Mieheni kertoi eilen kärsineensä kanssani vuosia

Vierailija kirjoitti:

En voi mitään sille, mutta tuli heti mieleen

" ammattilaistrolli" aloituksesta. Sama hlö postaa trolleja, aihe ja asia vain vaihtuu.

Antaisin mitä vaan, jos tämä olisikin pelkkä trolli. Mutta ikävä kyllä tämä on totisinta totta minun surkeasta elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Ammattitrolli taas vauhdissa ja mammat uskoo heti kaiken.

Ei tämä palsta toimisi jos ei ammattikirjoittajat tekisi aloiteitta

Mode poistaa tämän heti.

Meinasitko, että tällaista ei tapahdu koskaan kenellekään?

Voin kertoa, että kyllä tapahtuu ja usein tapahtuukin. Ei saa olla niin lapsellinen, että epäilee kaikkea. :)

Minusta ero ei lapsiperheessä ole ensisijainen vaihtoehto. Pariterapiasta aloittaisin jos se molemmille sopii. Siellä on ihan hyvin mahdollista että mies tajuaa että on itse vastuussa onnestaan, valinnoistaan ja siitä millaisen suhteen lapsiin rakentaa. Jos mies pystyy osoittamaan nöyryyttä, onnistuu pahojen sanojen anteeksiantaminenkin.

Oikeasti elämä ei ole noin kivaa ja helppoa. Ja ihan oikeesti ap ei todellakaan ole ollut täydellinen puoliso ja voisi myös opetella ottamaan vastaan kritiikkiä ja mennä itseensä. Sitten kun mies pystyy järkevästi syytöksensä jäsentämään.

Voi olla että on toinen nainen, ja sellainenkaan ei hyvinvoivan suhteeseen pompsahda.

Koskaan, ei koskaan voi syyttää vain toista osapuolta siitä että suhde voi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Ammattitrolli taas vauhdissa ja mammat uskoo heti kaiken.

Ei tämä palsta toimisi jos ei ammattikirjoittajat tekisi aloiteitta

Mode poistaa tämän heti.

Oot vainoharhainen, jos kuvittelet, että mode vainoaa tekstejäsi. Jos noudatat palstan sääntöjä, tekstisi saa olla.

Onko aloitus totta tai ei, sillä ei ole kenellekään mitään väliä (tai korkeintaan ap:lle). Tää on keskustelupalsta.

Ei tuollaisen ryöpytyksen jälkeen enää ole muuta mahdollisuutta kuin ero. Lapset vielä sotkettu tuohon ja lasten kautta yritetään syyllistä ap:ta jostain mitä hän ei ole voinut tehdä.

Missä mies nyt on? Ilmoita, että hänen olisi syytä lähteä, jotta kärsimys loppuisi.

On täysin totta, että minä en ole ollut täydellinen puoliso. Virheitä on tullut tehtyä. Ja väsyneenä räjähdeltyä.

Olen myös sitä mieltä, että lapsiperheessä ero ei ole se ensisijainen vaihtoehto.

Mutta, mies ei enää halua yrittää. Hän on omien sanojensa mukaan yrittänyt jo vuosia ja kärsinyt. Koittanut mahtua muottiin, mihin ei mahdu.

Miksi ei jo lähde? Sitä en todellakaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ero ei lapsiperheessä ole ensisijainen vaihtoehto. Pariterapiasta aloittaisin jos se molemmille sopii. Siellä on ihan hyvin mahdollista että mies tajuaa että on itse vastuussa onnestaan, valinnoistaan ja siitä millaisen suhteen lapsiin rakentaa. Jos mies pystyy osoittamaan nöyryyttä, onnistuu pahojen sanojen anteeksiantaminenkin.

Oikeasti elämä ei ole noin kivaa ja helppoa. Ja ihan oikeesti ap ei todellakaan ole ollut täydellinen puoliso ja voisi myös opetella ottamaan vastaan kritiikkiä ja mennä itseensä. Sitten kun mies pystyy järkevästi syytöksensä jäsentämään.

Voi olla että on toinen nainen, ja sellainenkaan ei hyvinvoivan suhteeseen pompsahda.

Koskaan, ei koskaan voi syyttää vain toista osapuolta siitä että suhde voi huonosti.

Ai ei vai? Entä kun toinen on terve ja toinen paatunut psykopaatti? Rikollinen? Narsisti? Sosiopaatti?

Vierailija kirjoitti:

On täysin totta, että minä en ole ollut täydellinen puoliso. Virheitä on tullut tehtyä. Ja väsyneenä räjähdeltyä.

