Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kertoi eilen kärsineensä kanssani vuosia
27.07.2022 |
Miten hänellä ei ole ollut hyvä olla vuosiin. Miten meni kanssani naimisiin hammasta purren, jos se viimeisenä keinona pelastaisi suhteemme. Miten minä olen pilannut hänen ja lasten välit.
Olipa karua kuultavaa. Kaikelta, aivan kaikelta lähti pohja. Kaikki on ollut pelkkää valhetta.
Sekin että hän on lapsille tyly, ilkeä ja ikävä on minun syyni. Minä olen vienyt häneltä mahdollisuuden isyyteen.
En ymmärrä tätä lausetta ollenkaan. Miten minä olen sen voinut viedä tai estää? Miten minä olen aiheuttanut sen, että hän ei ole halunnut itse tehdä lastensa kanssa mitään? Ei hän kysy lasten kuulumisia tai ole kiinnostunut heidän asioistaan. Miten se on minun vika? Hän on todella tiukka ja ehdoton, ja silloin olen kyllä noussut puolustamaan lapsia, koska mielestäni rangaistukset suhteessa tekoihin on olleet kohtuuttomia. Tämäkö on se syy, mihin hän on menettänyt isyytensä?
Mutta. Ilmeisesti syy kaikkeen pahaan olen minä. Jos minua ei olisi, mies ei riitelisi lastensa kanssa. Haluaisi olla heidän kanssa. Viettäisi enemmän aikaansa kotona lastensa kanssa. Nyt hän on muualla, koska minä aiheutan kaiken pahan.
Kyllä voi kuulkaa olla ihmisellä iso paino rinnan päällä ja ahdistus kaikesta aiheuttamastaan tällä hetkellä.
Ehkä olisi parasta pakata kamppeensa ja häipyä.
Kommentit (479)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).
Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.
Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.
MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?
Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.
Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.
Naisten juttelu vaatimukset on lähes pelkästään sitä että nainen ei suostu kuuntelemaan sanaakaan mitä mies sanoo vaan nalkuttaa ja vaatii miestä kuuntelemaan jälleen kerran mitä nainen vaatii ja käskyttää. Jos vaaditaan juttelemaan niin eikö silloin pitäisi myös kuunnella mitä toisella on sanottavaa?
Olisin halunnut jutella tuoreen seurustelukumppanin kanssa. Hän vaiensi mut ja meni ihan kiviseinäksi.
Olisin halunnut sanoa, että tykkään hänestä kovasti ja olen iloinen, että ollaan löydetty toisemme ja toiveena tietysti myös kuulla, mitä toinen on minusta mieltä ja sitten vähän maalailtu yhteisiä tulevaisuudenkuvia.
Ensin sokerisia korulauseita miehelle jonkan jälkee tulee todellinen keskustelu vaatimus eli kehu ja ihaile minua ja kerro kuinka paras minä olen kaikista
Mitä ihmettä sekoilet? Miten paljon tässä maassa voi ihan tunne-elämältään vinoutuneita ja kehittymättömiä ihmisiä.
Ihan NORMAALISSA, HYVÄSSÄ, TAVALLISESSA suhteessa kertoillaan toisilleen, miten toisesta tykätään ja suunnitellaan tulevaa, on se sitten huomenna, kuukauden tai vuoden kuluttua tapahtuvaa. Ei se ole mikään piinapenkki mihin toinen pakotetaan. Mieleltään sairaan ihmisen ajatus tuollainen.
Parisuhde on vapaaehtoinen, siinä ei ole pakko olla, mutta kun on, on reilua olla reilu sille vastapuolelle ja olla oikeasti mukana rakentamassa ja elämässä sitä suhdetta.
Mulla oli teininä ulkomaalainen poikaystävä ja mietin jo silloin mielessäni, että mikä meidän omassa kulttuurissa on vikana, kun hän vaikutti tasapainoiselta, huomioivalta, turvalliselta jne mitä suomalaiset vastaavanikäiset pojat eivät olleet. Ja ne mykät ja sohvalla tissuttelevat tai autotallissa piilottelevat isät lienee lähes jokaiselle tuttu ilmiö myös. Onneksi näissä asioissa näkyy valoa tunnelin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).
Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.
Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.
MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?
Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.
Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.
Naisten juttelu vaatimukset on lähes pelkästään sitä että nainen ei suostu kuuntelemaan sanaakaan mitä mies sanoo vaan nalkuttaa ja vaatii miestä kuuntelemaan jälleen kerran mitä nainen vaatii ja käskyttää. Jos vaaditaan juttelemaan niin eikö silloin pitäisi myös kuunnella mitä toisella on sanottavaa?
