Onko synnytyskipu voimakkain kipu, mitä nainen voi tuntea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä vähän ohis, mutta eräs kätilö sanoi kerran kuvaavasti, että synnytyksessä koettava kipu on ainoaa "positiivista kipua" jota ihminen voi kokea. Siis siinä mielessä, että tuosta kivusta seuraa jotain hyvää (ja se kipu myös loppuu siihen hetkeen kun lapsi on syntynyt).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä, se kipu oli aivan jäätävää mutta silti voisin käydä tuon läpi vielä kolmannenkin kerran. Toisesta synnytyksestä pystyin jopa "nauttia", koska tiesin mitä teen ja pystyin rentoutua supistusten aikana.

En voi täysin verrata synnytykokemustani muunlaiseen kovaan kipuun koska minulta ei ole ikinä murtunut luita tms., mutta minulla jäi kerran pikkusormi oven väliin, sormi ei edes murtunut mutta silti olin pyörtyä ja menin aivan veteläksi. Pikkusormen takia, heh.

Uskon että jokainen kokee kivun ja siihen liittyvän tilanteen eri tavalla. Synnytyksessä tietää, että siitä seuraa jotain hyvää ja onnellista, muissa tilanteissa (onnettomuudet, tapaturmat) ihminen vain joutuu "muuten vaan" kärsiä tietyn ajan kovien kipujen kanssa toivoen, että kipu lakkaa joskus ja normaali elämä jatkuu.

Minua ei sen kivun keskellä ole ikinä kiinnostanut mikään muu kuin se, että selviän hengissä. Ihmeellisiä nämä kätiöiden lässytykset. Siinä vaiheessa kun lapsi oli ulkona niin se oli ihan sama. Mietin vain mistä saa ruokaa ja luojan kiitos en kuollut.

En pitänyt tätä kommenttia minään "lässytyksenä". Tuttu kätilö ei siis sanonut tätä edes synnytyksen aikana vaan kerran kun juttelimme muuten vain synnytyksistä ja siihen liittyvästä kivusta. Mielestäni tuo oli ihan hyvä pointti. Mistä muusta kivusta oikeasti seuraa jotain hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Helvetinmoiset kuukautiskivut voi olla vieläkin pahempia.

Ne jotka eivät ole kokeneet, eivät voi ymmärtää. 

Mulla meinasi esikoinen syntyä kotiin, kun odotin vaan niitä "kuukautiskivut potenssiin sata"- kipuja. Ei sellaisia koskaan tullut.

Mutta ne kuukautiskivut olikin sitten  pahimmillaan sellaisia, että nousi kuume, oksensin kaiken mitä söin alle 10 min sisään ulos, en pystynyt kävelemään ollenkaan, koska jalat meni alta siitä kivusta, ja ne krampit oli sellaisin että kestivät minuuteista tunteihin jatkuvalla syötöllä. Paljon pahempia kuin jälkisupistukset, mutta vähän saman tyyppisiä, tosin kestoltaan paljon pidempiä.

Että joo, todellakin voi olla kuukautiskivut paljon pahempia kuin synnytyskivut, jossa ne supistukset tulee ja menee, ja välillä on kivuttomia hetkiä. Ja synnytykseni ovat olleet ihan normaaleja, kipua on ollut hurjasti, mutta asenne on auttanut. Kun se synnytyskipu ei riko, vaan edistää sitä synnytystä.

Lapset ovat syntyneet sektiolla, joten en osaa sanoa mitään synnytyskivusta, mutta paksuneulanäyte rinnasta epäonnistuneen puudutuksen vuoksi oli niin kamala kokemus, että ei tule enää toistumaan. Mieluummin koko rinnan poisto ilman tutkimuksia kuin se uudestaan.

Ei. Kyllä sekä migreeni että virtsatiekivi ovat vieneet voiton.

Minulla synnytyskipu on kovinta kipua, mitä olen ikinä kokenut, mutta mulla synnytys onkin aina tosi agressiivinen ja nopea tapahtuma.

