Lue keskustelun säännöt.
Miten tytön äitinä suhtaudut siihen että media normalisoi hyvin pitkälle isoja ikäerosuhteita. Esim Harlinit esittää ikäeron jotenkin hienona asiana.
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Kun Johanna on 50 v, niin Renny on jo 85-vuotias, mikäli on edes elossa. Miesten eliniänodote on tällä hetkellä joku 77 vuotta. Tuossa kohtaa kun toinen huitelee jo lähemmäs ysiäkymppiä ja toinen on vasta 50 v, niin siinä ikäero tuntuu todella paljon!
Entä sitten Sauli 74 vuotta ja Jenni 45 vuotta? Ja heidän poikansa isoisä on isää nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi parempi? Ikäero nyt vaan ei ole oleellinen asia jos kaksi ihmistä rakastaa toistaan.
N45
Ikäero on hyvinkin oleellista. Esimerkiksi 45v ja 25v eivät ole lainkaan samalla aaltopituudella.
Minulla ja miesystävälläni on 29 vuotta ikäeroa, itse olen 40. Tapasimme yli 10 vuotta sitten yhteisen harrastuksen kautta. Meillä on tasa-arvoinen suhde, teemme yhdessä paljon asioita. Mies ei ole rikas, eikä ikäero tee suhteestamme millään tavalla epätasa-arvoista. Tietenkin tiedostamme, että joskus tulee se aika, kun emme enää voi harrastaa yhdessä niin kuin nyt, ja todennäköisesti miehellä on elämää jäljellä paljon vähemmän kuin minulla. Mutta ei sekään ole syy olla olematta yhdessä nyt.
Minulla on hyvä isäsuhde, joten siitä on turha hakea mitään selitystä tälle suhteelle. Usein monia asioita arvostelevat eniten ne, jotka eivät ole kokeneet niitä itse, ainakaan positiivisesti.
Vanhat miehet hankkivat lapsia nuoren naisen kanssa, voi lapsiparkoja
Itse perustin perheen oman ikäisen miehen kanssa. Erottiin. Mies ei juuri ole tekemisissä nyt aikuisten lasten kanssa koska ei tajua että ihmissuhteet eivät muodostu itsestään. Miehen nyxä mua vähän vanhempi. Ikinä en saanut sushia tai muutakaan ruokaa kotiin kannettuna kun lapset oli vauvoja. Mikä ongelma siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites Hughenerin mimmit? Tai Anna Nicole Smith?
NIIN!! Ja meidän Sauli ja Jenny!
Vierailija kirjoitti:
Mites Hughenerin mimmit? Tai Anna Nicole Smith?
NIIN!! Ja meidän Sauli ja Jenny!
*Hugh Hefner
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, miten paljon painoarvoa annatte medialle. Ihan normaalia on, ettei rakkaus katso ikää. Olin sitten tytön tai pojan äiti, he sen valinnan tekevät, ei muut heidän puolestaan.
Höpöhöpö. Oisko Johanna rakastunut johonkin amis-Harjulaan, joka on about oman vaarin ikäinen? JuuEI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi parempi? Ikäero nyt vaan ei ole oleellinen asia jos kaksi ihmistä rakastaa toistaan.
N45Ikäero on hyvinkin oleellista. Esimerkiksi 45v ja 25v eivät ole lainkaan samalla aaltopituudella.
Ei se aallonpituus kyllä määräydy syntymävuoden perusteella. Ihmisen henkinen ikä voi olla ihan muuta kuin hänen biologinen ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä juttu. Parempi varakkaan herrasmiehen kuin jonkun kaljaa kittaavan amisjonnen kanssa.
Tuossako ne vaihtoehdot ovat?
Joidenkin elämä pyörii vain somen ja päihteiden ympärillä joten totta kai nuo ovat joillekin ainoat vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi parempi? Ikäero nyt vaan ei ole oleellinen asia jos kaksi ihmistä rakastaa toistaan.
