Anoppi tekee meille pyytämättä ruokaa kotiin aina, jos lapset ovat olleet mummolassa

Jos et halua niin nakkaat menemään. Ongelma tuo on vasta sitten, jos anoppi tekee tätä viikoittain ja pakasterasioita alkaa kertymään ongelmaksi asti. Tai jos anoppi tekee tuota vihjatakseen, että sinä olet huono kokki tai laiska äiti. Silloin ei varmaan anopilla kannata lapsiaan hoidattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tarkoittaa vain hyvää tuolla ruualla. Mun äiti oli samanlainen, nyt vanha ja dementoitunut. Ainakin mun arkea helpotti ne ruokalahjat ja lastenhoito. Onko teidän arki niin tarkkaan suunniteltua, ettei siitä voi poiketa yhtään?

Mistä ihmeestä sinä sen tiedät? Jos joku tarkoittaa hyvää, eikö siitä pitäisi tulla muillekin kuin hänelle hyvä, eikä vittuuntunut, mieli?

Täällä on ihan valtavia latauksia näissä ketjun vastauksissa.

Osassa anoppi kuulostaa lähinnä yrittäneen myrkyttään jonkun joko tahallaan tai tahattomasti.

Sitten on anoppeja, jotka laittavat ihan normaalia hyvää ruokaa.

Anoppi tekee pyytämättä ruokaa ja valtava kriisi päällä ei oikein aukene.

Mistä sinä tiedät että mikä joku ventovieras tarkoittaa? Mistä?

Jos ihmisellä on personaallisuushäiriönä esim. harhaluuloisuushäiriö, kuvittelee hän muiden tarkoittavan teoillaan lähinnä pahaa.

Itseäni ei häiritse anopin tai äitini ruoat/leipomukset. En kuvittele heidän tarkoittavan pahaa niitä antaessaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua niin nakkaat menemään. Ongelma tuo on vasta sitten, jos anoppi tekee tätä viikoittain ja pakasterasioita alkaa kertymään ongelmaksi asti. Tai jos anoppi tekee tuota vihjatakseen, että sinä olet huono kokki tai laiska äiti. Silloin ei varmaan anopilla kannata lapsiaan hoidattaa.

Harvemmin niitä siellä mummolassa hoidatetaan. Kyllä ne on sinne pyydetty ja ne on annettu jotta säilyisi välit.

Se on monesti näiden eläkeikäisten tapa rakastaa. Annetaan ruokaa, leivonnaisia, villasukkia, lapasia... Eivät ole aikanaan oppineet läheisyyteen tai sanalliseen tapaan kertoa sitä, mutta tahtovat osoittaa välittämisen tällä tavalla. Ihan sama juttu, kun juuri mitään puhumaton isä tai appi korjaa mielellään fillarit tai tahtoo tarjota osallistumistaan remontteihin.

Minäkään en ymmärrä aloittajan ja monen muun suivaantumista. Jos asia kuitenkin on niin, että anoppi osaa tehdä ruokaa (suljetaan nyt pois ainakin kerran mainitut dementikon limamakkarat ja homeleivät), en ymmärrä miksi tämä on niin kamalaa. Vaikka anopin ruoat olisi jotain muuta kuin itse tykkään kokata, sanoisin kiitos, laittaisin pakastimeen ja söisimme niitä silloin tällöin omien kokkausten välissä. Pakastin kai aloittajallakin on (koska olen lukenut tältä palstalta senkin, että pakastin on ehdottomasti kaikilla muilla paitsi tyhmillä, lihavilla vuokra-asujilla...). Kaikkein vähiten tuo on mitään "toisen elämän ja keittiön valtapeliä" - siihen rajattomilla ihmisillä on ihan muut tavat. 

Jos tämä edelleen kuitenkin on maata järisyttävä ongelma, laita jakoon. Ystäväpiiristäsi tai vaikka fb:n annetaan hyvän kiertää -tyyppisistä ryhmistä löytyy taatusti joku ilahtunut ottaja, joko vähävarainen tai muuten vaan ilahtuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tarkoittaa vain hyvää tuolla ruualla. Mun äiti oli samanlainen, nyt vanha ja dementoitunut. Ainakin mun arkea helpotti ne ruokalahjat ja lastenhoito. Onko teidän arki niin tarkkaan suunniteltua, ettei siitä voi poiketa yhtään?

Mistä ihmeestä sinä sen tiedät? Jos joku tarkoittaa hyvää, eikö siitä pitäisi tulla muillekin kuin hänelle hyvä, eikä vittuuntunut, mieli?