Viimeksi piti soittaa kahden supistuksen jälkeen, että nyt tulen sairaalaan (ajomatka 15 min) ja heti sain epiduraalin siellä, kun olin jo 5 cm auki ja supistukset minuutin välein. Kohtuni supistelee aina tosi rajusti ja nopeasti ja kätilöt ei pysty vatsan päältä esim. tunnustelemaan vauvan asentoa, kun maha on jatkuvasti kova supistuksesta.

Ensisynnytyksessä tämä oli ongelma, koska kukaan ei meinannut uskoa tätä kovaa kipuani ja nopeasti etenevää synnytystä. Nyt minulla on 3 lasta ja osaan kertoa tästä kätilöille. En ole koskaan kokenut sellaisia vaimeita supistuksia, jotka tulisivat vain esim. 10 tai 5 min välein...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä vähän ohis, mutta eräs kätilö sanoi kerran kuvaavasti, että synnytyksessä koettava kipu on ainoaa "positiivista kipua" jota ihminen voi kokea. Siis siinä mielessä, että tuosta kivusta seuraa jotain hyvää (ja se kipu myös loppuu siihen hetkeen kun lapsi on syntynyt).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä, se kipu oli aivan jäätävää mutta silti voisin käydä tuon läpi vielä kolmannenkin kerran. Toisesta synnytyksestä pystyin jopa "nauttia", koska tiesin mitä teen ja pystyin rentoutua supistusten aikana.

En voi täysin verrata synnytykokemustani muunlaiseen kovaan kipuun koska minulta ei ole ikinä murtunut luita tms., mutta minulla jäi kerran pikkusormi oven väliin, sormi ei edes murtunut mutta silti olin pyörtyä ja menin aivan veteläksi. Pikkusormen takia, heh.

Uskon että jokainen kokee kivun ja siihen liittyvän tilanteen eri tavalla. Synnytyksessä tietää, että siitä seuraa jotain hyvää ja onnellista, muissa tilanteissa (onnettomuudet, tapaturmat) ihminen vain joutuu "muuten vaan" kärsiä tietyn ajan kovien kipujen kanssa toivoen, että kipu lakkaa joskus ja normaali elämä jatkuu.

Minua ei sen kivun keskellä ole ikinä kiinnostanut mikään muu kuin se, että selviän hengissä. Ihmeellisiä nämä kätiöiden lässytykset. Siinä vaiheessa kun lapsi oli ulkona niin se oli ihan sama. Mietin vain mistä saa ruokaa ja luojan kiitos en kuollut.

En pitänyt tätä kommenttia minään "lässytyksenä". Tuttu kätilö ei siis sanonut tätä edes synnytyksen aikana vaan kerran kun juttelimme muuten vain synnytyksistä ja siihen liittyvästä kivusta. Mielestäni tuo oli ihan hyvä pointti. Mistä muusta kivusta oikeasti seuraa jotain hyvää?

Mun mielestä toi on myös ihan olennainen pointti, että synnytyskipu ei ole rikkovaa kipua. Se on synnytystä edistävää kipua, ja sen on tarkoitus ohjata synnyttäjä toimimaan mahdollisimman fiksulla tavalla synnytyksen etenemisen suhteen.

Esim. synnytystä edistää pystyssä oleminen ja liikkuminen. Näin nainen tekee luonnostaan, ellei sairaalassa ohjata toimimaan toisin. Eli laiteta turhaan makaamaan, ja kytketä monitoreihin. Kun niitä vauvan vointia seuraavia laitteita on myös kannettavia, niin ihmetyttää että miksi ensimmäisenä yritetään aina saada sinne pedille makaamaan?

Synnytyksessä on myöskin mukana merkittävä määrä kipua lievittäviä hormoneja, jos niillä on mahdollisuus toimia. Ja ne toimivat sitä paremmin mitä rennompana synnyttäjä pystyy olemaan, ja tietysti lääkkeellinen kivunlievitys häiritsee niiden toimintaa.

