Olen lapsenlikkana reissussa ja päätökseni vahvistui että en ikinä tee lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä siltä, että oot melko nuori ja / tai elämänkokemusta on melko vähän, jos yhden episodin jälkeen vedät johtopäätöksiä siitä, että lasten kanssa reissaaminen on vain ja ainoastaan tuollaista.

Avainsanoja lienee asenne ja realiteettien ymmärtäminen. Avoin mieli, rentous ja pienistä jutuista nauttiminen - näillä ainakin meidän perheen lomat on onnistunu tosi hyvin vaikka mukaan on mahtunu uhmaa, sairastelua ja vauvan pipariksi menneitä päiväunia. Jos sinne reissuun lähtee sellasilla odotuksilla, että tää on vähän niinkuin aikuisten loma, mutta mennään aikasemmin hotellille nukkumaan ja polskitaan enemmän uima-altaalla niin varmasti pettyy. Onhan se arkikin lasten kanssa erilaista, niin myös lomailu. Itse ainakin saan siitä perheenä olosta ilman arjen velvotteita (ruoanlaitto, pyykit, työssäkäynti..) ja lasten ilosta niin paljon iloa itsellenikin, että todellakin reissaan lasten kanssa, vaikka se joskus säätöä onkin.

Täytyy myös muistaa, että oot reissussa lastenvahtina, siis perheyksikköön kuulumattomana ylimääräisenä tyyppinä. Ei sulla oo samalla tavalla tunnesidettä niihin ihmisiin, et sä rakasta niitä lapsia sydämesi pohjasta. Jos joskus pääset tosta egoistisesta ajattelutavasta ja päätät hankkia perhettä ja jopa matkustaa heidän kanssaan, saatat yllättyä iloisesti ;)

Pidän tästä lapsesta kovasti ja tulemme hyvin toimeen. Vietän hänen kanssa mielelläni silloin tällöin aikaa.

Mutta olen tehnyt huomion, että omia lapsia en halua ja tämä reissu vahvisti sen. Jos tekisin lapsen niin tiedän että rakastaisin häntä sydämeni pohjasta, mutta rakastan myös itseäni sekä miestäni ja parisuhdettamme niin paljon, että en halua uhrata itseäni ja parisuhdettamme lapsen takia. Mielestäni olen oikeutettu tekemään sen valinnan ilman kenenkään ärsyyntymistä tai kommentointia että olisin egoistinen.

Ap

Tottakai, egoistista olisi vain tehdä lapsi vaikkei halua. Ja lapsia saisi olla useampi, se on heille parempi kasvuympäristö sekä myös myöhemmässä elämässä sisarukset ovat tukena. Jos ei tällainen projekti kiinnosta, on parempi jättää se tekemättä, ettei vain turhaan lisää ahdistuneita ja masentuneita nuoria terveydenhuoltoa kuormittamaan.

Minusta tuntuu että nämä jotka puolesta

puhuvat lasten kanssa reissaamisesta ovat niitä, jotka eivät kaipaa reissuilta tai ylipäätään elämältä täysin samoja asioita kuin minä. Ihmisiä on erilaisia.

Ap

Ap on minusta tehnyt hyvän huomion, enkä ymmärrä, miksi yritetään vakuuttaa, että kyllä sinun nyt sittenkin pitäisi hankkia lapsia. Pahinta on, kun lapsia hankitaan, vaikka niitä ei haluta eikä niistä haluta huolehtia. Mielenterveystilastot kiittävät.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas voisin kirjoittaa ihan samanlaisen tarinan siitä, mitä oli reissata aikuisten kesken.

Melkein jo myöhästyttiin koneesta, kun piti olla kentän kuppilassa kaljalla, sen jälkeen käydä kusella. Perillä kauhea riitely siitä voidaanko mennä tästä suoralla bussilla tai junalla keskustaan vai pitääkö ottaa taksi. Julkisen lipuissa kauhea säätäminen, ollaan täällä 4 päivää mut tässä on vaan 3 ja 5 päivän liput, kumpi nyt otetaan??

Joka välissä piti mennä kaljalle, illat oli pelkkää viinipöhnässä ravintolassa notkumista. Aamulla ei päässyt liikkeelle ennen puoltapäivää. Kävellä ei voinut minnekään, matkalla oleminen oli pelkkää kohteen kuuluisimpien juttujen katsomista valtavassa ihmismeressä ja ravintoloissa notkumista.

