Onko joku mennyt naimisiin ihmisen kanssa josta ei pidä?
Onko täällä ihmisiä jotka oikeasti eivät ole pitäneet kumppanistaan ikinä? Seurustelleet tai jopa menneet naimisiin asti sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole kiva olla.
Tuli mieleen, kun joku puolituttu "vitsaili" päässeensä vaimoa karkuun ja miten on kivaa kun ei tarvitse kuunnella sen juttuja. Ymmärrän, että välillä kaipaa omaa aikaa, enkä minäkään jaksa puolisoa koko aikaa. Hänellä on vaan aina nuo jutut ja muutenkin valittaa vaimostaan, eikä heillä tunnu olevan mitään yhteyttä, kun ovat harvoin samaan aikaan paikalle.
Jos joutuisin autiolle saarelle jonkun kanssa, niin kyllä hän olisi ensimmäinen valinta. Pidämme toistemme seurasta, nauramme paljon ja yhdessä on helppo olla.
Ymmärrän myös, että puoliso voi muuttua tai itse muuttua ja toinen alkaa ärsyttämään, eikä heti halua erota. Kai sitä kuitenkin jossain vaiheessa eroaa, jos ei lainkaan halua olla puolison kanssa samassa huoneessa.
Kommentit (12)
Voi v i ttu, kun hiljattain oli jo vastaava ketju... Huoh!
Vierailija kirjoitti:
Voi v i ttu, kun hiljattain oli jo vastaava ketju... Huoh!
Voisitko linkata sen? Yritin hakea, mutta löysin vain muita aiheita ja vuosien takaa. Tuo haku ei ole kovin hyvin optimoitu.
AP
Yksi nainen, jonka kanssa olisin mielelläni mennyt naimisiin, meni naimisiin toisen miehen kanssa, itki häissään ja petti kahden toisen miehen kanssa. Vähänkö väistin luodin.
Eipä juu enää kiinnostanut.
Monilla miehillä tuntuu olevan tuollaista vitsiä.
Naiset useammin kaipaavat lomaa perhe-elämästä ja oman viikonlopun jälkeen puheet ovat jo ikävässä. Kun taas miehillä puhe on usein juurikin vaimon kauheudesta ja harvemmin kuulee, että on ikävä kotiin. Toki voi vaikuttaa se, että olen itse nainen, niin on erilaiset puheet. Mutta en kyllä mikään kovin nuori ja nätti ole, niin yleensä puhuvat ihan suoraan.
Nuorena oli yksi kaveri, joka inhosi jokaista tyttöystäväänsä, jonka onnistui saamaan. Suhteet eivät onneksi kestäneet kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisi kuvitella, että uskonnollisissa piireissä on näitäkin paljon, kun naimisiin on pakko mennä ja nuorena. Erotakaan ei yleensä sitten voi ja lapsia tulee vaikka 20 jos on niin tarkoitettu.
Aika yleistävää puhua uskonnollisista piireistä yleensä, mutta kyllä ainakin vanhoillislestadiolaisuudessa puolison saa valita itse.
Ihmisestä voi matkan varrella paljastua yllättäviä juttuja, vaikka olisi historiaa vuosikymmenkin, ja voi tosiaan käydä niin, että toisesta ei enää (edes) pidä.
Jos siis joutuisin autiolle saarelle olisi se oma puoliso se ensimmäinen valinta mukaan. Oli vähän huonosti kirjoitettu
AP
Vierailija kirjoitti:
Jos siis joutuisin autiolle saarelle olisi se oma puoliso se ensimmäinen valinta mukaan. Oli vähän huonosti kirjoitettu
AP
Kyllä siitä tajus.
Menin. Ei olisi pitänyt. Toisaaltaan hän meni ensimmäisen vaimonsa kanssa naimisiin ja inhosi tätä, pettikin surutta, joten ehkä olin hänen karmansa. Ei se sitten niin kivaa ollutkaan kun sama tehtiin hänelle.
Menin, kun luulin, että sellaista seurustelu on. Äiti ja isä ei koskaan jutelleet toisilleen normaalisti. Kun aikuisena kysyin miksi eivät eronneet, niin lasten takia. Ollaan koko sisarusparvi terapiassa ja osa päihdekoukussa.
Itse tajusin erota, kun lapsi syntyi. Olin viettänyt pari viikkoa turvassa mieheltä kaverilla ja hänen poikaystävä kävi usein kylässä. Tajusin, että halusin samaa, rentoa yhdessä oloa ja naurua. Tietty luulin hetken olevani rakastunut kaverin poikaystävään. Onneksi tajusin, että olin vaan todella onneton omassa elämässä,ennen kuin tein mitään.
Vierailija kirjoitti:
Menin, kun luulin, että sellaista seurustelu on. Äiti ja isä ei koskaan jutelleet toisilleen normaalisti. Kun aikuisena kysyin miksi eivät eronneet, niin lasten takia. Ollaan koko sisarusparvi terapiassa ja osa päihdekoukussa.
Itse tajusin erota, kun lapsi syntyi. Olin viettänyt pari viikkoa turvassa mieheltä kaverilla ja hänen poikaystävä kävi usein kylässä. Tajusin, että halusin samaa, rentoa yhdessä oloa ja naurua. Tietty luulin hetken olevani rakastunut kaverin poikaystävään. Onneksi tajusin, että olin vaan todella onneton omassa elämässä,ennen kuin tein mitään.
Toivottavasti olet nyt onnellinen!
Voisi kuvitella, että uskonnollisissa piireissä on näitäkin paljon, kun naimisiin on pakko mennä ja nuorena. Erotakaan ei yleensä sitten voi ja lapsia tulee vaikka 20 jos on niin tarkoitettu.