Lue keskustelun säännöt.
Jos pärjäisin taloudellisesti, ottaisin eron heti. En voi sanoa tätä ääneen kenellekään, joten kerron täällä.
24.07.2022 |
Kyse ei ole siitä, että olen gold digger. Mieheni ja minä olemme kumpikin pienituloisia. Meistä kumpikaan ei kovin hyvin pärjäisi yksin. Ahdistaa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä, emmekä ole enää mitäön nuoria, joilla on elämä aikaa tehdä muutoksia.
Löhes kuuskybäsenä pitäisi ottaa 200teur lainaa - vuokra-asuntoja ei tällä alueella ole paljon. Tienaan ihan hyvin, mutta velkavankeus tässä iässä ei houkuta.
Mietin vaihtoehtoja koko ajan mielessäni. Mitä helvettiä minä oikein teen???Meillä on myös jaettavaa pikkuisen enemmän kuin joku ikeahylly ja -laveri.
Semmoinen satu siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut köyhä ja vapaa. Kiitos ei sitä uudestaan. Köyhyys nakertaa niin totaalisesti. Ja ei, minulla ei ole mahdollisuutta kohentaa tulotasoani.
Ajattelen nyt niin, että eletään lapsen kanssa vähän mukavammin. Mies on muutenkin paljon poissa kotoa, joten vapautta on siinä mielessä minullakin. Eikä ole riitoja tai painostavaa ilmapiiriä. Välit on hyvät. Valitsisin vaan toisin, jos elintaso ei putoaisi.
Jos mies valitsee erota, niin sen mukaan sitten menen.
Oman kokemukseni mukaan elämänlaatuni on vain parantunut erottuani. Olen ollut kahdessa ajan myötä tylsäksi ja huonoksi muuttuneessa suhteessa, joissa sekä minä että kumppanini voimme pahoin.
Tilanne stressaa niin paljon, ettei pysty ajattelemaan muuta kuin ongelmia. Ihan samanlaiset pelot on ollut minullakin yksin pärjäämisen suhteen kuin ap:lla.
Kun eroon on viimein päädytty niin henkinen paine on helpottanut, olen taas pystynyt katsomaan ympärilleni ja nähnyt mm. uusia työtilaisuuksia. Minulla kummankin eron yhteyteen liittyi myös työpaikan vaihto entistä parempaan ja parempaan palkkaan.
Erot kannustivat minua ammatillisesti ottamaan haasteita vastaan, koska haastavammasta työstä maksetaan paremmin ja totta kai halusin turvata elämän myös talouden puolesta.
Miten elintasosi putoaisi konkreettisesti?
Vierailija kirjoitti:
Olet lokki.
Voin sanoa sen täällä ja voi sanoa sen myös ääneen jos tavataan.
Anteeksi, miten ap. voi olla lokki, jos perheessä molemmilla puolisolla, myös ap.llä on tulotaso sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on syy miksi asuntoa ei kannata ostaa. Velkavankeus tuhoaa sinun elämäsi. Ei kannata myydä elämääsi typerien seinien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla erittäin yleistä. Harva nainen rakastaa miestään, ainoastaan asioita, jotka mies mahdollistaa.
Kun eroaa huonosta suhteesta menee kaikki paremmin. Kun se ahdistus loppuu, jaksaa ihan mitä vaan.
Minä olen ikikiitollinen kun tajusin erota, lasten ja minun elämäni on ollut ihanaa kun mies poistui kuvioista. Mies ei tehnyt yhtään mitään, lapsetkin inhosi katsoa sitä vetelehtimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on syy miksi asuntoa ei kannata ostaa. Velkavankeus tuhoaa sinun elämäsi. Ei kannata myydä elämääsi typerien seinien vuoksi.
Minä pidin talomme, maksoin velat vähitellen pois ja kun myin sen lasten lähdettyä maailmalle sain ison voiton ja ostin itselleni oman ihanan ison rivarikolmion. Tässä on ihanaa asua, kaikki on uutta ja kaunista. Vanhat kalusteetkin myin ja kalustin oman pesän. Miestä en enää ota kanssani asumaan, tapailen vain ja pidän hauskaa. Poimin rusinat pullasta. Varatut ovat oikein sopivia, eivät jää nurkkiin pyörimään ja satsaavat kovasti yhdessäoloon, vievät ulos syömään ja keikoille jne.
