Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tekee meille pyytämättä ruokaa kotiin aina, jos lapset ovat olleet mummolassa
26.07.2022 |
Se jää usein syömättä. En haluaisi hänen ruokiaan.
En voi sanoa asiasta, koska anoppi on vaikea ihminen ja leikkii helposti marttyyria.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
Siis 1-2 viikon ruokailut.
Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.
Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).
Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.
No jos homma toistuu joka viikko, mikset suunnitelmallisena ja taloudellisena ihmisenä osta niitä ruokia vain kuudelle päivälle?
Jos vaikka ei halua niitä anopin (tai muunkaan sukulaisen) jämiä joka viikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, mutta mielestäni on olennaista kuinka usein tuota tekee. Jos kerran viikossa tyrkyttää lauantairuuaksi omat kinkkukiusaukset, niin onhan se oikeasti jo huonotapaista ja tunkeilevaa, vaikka palsta-anopit, miniät ja kälyt sanoisivat mitä. Sen sijaan jos ilahduttaa toisia sämpylöillä/ruualla vaikka kerran kuussa, niin se on mielestäni hieno tapa ja sitä tulisi vastaanottajan arvostaa.
Miksi pitäisi arvostaa yhtään mitään tuomisia, jos on erikseen kielletty tuomasta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
Siis 1-2 viikon ruokailut.
Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.
Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).
Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.
No jos homma toistuu joka viikko, mikset suunnitelmallisena ja taloudellisena ihmisenä osta niitä ruokia vain kuudelle päivälle?
Jos vaikka ei halua niitä anopin (tai muunkaan sukulaisen) jämiä joka viikko?
Tässä kun piti tämä tilanne kuvitella, niin et sisällyttänyt mukaan tätä olennaista seikkaa, että piti myös kuvitella, ettei lähtökohtaisesti vain halua niitä anopin ruokia. Ongelma ja v tutuksen aihe ei siis olisikaan oikeastaan tuo, että omat kokkailut muka kosahtaisi täysin tästä anopin tuomasta ruoasta, vai mitä?
Pointti on se että ihmisellä on omassa kodissaan oikeus järjestää kaupassakäynnit ja ruokailut vaikka miten typerästi haluaa.
Ei se oikeuta ketään ulkopuolista alkaa sorkkimaan ja pätemään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
No on sullakin ongelmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiittämätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
No on sullakin ongelmat!
Mikä sinun ongelmasi on? Muuta kun mänttiys?
Kaikenlaista murhetta. Meidän likalla oli perjantaisin just savustettu hauki tai lohi tai vaikka paistetut muikut kainalossa kun haettiin perhepäivähoidosta. Talon isäntä oli kova kalamies.
Olivat kai huolissaan, että poloinen ei saa viikonloppuna kotona ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
Siis 1-2 viikon ruokailut.
Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.
Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).
Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.
No jos homma toistuu joka viikko, mikset suunnitelmallisena ja taloudellisena ihmisenä osta niitä ruokia vain kuudelle päivälle?
Jos vaikka ei halua niitä anopin (tai muunkaan sukulaisen) jämiä joka viikko?
Tässä kun piti tämä tilanne kuvitella, niin et sisällyttänyt mukaan tätä olennaista seikkaa, että piti myös kuvitella, ettei lähtökohtaisesti vain halua niitä anopin ruokia. Ongelma ja v tutuksen aihe ei siis olisikaan oikeastaan tuo, että omat kokkailut muka kosahtaisi täysin tästä anopin tuomasta ruoasta, vai mitä?
Kyllähän se on niin, että kenelläkään ei ole velvollisuutta toimia perheensä kanssa anopin ylimääräruuan jätemyllynä. Ja kyllä, kun on suunnitellut ruokalistan, niin kyllä tuollainen sekoittaa pakkaa. Hävikkiä tulee, kun anoppi haluaa päteä.
Muistan, kun anoppi toi itse tekemäänsä ruokaa muuttopäivänä, kun olimme miehen kanssa muuttaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Kyllä kelpasi.
Muuten ei ruokaa tuonut, mutta kävimme usein etenkin juhlapyhinä meidän perhe ja miehen siskon perhe porukalla anopin ja apen luona syömässä. Hän oli oikein hyvä ruoanlaittaja ja leipoikin kaikenlaista, nyt jo valitettavasti mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun anoppi toi itse tekemäänsä ruokaa muuttopäivänä, kun olimme miehen kanssa muuttaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Kyllä kelpasi.