Olisin halunnut jutella tuoreen seurustelukumppanin kanssa. Hän vaiensi mut ja meni ihan kiviseinäksi.
Olisin halunnut sanoa, että tykkään hänestä kovasti ja olen iloinen, että ollaan löydetty toisemme ja toiveena tietysti myös kuulla, mitä toinen on minusta mieltä ja sitten vähän maalailtu yhteisiä tulevaisuudenkuvia.
Ensin sokerisia korulauseita miehelle jonkan jälkee tulee todellinen keskustelu vaatimus eli kehu ja ihaile minua ja kerro kuinka paras minä olen kaikista
Olet siis haalinut kanssasi mukavuus(pillu)syistä naisen, josta et välitä ja siksi ajatus tavallisesta parisuhdekeskustelusta tunnepuolineen ahdistaa noin kovasti?
Olen pahoillani nykyisestä tilanteestasi, joka sivullisesta kuulostaa siltä, että ukkosi on hulluna johonkuhun toiseen ja syyttää sinua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.
Olit siis niin kuin pikkulapsi? Miksi moni mies on vain iåltään aikuinen? Hyvä että vaimosi pääsi tuommoisesta taakasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avatkaas trollit vielä tätä logiikkaa:
Mies paljasti ettei tykkää vaimostaan, ei ole ikinä tykännytkään. Eroaminen olisi teidän mukaanne kuitenkin vaimolta itsekäs teko. Pitäisi ilmeisesti jäädä liittoon selvittämään miksi miehellä on paha mieli ja mitä olisi itse voinut tehdä paremmin.
Miksi tämä olisi miehen etu, jos on alkujaankin mennyt yhteen itselleen väärän naisen kanssa?
Ehkä taustalla on ajatus, että lapsille ydinperhe olisi parempi kuin eroperhe? Eli ei ajatellakaan sen paremmin miehen kuin naisenkaan etua vaan lasten?
Hmm. Eli rakkaudeton, täysin vääristä lähtökohdista perustettu ydinperhe olisi parempi kuin esim viikko-viikko-huoltajuus, jossa näillä kasvatuksesta täysin eri linjoilla olevilla vanhemmilla olisi mahdollisuus luoda lapsiinsa juuri omanlainen suhde? Ja molemmilla olisi tilaisuus löytää rinnalle kumppani josta välittää, eikä vihaa?
Joidenkin mielestä ydinperhe on ainoa oikea tapa elää, jos on lapsia. Ja eroavat vasta sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen.
En tiedä pitäisikö tätä ylä- vai alapeukuttaa. Tiedän, että tällaisia pareja on. Ex-mieheni suvussa oli juuri tällainen mentaliteetti. Hänen vanhemmillaan on todella vastenmielinen tapa piikitellä toisiaan ja heidän vuorovaikutustaan on todella ikävä seurata. Kuitenkin molemmilla on pakonomainen tarve esittää ulospäin täydellistä paria ja varakkaampaa kuin ovat. Suvussa on muutenkin tapana lakaista kaikki ongelmat maton alle eikä asioita selvitetä. Pääasia, että ulospäin näyttää hyvältä. Ex-mieheni oli omaksunut tavan ja avioliitto hänen kanssaan oli kuin olisi elänyt puupökkelön tai kivireen kanssa. Ex-miehen veli juoksi vieraissa minkä ehti ja eli omaa elämäänsä. Vaikka hän jäi kiinni sivusuhteesta, hän on edelleen onnellisena vaimonsa kanssa. Minun on todella vaikea kuvitella, että tuo perhe-elämä olisi millään tasolla ollut tasapainoista tai että vanhemmat olisivat oikeasti kyenneet lapsiaan suojaamaan omalta aviokriisiltä. Tosin nuoremman lapsen kasvatukseen ei kumpikaan jaksanut paneutua ja lapsi lahjottiin hiljaiseksi. Vanhempi lapsi vietti aikansa psykiatrisessa hoidossa murrosiässä. Puhumattakaan siitä, millaisen parisuhdemallin lapset ovat saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
234 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Todellakin tuo ukko pitää vapauttaa, kun kerran kaikki on ollut kärsimystä, ja hän viaton siellä lastuilla laineilla. Kyllä aikuisen pitää olla sen verran aikuinen, ettei mene avioliittoon mihin ei halua.