Täällä on ihan valtavia latauksia näissä ketjun vastauksissa.

Osassa anoppi kuulostaa lähinnä yrittäneen myrkyttään jonkun joko tahallaan tai tahattomasti.

Sitten on anoppeja, jotka laittavat ihan normaalia hyvää ruokaa.

Anoppi tekee pyytämättä ruokaa ja valtava kriisi päällä ei oikein aukene.

Mistä sinä tiedät että mikä joku ventovieras tarkoittaa? Mistä?

Jos ihmisellä on personaallisuushäiriönä esim. harhaluuloisuushäiriö, kuvittelee hän muiden tarkoittavan teoillaan lähinnä pahaa.

Itseäni ei häiritse anopin tai äitini ruoat/leipomukset. En kuvittele heidän tarkoittavan pahaa niitä antaessaan.

Mistä sinä tiedät että ap:n anoppi tarkoittaa hyvää? Et mistään. Jauhat vain jotain ihmeellistä hyvemantraa ja vittuilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Normaali perhe suunnittelee ruokansa. Ja sen pizzeriankin tietää jo sinne mennessä, sen sijaan että yhtäkkiä anopilta tulee ruokaa, jota ei ole tilattu kuten pizzerian ruokia.

Miksi se anoppi tekisi ruokia sukulaisensa perheeseen???

Trolli. Kyllä palstamamman mies syö kaiken ruoan, mitä on. Niin lasten vanukkaat, isoäidin täytekakun kuten varmasti myös anopin eli oman äitinsä tekemät ruoat.

Palauta ne rasiat koskemattomina seuraavalla vierailulla, jollei muuten mene perille, ettette halua anopin pitopalvelua. En minäkään tykkäisi tuollaisesta. Se on nimenomaan kontrollointia, että tuodaan toiselle väkisin jotain, mitä hän ei ole pyytänyt tai tarvitse. Ruoka vielä on sellainen, mitä moni ei raaski heittää roskiin, vaikkei olisi sitä itse ostanut tai valmistanutkaan. 

Väitän, että aika moni täällä aloittajaa dissaavista olisi itse samassa tilanteessa aivan yhtä ärsyyntynyt ja kokisi, että anoppi/äiti/täti/isomummo/naapurin Hulta on rajaton ja yrittää kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt joku rajoitetietoinen miniä voisi kertoa, mitä mummot, vaarit, kummit ja muut sukulaiset voisi antaa lapsellenne lahjaksi tai tuliaiseksi kotiin, kun pari ruokarasiaa aiheuttaa maailmanlaajuisen katasrofin ja täällä se on tuomittu jyrkästi ja kodin muuttuvan 2x 2dl ruokarasiasta jäteasemaksi.

Nyt kesällä moni lapsi viettää aikaansa mummilassa, kummien luona, mökillä, retkellä jne. jolloin lapselle halutaan antaa lahjoja ja tuliaisia kotiin.

Tavaralahjat ovat kielletty jo kauan sitten ja ovat vain krääsää. Sama elämyslahjoilla, joku kylpylä tai kalareissu isovanhempien kanssa voi aiheuttaa lapselle elinikäiset traumat ja pelkotilat.

Ei edes raha ole ratkaisu, jos eri ikäisiä lapsia, kun ne ovat epäoikeudenmukaisia ja epäarvostavat lapset, jos lahjanantaja antaa vaikka 500€ kesä, niin nuoremmat eivät ehdi kasvattaa samaa pottia, jos isovanhemmat/lahjanantavat kuolevat tai rahat loppuvat kesken rahoitussuunnitelman, kuten kävi minulle, kun isovanhemmat elivät vain 2v syntymäni jälkeen ja isoveljet keräsi tikkareita ja rahaa yli 10v ja minun osakseni oli saada vain 2tikkaria.

Näin epäoikeuden mukaisesti isovanhemmat voi kohdella lastenlapsiaan.

Minä en ymmärrä miten asioista saa noin hankalia myös antajan näkökulmasta. Ruoka on ihan ok tuliainen minun mielestäni ihan vaan tuliaisena. Sellainen jatkuva "ruoka-avun" antaminen ei ole sen sijaan kovin miellyttävää ja on kieltämättä epäkohteliasta, jos ei tunne kohdetta hyvin. Oma äitini teki sitä kun asuimme lähekkäin. Ihan fiksu ja tervetullut äitini on, mutta kun hän yritti tehdä perheellemme ruokaa kaksi kertaa viikossa niin kyllä se tuntui jo vähän oudolta ja kohteliaasti sanoin, että riittää kun käy kylässä ja juttelee lasten kanssa. Tämä meni onneksi perille, fiksu kun äitini on.