Muuten ei ruokaa tuonut, mutta kävimme usein etenkin juhlapyhinä meidän perhe ja miehen siskon perhe porukalla anopin ja apen luona syömässä. Hän oli oikein hyvä ruoanlaittaja ja leipoikin kaikenlaista, nyt jo valitettavasti mullan alla.
Mun anoppi tuli ilmoittamatta muuttopäiväö seuraavsna aamuna kutsumatta ja alkoi riehua kun pojalleen ei ole ruokaa kaapissa.
Oltiin muutettu aamuyöhön. Onneksi on mullan alla. Kerrankin kuolo korjasi ilkeän ihmisen aikaisin.
On sulla rankka elämä. Varsinkin kun ei ole selkeästi edes pakastinta missä säilöä ruokia. Onko sulle ap tullut mieleen, että miehesi ehkä haluaisi syödä lapsuudesta tuttuja äitinsä tekemiä ruokia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sulla rankka elämä. Varsinkin kun ei ole selkeästi edes pakastinta missä säilöä ruokia. Onko sulle ap tullut mieleen, että miehesi ehkä haluaisi syödä lapsuudesta tuttuja äitinsä tekemiä ruokia?
On sulla typerät puheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
Siis 1-2 viikon ruokailut.
Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.
Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).
Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.
Niitä ruokia on päivässä viisi, siis aterioita. Jos haluaa perheensä ruokkia taloudellisesti ja ravitsevasti, totta kai silloin suunnittelee ateriat vähintään viikoksi, monet käyttää kolmen viikonkin mallia.
Meillä tämä homma repesi siinä vaiheessa, kun esikoinen meni lukioon ja alkoi jäädä esimerkiksi kesäisin kaupunkiin kun me oltiin mökillä tunnin päässä.
Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun mummo oli tunkenut ns huolehtimaan lukiolaisesta eli kyyläämään sinne meidän kotiin ja kantanut epämääräisiä ruokapakkauksia kun lukiolainen muka oli siellä nälässä.
Aivan järkyttävän loukkaavaa ja rajatonta nuorta ja meitä kohtaan. Nuori sitten sieltä lopulta soitteli itku kurkussa, että ei hän halua niitä ihme makkarasoppia ja -leipiä syödä!
Meillä on pakastin täynnä ruokaa, selkeästi merkityissä rasioissa ja pakastimen ovessa on vielä lista, johon voi merkitä kun on syönyt sieltä. Ja aina on jääkaapissa myös vihanneksia ja hedelmiä. Ja talouslompsassa rahaa.
Miten ihmeessä on pakko kaikki asiat yksityiskohtaisesti selvittää vanhemmilleen, rouvan taikka herran?
Jäyhänä hämäläisperheenä aikuiset lapset lapsineen elävät omaa elämäänsä, joskus tiedän, että aikovat tehdä lomamatkan, joskus kuulen jälkikäteen. Tarvittaessa olen ottanut lapset tai lemmikkielukat hoitoon.Olisi varmaan easittavaakin jos kolme lastani raportoisivat joka liikahduksensa minulle ja minun pitäisi raportoida lääkärukäyntini, kaupassa käynniröt, mökillä yöpymiset, aiton korjaukset heille.
Itse tykkään tästä ei niin 24/7 systeemistä kun oma pää toimii vielä. Monella miniällä näyttää jo jumittavan pahemmin, kärpäsistä tehdään härkäsiä.Mis-tä sinä puhut? Kuka tässä on mitään selvittänyt???
Monet näyttävän selvittävän. Mistä se mummokaan muuten tietäisi että muut on mökillä ja lukiolainen yksin kotona?
Ja tuollainen vahva symbioosi anopin kanssa viittaa siihen, valitetaan että marjat kypsyy ja ei ehdi jne. Voi vitsit sentään, minua ei onneksi rasiteta jatkuvasti lasten kotiasioilla.Tälle miniälke joka pihaporttiinkin on munalukon hankkinut kaksi ohjetta.
1) hanki appivanhemmille lähestymiskielto
2) hakeudu saamaan keskusteluapua, Kela voi hyvinkin korvata 1- 3 vuoteen. Jaksamisesi on kovilla jos käyt töissä, vaihdevuodet lähestyy, koti on luettelon tarkasti hoidossa ja puoliso ja lapset tarkassa kurissa. Pidä itsestäsi huoli, päivittäin kirjoitat moneen keskusteluun samat anoppijutut, anoppi päällimmäisenä mielessä.Mikä sinun diagnoosisi on?