Olen myös sitä mieltä, että lapsiperheessä ero ei ole se ensisijainen vaihtoehto.

Mutta, mies ei enää halua yrittää. Hän on omien sanojensa mukaan yrittänyt jo vuosia ja kärsinyt. Koittanut mahtua muottiin, mihin ei mahdu.

Miksi ei jo lähde? Sitä en todellakaan tiedä.

Sitten ei ole paljoa tehtävissä jos mies ei halua yrittää. Nahjus on jos jättää eropäätöksestä vastuun sinulle. Mutta sillekään et voi mitään. Voi vain toimia itse. Toiselta ei voi vaatia oikeastaan mitään vaikka kuinka epäoikeudenmukaiselta tuntuu. Enkä tiedä onko sillä ratkaisevaa väliä onko toista naista. Jos mies ei halua enää yrittää niin sit ei halua ja se on parempi hyväksyä. Ero ei todellakaan ole maailman loppu vaan uuden paremman alku. Been there! Mutta kivulias se matka eroon oli, sen myönnän.

Tuollainen överiksi menevä ilkeily ja syiden keksiminen vaikuttaa siltä, että haluaa tehdä eron sinulle helpommaksi... Hän ei ilmeisesti ole suoraan sanonut, että erotaan? Ei halua ottaa vastuuta erosta, koska on raukka. Todennäköisesti hänellä on joku uusi heila jossain, jolle on luvannut päästä sinusta eroon, mutta ei osaa tehdä eroaloitetta aikuismaisesti...

Tuo on varmaankin aika tyypillinen tapa mieheltä tai ehkä naisiltakin reagoida tilanteessa, jossa oma avuttomuus ja vastuuntunnottomuus on ollut ihan sieltä alusta asti, osana kaikkea olemista ja tekemistä, ettei sitä enää tunnisteta. Ollaan vähän siinä sivussa ja eletään omaa elämää perhe-elämän rinnalla omistautumatta ja sitoutumattomatta kuitenkaan täysipainoisesti perheen asioihin. Ihan kuin joku kesätyöntekijä, joka hoitaa jotain irrallisia tehtäviä, ilman kokonaisvastuuta ja omistajuutta. Sitten jonakin päivänä ikäänkuin muka viisastutaan, että hetkinen, se mitä saan tästä hommasta ei ihan vastaa sitä, mitä joudun kärsimään. Sitten haukutaan pomoa, että miten paska ja ymmärtämätön ja huonosti kohteleva hän on. Sama asenne perheessä näkyy epämääräisenä vihana perheenjäseniä kohtaan. Se, miksi aika usein juuri miehille tulee tämä irrallisuuden rooli perheissä, alkaa jo siitä, kun häitä suunnitellaan tai kun vauvan odotus alkaa, niin kyllä se on se nainen yleensä, joka ne ravinto- ja muut suositukset lukee ja perehtyy vauvan kehitykseen lukemalla siihen liittyvää kirjallisuutta, jne. Mies jää tai jättäytyy ihan vapaa-ehtoisesti sivuun jo tässä vaiheessa. Mies voisi toimia toisin. Kun on tunne, että minä en ole (pää)vastuussa mistään vaan tuo toinen, niin tulee harhaluulo, että toinen on vastuussa myös siitä, että minulla on asiat päin peetä, eikä yhtään tajuta, että minulla oli mahdollisuus ottaa ne kaikki samat langat käsiini, mutta jo alussa luovutin ne toiselle ja jäin vain seurailemaan, millaisen elämän kumppani minulle rakentaa. Jos se on huono, niin syytökset kehiin ja uutta elämän rakentajaa etsimään. Olisi ihan hyvä tutkia, että kun nuoret miehet suunnittelevat avioliittoa ja perheen perustamista, että millainen ajatus heillä on omasta roolistaan perheessä jo siinä vaiheessa. Tuo rooli voi olla omalta isältä omaksuttu. Siksi sen tunnistaminenkin suhteessa, että liittyykö siihen esim. vastuuta, enkä tarkoita mitään tehtävien hoitamista, vaan syvää kokonaisvaltaista vastuuntunnetta perheestä, voi olla vaikeaa. Se, mitä on nähnyt, niin tuntuu normilta, eikä pystytä kuvittelemaan asiaa toisin. Sinun mies on nyt ihan prototyyppi tällaisesta avuttomasta ja vastuuttomasta yksilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ero ei lapsiperheessä ole ensisijainen vaihtoehto. Pariterapiasta aloittaisin jos se molemmille sopii. Siellä on ihan hyvin mahdollista että mies tajuaa että on itse vastuussa onnestaan, valinnoistaan ja siitä millaisen suhteen lapsiin rakentaa. Jos mies pystyy osoittamaan nöyryyttä, onnistuu pahojen sanojen anteeksiantaminenkin.