Ei se välttämättä ole pahinta kipua, mitä voi kokea. Elävältä palaminen olisi aika varmasti pahempaa kyllä tai että syötäisiin elävältä (tuli mieleen joku keskiaikainen kidutusjuttu, mistä menin lukemaan). Mulla kolmas synnytys sattui vasta niin paljon, että ajattelin et hyvä kun oli viimeinen. Sattui puudutus lopppumaan niin että pari minuuttia tuntui ihan siltä kuin kaikki repeäisi sisältä vaikka ei mikään sit revennyt kyllä. Mut synnytin myös seisten tuossa vaiheessa ja vauva liikkui tosi nopeasti ulos, oli hirveetä mutta onneksi nopeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetinmoiset kuukautiskivut voi olla vieläkin pahempia.

Ne jotka eivät ole kokeneet, eivät voi ymmärtää. 

Mulla meinasi esikoinen syntyä kotiin, kun odotin vaan niitä "kuukautiskivut potenssiin sata"- kipuja. Ei sellaisia koskaan tullut.

Mutta ne kuukautiskivut olikin sitten  pahimmillaan sellaisia, että nousi kuume, oksensin kaiken mitä söin alle 10 min sisään ulos, en pystynyt kävelemään ollenkaan, koska jalat meni alta siitä kivusta, ja ne krampit oli sellaisin että kestivät minuuteista tunteihin jatkuvalla syötöllä. Paljon pahempia kuin jälkisupistukset, mutta vähän saman tyyppisiä, tosin kestoltaan paljon pidempiä.

Että joo, todellakin voi olla kuukautiskivut paljon pahempia kuin synnytyskivut, jossa ne supistukset tulee ja menee, ja välillä on kivuttomia hetkiä. Ja synnytykseni ovat olleet ihan normaaleja, kipua on ollut hurjasti, mutta asenne on auttanut. Kun se synnytyskipu ei riko, vaan edistää sitä synnytystä.

Auttoiko raskaus kuukautiskipuihisi? Eli onko niitä ollut sittemmin enää? Kuulostaa endometrioosilta - onko sinulle tehty laparoskopiaa? (Ultrassa näkyy harvoin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetinmoiset kuukautiskivut voi olla vieläkin pahempia.

Ne jotka eivät ole kokeneet, eivät voi ymmärtää. 

Mulla meinasi esikoinen syntyä kotiin, kun odotin vaan niitä "kuukautiskivut potenssiin sata"- kipuja. Ei sellaisia koskaan tullut.

Mutta ne kuukautiskivut olikin sitten  pahimmillaan sellaisia, että nousi kuume, oksensin kaiken mitä söin alle 10 min sisään ulos, en pystynyt kävelemään ollenkaan, koska jalat meni alta siitä kivusta, ja ne krampit oli sellaisin että kestivät minuuteista tunteihin jatkuvalla syötöllä. Paljon pahempia kuin jälkisupistukset, mutta vähän saman tyyppisiä, tosin kestoltaan paljon pidempiä.

Että joo, todellakin voi olla kuukautiskivut paljon pahempia kuin synnytyskivut, jossa ne supistukset tulee ja menee, ja välillä on kivuttomia hetkiä. Ja synnytykseni ovat olleet ihan normaaleja, kipua on ollut hurjasti, mutta asenne on auttanut. Kun se synnytyskipu ei riko, vaan edistää sitä synnytystä.

Auttoiko raskaus kuukautiskipuihisi? Eli onko niitä ollut sittemmin enää? Kuulostaa endometrioosilta - onko sinulle tehty laparoskopiaa? (Ultrassa näkyy harvoin)

Ohis, mulla on kuukautiskivut vasta alkaneet synnytysten jälkeen ja on ekoina päivinä aika kamalia. Ei tosin ihan tuollaista, jonkin aikaa vaan.

Omalla kohdallani ei todellakaan ollut. Synnytyskipu on supistusten myötä aaltoilevaa, puristavaa, hellitti välillä kunnes loppui kokonaan . Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilokaasu kivunlievityksenä.