Mulla on pää kestänyt työelämän, perhe- elämän, omat ja appivanhemmat. Enkä miestäkään nuijinut kynnysmatokseni 45 vuoden yhteiselämän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
Siis 1-2 viikon ruokailut.
Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.
Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).
Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.
Niitä ruokia on päivässä viisi, siis aterioita. Jos haluaa perheensä ruokkia taloudellisesti ja ravitsevasti, totta kai silloin suunnittelee ateriat vähintään viikoksi, monet käyttää kolmen viikonkin mallia.
Meillä tämä homma repesi siinä vaiheessa, kun esikoinen meni lukioon ja alkoi jäädä esimerkiksi kesäisin kaupunkiin kun me oltiin mökillä tunnin päässä.
Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun mummo oli tunkenut ns huolehtimaan lukiolaisesta eli kyyläämään sinne meidän kotiin ja kantanut epämääräisiä ruokapakkauksia kun lukiolainen muka oli siellä nälässä.
Aivan järkyttävän loukkaavaa ja rajatonta nuorta ja meitä kohtaan. Nuori sitten sieltä lopulta soitteli itku kurkussa, että ei hän halua niitä ihme makkarasoppia ja -leipiä syödä!
Meillä on pakastin täynnä ruokaa, selkeästi merkityissä rasioissa ja pakastimen ovessa on vielä lista, johon voi merkitä kun on syönyt sieltä. Ja aina on jääkaapissa myös vihanneksia ja hedelmiä. Ja talouslompsassa rahaa.
Miten ihmeessä on pakko kaikki asiat yksityiskohtaisesti selvittää vanhemmilleen, rouvan taikka herran?
Jäyhänä hämäläisperheenä aikuiset lapset lapsineen elävät omaa elämäänsä, joskus tiedän, että aikovat tehdä lomamatkan, joskus kuulen jälkikäteen. Tarvittaessa olen ottanut lapset tai lemmikkielukat hoitoon.Olisi varmaan easittavaakin jos kolme lastani raportoisivat joka liikahduksensa minulle ja minun pitäisi raportoida lääkärukäyntini, kaupassa käynniröt, mökillä yöpymiset, aiton korjaukset heille.
Itse tykkään tästä ei niin 24/7 systeemistä kun oma pää toimii vielä. Monella miniällä näyttää jo jumittavan pahemmin, kärpäsistä tehdään härkäsiä.Mis-tä sinä puhut? Kuka tässä on mitään selvittänyt???
Monet näyttävän selvittävän. Mistä se mummokaan muuten tietäisi että muut on mökillä ja lukiolainen yksin kotona?
Ja tuollainen vahva symbioosi anopin kanssa viittaa siihen, valitetaan että marjat kypsyy ja ei ehdi jne. Voi vitsit sentään, minua ei onneksi rasiteta jatkuvasti lasten kotiasioilla.Tälle miniälke joka pihaporttiinkin on munalukon hankkinut kaksi ohjetta.
1) hanki appivanhemmille lähestymiskielto
2) hakeudu saamaan keskusteluapua, Kela voi hyvinkin korvata 1- 3 vuoteen. Jaksamisesi on kovilla jos käyt töissä, vaihdevuodet lähestyy, koti on luettelon tarkasti hoidossa ja puoliso ja lapset tarkassa kurissa. Pidä itsestäsi huoli, päivittäin kirjoitat moneen keskusteluun samat anoppijutut, anoppi päällimmäisenä mielessä.Mikä sinun diagnoosisi on?
Mulla on pää kestänyt työelämän, perhe- elämän, omat ja appivanhemmat. Enkä miestäkään nuijinut kynnysmatokseni 45 vuoden yhteiselämän aikana.
Mikä on sun diagnoosisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulla rankka elämä. Varsinkin kun ei ole selkeästi edes pakastinta missä säilöä ruokia. Onko sulle ap tullut mieleen, että miehesi ehkä haluaisi syödä lapsuudesta tuttuja äitinsä tekemiä ruokia?
On sulla typerät puheet.
Eli se mies ei halua syödä äitinsä tekemiä ruokia? No sittenhän se on sen miehen tehtävä sanoa äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulla rankka elämä. Varsinkin kun ei ole selkeästi edes pakastinta missä säilöä ruokia. Onko sulle ap tullut mieleen, että miehesi ehkä haluaisi syödä lapsuudesta tuttuja äitinsä tekemiä ruokia?
On sulla typerät puheet.