Homman kruunasi lähtöpäivä, kun oli tosiaan ostettu vaan se 3 päivän lippu, eikä millään voinut ostaa kertalippua, että olisi menty majapaikasta keskustaan ja siitä lentokenttäjunaan. Piti kävellä ja melkein myöhästyä.

En ikinä enää lähde kenenkään kaverin kanssa minnekään. Nääkin ihan tavallisia työssäkäyviä keskiluokkaisia tyyppejä.

Mahto olla hyväkin kaveri kun tuli yllätyksenä että se käyttää alkoholia.

Miten tämä liittyy alotukseen jos sulla ei oo oikeita ystäviä.

Minä olen aikoinani reissannut matkailuautolla pitkin Eurooppa lasteni kanssa ( 1,5 v - 3 v). Ei ollut ongelmia, toinen lapsista muistaa matkat edelleenkin hyvin positiivisena. Toinen ei voi muistaa, on menehtynyt sairauteensa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on minusta tehnyt hyvän huomion, enkä ymmärrä, miksi yritetään vakuuttaa, että kyllä sinun nyt sittenkin pitäisi hankkia lapsia. Pahinta on, kun lapsia hankitaan, vaikka niitä ei haluta eikä niistä haluta huolehtia. Mielenterveystilastot kiittävät.

Eläkemaksupyramidi ei toimi ilman uusia maksajia, siinä vois olla yksi syy? Ja hormoonit tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko kestät tai et.

No minä en kestä enkä haluakaan.

Ap

No mitä hittoa sä sitten valitat??

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia nauratti se jokin aika sitten julkaistu mielipidekirjoitus tms, jossa kerrottiin että syntyvyyden lasku johtuu siitä etteivät lapsettomat ihmiset ole lasten kanssa riittävästi tekemisissä. Vauvakuume ei herää kun vauvoja ja lapsia ei nähdä tai pidetä sylissä.

:D :D :D

Itselleni parasta ehkäisyä on seurata ystävien ja sukulaisten lapsiperhehelvettiä läheltä. Ei tulisi mieleenkään saattaa itseäni samaan kuseen vapaaehtoisesti.

Sama täällä! Jos mulle ei olisi syntynyt pikkusisarusta, kun olin teini-iässä, mulla varmaan olisi lapsi/lapsia. Se oli kuitenkin sellainen herätys, etten ole edes harkinnut lastentekoa tähän kohta 40 ikävuoteen mennessä, vaikkei sisarus ollut edes mitenkään haastava lapsi, vaan todella helppo ja fiksu.

Siinä kuitenkin silmät aukesi, että miten totaalisesti lapsi sitoo ja rajoittaa ihan kaikkea tekemistä. Lisäksi olen introvertti ja ääniyliherkkä, joten ärsyttää olla jatkuvasti läsnä toiselle, enkä kestä mitään tyhjänpäiväistä melua, jota lapsista lähtee p a l j o n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko kestät tai et.

No minä en kestä enkä haluakaan.

Ap

No mitä hittoa sä sitten valitat??

No kunhan nyt vaan purkauduin tänne netin ihmeelliseen maailmaan :D

Ap

Omat lapset ovat 100% eri asia kuin muiden lapset.

Toi tilanne kuulostaa erikoiselta, että aikuinen ilmeisimmin naimisissa oleva nainen (ap puhui miehestään ja heidän yhteisestä elämästään) on pestattu lapsenlikaksi tuttujen lomamatkalle. Todella outo tilanne :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on minusta tehnyt hyvän huomion, enkä ymmärrä, miksi yritetään vakuuttaa, että kyllä sinun nyt sittenkin pitäisi hankkia lapsia. Pahinta on, kun lapsia hankitaan, vaikka niitä ei haluta eikä niistä haluta huolehtia. Mielenterveystilastot kiittävät.

Eläkemaksupyramidi ei toimi ilman uusia maksajia, siinä vois olla yksi syy? Ja hormoonit tietty.

Eivät ne mielenterveyssyistä sairauseläkkeellä olevat juurikaan sitä pyramidia ylläpidä.. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset ovat 100% eri asia kuin muiden lapset.