Samoin olen kaksi kertaa murtanut sääriluuni ja voin sanoa, että synnytys oli siihen verrattuna ihan lomareissu.

Vierailija kirjoitti:

Pah. Enemmän miestä sattuu, kun saa selville, että hänen lapsensa ei olekkaan hänen vaan nainen petti Tinder-miehen kanssa ja sen jälkeen nainen on valehdellut vuosia ja taas vuosia.

Höpö höpö joku mammanpoika taas täällä satuja kertomassa!

Itselleni kyllä, synnytys (ennenkuin kipulääkitys alkoi auttaa) oli, kuin olisi kahtia revitty. Ihan hirveää.

Ei oo ollut synnytys pahin. Voiton vie kyllä colonosskopia. En kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä itse koen että haavaisen paksusuolen tähystäminen (j*malauta buranan avulla) oli pahempi. Kokemukseen vaikutti varmasti myös tympeän lääkärin aiheuttama turvattomuus, se etten ollut varautunut kovaan kipuun, olin 16v ja näin. Mutta oli se kipukin mieletön kyllä

Haavaiseen paksusuolentulehdukseen ei syödä koskaan buranaa verenvuodon lisääntymisen vuoksi mutta kyllä, kipeää tähystys tekee jo valmiiksi tulehtuneeseen suolistoon. Mulla tähystys vuosittain ja ekan kokemuksen jälkeen annettu lääkitys suoraan suoneen ennen tutkimusta, muutama minuutti eikä tunnu tutkimus miltään. En tajua miksi kipulääkityksen kanssa pihtaillaan kun koko kärsimys jää pois, eikä potilaalle tule kammoa tuleviinkaan tutkimuksiin.

Mulla oli nuorempana niin hirvittävät kuukautiskivut, että niihin verrattuna synnytyskipu ei tuntunut juuri miltään.

Kyllä minulla synnytyksiin oli pahin. Pyörryin kivusta ja oksentelin. Minulla on migreeni ja endometrioosi, eikä voi verrata. Tosin ketkä synnyttävät epiduraalin avulla, eivät tiedä siitä ihan viime vaiheen kivusta ja ponnistuskivusta. Ne ovat ne pahimmat.

Varmasti ON !

Jo se on yhtään tuskaa kun synnytys KESTÄÄ ja KESTÄÄ, eikä kätilöt voi tietenkään tietää että MITEN KAUAN 😣....

Synnytys voi olla myös melko nopea, mutta kestää ainakin ensisynnyttäjillä useita tunteja.

Minulla ensimmäinen synnytys kesti 18 tuntia.

Ihme kilpailua täällä siitä, kuka on kokenut eniten kipua. :D Miettikää nyt sitten vaikka ympärileikattuja naisia. Veikkaisin, että suurinta kipua tuottaa, kun klit0ris leikataan ruosteisella veitsellä pois.

Välilevyn pullistuma oli ihan eri sfääreissä synntykseen verrattuna. Kaikenlisäksi sitä pahinta hermosärkyä piti kestää monta viikkoa ennen kuin löytyi kirurgi joka uskalsi leikata, kun oli hankala tapaus ja suuri riski pysyvään selkäydinvammaan. Vahvimmat tropit mitä uskalsivat antaa, joten maailmanmenosta ei kyllä tajunnut mitään muuta kuin että selkään sattuu saatanasti ja vähän kun liikahti väärään suuntaan niin vihlaisi koko toinen puoli varpaita myöten niin että piti huutaa tai pyörtyä. Leikkaus onnistui sikäli hyvin että pysyviä vammoja ei jäänyt, mutta sikäli huonosti että ydinnestettä tms vuosi vääriin paikkoihin ja hermot tulehtuivat pahasti, mikä oli yhdessä normaalien leikkauksenjälkisten kipujen kanssa melko nannaa sekin, mutta meni kuitenkin viikossa ohi. 

Minulle synnytyskipu oli kovinta kipua, mutta epämiellyttävintä kipua oli ylähampaan juurisärky. Synnytyskipu on positiivista kipua, juurisärky ei ole.