N45Ikäero on hyvinkin oleellista. Esimerkiksi 45v ja 25v eivät ole lainkaan samalla aaltopituudella.
Ei se aallonpituus kyllä määräydy syntymävuoden perusteella. Ihmisen henkinen ikä voi olla ihan muuta kuin hänen biologinen ikänsä.
Kylläpä se fyysinen ikä vain määrää paljon sitä minkä ikäinen ihminen henkisesti on. 45-vuotiaalla on 20 vuotta enemmän kokemusta elämästä kuin 25-vuotiaalla. Se todellakin näkyy monessakin asiassa. Totta kai 45v ja 25v voivat keskustella keskenään asioista mutta, kuten jo edellä kerroin, 45-vuotiaalla on jo iän tuomaa kokemusta. 25-vuotias joutuu vielä turvautumaan paljon mututietoon koska hänellä sitä kokemusta ei ole.
20 vuoden ikäero vain on liikaa aina. Siitä on ihan turha väittää vastaan. Itse olen sitä mieltä, että plus/miinus kymmenen vuotta on maksimi-ikäero, sekin tosin on ihan siinä rajalla. Mieluiten plus/miinus viisi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole äiti, mutta huolestunut nuorten naisten puolesta. Enemmän pitäisi saada sellaisten naisten ääniä kuuluviin, jotka ovat kokeneet nuorena naisena suhteen vanhemman miehen kanssa ja tietävät miten ällöttävältä se jälkeen päin tuntuu. Turhauttavaa, jos aina seuraava sukupolvi toistaa edellisten virheet.
Entä jos ei tunnu ällöttävältä vaan nuori nainen jää ikävöimään miestä, saako niistä kertoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännön syistä en suosi suurta ikäeroa, se alkaa näkymään jo tuossa 50-60-kymppisinä kun toinen köpöttää kepeillä kakan haju housuissa tekarit lonksuen.
"Hyvässä" lykyssä joutuu ennen aikojaan omahoitajaksi kun laitoksiinkaan ei enää voi tuupata.
Voi käydä rankaksi kun saattaa olla neljäkin sukupolvea tarvitsemassa apua ja jos puolisosta ei siihen ole,
niin voi olla ihan hullun hommaa pyörittää yksin arkea.
Normaali 50-60v ei köpötä keppien kanssa kakan haju housuissa ja tekarit lonksuen. Nyt vähän realismia kehiin kiitos.
LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin parikymppinen, kaikki oman ikäiset pojat/miehet tuntuivat ihan kakaroilta. En minä paljon vanhempiakaan kyllä deittaillut, ehkä ne vähän pelottivatkin. Olin siis vastentahtoisesti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi parempi? Ikäero nyt vaan ei ole oleellinen asia jos kaksi ihmistä rakastaa toistaan.
N45
- - -
Komppaan, pitää paikkansa yhden illan jutuissa. Vuonna 2044 Johanna on verevä ja nuorekas viiskymppinen, Renny katselee paikkaa vanhustentaloon tai saattohoitoon.
Onko se ikäero oleellinen asia vai ei pitkässä parisuhteessä?
Renny Harlin, 62, ja Johanna-vaimo, 28
Ainahan näitä ison ikäeron suhteita on ollut ja niistä on uutisoitu. Oli silloinkin kun itse olin nuori, mutta en silti kokenut minkäänlaista kiinnostusta vanhempia miehiä kohtaan, sitä pidettiin yleisesti ällöttävänä. Marginaalinen ilmiö tuo on, eikä siitä muutu vaikka miten uutisoitaisiin.
Ennemmin ongelma on, että näitten perusteella jotkut miehet alkaa kuvitella että heillä on loputtomasti aikaa hankkia lapsia, biologisesti ehkä onkin, mutta käytännössä 40+ miehen on jo vaikea löytää lisääntymiskykyistä ja -haluista naista, ellei ole jotenkin poikkeuksellisen haluttava yksilö.