Oikeasti elämä ei ole noin kivaa ja helppoa. Ja ihan oikeesti ap ei todellakaan ole ollut täydellinen puoliso ja voisi myös opetella ottamaan vastaan kritiikkiä ja mennä itseensä. Sitten kun mies pystyy järkevästi syytöksensä jäsentämään.

Voi olla että on toinen nainen, ja sellainenkaan ei hyvinvoivan suhteeseen pompsahda.

Koskaan, ei koskaan voi syyttää vain toista osapuolta siitä että suhde voi huonosti.

Ai ei vai? Entä kun toinen on terve ja toinen paatunut psykopaatti? Rikollinen? Narsisti? Sosiopaatti?

Joo pahoittelen kun en yksinkertaisten ihmisten takia jaksanut eritellä poikkeuksia milloin ero on ihan ainoa ratkaisu kun oletan vahvasti normaalien ihmisten tämän ymmärtävän ilmankin.

Pakkaa tavarasi ja häivy.

Ulkopuolisen on mahdotonta sanoa mitään siihen mihin tuollainen kommentti voi pohjautua, kun toisten ihmisten pään sisään ei pääse.

On kuitenkin selvää, että jos suutaan ei ole mahdollisista suhteen ongelmista saanut auki aiemmin niin ei tuollaiseen ihmiseen voi enää koskaan luottaa sillä siellä voi olla seuraava salattu pommi odottamassa räjähdystään.

Jos ihminen menee naimisiin vastoin tahtoaan niin se kertoo miten onnettomasta luuserista on kysymys. Ei tuollaisella ihmisellä ole mitään arvoa.

Provo tai ei, mutta meidän lähipiirissä on perhe jossa saattaisi hyvin tulla eteen juuri tämä tilanne. Kiltti maalaismies ja räväkämpi nainen. Menivät naimisiin nopeasti, sillä tämä nainen halusi komeat juhlat. Eka lapsi syntyi ja nainen oli vain vauvan kanssa. Koti alkoi näyttää viidakolta. Mies kävi töissä, eikä hänkään olisi jaksanut oman työpäivän jälkeen pitää kotia tiptop, remontoida, kokata ja pyykätä. Siitä alkoi edelleen jatkuva arvostelu ja alentaminen. Anoppi riensi avuksi ja miestä ei enää pahemmin tässä naisten valtakunnassa näy. Lapset puhuvat isästään samalla tavoin halveksuvaan sävyyn, kuin äitinsä. Laiska mies, painaa kyllä aamuvarhaisesta iltamyöhään töitä ja tuo rahan perheelle, muttei tee kotona mitään. 

Kumpikin on mukava ihminen, mutta liian sokeita tuolle tilanteelle. Eivät näe toisissaan enää mitään hyvää. Jopa silloin kun ollaan yhdessä porukalla, niin ilmassa on heidän molemmin puolista huonosti peiteltyä piikittelyä. Kiusallista kaikille. Veikkaan että se tarina päättyy jonain päivänä myös näin, kuin aloittajalle on käynyt. Etenkin nainen tulee olemaan huulipyöreänä. Mies on saanut jo kuulla kaiken

Miehet nyt syyttää aina jotain muuta kuin sitä ilmeistä eli itseään. Otat vaan eron ja anna olla. Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itse omasta elämästään, onnestaan ja elämänsä mielekkyydestä.  Hän on myös itse velvollinen tekemään tarvittavat ratkaisut joilla turvata hyvä olotilansa. Koska miehesi meni naimisiin kanssasi vastentahtoisesti niin se kertoo jo sen, että hänellä ei ole minkäänlaista ongelmanratkaisukykyä ja on suoraan sanottu i d i o o t t i. Ja sellainen ei pysty tekemään hyviä ratkaisuja mistään asiasta. Jos voi huonosti niin silloin erotaan, ei mennä naimisiin. Hänen on ihan turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ero ei lapsiperheessä ole ensisijainen vaihtoehto. Pariterapiasta aloittaisin jos se molemmille sopii. Siellä on ihan hyvin mahdollista että mies tajuaa että on itse vastuussa onnestaan, valinnoistaan ja siitä millaisen suhteen lapsiin rakentaa. Jos mies pystyy osoittamaan nöyryyttä, onnistuu pahojen sanojen anteeksiantaminenkin.

Oikeasti elämä ei ole noin kivaa ja helppoa. Ja ihan oikeesti ap ei todellakaan ole ollut täydellinen puoliso ja voisi myös opetella ottamaan vastaan kritiikkiä ja mennä itseensä. Sitten kun mies pystyy järkevästi syytöksensä jäsentämään.

