Onko synnytyskipu voimakkain kipu, mitä nainen voi tuntea?

Putosin tallin parvelta. Paha aivotärähdys, nikamavamma, murtunut käsi ja kylkiluu. Se oli pahempaa kuin synnytyskipu. Onnistuin horjumaan pari metriä jaloillani, päässä sumeni ja pyörryin kivusta, taas pari metriä ja kanttu vei. Tällä lailla olin hoiperrellut kotipihalla, onneksi naapuri huomasi ja seuraavaksi heräsin sairaalassa. Synnytykset on olleet ihan virkistäviä kokemuksia tuohon verrattuna.

Ei. Kovin on sen sisäistäminen ettäminkä luuserina taakseen jättää, sen mgtow:na edestään löytää

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että paha man flu on jotain sellaista, jonka rinnalla synnyttäminenkään ei ole paljon mitään.

Olen nähnyt äijän joka ei päässyt sängystä ylös kun kuumetta oli 37.2

Ei feikannut tai mitään sellasta

Ei. Synnytyskipu on turhaa ja typerää kun sen saa epiduraalilla täysin poiskin.

Juurihoito ja portaissa putoamisen aiheuttamat luunmurtumat sattuivat enemmän.

Mulla ei ollu kovin paha. Monikin asia on ollu kivuliaampi.

En ole synnyttänyt, mutta ne ovat luultavasti yksi pahimmista kivuista naisella. Ylävatsakivut itsellä olleet yksi kovimmista. Tärisin vaan ja melkein taju lähti. Kuukautiskivut myoomien takia lähes samaa luokkaa.

Arvostin vitsiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tulehtunut peräpukama vie voiton omalla kohdalla.

Alapeukuttajat taitavat olla onnellisia, kun eivät tiedä miltä tuo tuntuu. Ihan kauheaa, minä en voinut edes kävellä.

Mulla on ollut tulehtunut peräpukamakin, joka piti mm. viiltää auki, eikä se ollut mitään verrattuna pahoihin kuukautiskipuihin. Ehkä niillä kipukynnys nousee, joilla on pahat kuukautiskivut. Kun umpisuoleni tulehtui, sekään ei ollut juuri mitään menkkakipuihin nöhden. Eikä sisäinen verenvuoto vatsaonteloon ja tulehdus leikkauksen seurauksena.

tehkeehä perässä neidit, meinasin nukahtaa kesken hampaanporauksen tänää, ilman puudutuksia

ette te tähän pysty

Eka synnytys oli kyllä hirveä kipu. Ei epiduraalia (se pistettiin väärään paikkaan eikä vaikuttanut yhtään), käynnistetty synnytys ja repesin pahasti. En ole kokenut muuta ihan karseaa kipua, mutta endometrioosi-kuukautiskivut, iskias, migreeni, kolonoskopia, munatorvien aukiolotutkimus tai luunmurtuma eivät kilpailleet edes samassa sarjassa. Polvileikkauksen jälkeinen kipu oli pahin muu kipu, mutta sekään ei ollut yhtä paha.

Tulehtuneen hampaan poisto on omalla kohdalla ollut pahin kipu. Sadistilääkäri ei välittänyt siitä, että puudutus ei vaikuttanut lainkaan. Pelkään ihan hirveästi hammaslääkäriä tuon takia. Olin 15v, kun poisto tapahtui. Nyt 42v. Synnytyksissä pääsin aika helpolla. Parissa tunnissa molemmat tenavat pihalla. Ei toki samalla kertaa. 

Tutkimuksen mukaan kovin kipu, mitä ihminen voi kokea ennen kuolemaansa, on palaa elävältä, sen jälkeen pahin kipu on kovat synnytyskivut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetinmoiset kuukautiskivut voi olla vieläkin pahempia.

Kyllä. Allekirjoitan tämän.

Nimim. Yliherkkä keltarauhashormonille ja lisäksi endometrioosi, joka on niin paha, että on leikattu useastikin ja vielä vaihdevuosissa joutuu juoksemaan tutkimuksissa, kun on pesäkkeitä. Pahimmillaqn oli yhteen aikaan munasarjat liimautuneet yhteen endoa vatsaontelossa ja suoliston läpi ja virtsarakossa.

Miksiköhän sinulta ei poistettu koko kohtua? Äidiltäni poistettiin, kun endo meni pahaksi. 

Kyllähän se kova kipu on, muttei mitenkään kestämätön. Oma synnytykseni kesti yhdeksän tuntia ja kaikki meni hyvin. Positiivinen kokemus se oli ja luotin alusta alkaen itseeni täysin, ovathan naiset synnyttäneet vuosituhansia. Pahempiakin kipuja siis on kuin synnytys.