Minun mielestäni nämä lahja ja tuliaisasiat ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia. En ostele kylpylälomia kenellekään ja en ilmoita vieväni kummityttöä lahjaksi kalastusreissulle. Ne sovitaan iän mukaan vanhempien kanssa erikseen. Reissut eivät sovi lahjaksi kuin omalle puolisolle. Sen sijaan kysyn mitä toivotaan lasten vanhemmilta tai aikuisilta joille olen jotain ostamassa. Syntymäpäivälahjaksi haluan viedä jotain toivottua jolla on merkitystä saajalle. Joululahjoja en anna. Tuliaisiksi vien lapsille muovailuvaha/askartelujuttuja ja vanhemmille hyvää viiniä. Jos huomaan, että joku loukkaantuu jostain, niin lopetan sen toiminnan. Esimerkiksi toiset tykkäävät, että heidän kotonaan aletaan auttamaan siivoamisessa ja ruuanlaitossa kun taas toiset eivät. Tämä riippuen myös asuinalueesta, eri alueilla on eri tavat.

Mielestäni on hyviä käytöstapoja ottaa huomioon miten toinen toivoo apua/muistamista. Mielestäni hyviä käytöstapoja on lopulta aika helppo noudattaa ja kun noudattaa, niin ei täydy myöskään välittää vaikka joku turhaan loukkaantuu. Itse kuitenkin tietää tehneensä suhteellisen oikein, kun on ottanut selvää mitä toinen toivoo ja vastannut siihen omien resurssien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).

Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.

En lukenut ketjua, mutta mielestäni on olennaista kuinka usein tuota tekee. Jos kerran viikossa tyrkyttää lauantairuuaksi omat kinkkukiusaukset, niin onhan se oikeasti jo huonotapaista ja tunkeilevaa, vaikka palsta-anopit, miniät ja kälyt sanoisivat mitä. Sen sijaan jos ilahduttaa toisia sämpylöillä/ruualla vaikka kerran kuussa, niin se on mielestäni hieno tapa ja sitä tulisi vastaanottajan arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).

Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.

Niitä ruokia on päivässä viisi, siis aterioita. Jos haluaa perheensä ruokkia taloudellisesti ja ravitsevasti, totta kai silloin suunnittelee ateriat vähintään viikoksi, monet käyttää kolmen viikonkin mallia.

Meillä tämä homma repesi siinä vaiheessa, kun esikoinen meni lukioon ja alkoi jäädä esimerkiksi kesäisin kaupunkiin kun me oltiin mökillä tunnin päässä.

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun mummo oli tunkenut ns huolehtimaan lukiolaisesta eli kyyläämään sinne meidän kotiin ja kantanut epämääräisiä ruokapakkauksia kun lukiolainen muka oli siellä nälässä.

Aivan järkyttävän loukkaavaa ja rajatonta nuorta ja meitä kohtaan. Nuori sitten sieltä lopulta soitteli itku kurkussa, että ei hän halua niitä ihme makkarasoppia ja -leipiä syödä!

Meillä on pakastin täynnä ruokaa, selkeästi merkityissä rasioissa ja pakastimen ovessa on vielä lista, johon voi merkitä kun on syönyt sieltä. Ja aina on jääkaapissa myös vihanneksia ja hedelmiä. Ja talouslompsassa rahaa.

Pikkuserkkuni vaimon nimi on Tuire. Ihmettelin vielä joskus täysi-ikäisenäkin joskus, että miten naisella voi olla miehen nimi. Sitten jostain yllättäen sain tietää, että Tuire onkin naisen nimi, mutta minusta se jotenkin kuulostaa yhä jotenkin enemmän miehen kuin naisen nimeltä.

Lisäksi luulin, että Mikko Mallikkaan sukunimi Mallikas on ihan oikea suomalainen sukunimi, joka oikeasti on joillakin ihmisillä sukunimenä, mutta niin ei olekaan.

Huomaan että monet miniät taitavat asua maaseudulla jossa "kylään poukkoileminen" on vielä tavanomaista.

Itse, vaikka olen iäkäs, jo 50 vuotta, siitä lähtien kun jokaisella on löytynyt puhelin eteisestä, tottunut siihen ettei suku, mummut, kummit , sedät, enot , tädir, sisarukset tule yllättäen ja sopimatta.