Tyypillinen itseään ki ltiksi ja mukavaksi mainostava mies, joka oikeasti on passiivis-aggressiivinen. Olen yhden tuollaisen vapauttanut, se ei saanut koskaan suutaan auki kun piti tehdä päätöksiä, mutta jälkikäteen kyllä valitti, että hän olisi halunnut ihan muuta. Silti kun mielipidettä kysyttiin, niin sanoi että ihan sama, tai tehdään kuten minä haluan. Huono mies ja vapaamatkustaja, sinun on helpompi ilman.
Tosta passiivis-agressiivisuudesta tuli mieleen, teen itse joskus samaa, että teen asioita joita toinen haluaa mistä en itse niin välitä, että toisella olisi hyvä olla. Ei tietenkään aina, mutta joskus.
Sitä toivoo että toinen tekisi samoin, eikä aina olisi vastaan jos ei hommat mene juuri hänen haluamallaan tavalla. Tavallaan tekisi samoin, että minulla olisi hyvä olla. Mutta useimmiten minun hyvästä olosta ei välitetä.
Hyvin luultavasti siitä kumpuaa toi valitus ja tyytymättömyys.
Kai sä olet sanonut, että susta tuntuu ettei sun hyvästä olosta välitetä?
Vierailija kirjoitti:
234 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Todellakin tuo ukko pitää vapauttaa, kun kerran kaikki on ollut kärsimystä, ja hän viaton siellä lastuilla laineilla. Kyllä aikuisen pitää olla sen verran aikuinen, ettei mene avioliittoon mihin ei halua.
Tyypillinen itseään ki ltiksi ja mukavaksi mainostava mies, joka oikeasti on passiivis-aggressiivinen. Olen yhden tuollaisen vapauttanut, se ei saanut koskaan suutaan auki kun piti tehdä päätöksiä, mutta jälkikäteen kyllä valitti, että hän olisi halunnut ihan muuta. Silti kun mielipidettä kysyttiin, niin sanoi että ihan sama, tai tehdään kuten minä haluan. Huono mies ja vapaamatkustaja, sinun on helpompi ilman.
Tosta passiivis-agressiivisuudesta tuli mieleen, teen itse joskus samaa, että teen asioita joita toinen haluaa mistä en itse niin välitä, että toisella olisi hyvä olla. Ei tietenkään aina, mutta joskus.
Sitä toivoo että toinen tekisi samoin, eikä aina olisi vastaan jos ei hommat mene juuri hänen haluamallaan tavalla. Tavallaan tekisi samoin, että minulla olisi hyvä olla. Mutta useimmiten minun hyvästä olosta ei välitetä.
Hyvin luultavasti siitä kumpuaa toi valitus ja tyytymättömyys.
Kai sä olet sanonut, että susta tuntuu ettei sun hyvästä olosta välitetä?
Toivottavasti ei myöskään esitä tekevänsä ilolla ne jutut mitä vastentahtoisesti tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
234 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Todellakin tuo ukko pitää vapauttaa, kun kerran kaikki on ollut kärsimystä, ja hän viaton siellä lastuilla laineilla. Kyllä aikuisen pitää olla sen verran aikuinen, ettei mene avioliittoon mihin ei halua.
Tyypillinen itseään ki ltiksi ja mukavaksi mainostava mies, joka oikeasti on passiivis-aggressiivinen. Olen yhden tuollaisen vapauttanut, se ei saanut koskaan suutaan auki kun piti tehdä päätöksiä, mutta jälkikäteen kyllä valitti, että hän olisi halunnut ihan muuta. Silti kun mielipidettä kysyttiin, niin sanoi että ihan sama, tai tehdään kuten minä haluan. Huono mies ja vapaamatkustaja, sinun on helpompi ilman.
Tosta passiivis-agressiivisuudesta tuli mieleen, teen itse joskus samaa, että teen asioita joita toinen haluaa mistä en itse niin välitä, että toisella olisi hyvä olla. Ei tietenkään aina, mutta joskus.
Sitä toivoo että toinen tekisi samoin, eikä aina olisi vastaan jos ei hommat mene juuri hänen haluamallaan tavalla. Tavallaan tekisi samoin, että minulla olisi hyvä olla. Mutta useimmiten minun hyvästä olosta ei välitetä.
Hyvin luultavasti siitä kumpuaa toi valitus ja tyytymättömyys.
Kai sä olet sanonut, että susta tuntuu ettei sun hyvästä olosta välitetä?
Kyllä, ja omalla kohdalla se johtaa tuloksiinkin.
