitoon, kaikista paistaa läpi nuorten äitien täydellinen osaamattomuus ja ihmeelliset johtopäätökset ja kuvitelmat kaikista asioista. Ap:llä on hyvä ja rento ote asioihin.

Mitä muuta tuore äiti voisi olla kuin täydellisen osaamaton?

Itse en ainakaan luullut, että vauva luulisi anoppia äidiksi. Ärsytti vain sen anopin kotileikki vauvan kanssa. Kyllä sen vaan tietää milloin rajaton ihminen astuu varpaille. Sulla ei vissiin ole koskaan tullut tällaista ihmistä vastaan elämässäsi?

Käy se toisinkin päin, ystävättärelläni oli pitkät täysin harmaat hiukset, kun hän 41 v sai tyttärensä. Vähän väliä puhisi kiukkuisena, kun häntä oli puhuteltu mummoksi :D

Luojan kiitos. Olen tehnyt päätöksen etten ole missään tekemisissä lasteni perheiden kanssa. Eipä tarvii kenenkään arvostella tekemisiäni. En halua olla kenenkään anoppi tai mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.

No siis tuossa ap:llahan se oli se innostunut onnellienn reaktio noihin luuloihin, joka on sairasta.

Niin, sairas ja harhainenhan se anoppi tietysti on, suorastaan vaarallisen hullu, kun on joku erehtynyt pitämään sitä niin nuorena, että olisi voinut olla sen lapsen äiti, ja se on siitä ilahtunut. Ei teilläkään kyllä kaikki muumit ole laaksossa 🙄

Sehän ei ole se pointti, vaan se anopin suhtautuminen.

Menee vähän ohi aiheen, mutta jännä juttu tuo vain ihan pienistä lapsenlapsista kiinnostuminen. Meillä isovanhemmat, varsinkin anoppi ja appi, olivat omasta halustaan valtavan isona apuna, kunnes nuorempi täytti kolme. Meillä on siis kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla. Isovanhemmat halusivat nähdä lapsia monta kertaa viikossa ja yökylätarjouksia sateli.

Nyt isompi on jo kohta koululainen, mutta isovanhempia ei enää kiinnosta yhtään. Voin vain haaveilla, että pääsisimme joskus jossain käymään vain miehen kanssa. Nyt sitä apua ja omaa aikaa vasta tarvitsisi, kun on työelämässä ja aivan poikki koko ajan.

Ystävääni luullaan usein lapsen lapsensa äidiksi. Varsi kin kun ulkoilee oman nuorimmaisensa ( 7v) ja lapsen lapsensa kanssa.

Muut hänen lapsensa ovat täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan ole sama asia kuin aloittajan kohdalla, mutta itse vuosikausia kotiäitinä olleena puhun usein itsestäni kolmannessa persoonassa tyyliin "äiti auttaa, äiti tekee, kuuntele äitiä" jne. Helposti tulee sanottua esim. naapurin lapsellekin välillä näin, vaikka tietysti heti korjaan että eikun nyt taisin sanoa vähän väärin.

Kun 90% ajasta olet ympärillä oleville ihmisille äiti, niin se rooli leviää puheessa välillä myös siihen 10% kun näet muitakin ihmisiä, kuin omia lapsia.

Eihän se mummoikäinen nainen ole vuosikausiin ollut enää kenellekään mikään kotiäiti 24/7.

Minunkin anoppini sanoi itseään muutaman kerran äidiksi silloin, kun meidän lapsi oli pieni. Pyysi kyllä aina anteeksi ja korjasi olevansa mummo, kuulemma se äiti vain tuli selkärangasta.

Menee muutamia vuosia, niin tämän päivän nuori äiti on itse anoppi tai mummu ja muuttuu silloin hulluksi hirviöksi.