Voi olla että on toinen nainen, ja sellainenkaan ei hyvinvoivan suhteeseen pompsahda.

Koskaan, ei koskaan voi syyttää vain toista osapuolta siitä että suhde voi huonosti.

Ai ei vai? Entä kun toinen on terve ja toinen paatunut psykopaatti? Rikollinen? Narsisti? Sosiopaatti?

Joo pahoittelen kun en yksinkertaisten ihmisten takia jaksanut eritellä poikkeuksia milloin ero on ihan ainoa ratkaisu kun oletan vahvasti normaalien ihmisten tämän ymmärtävän ilmankin.

Ymmärrätkö sitten sen, että ap:n mies voi olla narsisti, jolloin nimenomaan otetaan poikkeukset käyttöön.

Kaksi marttyyria.

Nythän olisi uusi alku.

Tai sitten lähdet lätkimään.

Tehkää jotain sille suhteellenne, nyt kun on avattu puhe!

Toimikaa sen suhteenne eteen. Yhdessä.

Noh, täällä kohtalotoveri. Avopuolisoni on täsmälleen samanlainen myrkyllinen manipulaattori. Lapsia ei ole. Mutta kaikki vika on aina minussa. Kaikki hänen toimintansa, sanomisensa ja tekemisensä on aina seurausta minun käytöksestäni. Tein ja sanoin näin, koska sinä sitä ja tätä. Ikään kuin ansaitsen aina hänen huonon käytöksensä koska olen ihan itse sen aiheuttanut. Olen henkisesti lytistetty koska matto voidaan koska vaan vetää jalkojeni alta. Hän perustelee ja oikeuttaa usein itsekkyyttään samoilla tavoilla, minun kanssani kun ei voi olla onnellinen. Hän kääntää arkisetkin asiat päälaelleen, jos erehdyn muistuttamaan häntä yhteisistä kotitöistä niin se tarkoittaa etten hyväksy häntä omana itsenään. Lisäksi hän on uskomattoman pitkävihainen ja kaivaa kaikki vanhat asiat esiin. En koe olevani tasapainoisessa parisuhteessa. En voi kuitenkaan lähteä, sillä olen taloudellisesti heikossa asemassa. Ja hän osaa olla äärettömän rakastettava hyvinä kausina. Nämä kaudet vaan yleensä loppuvat vastaaviin tilanteisiin kuin ap:lla. Ja se vie uskon itseen. Mies on minua 20 vuotta vanhempi.

Kohtalotovdri kirjoitti:

Noh, täällä kohtalotoveri. Avopuolisoni on täsmälleen samanlainen myrkyllinen manipulaattori. Lapsia ei ole. Mutta kaikki vika on aina minussa. Kaikki hänen toimintansa, sanomisensa ja tekemisensä on aina seurausta minun käytöksestäni. Tein ja sanoin näin, koska sinä sitä ja tätä. Ikään kuin ansaitsen aina hänen huonon käytöksensä koska olen ihan itse sen aiheuttanut. Olen henkisesti lytistetty koska matto voidaan koska vaan vetää jalkojeni alta. Hän perustelee ja oikeuttaa usein itsekkyyttään samoilla tavoilla, minun kanssani kun ei voi olla onnellinen. Hän kääntää arkisetkin asiat päälaelleen, jos erehdyn muistuttamaan häntä yhteisistä kotitöistä niin se tarkoittaa etten hyväksy häntä omana itsenään. Lisäksi hän on uskomattoman pitkävihainen ja kaivaa kaikki vanhat asiat esiin. En koe olevani tasapainoisessa parisuhteessa. En voi kuitenkaan lähteä, sillä olen taloudellisesti heikossa asemassa. Ja hän osaa olla äärettömän rakastettava hyvinä kausina. Nämä kaudet vaan yleensä loppuvat vastaaviin tilanteisiin kuin ap:lla. Ja se vie uskon itseen. Mies on minua 20 vuotta vanhempi.

Tietenkin voit lähteä. Sen kun lähdet. Seinässä on reikä mistä voi kävellä ulos ja se on juuri niin yksinkertaista. Menet ovesta ulos etkä ikinä enää siitä sisään. Vältät sitä ovea lopun ikääsi ja kas kumma sieltä löytyy parempi elämä. Ihan näin kokemuksesta voin kertoa. 

Lähde välittömästi ja jätä se hyypiö joka kuuluu ryhmään sosiopaatit/narsistit/psykopaatit... näitä vastaavia riittää Suomessa...