Toi tilanne kuulostaa erikoiselta, että aikuinen ilmeisimmin naimisissa oleva nainen (ap puhui miehestään ja heidän yhteisestä elämästään) on pestattu lapsenlikaksi tuttujen lomamatkalle. Todella outo tilanne :D

Nämä lapsen vanhemmat ovat juurikin niitä jotka tehneet lapsen tajuamatta sitä, mitä se elämä tulee sitten olemaan ja nyt järkkäävät milloin kenetkin jeesiin että voisivat elää sitä entistä elämää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tismalleen. Ajattelin itsekin etten halua ikinä lapsia, mutta biologinen kello yllätti ja sain yhden lapsen. Ja nyt kaduttaa. Ei kannata alkaa tähän hommaan.

Looseri. Kanna vastuu omasta valinnastasi. Älä vaan lapsellesi viestitä tuota asennettasi.

Omia ei ole, mutta sisarusten lasten kanssa olen huomannut, että joskus reissut lapsen kanssa ovat jopa parempia kuin muuten.

Lapsi jotenkin haltioituu ja on niin täysillä mukana kaikessa, että se tarttuu itseenkin. Aikuisena "sokeutuu" ja kyynistyy pienille elämyksille ja huomioille niin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia nauratti se jokin aika sitten julkaistu mielipidekirjoitus tms, jossa kerrottiin että syntyvyyden lasku johtuu siitä etteivät lapsettomat ihmiset ole lasten kanssa riittävästi tekemisissä. Vauvakuume ei herää kun vauvoja ja lapsia ei nähdä tai pidetä sylissä.

:D :D :D

Itselleni parasta ehkäisyä on seurata ystävien ja sukulaisten lapsiperhehelvettiä läheltä. Ei tulisi mieleenkään saattaa itseäni samaan kuseen vapaaehtoisesti.

Sama täällä! Jos mulle ei olisi syntynyt pikkusisarusta, kun olin teini-iässä, mulla varmaan olisi lapsi/lapsia. Se oli kuitenkin sellainen herätys, etten ole edes harkinnut lastentekoa tähän kohta 40 ikävuoteen mennessä, vaikkei sisarus ollut edes mitenkään haastava lapsi, vaan todella helppo ja fiksu.

Siinä kuitenkin silmät aukesi, että miten totaalisesti lapsi sitoo ja rajoittaa ihan kaikkea tekemistä. Lisäksi olen introvertti ja ääniyliherkkä, joten ärsyttää olla jatkuvasti läsnä toiselle, enkä kestä mitään tyhjänpäiväistä melua, jota lapsista lähtee p a l j o n.

Joo jos ei itse melua ja tömistä ja kiru, niin pitää olla ainakin joku elokuva striimaamassa tai joku piipittävä ja muuten mölyävä peli. (Myös introvertti ja ääniyliherkkä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on minusta tehnyt hyvän huomion, enkä ymmärrä, miksi yritetään vakuuttaa, että kyllä sinun nyt sittenkin pitäisi hankkia lapsia. Pahinta on, kun lapsia hankitaan, vaikka niitä ei haluta eikä niistä haluta huolehtia. Mielenterveystilastot kiittävät.

Eläkemaksupyramidi ei toimi ilman uusia maksajia, siinä vois olla yksi syy? Ja hormoonit tietty.

Eivät ne mielenterveyssyistä sairauseläkkeellä olevat juurikaan sitä pyramidia ylläpidä.. 

Ehkä oletusarvo ei ole (vaikka ehkä pikkuhiljaa pitäisi olla), että jokainen uusi kansalainen päätyy suoraan peruskoulusta työkyvyttömyyseläkkeelle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettelehan ensin yhdyssanat ja yritä sitten uudelleen.

Tuliko tärkeä ja parempi olo? :D

Ap

Kyllä jokainen on velvoitettu huomauttamaan tuollaisesta.

Ekan sivun alanuolista voit päätellä, onko "jokainen velvoitettu huomauttamaan tuollaisesta".

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset ovat 100% eri asia kuin muiden lapset.

