Lue keskustelun säännöt.
Jos pärjäisin taloudellisesti, ottaisin eron heti. En voi sanoa tätä ääneen kenellekään, joten kerron täällä.
24.07.2022 |
Kyse ei ole siitä, että olen gold digger. Mieheni ja minä olemme kumpikin pienituloisia. Meistä kumpikaan ei kovin hyvin pärjäisi yksin. Ahdistaa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa jos ei ole pakko. Yhden tuloilla pärjää vielä huonommin. Ainakin mulle kävisi niin.
Olen samaa mieltä. Mitä elämä on yksinhuoltajana, jos ei ole varaa tehdä mitään kivaa. Suomi on täynnä onnettomia eronneita. Jos olet joskus luvannut, etkö nyt pidä lupauksiasi. Miten lasten elämä. Lapsille paras esimerkki elämää varten on, että toista ei jätetä vaikeuksien keskelle yksin.
Elämä on oikein mukavaa yksinhuoltajana vaikka ei ole varaa tehdä kaikkea muka kivaa. On taas ihan ihmeellisiä tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no jos on nyt jo ns. köyhä , niin eron voi hoitaa ilman juristia, netistä löytyy hyvät pohjat ositussopimuksiin.
Aluksi taloustilanteen heikentyminen ahdistaa ja joistakin eduista luopuminen, mutta kyllä se vapaus maistuu muutamann vuoden päästä paremmalta kun kalliit kulissit ja saattaa herätä miettimään että mitä ne edes antoi aiemmin omaan elämään.
Ei köyhät mitään osituksia tee. Ne sopii kuka saa mitkäkin romut jos saa ja ottaa jalat alleen. Ja köyhän taloustilanne ei yleensä huonone kun ottaa eron vaan paranee, koska tuet nousee ja puoliso on pois elätettävistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa jos ei ole pakko. Yhden tuloilla pärjää vielä huonommin. Ainakin mulle kävisi niin.
Olen samaa mieltä. Mitä elämä on yksinhuoltajana, jos ei ole varaa tehdä mitään kivaa. Suomi on täynnä onnettomia eronneita. Jos olet joskus luvannut, etkö nyt pidä lupauksiasi. Miten lasten elämä. Lapsille paras esimerkki elämää varten on, että toista ei jätetä vaikeuksien keskelle yksin.
Elämä on oikein mukavaa yksinhuoltajana vaikka ei ole varaa tehdä kaikkea muka kivaa. On taas ihan ihmeellisiä tekosyitä.
Noin puhuu sanojensa syöjä. Huono omatunto kalvaa, kalvaa..
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen on melko kallista puuhaa, huonossa tapauksessa rahaa kuluu kymmeniä tuhansia juristin palkkioon ja veroihin, voi mennä puoli omaisuuttakin.
Eroamiseen ei tarvita juristia ja maksaa sen onko se nyt 300e paikkeilla nykyisin. Kulut voi puolittaa ja nekin maksetaan kahdessa erässä. Mitään enempää siihen ei mene. Nuo on rikkaiden ongelmia mitä sinulla on. Köyhillä ei ole mitään muuta jaettavaa kuin arvotonta roskaa. Enemmän siitä tapellaan kuka sen roskan vie kaatopaikalle eikä jätä siihen.
Mä olen monisairas ja kyllä mun taloustilanne erossa huononisi paljon. Olen sen laskenut. Ja se ei haittaisi, jos olisin vain minä, mutta kun on teinikin. Hän saa nyt pitää tutun koulun, javeri, harrastuksen yms. Vanhana voi sitten asiaa muettiä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa jos ei ole pakko. Yhden tuloilla pärjää vielä huonommin. Ainakin mulle kävisi niin.
Olen samaa mieltä. Mitä elämä on yksinhuoltajana, jos ei ole varaa tehdä mitään kivaa. Suomi on täynnä onnettomia eronneita. Jos olet joskus luvannut, etkö nyt pidä lupauksiasi. Miten lasten elämä. Lapsille paras esimerkki elämää varten on, että toista ei jätetä vaikeuksien keskelle yksin.