Itselläni se on ollut toistaiseksi voimakkain kipu mitä olen kokenut, mutta olen välttynyt suuremmilta tapaturmilta ja sairauksilta. Ilman epiduraalia kuitenkin pärjäsin.

Vierailija kirjoitti:

tehkeehä perässä neidit, meinasin nukahtaa kesken hampaanporauksen tänää, ilman puudutuksia

ette te tähän pysty

Hampaan poraus aikuisella ei välttämättä satu, jos ei juurikanavan saakka reikä yllä.

Minulla on ollut Horton pahin, toisena tulehtunut hammas, joka oli tulehduttanut viereisenkin hampaan ja sulattanut osan kasvojen luustosta. Sitten tulee ensimmäinen synnytykseni.

Ja huomautan että kesken hampaan poraamisen nukahtaminen ei ole mitenkään erikoista. Ei minullakaan ole suussa yhdessä kohtaa minkäälaista tuntoaistia. Siellä saa porailla ja piikittää ihan vapaasti, en tunne mitään. Saatan myös nukahtaa kesken juurihoidon ihan vain siksi kun se tuntuu niin hyvälle.

Ei, kysta munasarjassa joka aiheutti kiertymän ja lopulta repesi vatsaonteloon oli pahin kipu mitä oon koskaan tuntenut. Teki mieli repiä maha auki ja kiskoa itse munasarjat ja viskoa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Tosin pystyn vain kiemurtelemaan ja haukkomaan henkeä.

Tämä on ehkä vähän ohis, mutta eräs kätilö sanoi kerran kuvaavasti, että synnytyksessä koettava kipu on ainoaa "positiivista kipua" jota ihminen voi kokea. Siis siinä mielessä, että tuosta kivusta seuraa jotain hyvää (ja se kipu myös loppuu siihen hetkeen kun lapsi on syntynyt).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä, se kipu oli aivan jäätävää mutta silti voisin käydä tuon läpi vielä kolmannenkin kerran. Toisesta synnytyksestä pystyin jopa "nauttia", koska tiesin mitä teen ja pystyin rentoutua supistusten aikana.

En voi täysin verrata synnytykokemustani muunlaiseen kovaan kipuun koska minulta ei ole ikinä murtunut luita tms., mutta minulla jäi kerran pikkusormi oven väliin, sormi ei edes murtunut mutta silti olin pyörtyä ja menin aivan veteläksi. Pikkusormen takia, heh.

Uskon että jokainen kokee kivun ja siihen liittyvän tilanteen eri tavalla. Synnytyksessä tietää, että siitä seuraa jotain hyvää ja onnellista, muissa tilanteissa (onnettomuudet, tapaturmat) ihminen vain joutuu "muuten vaan" kärsiä tietyn ajan kovien kipujen kanssa toivoen, että kipu lakkaa joskus ja normaali elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä vähän ohis, mutta eräs kätilö sanoi kerran kuvaavasti, että synnytyksessä koettava kipu on ainoaa "positiivista kipua" jota ihminen voi kokea. Siis siinä mielessä, että tuosta kivusta seuraa jotain hyvää (ja se kipu myös loppuu siihen hetkeen kun lapsi on syntynyt).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä, se kipu oli aivan jäätävää mutta silti voisin käydä tuon läpi vielä kolmannenkin kerran. Toisesta synnytyksestä pystyin jopa "nauttia", koska tiesin mitä teen ja pystyin rentoutua supistusten aikana.

En voi täysin verrata synnytykokemustani muunlaiseen kovaan kipuun koska minulta ei ole ikinä murtunut luita tms., mutta minulla jäi kerran pikkusormi oven väliin, sormi ei edes murtunut mutta silti olin pyörtyä ja menin aivan veteläksi. Pikkusormen takia, heh.

Uskon että jokainen kokee kivun ja siihen liittyvän tilanteen eri tavalla. Synnytyksessä tietää, että siitä seuraa jotain hyvää ja onnellista, muissa tilanteissa (onnettomuudet, tapaturmat) ihminen vain joutuu "muuten vaan" kärsiä tietyn ajan kovien kipujen kanssa toivoen, että kipu lakkaa joskus ja normaali elämä jatkuu.

Minua ei sen kivun keskellä ole ikinä kiinnostanut mikään muu kuin se, että selviän hengissä. Ihmeellisiä nämä kätiöiden lässytykset. Siinä vaiheessa kun lapsi oli ulkona niin se oli ihan sama. Mietin vain mistä saa ruokaa ja luojan kiitos en kuollut.