Ystäväni kadehtivat, moni sanoo, että hirvittää ajatus eläkeajasta joka lähenee meillä n. 10 v sisällä. Ukon naamaa on katseltava 24/7, puhumista ei nykyään riitä viikonlopuksi, miten ihmeessä sitä riittää kun koko ajan ollaan yhdessä. Moni ystävistäni järjesti ison osan lomastaankin eri aikaan miehensä kanssa, kertoivat, että ne lomaseksivonkaamiset inhottaa. Kaikki on aina sitä samaa, huonoa seksiä.
Miksi ette voi sopia, että olette vain kämppiksiä ettekä enää parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet lokki.
Voin sanoa sen täällä ja voi sanoa sen myös ääneen jos tavataan.Eli nyt myös pienituloisen miehen kanssa yhdessä sinnittely on lokkeilua.
On silloin kun ainoa motiivi olla toisen kanssa on raha. Sitähän se on: hyötymistä toisesta taloudellisesti.
Hei kaikki kimppakämpissä asuvat, töissä käyvät ihmiset. Te kaikki olette lokkeja tuon tyypin mielestä. Mitä tykkäätte?
Tykkään että sinä olet vähän tyhmä kun vedät kimppakämpät mukaan keskusteluun jossa keskustellaan parisuhteessa rahan vuoksi pysymisestä.
Kun nainen menee naimisiin, hänen elintasonsa nousee. Jo siksikin että naisen euro on vain 80 senttiä!
Kun sitten eroaa, sama juttu eli tekee erossa loppu-rahastuksen omaisuuden jakoineen ja elatusmaksuineen!
Eli "Pimpillä rahoiksi"! 🤑 Esimerkkejäkö kaipaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on syy miksi asuntoa ei kannata ostaa. Velkavankeus tuhoaa sinun elämäsi. Ei kannata myydä elämääsi typerien seinien vuoksi.
Minä pidin talomme, maksoin velat vähitellen pois ja kun myin sen lasten lähdettyä maailmalle sain ison voiton ja ostin itselleni oman ihanan ison rivarikolmion. Tässä on ihanaa asua, kaikki on uutta ja kaunista. Vanhat kalusteetkin myin ja kalustin oman pesän. Miestä en enää ota kanssani asumaan, tapailen vain ja pidän hauskaa. Poimin rusinat pullasta. Varatut ovat oikein sopivia, eivät jää nurkkiin pyörimään ja satsaavat kovasti yhdessäoloon, vievät ulos syömään ja keikoille jne.
Ystäväni kadehtivat, moni sanoo, että hirvittää ajatus eläkeajasta joka lähenee meillä n. 10 v sisällä. Ukon naamaa on katseltava 24/7, puhumista ei nykyään riitä viikonlopuksi, miten ihmeessä sitä riittää kun koko ajan ollaan yhdessä. Moni ystävistäni järjesti ison osan lomastaankin eri aikaan miehensä kanssa, kertoivat, että ne lomaseksivonkaamiset inhottaa. Kaikki on aina sitä samaa, huonoa seksiä.
Tohon tautiin auttaa vain Manolito-terapia syvähieronnalla!🧑🏿🦯
Mäkin haluaisin lähteä, mutta se ei varmasti olisi lapsellemme hyvä asia. Lisäksi olen työtön ja muutenkin varaton.
Oon päätynyt umpikujaan ja välillä tuntuu, että mies yrittää pitää tämän tilanteen mahdollisimman vaikean etten pystyisi lähtemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet lokki.
Voin sanoa sen täällä ja voi sanoa sen myös ääneen jos tavataan.Eli nyt myös pienituloisen miehen kanssa yhdessä sinnittely on lokkeilua.
On silloin kun ainoa motiivi olla toisen kanssa on raha. Sitähän se on: hyötymistä toisesta taloudellisesti.
Hei kaikki kimppakämpissä asuvat, töissä käyvät ihmiset. Te kaikki olette lokkeja tuon tyypin mielestä. Mitä tykkäätte?
Tykkään että sinä olet vähän tyhmä kun vedät kimppakämpät mukaan keskusteluun jossa keskustellaan parisuhteessa rahan vuoksi pysymisestä.
Ihan sama juttu se on parisuhteessa olevilla, asumiskulut pienenee, kun ne jaetaan asujien kesken. Sillä ei ole merkitystä, harrastavatko samassa asunnossa asuvat keskenään seksiä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa jos ei ole pakko. Yhden tuloilla pärjää vielä huonommin. Ainakin mulle kävisi niin.