Elämä on oikein mukavaa yksinhuoltajana vaikka ei ole varaa tehdä kaikkea muka kivaa. On taas ihan ihmeellisiä tekosyitä.
Noin puhuu sanojensa syöjä. Huono omatunto kalvaa, kalvaa..
Minä ihmeen sanojen syöjä? Hankkikaa niin mukava koti-ilmapiiri, että mukulat ei halua pois kotoa, ei tuo ole halunnut yhtään minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet lokki.
Voin sanoa sen täällä ja voi sanoa sen myös ääneen jos tavataan.Eli nyt myös pienituloisen miehen kanssa yhdessä sinnittely on lokkeilua.
On silloin kun ainoa motiivi olla toisen kanssa on raha. Sitähän se on: hyötymistä toisesta taloudellisesti.
Ei ole. Lokkeilu on yksipuolista hyötymistä toisen kustannuksella. Jos yhdessä sinnitellään, molemmat hyötyy yhtälailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on pelkkä tekosyy.
Silloin kun et oikeasti halua olla puolisosi kanssa yhdessä, eroat.
Mä olen mieluummin vähän paremmissa varoissa kuin köyhä.
Rahalla saa mukavuutta mitä vapaus ei anna. Etenkään kun mun ei ole mikään pakko erota. Tylsyys parisuhteessa ei tavatonta. Kyllä sen voi kestää. Ja ainahan suhdetta voi yrittää elvyttää ja piristää. Yksinkin on ikävä olla pidemmän päälle.
Ja tosiaan se lupaus. Lupasin rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet lokki.
Voin sanoa sen täällä ja voi sanoa sen myös ääneen jos tavataan.Eli nyt myös pienituloisen miehen kanssa yhdessä sinnittely on lokkeilua.
Jos rahasta on yhdessä niin eikö?
Ongelma siis on, että te olette yhdessä vähästä rahasta?
Ala Säästää, ala opiskella, etsi uusi työ.
Samassa tilanteessa ollaan..alkoholisti miehessä roikun vain rahan takia.
Miestä ei kiinnosta mikään..makaa sohvalla ja sitten juo kaljaa ..
Välillä ärisee jotain omasta mielestään todella hauskaa kuten : Lopeta se vichyn ostaminen menee rahat.Onneksi tupakka ja kalja on halpaa:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa ollaan..alkoholisti miehessä roikun vain rahan takia.
Miestä ei kiinnosta mikään..makaa sohvalla ja sitten juo kaljaa ..
Välillä ärisee jotain omasta mielestään todella hauskaa kuten : Lopeta se vichyn ostaminen menee rahat.Onneksi tupakka ja kalja on halpaa:-)
Sun ei kannata tuossa roikkua. Ei silloin kannata tietenkään olla yhdessä, jos puolisolla on alkoholi, huume tns ongelma tai hän on väkivaltainen tms vakavaa. Meillä vaan ollaan ns kasvettu erilleen eli siksi tilannetta voi pohtia. T. Nro 48
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monisairas ja kyllä mun taloustilanne erossa huononisi paljon. Olen sen laskenut. Ja se ei haittaisi, jos olisin vain minä, mutta kun on teinikin. Hän saa nyt pitää tutun koulun, javeri, harrastuksen yms. Vanhana voi sitten asiaa muettiä uudestaan.
t. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mieluummin vähän paremmissa varoissa kuin köyhä.
Rahalla saa mukavuutta mitä vapaus ei anna. Etenkään kun mun ei ole mikään pakko erota. Tylsyys parisuhteessa ei tavatonta. Kyllä sen voi kestää. Ja ainahan suhdetta voi yrittää elvyttää ja piristää. Yksinkin on ikävä olla pidemmän päälle.
Ja tosiaan se lupaus. Lupasin rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.
