Onko synnytyskipu voimakkain kipu, mitä nainen voi tuntea?
Luin vaan tuollaisen kommentin somesta.
Miten omalla kohdallasi? Eli onko synnytyskipu karmeaa?
Kommentit (73)
Tähän ikään mennessä ( 50 ), kovin kokemus on kyllä ollut synnytys. Olen katkonut luita, pudonnut, kaatuillut, mutta ne kivut ei ole mitään synnytykseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä vähän ohis, mutta eräs kätilö sanoi kerran kuvaavasti, että synnytyksessä koettava kipu on ainoaa "positiivista kipua" jota ihminen voi kokea. Siis siinä mielessä, että tuosta kivusta seuraa jotain hyvää (ja se kipu myös loppuu siihen hetkeen kun lapsi on syntynyt).
Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä, se kipu oli aivan jäätävää mutta silti voisin käydä tuon läpi vielä kolmannenkin kerran. Toisesta synnytyksestä pystyin jopa "nauttia", koska tiesin mitä teen ja pystyin rentoutua supistusten aikana.
En voi täysin verrata synnytykokemustani muunlaiseen kovaan kipuun koska minulta ei ole ikinä murtunut luita tms., mutta minulla jäi kerran pikkusormi oven väliin, sormi ei edes murtunut mutta silti olin pyörtyä ja menin aivan veteläksi. Pikkusormen takia, heh.
Uskon että jokainen kokee kivun ja siihen liittyvän tilanteen eri tavalla. Synnytyksessä tietää, että siitä seuraa jotain hyvää ja onnellista, muissa tilanteissa (onnettomuudet, tapaturmat) ihminen vain joutuu "muuten vaan" kärsiä tietyn ajan kovien kipujen kanssa toivoen, että kipu lakkaa joskus ja normaali elämä jatkuu.
Minua ei sen kivun keskellä ole ikinä kiinnostanut mikään muu kuin se, että selviän hengissä. Ihmeellisiä nämä kätiöiden lässytykset. Siinä vaiheessa kun lapsi oli ulkona niin se oli ihan sama. Mietin vain mistä saa ruokaa ja luojan kiitos en kuollut.
En pitänyt tätä kommenttia minään "lässytyksenä". Tuttu kätilö ei siis sanonut tätä edes synnytyksen aikana vaan kerran kun juttelimme muuten vain synnytyksistä ja siihen liittyvästä kivusta. Mielestäni tuo oli ihan hyvä pointti. Mistä muusta kivusta oikeasti seuraa jotain hyvää?
Mun mielestä toi on myös ihan olennainen pointti, että synnytyskipu ei ole rikkovaa kipua. Se on synnytystä edistävää kipua, ja sen on tarkoitus ohjata synnyttäjä toimimaan mahdollisimman fiksulla tavalla synnytyksen etenemisen suhteen.
Esim. synnytystä edistää pystyssä oleminen ja liikkuminen. Näin nainen tekee luonnostaan, ellei sairaalassa ohjata toimimaan toisin. Eli laiteta turhaan makaamaan, ja kytketä monitoreihin. Kun niitä vauvan vointia seuraavia laitteita on myös kannettavia, niin ihmetyttää että miksi ensimmäisenä yritetään aina saada sinne pedille makaamaan?
Synnytyksessä on myöskin mukana merkittävä määrä kipua lievittäviä hormoneja, jos niillä on mahdollisuus toimia. Ja ne toimivat sitä paremmin mitä rennompana synnyttäjä pystyy olemaan, ja tietysti lääkkeellinen kivunlievitys häiritsee niiden toimintaa.
Juuri näin, ja normaaliin synnytyskipuun EI kukaan kuole. Eri asia jos synnytys ei sitten etene normaalisti ja kova kipu johtuukin siitä. Lisäksi lääkkeillä käynnistetty synnytys on monesti paljon itsestään käynnistynyttä kivuliaampi, koska lääkkeet aiheuttavat voimakkaampia ja pidempiä supistuksia ja keho ei itse pysty säätelemään supistuksia ja luontaista kivunlievitystä.