Sama on nyt omien lasten kanssa, jojaisella on oma urbanisoitunut elämänsä, ei kukaan puolin ja toisin ilmesty kenenkään ovelle etukäteen sopimatta.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan että monet miniät taitavat asua maaseudulla jossa "kylään poukkoileminen" on vielä tavanomaista.

Itse, vaikka olen iäkäs, jo 50 vuotta, siitä lähtien kun jokaisella on löytynyt puhelin eteisestä, tottunut siihen ettei suku, mummut, kummit , sedät, enot , tädir, sisarukset tule yllättäen ja sopimatta.

Sama on nyt omien lasten kanssa, jojaisella on oma urbanisoitunut elämänsä, ei kukaan puolin ja toisin ilmesty kenenkään ovelle etukäteen sopimatta.

Minä asun Helsingissä. Ei ole estänyt appivanhempia ilmestymästä yli 300 kilsan päästä ilmoittamatta sunnuntaiaamuna 6.30 oven taa tai äitiäni ns. sattumalta kulkemasta ohi... Toissa talvena laitettiin pihaportti lopulta lukkoon riippulukolla, kun väsyttiin näihin piipahtelijoihin. Arvaa vaan roikkuiko siinä lukossa pullapussi.

Sehän se on kun on rajaton, on rajaton. Siinä ei etäisyys tai kännykkä auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).

Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.

Niitä ruokia on päivässä viisi, siis aterioita. Jos haluaa perheensä ruokkia taloudellisesti ja ravitsevasti, totta kai silloin suunnittelee ateriat vähintään viikoksi, monet käyttää kolmen viikonkin mallia.

Meillä tämä homma repesi siinä vaiheessa, kun esikoinen meni lukioon ja alkoi jäädä esimerkiksi kesäisin kaupunkiin kun me oltiin mökillä tunnin päässä.

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun mummo oli tunkenut ns huolehtimaan lukiolaisesta eli kyyläämään sinne meidän kotiin ja kantanut epämääräisiä ruokapakkauksia kun lukiolainen muka oli siellä nälässä.

Aivan järkyttävän loukkaavaa ja rajatonta nuorta ja meitä kohtaan. Nuori sitten sieltä lopulta soitteli itku kurkussa, että ei hän halua niitä ihme makkarasoppia ja -leipiä syödä!

Meillä on pakastin täynnä ruokaa, selkeästi merkityissä rasioissa ja pakastimen ovessa on vielä lista, johon voi merkitä kun on syönyt sieltä. Ja aina on jääkaapissa myös vihanneksia ja hedelmiä. Ja talouslompsassa rahaa.

Miten ihmeessä on pakko kaikki asiat yksityiskohtaisesti selvittää vanhemmilleen, rouvan taikka herran?

Jäyhänä hämäläisperheenä aikuiset lapset lapsineen elävät omaa elämäänsä, joskus tiedän, että aikovat tehdä lomamatkan, joskus kuulen jälkikäteen. Tarvittaessa olen ottanut lapset tai lemmikkielukat hoitoon.

Olisi varmaan easittavaakin jos kolme lastani raportoisivat joka liikahduksensa minulle ja minun pitäisi raportoida lääkärukäyntini, kaupassa käynniröt, mökillä yöpymiset, aiton korjaukset heille.

Itse tykkään tästä ei niin 24/7 systeemistä kun oma pää toimii vielä. Monella miniällä näyttää jo jumittavan pahemmin, kärpäsistä tehdään härkäsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).

Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.

Niitä ruokia on päivässä viisi, siis aterioita. Jos haluaa perheensä ruokkia taloudellisesti ja ravitsevasti, totta kai silloin suunnittelee ateriat vähintään viikoksi, monet käyttää kolmen viikonkin mallia.

Meillä tämä homma repesi siinä vaiheessa, kun esikoinen meni lukioon ja alkoi jäädä esimerkiksi kesäisin kaupunkiin kun me oltiin mökillä tunnin päässä.

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun mummo oli tunkenut ns huolehtimaan lukiolaisesta eli kyyläämään sinne meidän kotiin ja kantanut epämääräisiä ruokapakkauksia kun lukiolainen muka oli siellä nälässä.

Aivan järkyttävän loukkaavaa ja rajatonta nuorta ja meitä kohtaan. Nuori sitten sieltä lopulta soitteli itku kurkussa, että ei hän halua niitä ihme makkarasoppia ja -leipiä syödä!

Meillä on pakastin täynnä ruokaa, selkeästi merkityissä rasioissa ja pakastimen ovessa on vielä lista, johon voi merkitä kun on syönyt sieltä. Ja aina on jääkaapissa myös vihanneksia ja hedelmiä. Ja talouslompsassa rahaa.

