Miehen perässä muuttaminen?

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi, enkä etenkään juuri tavattuani jonkun. Eri asia, jos vuosien yhdessäolon jälkeen tulisi sellainen olo, että haluamme asua yhdessä tai samalla paikkakunnalla, ja valitsisimme hänen paikkakuntansa. Mutta ei minusta suhteessa tarvitse asua yhdessä, ja oma elämäni on nyt aika tiiviisti Helsingissä (työ, omat ystävät, oma asunto), joten en näkisi syytä muuttoon. Olisin valmis etäsuhteeseen kyllä.   N44

Toisaalta jos tavoite on yhdessäasuminen, niin etäsuhteessa ei välttämättä koskaan selviä sopiiko oikeasti yhteen ennen kuin muutetaan yhteen. Joten voi turhaan tuhlautua jopa vuosia siksi kun tapauksissa tuo asia ei paljastu. Toki jos koskaan ei halua välttämättä yhteen asumaan, tuolla ei väliä.

Olen muuttanut enkä ole katunut. Olin 35-vuotias, jätin Suomessa viran ja muutin miehen luo ulkomaille. En ollut ulkomailla töissä, hain mutta en saanut töitä enkä tukia. Vuoden päästä mentiin naimisiin, pari vuotta sen jälkeen muutettiin yhdessä Suomeen. Miehellä oli täällä työpaikka valmiina kun tultiin ja minä sain myös nopeasti töitä ja parin vuoden päästä myös uuden viran. Siitä on nyt jo yli 20 vuotta, lapset ovat aikuistuneet ja miehen kanssa ollaan edelleen yhdessä. Suunnitelmana on pysyä Suomessa eläkeikään saakka ja viettää eläkkeellä talvet ulkomailla ja kesät Suomessa.

Olen naimisissa ja haluan pysyäkin, joten tietenkin olen muuttanut, kun miehen työ on vienyt. Ihan siitä syystä, että hänellä on loistava ura ja itselläni taas hoitoalan koulutus, ja sitä työtä voi tehdä missä tahansa. Olen muuttanut ulkomaille ja ulkomailla 5 kertaa, on se sitten hänen perässään tai hänen kanssaan.

En ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain jos haluan muuttaa kyseiseen kaupunkiin, missä mies jo asuu. En missään nimessä miehen vuoksi

Tuo on niin totta. Miehen sukulaisia ja ystäväpiiriä jo vähän tunnen. Itselläni ei Turussa ole oikein ketään aikaisempaa tuttua. Olen vähän selvitellyt asioita ja Turun kokoisesta kaupungista löytyy harrastuksia, josta tykkään ja olen aika tekevää sorttia.

Ap

Kuinka pitkään olette olleet yhdessä? Onko nykyisellä paikkakunnalla sulla omistus- vai vuokra-asunto?

Vuoden vaihteessa tavattiin ja aika tiiviisti on nyt oltu yhdessä niin, että mies on ollut myös minun luonani. Oman asuntoni kanssa ei nyt ole ongelmia, koska se on vanhempieni entinen asunto, jonka voi yrittää myydä tai laittaa vuokralle.

Ap

Olette olleet yhdessä reilun puoli vuotta? Älä hyvä ihminen tuossa vaiheessa tee isoja päätöksiä, olette vasta keskellä kiihkeintä honeymoon-vaihetta! Kesällä 2024 on oikea aika miettiä asiaa

Tiedän, että tuo reilu puolivuotta ei ole pitkä aika, mutta tunnen jo aika paljon itseäni, eikä nyt ole (pelkästään) niitä romanttisia laseja päässäni. Minulla on ollut neljä pidempää suhdetta ja kerran muutimme yhteen kuukauden jälkeen. Siitäkin tuli hyvä suhde.

En muuttaisi. Koko elämäni on synnyinkaupungissani; opiskelupaikka, työt, ystävät, sukulaiset.

Onneksi löysin jo aikaa sitten itselleni miehen samasta kaupungista.