Minä en ekassa synnytyksessä suostunut makaamaan muuten kuin sen ajan, että kätilö saa katsottua, miten paljon kohdunkaula on auki. Ponnistusvaiheessa yrittivät suostutella sänkyyn, minä istuin jakkaralla ja sanoin, ettei muuten sovi ja että jos kivunlievitystä saa vaan sängyssä, niin sitten olen ilman.
Meinaan kieltäytyä sängyllä makaamisesta myös toisessa synnytyksessä jos mitään lääketieteellistä syytä siihen ei ole.
Synnytys ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu mitä ihminen voi kokea. Asiasta on tehty tutkimus. Elimistö alkaa kouristelemaan kivusta.
Väittäisin, että hampaan hermokipu ohittaa kuukautiskivut. Molempia kokeneena: kuukautiskivuille voi tehdä jotain, hermokipuun ei auta oikein mikään.
Kaikki täälä hehkuttaa että synnytyskipu ei ole pahinta mitä nainen voi tuntea, mutta kuinka moni synnytti ilman kivunlivevitystä? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu mitä ihminen voi kokea. Asiasta on tehty tutkimus. Elimistö alkaa kouristelemaan kivusta.
Kovin kipu on pahat palovammat. Toiseksi kovin kipu on synnytys ilman kivunlievitystä. Asiasta on tehty tutkimus.
Aivan naurettava keskustelua taas. Ihan kuin se että oma synnytys ei ole ollut pahinta tuntemaansa kipua, tarkoittaisi että se on universaali totuus.
Synnytyskipuun vaikuttaa noin 100 eri asiaa ja toisilla se on vähäistä, toisilla sietämätöntä.
Itselläni on mm migreeni ja olen ollut kivuliaassa jalkaleikkauksessa jne mutt mikään ei ole vetänyt vertoja synnytyskivulle. Synnytys on ainoa tapahtuma jona on saanut minut oksentamaan kivusta toistuvasti yli vuorokauden ajan. Olin varma että kuolen kipuun, kun synnytys eteni hitaasti ja epiduraalia ei annettu ennenkuin olin kitunut 30 tuntia. Ilokaasusta ei kipuun ollut paljon mitään apua.
Kätiöiden puheet positiivisesta kivusta ja asenteesta tuntuivat ihan käsittämättömiltä kun itkin ja oksensin kivusta ja silmissä pimeni tuon tuostakin.
Onnea teille joilla synnytyskipu on ollut vähäisempää. Minulla se oli pahinta mitä kuvitella saatta. Aivan kammottavaa.
Mulla ei ole koskaan murtunut mitään tai ollut mitään vakavia sairauksia, niin itselläni synnytys oli kovin ja pitkäkestoisin kipu. Varsinaisen synnytyksen alkuun asti poltot oli kuin kovat kuukautiskivut. Tästä seuraava 1,5 vrk raivo-oksensin joko kivusta tai kipulääkkeistä. Ilokaasu oli ainoa, joka kunnolla auttoi ja sitten lääkkeet sektiossa.
Kerran olen synnyttänyt ja en enää toiste. IKINÄ!
Kaksi käynnistettyä synnytystä takana ja sanoisin että elämäni hirveimmät kokemukset koska kovien kipujen kesto oli reilusti yli 20 tuntia. Sappikivikohtaus, tulehtunut hammas, suoliston tähystykset, trombosoitunut pukama olivat myös aivan kamalia kokemuksia mutta niihin sain lopulta kunnon lääkkeet. Ei tarvinnyt yli vuorokautta olla järkyissä kivuissa.
Käynnistetyt olivat järkyttäviä,supistukset tulivat tauotta ja kivunlievitystä en saanut. Kyllä se on pahinta mitä voi kokea.
Ei ole pahin kokemani kipu. Suuhun suuntautuneen leikkauksen jälkeen olen kokenut pahempaa kipua.