Mutta voin nähdä tilanteen jota toinen keskustelija kuvasi, missä se mies ei sitten osaa ilmaista itseään, joka johtaa sitten siihen mihin se on siellä johtanut.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä automaattinen oletus, että ap. on tässä voiman oikealla puolella?
Koska hän kertoi ensimmäisenä ja oman version netissä? Ja hän kertoo paloja, kertomatta kaikkea. Mistä tiedämme, että hän ei ole hakemassa tässä tukea, haluttua "vertaistukea" narsisismille ja on oikeasti syyllinen asioihin joista mies häntä syyttää?
Tässä oli esitettynä vain yksi jäävi puoli.
Nyt hän mahdollisesti saa, tiedostaen tai tiedostamatta polttoainetta sanoa, että muutkin ovat samaa mieltä: minä olen siis oikeassa efekti.Oikeassa elämässä totuus on jossain puolivälissä ja ei savua ilman tulta.
Oikeassa elämässä yli kymmenen prosenttia ihmisistä on niin päästään vialla, että totuus voi todellakin olla sataprosenttisesti toisessa päässä ja nolla prosenttia toisessa.
Hullueksä kävi tuhoamassa mun piha-aidan. Yhteinen ystävä näki tämän. Siinä vaiheessa hullueksä yritti olla kuin ei olisi tehnyt mitään vaan alkoi kertoilla, että minä stalkkaan häntä ja olen tuhonnut hänen omaisuuttaan.
Ihan taatusti ei ollut totuus puolivälissä vaan tyypillä vikaa päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).
Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.
Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.
MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?
Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.
Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.
Naisten juttelu vaatimukset on lähes pelkästään sitä että nainen ei suostu kuuntelemaan sanaakaan mitä mies sanoo vaan nalkuttaa ja vaatii miestä kuuntelemaan jälleen kerran mitä nainen vaatii ja käskyttää. Jos vaaditaan juttelemaan niin eikö silloin pitäisi myös kuunnella mitä toisella on sanottavaa?
Olisin halunnut jutella tuoreen seurustelukumppanin kanssa. Hän vaiensi mut ja meni ihan kiviseinäksi.
Olisin halunnut sanoa, että tykkään hänestä kovasti ja olen iloinen, että ollaan löydetty toisemme ja toiveena tietysti myös kuulla, mitä toinen on minusta mieltä ja sitten vähän maalailtu yhteisiä tulevaisuudenkuvia.
Ensin sokerisia korulauseita miehelle jonkan jälkee tulee todellinen keskustelu vaatimus eli kehu ja ihaile minua ja kerro kuinka paras minä olen kaikista
Joillain miehillä on kyllä raskasta, kun munansa takia joutuvat suhteisiin ihmisten kanssa, joita eivät rakasta, ilmeisesti hädintuskin sietävät.
Kyllä täytyy olla kerta kaikkisen tyhmä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä automaattinen oletus, että ap. on tässä voiman oikealla puolella?
Koska hän kertoi ensimmäisenä ja oman version netissä? Ja hän kertoo paloja, kertomatta kaikkea. Mistä tiedämme, että hän ei ole hakemassa tässä tukea, haluttua "vertaistukea" narsisismille ja on oikeasti syyllinen asioihin joista mies häntä syyttää?
Tässä oli esitettynä vain yksi jäävi puoli.
Nyt hän mahdollisesti saa, tiedostaen tai tiedostamatta polttoainetta sanoa, että muutkin ovat samaa mieltä: minä olen siis oikeassa efekti.Oikeassa elämässä totuus on jossain puolivälissä ja ei savua ilman tulta.
Oikeassa elämässä yli kymmenen prosenttia ihmisistä on niin päästään vialla, että totuus voi todellakin olla sataprosenttisesti toisessa päässä ja nolla prosenttia toisessa.
Hullueksä kävi tuhoamassa mun piha-aidan. Yhteinen ystävä näki tämän. Siinä vaiheessa hullueksä yritti olla kuin ei olisi tehnyt mitään vaan alkoi kertoilla, että minä stalkkaan häntä ja olen tuhonnut hänen omaisuuttaan.
Ihan taatusti ei ollut totuus puolivälissä vaan tyypillä vikaa päässä.
"Totuus on puolivälissä" ei todellakaan ole mikään automaatio oikeassa elämässä.
Aivan mahdollista, että tässä narsisti meitä kaikkia vedättää, tai sitten ei. Ihan mahdollista on myös se, että yhden ihmisen rikkinäisyys ja umpimielisyys on se, mikä liiton hajottaa.