Olen muuttanut puoli Suomea, mutta olisi jäänyt tekemättä ellei myös minulle olisi avautunut erittäin hyvää työtilaisuutta. Lisäksi paikkakunta oli uusi myös miehelle, joten on ehkä ollut helpompi yhdessä yrittää etsiä uudet harrastukset ja kaverit. Hetkeäkään en kuitenkaan ole katunut. N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 asiasta kannattaa varmaan keskustella miehen kanssa

On asiasta paljon keskusteltu, eikä siinä ole mitään isoja erimielisyyksiä, mutta jostain syystä itselle tullut tuo arkuus ja epäilys. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja töitä pitäisi kyllä löytyä.

Ap

Noita hiljaisia epäilyksiä kannattaa kyllä kuunnella. Kun itse muutin miehen luo, olin niin umpirakastunut, että mielessä ei ollut yhtään mitään epäselvyyttä. Koko tulevaisuus oli selkeää ja kirkasta. Vaikka työpaikkaa ei ollut niin ei se onnea laimentanut.

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Yhden ihmisen takia ei elämäänsä kannata kääntää päälaelleen. Olen viiskymppinen, asunut useammassa maassa yksin ja yhdessä. Kotimaassakin muuttanut välillä tiheään tosin vain pk-seudulla.

Miksi muuten arvelette, että se on melkein poikkeuksetta nainen, joka muuttaa miehen paikkakunnalle? Johtuisiko siitä, että muutto uudelle paikkakunnalle on työlästä, kallista ja kaikin puolin raskasta XD

Kyllähän vanha kulttuuri on ollut sitä, että naisen on pitänyt enemmän joustaa. Nuori polvi on selvästi vaativampaa. Samoin perinteisesti naisten tekemiä töitä on ehkä löytynyt helpommin. Nämä tuli mieleen.

Ap 

Minä muutin nuorena monta sataa kilometriä miehen luo. Jätin kaiken, vakityön, ystävät, sukulaiset. No, töitä sain heti. Olemme muuttaneet yhdessä eri paikkakunnille vuosien mittaan. Ystäviä ei ole. Lasten kanssa rankkaa, koska ei ole minkäänlaisia tukiverkostoja ollut koskaan. Nyt kun parisuhde vetelee viimeisiään, melkein 20 vuoden jälkeen. Voin jälkiviisaana todeta että ei olisi kannattanut.

Toki muuttaminen irti kaikista ja kaikesta kasvatti todella paljon.

Mutta jos olisin jäänyt tuttujen ihmisten luo ja löytänyt sieltä itselleni puolison ja perustanut perheen, olisi elämäni ollut paljon helpompaa. Nyt tämä on ollut yhtä selviämistä. Ja pian olen aivan totaalisen yksin. Kun ero tulee. Eikä ole niitä ystäviä. Tai on vaan miehen kautta tulleita ihmisiä.

Tietysti sinulla on eri tilanne kun olet jo sen ikäinen, että tuskin perhettä perustat. Ja pääset kulkemaan entiselle paikkakunnallesi itseksesi niin halutessasi ystäviäsi tapaamaan.

En muuttanut vaan mies muutti lopulta luokseni muutoreissunsa jälkeen. 

Kauhean yksilöllistähän tämä on. Itse en olisi valmis muuttaman miehen kanssa edes saman katon alle ja toisaalta työkaverini muutti miehen perässä ummikkona toiseen maahan, opetteli kielen, kouluttautui työllistyi ja ovat edelleen 25 vuoden jälkeen onnellisesti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuta. En halua menettää työpaikkaani ja harrastuksiani ja lapsetkin asuvat vielä kanssani. Mies muuttaa luokseni sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen.

mites lasten isä?

Lasten isä on kuollut. T. sama

Minun muuttoani ei määrittele miehen asuinpaikka, vaan oma työ ja asuminen.

Olen jo muttanut niin monta kertaa elämässäni, joten ei kiitos mitään muuttoa enää, kun nyt on hyvä työ ja mukava paikkakunta asua. Voisin kyllä hyvin elää etäsuhteessa. 