Olen samaa mieltä. Mitä elämä on yksinhuoltajana, jos ei ole varaa tehdä mitään kivaa. Suomi on täynnä onnettomia eronneita. Jos olet joskus luvannut, etkö nyt pidä lupauksiasi. Miten lasten elämä. Lapsille paras esimerkki elämää varten on, että toista ei jätetä vaikeuksien keskelle yksin.
Ongelma on siinä, ettei yksi ihminen pysty tähän molempien puolesta.
Nestori k kirjoitti:
Kun nainen menee naimisiin, hänen elintasonsa nousee. Jo siksikin että naisen euro on vain 80 senttiä!
Kun sitten eroaa, sama juttu eli tekee erossa loppu-rahastuksen omaisuuden jakoineen ja elatusmaksuineen!
Eli "Pimpillä rahoiksi"! 🤑 Esimerkkejäkö kaipaat?
Minun elintaso, samoin kuin mieheni, pysyi kyllä tismalleen ennallaan vihkimisen jälkeen. Jos me erotaan, niin asunto menee puoliksi ja muuten kumpikin ottaa omansa. Kerrotko, miten voisin pimpilläni rahastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet lokki.
Voin sanoa sen täällä ja voi sanoa sen myös ääneen jos tavataan.Eli nyt myös pienituloisen miehen kanssa yhdessä sinnittely on lokkeilua.
On silloin kun ainoa motiivi olla toisen kanssa on raha. Sitähän se on: hyötymistä toisesta taloudellisesti.
Hei kaikki kimppakämpissä asuvat, töissä käyvät ihmiset. Te kaikki olette lokkeja tuon tyypin mielestä. Mitä tykkäätte?
Tykkään että sinä olet vähän tyhmä kun vedät kimppakämpät mukaan keskusteluun jossa keskustellaan parisuhteessa rahan vuoksi pysymisestä.
Ihan sama juttu se on parisuhteessa olevilla, asumiskulut pienenee, kun ne jaetaan asujien kesken. Sillä ei ole merkitystä, harrastavatko samassa asunnossa asuvat keskenään seksiä vai ei.
Päätit sitten vielä alleviivata sitä tyhmyyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mieluummin vähän paremmissa varoissa kuin köyhä.
Rahalla saa mukavuutta mitä vapaus ei anna. Etenkään kun mun ei ole mikään pakko erota. Tylsyys parisuhteessa ei tavatonta. Kyllä sen voi kestää. Ja ainahan suhdetta voi yrittää elvyttää ja piristää. Yksinkin on ikävä olla pidemmän päälle.
Ja tosiaan se lupaus. Lupasin rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.Minulla on monta eronnutta ystävää. Usein huomaan, että kadehtivat elintasoani. Esimerkiksi: "Sinulla on mies, hänhän rahoittaa.." Ei muuten rahoita, mutta laskut puolitetaan. "Mikäs sinun on, kun teillä on oma asunto." Joo, niin olisi sinullakin, jos et olisi eronnut. Elämä on niin, että sitä saa, mitä tilaa.
Ex-anoppi toteutti tuota ajattelutapaa. Herkät lapset kärsivät, sairas mies kiusasi kaikkia.
Nyt oma avioliittoni kaatui miehen traumoihin. Kannattiko??
Vierailija kirjoitti:
No ap mikä estää sua kehittämästä omaa talouttasi siihen suuntaan että voit erota?
Minä olen jokseenkin samassa tilanteessa kuin ap poikkeuksena, että oman lapsen vakava sairastuminen tekee tilanteesta vielä vaikeamman.
Itse olen miettinyt tuota, että järjestäisin asiat niin, että n. vuoden päästä voisin erota. Koen mieletöntä ahdistusta kuitenkin siitä, että koen tuolla tavalla huijaavani miestäni. Eli tavallaan koen moraaliseksi ongelmaksi suunnitella eroa itsekseni etukäteen.
Mun mies ei ole mikään huono ihminen. Huono puoliso on, mutta ei ikävä ja ilkeä ihminen, jolle tuntuisi hyvältä tehdä noin.
Hei kaikki kimppakämpissä asuvat, töissä käyvät ihmiset. Te kaikki olette lokkeja tuon tyypin mielestä. Mitä tykkäätte?