Minulla on monta eronnutta ystävää. Usein huomaan, että kadehtivat elintasoani. Esimerkiksi: "Sinulla on mies, hänhän rahoittaa.." Ei muuten rahoita, mutta laskut puolitetaan. "Mikäs sinun on, kun teillä on oma asunto." Joo, niin olisi sinullakin, jos et olisi eronnut. Elämä on niin, että sitä saa, mitä tilaa.
Eräänlaista huoraamista tuokin, ja toisaalta myös hyväksikäyttöä. Enkä sano pahalla, mutta kannattaa pohtia mihin kaikkeen on rahan takia valmis ja mitkä jäljet se ajanmittaan jättää tai miltä tuntuu katsoa peiliin vaikka 10 tai 30 vuoden päästä.
Mä olen pohtinut aloittaja samoja juttuja. Köyhiä emme ole, keskituloisia molemmat, mutta yhdessä meillä on varaa vaikkapa lasten kanssa tehdä matkoja jne. Yksin minulla ei olisi kummoinen elintaso, perhe-asunnot pk-seudulla ovat kaikkea muuta kuin halpoja. Toki en myöskään jaksa mitään uusperhesäätöä, olin nuorena hetken suhteessa miehen kanssa, jolla oli lapsia edellisestä liitostaan ja se riitti.
Suhde ei varsinaisesti ole huono. Tylsä vain ja enemmän kämppismeininkiä kuin kunnollinen romanttinen suhde. Huomaan myös, että miehen saatua ikää hänestä on tullut ahdasmielinen ja tuomitseva ja se on hyvin epäviehättävää, jolloin tavallaan kauheasti ei ole edellytyksiä kokea mitään uutta rakastumista tässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mieluummin vähän paremmissa varoissa kuin köyhä.
Rahalla saa mukavuutta mitä vapaus ei anna. Etenkään kun mun ei ole mikään pakko erota. Tylsyys parisuhteessa ei tavatonta. Kyllä sen voi kestää. Ja ainahan suhdetta voi yrittää elvyttää ja piristää. Yksinkin on ikävä olla pidemmän päälle.
Ja tosiaan se lupaus. Lupasin rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.
Lupasit rakastaa kumppaniasi vai tämän suomaa elintasoa?-)
Kuulostaa nimittäin vahvasti jälkimmäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa jos ei ole pakko. Yhden tuloilla pärjää vielä huonommin. Ainakin mulle kävisi niin.
Olen samaa mieltä. Mitä elämä on yksinhuoltajana, jos ei ole varaa tehdä mitään kivaa. Suomi on täynnä onnettomia eronneita. Jos olet joskus luvannut, etkö nyt pidä lupauksiasi. Miten lasten elämä. Lapsille paras esimerkki elämää varten on, että toista ei jätetä vaikeuksien keskelle yksin.
Elämä on oikein mukavaa yksinhuoltajana vaikka ei ole varaa tehdä kaikkea muka kivaa. On taas ihan ihmeellisiä tekosyitä.
Noin puhuu sanojensa syöjä. Huono omatunto kalvaa, kalvaa..
Mitä sinä jaaritat sanojen syöjästä. Tarkoitatko vihkikaavaa. Siinähän kysytään, tahdotko rakastaa. Tahto on rajallinen resurssi, se voi loppua. Vihkikaava on ihmisen keksimä toisen ihmisen kahlitsemiseen silloinkin, kun ero olisi paras ratkaisu. Nykyisin suurin osa ymmärtää tämän.
Olen siivooja. Erosin ajat sitten. Meillä oli silloin 3 alaikäistä lasta.
Hommasin kaupungilta edullisen vuokra-asunnon ja lähdin lätkimään.
Hyvin oon pärjännyt yli 11v ilman miestä.
Nyt asun yksin. Lapset aikuisia.
Palkkani oli pieni.
En tajunnut edes hakea asumistukea.
Eikä ole vaan martyrismi. Sen kun hakee asuntoa ja kun saa sen niin hakee kelan vuokravakuuden. En kai minä noin sanoisi jos en olisi elämässäni niin muutaman kerran tehnyt. Sitten vaan nukutaan lattialla ja säästetään purkinavaajasta lähtien kaikkeen. Mutta onpa vapaa.