Sekin on mahdollista, että jos puolisot kävisivät yksityiskohtaisesti omat versionsa läpi, kumpikin oppisi jotain.
On kuitenkin laiskaa ajattelua, että uskoo yhden ihmisen kokemuksen olevan aina automaattisesti olevan "puoliksi väärin" ja "tasan puolimatkassa" oikea totuus löytyy. Tosielämässä vastaan voi tulla niin iso kirjo väärinkäsityksiä, valheita ja pakkomielteisesti käyttäytyviä ihmisiä, että jotkut sekopäiset tilanteet ovat vain ja ainoastaan yhdestä henkilöstä lähtöisin.
Yleensä niissä suhteissa, missä se puoliväli on olemassa niin ei ole niitä ongelmiakaan, koska asioista on puhuttu ja kommunikaatio toimii ja molemmat osapuolet ovat tervepäisiä ja tasapainoisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia nyhveröitä nämä miehet on, joilla on toinen nainen, eivätkä saa edes eroa vireille itse?!? Syyllistetään vaimoa siitä, että on itse pahimman luokan kusipää? En tajua.
Tämä onkin hyvä pointti. Omalla miehelläni ollut toinen nainen nyt 8 kuukautta, uhoaa kovasti erolla, mutta konkreettisia toimenpiteitä asian edistämiseksi ei ole tehnyt. Meillä on tuota suhdetta lukuunottamatta kaikki asiat hyvin, jopa mieheni mielestä. Todennäköisesti syvällä sisimmässään tietää, että nainen ei ratkaise hänen sisällään olevia ongelmia (mitä ne ikinä ovatkaan), minkä vuoksi ei pysty irtautumaan. Ei sen puoleen, minä en edes halua, että hän lähtee.
Useimmat miehet eivät halua lapsia. Useimmat naiset haluavat. Tässä on jo konfliktin ainekset.
Monet miehet tekee ihan mitä tahansa ettei tarvitse kantaa vastuuta, mistään asiasta. Syyttävät vaikka vaimoaan ja lapsiaan elämänsä pilaamisesta kun eivät ole itse uskaltaneet ottaa vastuuta omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).
Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.
Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.
MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?
Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.
Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.
Naisten juttelu vaatimukset on lähes pelkästään sitä että nainen ei suostu kuuntelemaan sanaakaan mitä mies sanoo vaan nalkuttaa ja vaatii miestä kuuntelemaan jälleen kerran mitä nainen vaatii ja käskyttää. Jos vaaditaan juttelemaan niin eikö silloin pitäisi myös kuunnella mitä toisella on sanottavaa?
Olisin halunnut jutella tuoreen seurustelukumppanin kanssa. Hän vaiensi mut ja meni ihan kiviseinäksi.
Olisin halunnut sanoa, että tykkään hänestä kovasti ja olen iloinen, että ollaan löydetty toisemme ja toiveena tietysti myös kuulla, mitä toinen on minusta mieltä ja sitten vähän maalailtu yhteisiä tulevaisuudenkuvia.
Ensin sokerisia korulauseita miehelle jonkan jälkee tulee todellinen keskustelu vaatimus eli kehu ja ihaile minua ja kerro kuinka paras minä olen kaikista
Olet siis haalinut kanssasi mukavuus(pillu)syistä naisen, josta et välitä ja siksi ajatus tavallisesta parisuhdekeskustelusta tunnepuolineen ahdistaa noin kovasti?
Pillun ympärillä tuntuu pyörivän naistenkin elämä.
Eiköhän vika on aina miehissä näissä tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat miehet eivät halua lapsia. Useimmat naiset haluavat. Tässä on jo konfliktin ainekset.
Äläpä yleistä. Itseni tiedän useita muitakin pariskuntia, joissa nimenomaan mies on alkanut kärttää lasta. Tuntuu miehillä se biologinen kello nykyään tikittävän naisia kuuluvammin.
Itse taivuin, ja saimme lapsen. Miehen lupaamaa hoitopanosta ja kotitöihin osallistumista ei ole näkynyt. Toki lastani rakastan kovasti, mutta silti välillä kadehdin tuttuja, jotka eivät uskoneet miehen valheita. Ja kaikkein eniten kadehdin niitä, joiden miehet olivat oikeasti sanansa mittaisia miehiä ja hoitavat uusista vastuista oman osuutensa.
Ensin sokerisia korulauseita miehelle jonkan jälkee tulee todellinen keskustelu vaatimus eli kehu ja ihaile minua ja kerro kuinka paras minä olen kaikista