Puolessa vuodessa ei vielä kovin hyvin ole toista oppinut tuntemaan. Kannattaa miettiä etukäteen ennen muuttopäätöstä, että mikä kannattelee uudella paikkakunnalla, jos uusi parisuhde ei onnistukaan.

Sisareni yrityksessä aloitti uusi työntekijä työt aikanaan. Kyseinen työntekijä oli muuttanut miesystävänsä perässä (yhdessä sovittua asia) toiselle puolelle Suomea. Lähes heti muuton jälkeen miesystävä jätti tämän naisen. Järkytys oli tietenkin valtava, kun koko elämä oli mennyt tämän miehen vuoksi uusiksi ja sitten ykskaks elätkin uudella paikkakunnalla yksin.

Kannattaa miettiä tarkkaan (kirjata vaikka ylös plussat ja miinukset) mitä saa ja mitä menettää, jos muuttaa. Ei elämässä mitään tulevaa voi tietää varmasti, mutta etukäteen on hyvä miettiä myös niitä toiselle paikkaunnalle muuttamisen kielteisiä vaikutuksia (välimatkat läheisiin ja ystäviin, muuttokustannukset, hartastukset jne.).

Itselläni on ainakin se kokemus, että nuorempana tuli lähdettyä melko helposti(kin) uusiin työpaikkoihin ja uusiin asunpaikkoihin. Ei pelkästään työpaikan tai miehen perässä, vaan myös seikkailumielessä (oli kiva päästä uusiin ympyröihin). Nykyään näitä isoja päätöksiä tulee mietittyä paljon laajemmin.

En muuttaisi kumppanin perässä. En hae etäsuhdetta ( enkä nyt oikeastaan lähisuhdettakaan ) ja lasten muutettua kotoa suunnitelmissa muuttaa toiselle seudulle. Muuttokohteita kuitenkin rajoittaa harrastuksen harrastusmahdollisuudet muutamiin kaupunkeihin Suomessa. Voin sitten aikanaan muutettuani katselle uuden kotikaupungin sinkkutarjontaa. 

Kyllä muuttaisin kun kaupunkina Turku. Mietin itse aina päätöksiä tehdessä mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Yleensä en keksi mitään kovin vakavaa. Itse olen muuttanut miehen perässä ulkomaille. Myin koko omaisuuteni ennenkuin lähdin. Noh, eihän se suhde kestänyt mutta en kadu että lähdin, en todellakaan. Ei tarvii jossitella sitten joskus 😊

Muutin aikoinaan ulkomaille töihin ja tapasin siellä sitten miehen, joka parin vuoden seurustelun jälkeen alkoi miettiä työmahdollisuutta pankissa Monacossa. Sanoin suoraan, että tervemenoa vaan, mutta minä en sinne muuta ikinä. No ei hän sitten sitten lähtenyt ja eikä kyllä sitä katunut yhteisten vuosiemme aikana. 

Olen mies ja olen miettinyt Turkuun muuttamista. Toki siellä voi ehkä tavata mukavan naiskumppanin, mutta kyllähän parasta olisi, jos voisi yhdessä muuttaa ja alkaa rakentaa yhteistä elämää, kerätä yhteistä tuttavapiiriä jne. Molemmat lähtisi vähän kuin samalta viivalta uuden edessä. Vaan minkäs teet, kun ei ole ketään, jonka kanssa tällaista toteuttaa. Ei taitaisi toimia, jos laittaisin treffipalstalle ilmoituksen, että muutatko kanssani Turkuun ;).

Itse muutin miehen perässä. Osittain sitä kadun koska en ole löytänyt uudelta paikkakunnalta samanlaista ystäväpiiriä. Yli nelikymppisenä ei tutustu enää niin helposti vaikka kovasti yrittäisi. Sukulaisia ja vanhoja ystäviä on hankalaa ja kallistakin käydä katsomassa. Myös työasioissa muutos oli huonompaan, oman alan töitä nyt kuitenkin vaikka huonompi työpaikka. Kyllä tämä hieman parisuhdettakin painaa että koen uhrautuneeni. On täällä uudella paikkakunnalla hyvääkin, että tavallaan viihdyn ja siihen yritän keskittyä.