Minusta isossa ikäerossa ei ole mitään väärää kunhan nuorempikin osapuoli on kunnolla aikuinen. Onhan siinä huonoja puolia, mutta aikuiset ihmiset varmaan tajuaa ne itsekin ja se ei kuulu muille minkä ikäiseen rakastuu (tai haluaa hyötymismielessä olla yhdessä, henkilökohtainen valinta sekin). Mun isällä ja hänen puolisollaan on liki 20v ikäeroa, ja se on ihan ok (oikeastaan sehän on ihan plussaa näin tyttären näkökulmasta että vanhenevalla isällä on nuorempi puoliso pitämässä huolta). He vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta yhdessä.
Jos nuorempi osapuoli on tosi nuori on toki iso riski hyväksikäyttöön eikä nuoren aivot ole vielä täysin kehittyneet, siksi parikymppisen ja paljon vanhemman suhdetta en katsoisi hyvällä. Harlineihin en ota kantaa kun en ole seurannut yhtään, eikä kiinnostakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Johanna on 50 v, niin Renny on jo 85-vuotias, mikäli on edes elossa. Miesten eliniänodote on tällä hetkellä joku 77 vuotta. Tuossa kohtaa kun toinen huitelee jo lähemmäs ysiäkymppiä ja toinen on vasta 50 v, niin siinä ikäero tuntuu todella paljon!
Entä sitten Sauli 74 vuotta ja Jenni 45 vuotta? Ja heidän poikansa isoisä on isää nuorempi.
Joo, kyllä tämäkin on outo kuvio. Ymmärrän, että asema kansakunnan johtajana saattaa helposti pullistaa egoa, mutta eikö olisi lapsenkin kannalta reilua tunnustaa tosiasiat? On jotenkin surullista siittää maailmaan ainut lapsi jolla ei ole sisaruksia ja parikymppisenä todennäköisesti ei oikein isääkään, ainakaan aktiivista sellaista.
Mistä se johtuu, että vanhenevat miehet eivät jotenkin pysty hyväksymään sitä, että tässä asiassa juna meni jo? Onko paine lapsenhankintaan naisen puolelta niin kova? Aiheuttaako rakkaus kuvitelman jostain kaikkivoipuuden "uudesta keväästä"?
Sinänsä presidentti saattaa olla ihan hyvä ja turvallinen isä ja puoliso, sen ajan minkä on. Liitto tuskin kariutuu ennen aikojaan ja hänellä on kokemusta perheestä jo aiemmalta ajalta.
Vähän kyllä säälittää ajatus presidentistä nousemassa keskellä yötä lämmittelemään tuttipulloja. Ehkäpä adjutantti tekee sen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta isossa ikäerossa ei ole mitään väärää kunhan nuorempikin osapuoli on kunnolla aikuinen. Onhan siinä huonoja puolia, mutta aikuiset ihmiset varmaan tajuaa ne itsekin ja se ei kuulu muille minkä ikäiseen rakastuu (tai haluaa hyötymismielessä olla yhdessä, henkilökohtainen valinta sekin). Mun isällä ja hänen puolisollaan on liki 20v ikäeroa, ja se on ihan ok (oikeastaan sehän on ihan plussaa näin tyttären näkökulmasta että vanhenevalla isällä on nuorempi puoliso pitämässä huolta). He vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta yhdessä.
Jos nuorempi osapuoli on tosi nuori on toki iso riski hyväksikäyttöön eikä nuoren aivot ole vielä täysin kehittyneet, siksi parikymppisen ja paljon vanhemman suhdetta en katsoisi hyvällä. Harlineihin en ota kantaa kun en ole seurannut yhtään, eikä kiinnostakaan.
Pidätkö sinä sitten puolestasi huolta isäsi vanhenevasta puolisosta, kun isästäsi on aika jättänyt?
Kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kysyntä lisää tarjontaa. Hinta määrittyy markkinoilla.