Eli se mies ei halua syödä äitinsä tekemiä ruokia? No sittenhän se on sen miehen tehtävä sanoa äidilleen.
Eikö se miehen äiti osaa tarjota niitä ruokia kun mies perheineem kuläilee siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
Siis 1-2 viikon ruokailut.
Ei kai normaalin perheen ruokia tarvitse suunnitella kuten koulujen laitoskeittiöiden? On aika jäykkä systeemi, jossa ei voi joustaa edes muutaman päivän osalta. Jos kävisitte vaikka yhtenä päivänä syömässä pizzeriassa, niin ilmeisesti koko järjestelmä romahtaisi puhumattakaan että anoppi tekisi yhden päivän ateriat ilmaiseksi.
Se kyllä helpottaa suunnattomasti, jos suunnittelee ruuat edes viikoksi etukäteen ja käy kaupassa vain kerran viikossa. Ja kun on suunniteltu, on aineksetkin hankittu sen suunnitelman mukaan, eivätkä kaikki ainekset säily pitkään edes jääkaapissa (esim. kala, monet kasvikset).
Kuvitellaan tilanne, että olet käynyt su kaupassa ja ostanut ruuat seuraavalle 7 päivälle. Ma valmistat ruokaa x, josta jää yli aineita y ja z, jotka aiot käyttää tiistain ruokaan. Nämä ovat helposti pilaantuvia aineksia, joita ei voi pakastaa. Tiistaina joku sukulainen poukkaa ovesta sissän ruokarasioiden kanssa, kun olit aikeissa valmistaa sen suunnittelemasi ruuan, eikä suostu uskomaan, ettet tarvitse/halua hänen tuomisiaan, jotka ovat nekin herkästi pilaantuvia, eivätkä sovi pakastettaviksi. Ihanko tosissasi olet ilahtunut näistä hyvässä tarkoituksessa tuoduista sapuskoista? Ehkä, jos tapaus on ainutkertainen, mutta mitäs jos se toistuu vaikka joka viikko? Veikkaan, että jossain vaiheessa alkaa sinuakin v*tuttaa.
No jos homma toistuu joka viikko, mikset suunnitelmallisena ja taloudellisena ihmisenä osta niitä ruokia vain kuudelle päivälle?
Jos vaikka ei halua niitä anopin (tai muunkaan sukulaisen) jämiä joka viikko?
Muitakin syitä:
- haluaa esim. laihduttaa
- haluaa syödä, mutta juuri tällä viikolla ei sitten jämiä tullutkaan (eli nälkäisenä sitten kauppaan)
- haluaa ylipäätään itse päättää syömisistään ja menoistaan
Tuo ruokalahjonta on vaan vallankäyttöä. En todellakaan ole kiitollinen mistään vuoden vanhoista herukkamehuista, jotka aiheuttavat hillittömän närästyksen. Mehustaja itsekkään ei juo kun ei tykkää ja närästää, mutta armeliaasti muille antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulla rankka elämä. Varsinkin kun ei ole selkeästi edes pakastinta missä säilöä ruokia. Onko sulle ap tullut mieleen, että miehesi ehkä haluaisi syödä lapsuudesta tuttuja äitinsä tekemiä ruokia?
On sulla typerät puheet.
Eli se mies ei halua syödä äitinsä tekemiä ruokia? No sittenhän se on sen miehen tehtävä sanoa äidilleen.
Mun mies on kasvanut eineksillä. Anoppia ei juuri napannut kodin hoito, lapset tai kokkaaminen. Nyt yrittää paikkailla laiminlyöntejään mun lapsilla. Juu, ei onnistu.
Jos olet jo kohteliaasti pyytänyt ettei lähetä ruokaa eikä toinen ota kuuleviin korviinsa niin sitten roskiin vaan suoraan nuo pöperöt jos kukaan ei niitä himoitse syödä.
Toinen vaihtoehto on että jätät aina vierailua seuraavan päivän ruokakalenterissa tyhjäksi ja lyöt mummon kokkaukset pöytään miehelle ja lapsille. Varaa itsellesi joku oma mieliruoka niin sun ei tarvi syödä niitä safkoja. Jos mies ja lapsetkaan ei suostu syömään niin sitten roskiin ja saavat tehdä itselleen voileivät. Jospa se mies sitten puhuisi äidilleen että lopeta se eväitten lähettely, kukaan ei syö niitä ja menee roskiin.
Eiköhän noilla spekseillä tokene.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sinun diagnoosisi on?