Miten ihmeessä on pakko kaikki asiat yksityiskohtaisesti selvittää vanhemmilleen, rouvan taikka herran?

Jäyhänä hämäläisperheenä aikuiset lapset lapsineen elävät omaa elämäänsä, joskus tiedän, että aikovat tehdä lomamatkan, joskus kuulen jälkikäteen. Tarvittaessa olen ottanut lapset tai lemmikkielukat hoitoon.

Olisi varmaan easittavaakin jos kolme lastani raportoisivat joka liikahduksensa minulle ja minun pitäisi raportoida lääkärukäyntini, kaupassa käynniröt, mökillä yöpymiset, aiton korjaukset heille.

Itse tykkään tästä ei niin 24/7 systeemistä kun oma pää toimii vielä. Monella miniällä näyttää jo jumittavan pahemmin, kärpäsistä tehdään härkäsiä.

Mis-tä sinä puhut? Kuka tässä on mitään selvittänyt???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).

Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.

Niitä ruokia on päivässä viisi, siis aterioita. Jos haluaa perheensä ruokkia taloudellisesti ja ravitsevasti, totta kai silloin suunnittelee ateriat vähintään viikoksi, monet käyttää kolmen viikonkin mallia.

Meillä tämä homma repesi siinä vaiheessa, kun esikoinen meni lukioon ja alkoi jäädä esimerkiksi kesäisin kaupunkiin kun me oltiin mökillä tunnin päässä.

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun mummo oli tunkenut ns huolehtimaan lukiolaisesta eli kyyläämään sinne meidän kotiin ja kantanut epämääräisiä ruokapakkauksia kun lukiolainen muka oli siellä nälässä.

Aivan järkyttävän loukkaavaa ja rajatonta nuorta ja meitä kohtaan. Nuori sitten sieltä lopulta soitteli itku kurkussa, että ei hän halua niitä ihme makkarasoppia ja -leipiä syödä!

Meillä on pakastin täynnä ruokaa, selkeästi merkityissä rasioissa ja pakastimen ovessa on vielä lista, johon voi merkitä kun on syönyt sieltä. Ja aina on jääkaapissa myös vihanneksia ja hedelmiä. Ja talouslompsassa rahaa.

Miten ihmeessä on pakko kaikki asiat yksityiskohtaisesti selvittää vanhemmilleen, rouvan taikka herran?

Jäyhänä hämäläisperheenä aikuiset lapset lapsineen elävät omaa elämäänsä, joskus tiedän, että aikovat tehdä lomamatkan, joskus kuulen jälkikäteen. Tarvittaessa olen ottanut lapset tai lemmikkielukat hoitoon.

Olisi varmaan easittavaakin jos kolme lastani raportoisivat joka liikahduksensa minulle ja minun pitäisi raportoida lääkärukäyntini, kaupassa käynniröt, mökillä yöpymiset, aiton korjaukset heille.

Itse tykkään tästä ei niin 24/7 systeemistä kun oma pää toimii vielä. Monella miniällä näyttää jo jumittavan pahemmin, kärpäsistä tehdään härkäsiä.

Mis-tä sinä puhut? Kuka tässä on mitään selvittänyt???

Monet näyttävän selvittävän. Mistä se mummokaan muuten tietäisi että muut on mökillä ja lukiolainen yksin kotona?

Ja tuollainen vahva symbioosi anopin kanssa viittaa siihen, valitetaan että marjat kypsyy ja ei ehdi jne. Voi vitsit sentään, minua ei onneksi rasiteta jatkuvasti lasten kotiasioilla.

Tälle miniälke joka pihaporttiinkin on munalukon hankkinut kaksi ohjetta.

1) hanki appivanhemmille lähestymiskielto

2) hakeudu saamaan keskusteluapua, Kela voi hyvinkin korvata 1- 3 vuoteen. Jaksamisesi on kovilla jos käyt töissä, vaihdevuodet lähestyy, koti on luettelon tarkasti hoidossa ja puoliso ja lapset tarkassa kurissa. Pidä itsestäsi huoli, päivittäin kirjoitat moneen keskusteluun samat anoppijutut, anoppi päällimmäisenä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.

Syötä miehelle ja lapsille.

Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.

Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.

Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.

Siis 1-2 viikon ruokailut.

Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.

Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).

Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.

No jos homma toistuu joka viikko, mikset suunnitelmallisena ja taloudellisena ihmisenä osta niitä ruokia vain kuudelle päivälle?