Toi tilanne kuulostaa erikoiselta, että aikuinen ilmeisimmin naimisissa oleva nainen (ap puhui miehestään ja heidän yhteisestä elämästään) on pestattu lapsenlikaksi tuttujen lomamatkalle. Todella outo tilanne :D

Ja kyllä, tiedän että omat lapset on eri asia. Mutta kyllä muiden lapsia ja sitä lapsiperhe-elämää sivusta seuraamalla nyt luulisi jonkinlaisen käsityksen saavan siitä arjesta ja reissuista jne, että voi omalla kohdalla miettiä onko se sellaista elämää mitä itse haluaa.

Varmasti olisin onnellinen vaikka minulla olisi lapsi/lapsia, mutta TIEDÄN että näin olen onnellisempi. En väitä että kaikkien kohdalla asia olisi niin, mutta minun kohdalla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on minusta tehnyt hyvän huomion, enkä ymmärrä, miksi yritetään vakuuttaa, että kyllä sinun nyt sittenkin pitäisi hankkia lapsia. Pahinta on, kun lapsia hankitaan, vaikka niitä ei haluta eikä niistä haluta huolehtia. Mielenterveystilastot kiittävät.

Eläkemaksupyramidi ei toimi ilman uusia maksajia, siinä vois olla yksi syy? Ja hormoonit tietty.

Eivät ne mielenterveyssyistä sairauseläkkeellä olevat juurikaan sitä pyramidia ylläpidä.. 

Ehkä oletusarvo ei ole (vaikka ehkä pikkuhiljaa pitäisi olla), että jokainen uusi kansalainen päätyy suoraan peruskoulusta työkyvyttömyyseläkkeelle...

Niin, mutta ajattelin, että juuri ne ei-toivotut, ilman äidin ja isän validointia ja rakkautta jääneet sinne helpommin päätyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia nauratti se jokin aika sitten julkaistu mielipidekirjoitus tms, jossa kerrottiin että syntyvyyden lasku johtuu siitä etteivät lapsettomat ihmiset ole lasten kanssa riittävästi tekemisissä. Vauvakuume ei herää kun vauvoja ja lapsia ei nähdä tai pidetä sylissä.

:D :D :D

Itselleni parasta ehkäisyä on seurata ystävien ja sukulaisten lapsiperhehelvettiä läheltä. Ei tulisi mieleenkään saattaa itseäni samaan kuseen vapaaehtoisesti.

Sama täällä! Jos mulle ei olisi syntynyt pikkusisarusta, kun olin teini-iässä, mulla varmaan olisi lapsi/lapsia. Se oli kuitenkin sellainen herätys, etten ole edes harkinnut lastentekoa tähän kohta 40 ikävuoteen mennessä, vaikkei sisarus ollut edes mitenkään haastava lapsi, vaan todella helppo ja fiksu.

Siinä kuitenkin silmät aukesi, että miten totaalisesti lapsi sitoo ja rajoittaa ihan kaikkea tekemistä. Lisäksi olen introvertti ja ääniyliherkkä, joten ärsyttää olla jatkuvasti läsnä toiselle, enkä kestä mitään tyhjänpäiväistä melua, jota lapsista lähtee p a l j o n.

Tuo introverttiys ja ääniyliherkkyys. Siinä mullakin syyt miksi en ole halunnut lapsia, ahdistaa ajatuskin. Lähisuvussa on yksi lapsi, ja joskus kun ovat perheenä meillä kylässä pari yötä, pää meinaa hajota. Lapsi on koko ajan äänessä. Siis ihan koko ajan. Hyräilee, selittää itsekseen jotain, höpöttelee.. ja mä en pysty edes lempimusiikkiani kuuntelemaan kuin vähän aikaa kerrallaan ennen kuin tuntuu että pää räjähtää. Saati sitten jotain lapsen höpinöitä, kiljuntaa, hyräilyjä. Joudun välillä sulkeutumaan saunaan saadakseni sen verran hiljaisuutta ettei tee mieli alkaa itsekin kirkua.

Ja siis selvennyksenä, jotkin äänet on vaikeampia kestää, toiset ei häiritse lainkaan. Esim. auton hurina ajaessa, sateen ropina, lintujen laulu ei häiritse. Ihmisäänet ovat pahimpia, mulla ne vaatii jotenkin väkisin huomion puoleensa. En pysty keskittymään mihinkään jos jostakin kuuluu ihmisen ääntä. Musiikki on hankalaa myös, toki siinäkin on useimmiten laulu mukana, mutta myös instrumentaalimusiikki alkaa sattua korviin jonkin ajan kuluttua.